Tyytyväinen hevonen: läheisriippuvuus

Hevosen mukavuusalue on siellä missä sen kaverit ja lajitoverit ovat. Lähes poikkeuksetta hevonen on yksin ollessaan pois mukavuusalueeltaan – tämän voi ihminen ottaa huomioon tiedostamalla sen, että riski esimerkiksi pelästymiseen kasvaa. Toisaalta ihminen voi auttaa hevosta kasvattamaan omaa mukavuusaluettaan monella tavalla. Hevosen oma, aito motivaatio kannattaa pitää lähtökohtana, koska sen päälle rakennetuilla taidoilla on tapana säilyä.

Kuinka helppoa hevoselle on olla ilman muita?

Tämä riippuu täysin yksilöstä, osa ei välitä ja osa todella välittää. Hevonen lajina ei ole erakko, ja tiimi on aivan oleellinen osa hengissä pysymisen kannalta – siksi perusoletuksena voi ottaa sen, että porukka luo hevoselle turvaa.

Turvallisuudentunnetta ei voi pakottaa, eikä sitä voi hevoselle tuottaa väkisin. Esimerkiksi hevosen liikkumisen hallitseminen voi lisätä ihmisen turvallisuudentunnetta, mutta ei hevosen. Hevoselle ei voi myöskään sanallisesti selittää, mikä on turvallista ja mikä ei. Toisaalta hevonen muistaa kuka on aina paikalla kun uhkia ilmaantuu – kannattaa miettiä, onko hevosen silmissä enemmän pahanilmanlintu vai joulupukki.

Miten turvallisuudentunnetta voi rakentaa?

Läheisriippuvaisen hevosen kanssa kannattaa aluksi miettiä, motivoiko hevosta turvallisuus. Turvallisuus ylittää yleensä kaiken muun, koska hevonen ei halua ottaa yhtään ylimääräistä riskiä. Kuka sitten määrittää turvallisuuden? Luonnollisesti hevonen itse. Läheisriippuvuudessa, varsinkin kun sitä usein motivoi turvallisuus, on harvoin ratkaisu se, että tarjotaan kivoja asioita toisten poissaollessa. Useammin on kyse siitä, että annetaan hevoselle itselleen työkaluja kasvattaa omaa mukavuusaluettaan ja siirretään mahdollisuuksien mukaan turvallisuuden elementtejä ihmiseen.

Ensimmäiseksi kannattaa palata miettimään pahanilmanlintu ja joulupukki-akselia. Tähän nimittäin voi itse vaikuttaa ilman mitään sen suurempaa elämänmuutosta. Jokainen voi käsikirjoittaa pieniä arkipäivän näytelmiä, jossa itsellä on joulupukin rooli. Kärjistettynä voi kysyä, haluaako korostaa vaaraan kuljettajan roolia vai pelastajan roolia.

Miten aito motivaatio löydetään läheisriippuvuudessa?

Tapoja käsitellä läheisriippuvuutta on yhtä monta kuin käsittelijöitä. Voidaan totuttaa hevosta sen kummemmin kyselemättä ja luottaa että aika tekee tehtävänsä tai voidaan systemaattisesti asteittain altistaa hevosta. Lisäksi on mahdollista tehdä yksin jäämisestä muilla tavoin kannattavaa, esimerkiksi syöttämällä hevosta. Kaikki nämä ovat yleisesti käytettyjä tapoja, ja niillä on roolinsa onnistuneessa prosessissa. Mikään niistä ei kuitenkaan välttämättä yksin ratkaise ongelmaa. Esimerkiksi syöttämisessä on se haaste, että jos hevosta lähdetään esimerkiksi viemään muista poispäin samalla syötellen, saattaa tilanne muuttua hetkessä vieterin venyttämiseksi, hevonen voi säikähtää ja tilanne voi päättyä paniikkiin.

Kuitenkin usein karsinassa tai tarhassa tämä on toimiva menetelmä, kun aita pitää kuolen siitä, että hevonen ei poistu paikalta; on ihan hyvä idea antaa hevoselle heinää silloin kun muut poistuvat näkyvistä. Läheisriippuvuuden hoito ei useinkaan ole yksi harjoitus yhdellä tavalla tehtynä, vaan se on parhaimmillaan arjen rutiinien lujittamista ja alleviivaamista.

Katso koko video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki liki 200 aiemmin julkaistua videota.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Virikehaaste hevosihmisille

Mihin perustuu se havainto, että laitumella ollessaan hevoset ovat melko laiskoja, säikkyvät vähän ja ovat ylipäänsä kilttejä? Vastaavasti kun laidunkausi päättyy, tallissa kolistellaan ruoka-aikoina, jyrsitään seiniä ja otetaan lähtöjä siitä tutusta maneesin nurkasta. Riehutaan tarhassa ja huudetaan muiden perään.

Ilmiö on selitettävissä aikabudjetilla eli sillä, mihin hevonen aikaansa käyttää. Mitä useampaan asiaan hevonen käyttää vapaa-aikaansa, sitä vähemmän se hilluu yhteisen harrastuksen aikana. Laitumella ollessaan hevonen syö, syö, syö ja syö. Lisäksi se paikasta riippuen juttelee kavereiden kanssa, lepää ja suojautuu säätä tai ötököitä vastaan. Tämä on ihmisten mielestä lomaa, mutta monelle hevoselle täyttä työtä karsinakauteen verrattuna. Ihminen ajattelee, että hevonen lomailee, kun se saa viettää aikaa laitumella ilman ihmisen vaikutusta. Ihmisen vaikutus laidunajan ulkopuolella on hevosen mittakaavassa kuitenkin häviävän pieni (lukuun ottamatta mm. ratsastuskoulu- tai terapiahevosia), ja laidun voikin olla hevoselle yllättävän aktiivista aikaa, vaikkei sillä ratsastettaisi lainkaan.

Hevoselle tunti ratsastusta tai ajoa päivässä ei ole iso juttu. Sen lisäksi sille voi ja kannattaa järjestää muutakin ohjelmaa hyvinvointimielessä – se ei tarvitse (ainakaan toivottavasti) 23 tuntia lepoa tunnin liikuttamisen jälkeen. Pahinta hevosen psyykkeen kannalta on jatkuva tallissa seisominen ilman mitään virikkeitä, mikä voi tulla eteen karsinalevon muodossa. Silloin virikkeet ovat jo pelkästään turvallisuuden kannalta välttämättömiä.

Tässä kolme helpoiten toteutettavaa virikettä:

  1. Piristä ruokavaliota. Oletko itse koskaan kokeillut elää vaikkapa pelkillä riisimuroilla? Syöminen on tärkeä osa kaikkien eläinten elämää, ja pienilläkin muutoksilla voit saada aikaan isoja asioita hevosen elämässä. Tutkimusten mukaan jo se, että ruoka-annoksessa on eri makuja ja rakenteita, lisää syömiseen kuluvaa aikaa ja vaivaa, kun hevonen maistelee, seuloo ja erottelee ruokaa. Hyviä lisiä ovat kuivatut lehtipuiden lehdet, mustikanvarvut ja yrtit. Niissä on erilainen rakenne ja maku, kuin perusnappuloissa. Niitä voi laittaa myös heinän sekaan. Varoitus: jos syötät hevoselle puuroa tai muuta nopeasti ahmittavaa mättöä, älä laita sen sekaan mitään yllättäen.
  2. Muuta sisustusta. Jokainen tietää miltä tuntuu, kun on järjestänyt huonekalut kerrankin oikeisiin paikkoihin. Samaa voi arvostaa myös hevonen, muuttuva ympäristö pysyy kiinnostavana. Tarhaan voit viedä oksia tai halkoja, samoin karsinaan. Jos vaihdat tarhaa, hevonen näkee koko ympäristön toisesta vinkkelistä. Muuttuva ympäristö on avainsana, pelkkä vuodesta toiseen nurkassa lojuva jollyball ei riitä.
  3. Ole itse sosiaalinen virike. Tee joskus niin, että annat hevosen päättää mitä se haluaa tehdä vai haluaako se tehdä mitään. Vara valita ei ole pilannut yhtäkään hevosta, sen sijaan valinnanvapauden puute on vakava hyvinvointiriski. Ole itse passiivinen ja anna hevoselle mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä itse teet. Jos se haluaa rapsutusta, rapsuta. Tämä toimii varsinkin niillä hevosilla, joilla ei ole suoraa kontaktia lajitoveriin.