Kymmenen vinkkiä parempaan suhteeseen hevosen kanssa

Tiesitkö, että kahden yksilön välinen suhde on mitattava asia? Ja sitä voi rakentaa tietoisesti monella arkipäiväisellä asialla. Suhteen laadusta ja rakentamisesta on vastuussa aina ihminen, eikä sitä voi sälyttää hevosen niskoille. Tämä on toisaalta lohdullista ja samaan aikaan raadollista. Lohdullista siksi, että suhde on prosessi, jonka suuntaa on aina mahdollista muuttaa. Raadollista siksi, että hermojen menetykset ja turhautumiset eivät kuulu hyvään suhteeseen ja niiden välttäminen edellyttää keskivertoa parempaa itsehillintää ihmiseltä.

Jos haluat mitata suhdetta hevosen ja itsesi välillä, voit ensin käydä läpi, millä tavalla itse hevoseesi suhtaudut. Miten siitä ajattelet ja mitä siitä puhut. Mihin hevosen toiminnassa luotat ja mihin et. Jos negatiiviset asiat nousevat esille, niihin keskittyy yhä enemmän ja silloin niiden merkitys kasvaa.

Entä miten hevosen suhdetta tiettyä ihmistä kohtaan voi mitata? Aivan samoin periaattein. Kuinka paljon hevonen viettää kanssasi aikaa, jos sillä on vapaus valita? Millä tavalla se seurassasi on? Kuinka hyvällä tuulella hevonen on kanssasi? Mitä se sinusta ajattelee? Hevonen on siinä mielessä helpompi tulkittava kuin ihminen, että se harvemmin valehtelee tai jonkun mieliksi värittää.

Vielä jokunen aika sitten oli vallalla ajatus siitä, että hevosen ja ihmisen suhde on hierarkkinen. Tämä on ihmisten suosikkiajatus, koska silloin eläin on aina alempana meitä ja sen tehtävä on totella. Tällä voi perustella myös kovakouraiset kurinpalautukset ja “kyllä sen täytyy” ja “se ei koskaan saa” – ajatusmallit. Mikä erottaa mitattavalla tavalla kunnoituksen pelosta? Haluatko että hevonen välttelee sinua vai pyrkii luoksesi? Saat ihan itse päättää, minä perehdyn tässä kirjoituksessa positiivisen suhteen luomiseen.

Millä tavoin suhdetta voi sitten parantaa?

Suhde on kahden yksilön välille rakentuva side, jota rakennetaan jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Näin ollen jokainen vuorovaikutustilanne on merkityksellinen. Miten vuorovaikutustilanteessta saadaan aina hevosen kannalta positiivinen?

Konstit on monet.

Jäsenenä näet kymmenen aiheeseen liittyvää videota, joissa esitellään konkreettisia ja helppoja tapoja suhteen parantamiseen.

1. Yhdistä itsesi ruokaan ja muuhun mukavaan

Tutkimusten perusteella tie hevosen sydämeen käy nopeiten ruuan avulla. Ruoka on hevosen elämän keskiössä; sen huomaa jokainen jos on toiminut nälkäisen hevosen kanssa (hengenvaarallista) tai kokeillut käyttää palkkiona porkkanaa. Äkkiä hevonen muuttuu lohikäärmeeksi ja passiivinenkin ruuna löytää liekin ja sitten alkaa kouluttajaa kaduttaa. Ruoka on perustarve, joten sillä ei kannata leikkiä. Varmista, että hevonen saa riittävästi korsirehua ennen kuin alat käyttää ruokaa palkkiona. Ruuasta palkkiona tulee herkästi supervihje, mutta sitä voi purkaa monin fiksummin tavoin kuin huonontamalla palkkaa tai lopettamalla koulutus siihen.

Video: mitä tehdä kun hevonen innostuu makupaloista
Video: anna hevosen valita palkka

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

2. Lisää hevosen hallinnan tunnetta

Hallinnan tunne syntyy luottamuksesta ja ennakoitavuudesta. Se syntyy sekä suhteessa ympäristöön että suhteessa ihmisiin. Hallinnan tunne suhteessa ihmisiin tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hevonen oppii tuntemaan millä tavalla ihminen toimii tietyssä tilanteessa. Hevonen pitää siitä, että ihminen pitää kiinni tavoistaan; silloin ihminen on helpommin luettavissa. Vielä parempi on se, jos hevonen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa ihmiseen. Itse en enää edes ajattele kouluttamista niin, että hevonen on objekti, jota siedätetään ja vastaehdollistetaan. Lähden aina siitä, että hevonen on subjekti, joka osallistuu. Vastuu osallistamisesta on ihmisellä.

Video: kysytään hevoselta: letkutus
Video: kysytään hevoselta: omaehtoisuus käsittelyssä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

3. Anna hevoselle valinnanvapautta

Vapaus valita lisää aina hyvinvointia. Mekin olemme tyytyväisiä heti, kun on sekä kahvia että teetä. Samoin hevonen – sitä ei tarvitse vapauttaa luontoon eikä sille tarvitse (eikä ehkä kannata) antaa vapaita käsiä, mutta sille kannattaa antaa pohdittuja ja järkeviä vaihtoehtoja. Hevonen on oman hyvinvointinsa paras kokemusasiantuntija. Se tietää, miltä mikäkin asia tuntuu ja mikä tänään toimii ja mikä ei. Parhaimmillaan hyvät valinnat vievät suhdetta eteenpäin suurin harppauksin, koska hevonen oppii siihen, että sinä olet portti kaikkeen hauskaan. Mistä hevosen voi antaa päättää?

Video: opeta hevonen aloittamaan harjoitus
Video: anna hevosen valita kahden tempun välillä
Video: opeta hevonen kertomaan, haluaako se loimen vai ei

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

4. Löydä hevosen aito motivaatio

Mitä eroa on motivaatiolla ja aidolla motivaatiolla? Esimerkiksi nälkäisellä hevosella voi olla motivaatio tehdä mitä tahansa temppuja ruuan eteen, mutta onko sillä aito motivaatio? Aito motivaatio on kouluttajan vastuulla – hevoselle pitäisi pystyä antamaan riittävästi hyviä syitä toimia kouluttajan toivomalla tavalla. Uhkailu tai kiristys tai perustarpeilla leikkiminen eivät mielestäni tuota toimintaan aitoa motivaatiota, vaan se täytyy rakentaa muuta kautta. Yksi tapa on se, että lähdetään ruokkimaan ja kasvattamaan jotain alkua, joka on jo olemassa. Silloin ei ole pelkoa väärin tekemisestä, vaan tavoitteena on kaataa bensaa liekkeihin ja saada hevonen itse aktiiviseksi.

Video: hevosen motivaatio liikkumiseen
Video: lisää vauhtia ratsain
Video: lisää vauhtia maasta

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevonen on hevonen. Se elää vaistojensa varassa, eikä osaa ajatella syitä ja seurauksia. Hevonen ei osaa muodostaa ajatusketjua. Hevonen ei kykene monimutkaiseen ajatteluun. Ajatustyö on ihmisen vastuulla, hevonen ei siihen kykene.

Ymmärrän hyvin monen ei-eläinihmisen ajattelevan näin useistakin eläinlajeista. Mutta sitä en ymmärrä, että työkseen eläinten kanssa toimivat voisivat olla näin pihalla hevosen kognitiivisista kyvyistä. Kyse ei ole mielipide- tai näkemysasiasta.

Jos hevonen ei kykenisi ongelmanratkaisuun tai osaisi muodostaa ajatusketjuja, se ei olisi kyennyt selviytymään hengissä 50 miljoonaa vuotta. Jos hevonen ei ymmärtäisi, että se voi vaikuttaa seurauksiin valinnoillaan ja käytöksellään, se olisi hävinnyt tältä pallolta jo kauan sitten ja kokenut nälkäkuoleman. Jos hevonen ei osaisi ajatella tekojensa seurauksia, miten ihmeessä se osaisi murtautua ulos lukollisesta karsinastaan, suunnata rehuhuoneeseen, avata oven, avata rehukaapin ja porkkanapussin? Jos hevonen eläisi vaistojensa varassa ja hetkessä, miten ihmeessä se oppisi tuntemaan ja muistamaan itselleen tärkeät henkilöt tai osaisi taivaltaa rautatieasemalta kotiin usean vuoden sotapestin jälkeen?

Assosiatiivinen oppiminen ei vaadi kovinkaan paljon kognitiivisia kykyjä. Assosiatiivisen oppimiseen liittyy yksinkertaisuudesta huolimatta muutama kiinnostava havainto – hevoset tuntuvat olevan jopa ihmistä nokkelampia tietyissä asioissa. Lisäksi ne tuntuvat oppivan nopeammin palkkioiden kuin rankaisujen avulla.

Mitä sitten tulee ns. korkeampaan ajatteluun perus ärsyke-reaktioasioiden lisäksi, hevonen tuntuu osaavan käsittellistää ja kategorisoida asioita. Hevosen älykkyyttä on tutkittu vasta muutama vuosikymmen – kuitenkin sen verran, että voidaan sanoa hevosella olevan kognitiivisia kykyjä. Ongelmana on keksiä sellaisia tutkimusmenetelmiä, jotka “kelpaavat” tieteelliseen tutkimukseen. Mitä enemmän mitä tahansa eläintä tutkitaan, sitä varmempia voidaan olla siitä, että niillä on tunteita ja ajatuksia. Ehkä niitä ei haluta tutkia? Tai tutkimus torpataan sillä, ettei eläin voi puhua ja kertoa miltä siitä tuntuu. Siis periaatteessa kaikki mitä eläimestä huomaamme, on tulkintaa.

Minusta tuntuu, että eläinten huonoa kohtelua halutaan perustella sillä, etteivät ne muka pysty a) tuntemaan tai b) ajattelemaan. Minusta eläinten kanssa toimivien ihmisten olisi hyvä pitää mielensä avoimina sille, että mahdollisesti kyseinen elukka saattaakin olla älykkäämpi kuin uskomme. Ainakaan siitä ei olisi haittaa?

Laumassa elävien eläinten välillä esiintyy kilpailua. Resurssiriidat saattavat johtaa aggressiivisiin purkauksiin, jotka käyvät porukalle kalliiksi. Siksi eläimillä on kustannustehokkaampia tapoja hoitaa konflikteja. Laumaeläinten etu on yhtenäinen porukka, jossa on mahdollisimman vähän ristiriitoja.

On havaittu, että kiistatilanteen jälkeen sekä riitapukarit itse että joskus jopa kolmas osapuoli sovittelevat tilannetta. Tutkijat analysoivat yli sata tuntia videota, jossa seitsemän hevosta elivät elämäänsä kahden vuoden ajan.

Hevosilla on käytössä erilaisia sosiaalisia mekanismeja konfliktinratkaisuun. Tämä on varsin luonnollista, koska tiimillä, jonka jäsenet taistelevat toistensa kanssa on alttiimpi ulkopuolisille uhille kuin sovussa elävä tiimi. Minusta orilaidun on aivan loistava esimerkki. Useissa paikoissa tammoja ja ruunia ei tarhata/laidunneta porukassa, koska pelätään riskejä. Kuitenkin orilaitumelle viedään nuoria oreja, koska sitä pidetään luonnollisena paikkana oppia tavoille. Toivoisin, että useammat ihmiset luottaisivat hevostensa sosiaalisiin kykyihin, ja kokeilisivat tarha/laidunkaveria.

Joskus tuntuu, että hevosta hieman aliarvioidaan. Niiden sosiaaliset suhteet eivät ole yksiselitteisen lineaarisia johtaja-alainen-tyyppisiä. Minusta tuntuu, että johtaja-alainen-idea sopii meille ihmisille selitysmalliksi kaikkiin ongelmiin. Emme ole tottuneet ajattelemaan, että ehkä esimerkiksi hevonen ei pidä tietyistä asioista ja siksi yrittää välttää niitä.

Sen sijaan että opettaisimme hevosen pitämään näistä asioista, keskitymme katsomaan peiliin. Milloin olemme liian epäjohdonmukaisia (tosi helppo mitata), milloin huonoja johtajia (vielä helpompi:) tai jotain muuta.

Missä tilanteessa sinä olet ihmetellyt hevosen älykkyyttä?

Cozzi et al. (2010)

Mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän kurkkua alkaa kuristaa. Se on hyvin älykäs eläin.

Se ei elä vaistojensa varassa, eikä sen päässä kulje oneliner: seuraa johtajaa. Sen aivot eivät ole pähkinän kokoiset ja  se ei ole värisokea. Se on erittäin paljon moniulotteisempi otus, jonka seurassa voi oppia paljon.

“Ajattelevan eläimen telkeäminen pimeään, pölyiseen talliin ja sosiaalinen eristäminen sekä psyykkisten virikkeiden puute on yhtä haitallista kuin väärä ruokinta tai väkivaltaiset koulutusmenetelmät. Tästä syystä sekä ihmisen että hevosen edun kannalta on tärkeää ymmärtää paremmin hevosen ajattelukykyä.” Dr Evelyn Hanggi (Vapaa suomennos)