On olemassa orikortti, rotukortti, historiakortti ja oma inhokkini kyllä ne luonnossakin-kortti. Tätä käytetään erityisesti silloin, kun perustellaan koiran tai hevosen tiettyjä käsittelymenetelmiä.

Kyllä ne luonnossakin toisiaan simputtavat ja kiusaavat. Eli meidän on perusteltua toimia näin. Kyllä ne luonnossakin toisiaan paimentavat ja hylkivät, miksemme käyttäisi samoja menetelmiä kuin ne toisilleen käyttävät? Kyllä hevonen kohtelee muita eläimiä samalla tavoin kuin hevosia. No se olisikin yllätys jos se jonain päivänä näyttäisi keskisormea tai kirjoittaisi blogiin kärkevän palautteen.

Me emme nyt ole luonnossa. Luonnossa hevoset eivät elä ihmisten rakentamissa talleissa. Kukaan ei ratsasta tai aja niillä luonnossa. Luonnossa ne eivät seiso 24/7 häkissä. Hevoset eivät ratsasta toisillaan. Ne eivät käytä raippamerkkiä toisiinsa. Eivät pue kuolaimia toisilleen eivätkä taluta toisiaan naru- tai missään muussakaan riimussa. Eivät maastakäsittele toisiaan eivätkä ohjasaja toisiaan.

Lajityypilliset käyttäytymistarpeet eivät merkitse nykyisessä tallisuunnittelussa tai hevosenpidossa yhtään mitään. Hevosia pidetään erillään muista, ruokitaan epäluonnollisella tavalla ja estetään laiduntajalle tyypillinen liikunta. Kuitenkin joissain käsittelymenetelmissä pidetään todella tärkeänä sitä, että “puhutaan hevosen kieltä”.

Eikö se ole kyllä se luonnossakin-logiikalla perusteltua, että hevonen potkii, pukittaa tai hyppii pystyyn? Niinhän ne luonnossakin selässä roikkuville kissapedoille tekevät. Jos hevonen ei erottaisi ihmistä hevosesta, se olisi kuollut sukupuuttoon jo kauan sitten.

 

 

LH pohjautuu ajatukseen linjahierarkiasta, jonka mukaan laumassa on yksi johtaja, vanha tamma, joka on vastuussa laumasta ja jonka päätöksiä ja aloitteita muut seuraavat. LH:n mukaan hevoslauman sosiaalinen järjestys pidetään yllä aggressiivisella kiistelyllä, jonka seurauksena alempiarvoiset hevoset näyttävät alistuseleitä ylemmille. Laumanjohtajan paikka on LH-kouluttajien havaintojen mukaan alati haastettuna. Sekä villeinä elävien että kesyjen hevosten väliset aggressiiviset yhteenotot ovat tutkimusten mukaan harvinaisia. Ne ovat sitä yleisempiä, mitä vähemmän tilaa ja enemmän arvokkaita resursseja on ulottuvilla. Kesyhevosilla riitoja lisää porukan vaihtuvuus. Aggressiiviset eleet eivät kohdistu ylempiarvoiseen hevoseen, vaan lähes poikkeuksetta alempiarvoisia sorsitaan. Tutkimusten mukaan vallankaappausyritykset ovat harvinaisia. Jopa kesyhevosilla suhteet pysyvät melko muuttumattomina, vaikka ympäristö muuttuu. Alempiarvoinen hevonen välttää yleensä kohtaamisia ylempiarvoisen kanssa, koska tietää siitä seuraavan ongelmia. Pyöröaitauskoulutuksessa taas nähdään, että kouluttajaa välttelevä hevonen ei osoita kunnioitusta laumanjohtajaa kohtaan – tällaisesta kunnioituksen puutteesta rankaistaan yleensä laittamalla lisää vauhtia hevosen jalkoihin.

Noh, tähän väliin empiirinen havainto. Minulla on kahden hevosen tiimi. Toinen hevonen on 14-vuotias tamma ja toinen 6-vuotias ruuna. Näistä kahdesta ylempiarvoinen on ruuna. Se ajaa tamman pois ruokakasalta, portilta tai joskus vain huvikseen sitä sorsii. Tamma ei ole kertaakaan yrittänyt kyseenalaistaa ruunan asemaa. Sen sijaan tamma voi aivan hyvin tehdä aloitteita, kuten siirtyä paikasta toiseen, mennä juomaan, mennä syömään jne. ja ruuna seuraa kiltisti perässä.

Toisen hevosen jahtaaminen kuuluu hevosen etogrammiin, eli hevoset tekevät sitä toisilleen. Tilanteet ovat usein lyhyitä hyökkäyksiä toista kohti tai leikkiä. Hevosten kesken jahtaamistilanne on usein hyvin lyhyt ja se päättyy, kun välimatka on kasvanut tarpeeksi pitkäksi. Pyöröaitauksessa hevonen ei ensinnäkään pysty kasvattamaan juoksemalla välimatkaa jahtaajaan ja toiseksi jahtaamistilanne eli pakoreaktio saattaa kestää useita kymmeniä minuutteja.

Asia, jota LH-kouluttajat ylenkatsovat, on hevosporukassa vallitseva ja vaalittava yhteenkuuluvuus. Yhteenkuuluvuutta vaalitaan olemalla lähekkäin syödessä ja levätessä, rapsuttamalla toisia, olemalla muuten fyysisessä kontaktissa muihin sekä leikkimällä. Ryhmän pysyvyyden ja harmonian kannalta ystävälliset eleet ovat erittäin tärkeitä hevosille. LH-kouluttajat eivät syystä tai toisesta pidä näitä asioita lainkaan merkityksellisinä, vaikka ns. laumahierarkia-ajattelua ja laumanjohtajuutta pidetään. LH-koulutuksessa hevosta rapsutetaan usein päästä, millä sinänsä ei ole hevoselle merkitystä – hevoset eivät rapsuta toisiaan otsasta. Vastavuoroista rapsuttelua ei LH-koulutuksessa suosita, vaikka sillä on todettu olevan hevosta rentouttava vaikutus. Olisi loogista, että hevosen kieltä puhuttaessa puhuttaisiin muutakin kuin jahtaamista.

”Licking and chewing”- käytöksen tulkitaan LH-koulutuksessa tarkoittavan hevosen alistumista sekä sitä, että hevonen ”miettii”. Kyseinen käytös ei kuulu hevosen etogrammiin. Varsan naksuttelukäytös kuuluu hevosen käytöskuvastoon, mutta siihen ei viitata LH-koulutuksessa. L & C-käytöksellä LH:n mukaan hevonen viestii olevansa harmiton kasvinsyöjä. Kuitenkin myös monet lihansyöjät liikuttavat suutaan syödessään. Tutkimuksissa ei ole havaittu, että L & C-käytös olisi hevoselta tarkoituksellista viestintää.

LH-kouluttajat ylikorostavat hevostenvälisessä käyttäytymisessä väkivaltaisia ja valtaan liittyviä asioita ja alikorostavat ystävällisiä vuorovaikutuksen muotoja. Hevosen sosiaalinen käyttäytyminen ja laumakäyttäytyminen on huomattavasti monimuotoisempaa kuin LH-kouluttajien kertoma. Tämä johtaa siihen, että LH ei itse asiassa ole luonnollista. LH-teoriat eivät pohjaudu tieteelliseen, määrälliseen eikä laadulliseen tutkimukseen. Tutkimusten mukaan hevonen kykenee erottamaan ihmisen eleet lajitoverinsa eleistä. Tästä syystä hevosen käyttäytyminen pyöröaitauksessa ei johdu siitä, että ihminen aitauksen keskellä osaa matkia laumanjohtajahevosta vaan siitä, että hevonen oppii. Hevonen tottuu ja ehdollistuu.

LH-kouluttajat ovat äärimmäisen taitavia käyttämään negatiivista vahvistetta silloin, kun koulutus toimii. Pyöröaitauskoulutus toimii, sitä en kyseenalaista. Sitä ihmettelen, miksi asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Paineen käyttö ja poisto on negatiivista vahvistamista, ei sillä ole tekemistä kunnioituksen, johtajuuden tai luottamuksen kanssa.

Lähteitä:

Behaviour of horses in the “round pen technique”, Krueger 2007.
Weeks, J.W., Crowell-Davis, S.L., Caudle, A.B., Heusner, G.L., 2000. Aggression and social spacing in light horse (Equus caballus) mares and foals. Applied Animal Behaviour Science
Warren-Smith, A.K., McGreevy, P.D., 2008. Preliminary investigations into the ethological relevance of round-pen (round-yard) training of horses. Journal of Applied Animal Welfare Science
Waran, N., McGreevy, P., Casey, R.A., 2002. Training methods and horse welfare. The welfare of horses, 151-180.
Waran, N., Casey, R.A., 2005. Horse Training, The Domestic Horse: The Evolution, Development and Management of its Behaviour, Cambridge University Press.
Visser, E.K., VanDierendonck, M., Ellis, A.D., Rijksen, C., Reenen, C.G.v., 2009. A comparison of sympathetic and conventional training methods on responses to initial horse training.
Vervaecke, H., Stevens, J.G., Vandemoortele, H., Sigurjónsdóttir, H., Vries, H., 2007a. Aggression and dominance in matched groups of subadult Icelandic horses (Equus caballus).
VanDierendonck, M.C., DeVries, H., Schilder, M.B.H., 1995. An analysis of dominance, its behavioural parameters and possible determinants in a herd of Icelandic horses in captivity. Neth. J. Zool. 45, 362-385.
VanDierendonck, M.C., de Vries, H., Schilder, M.B.H., Colenbrander, B., Þorhallsdóttir, A.G., Sigurjónsdóttir, H., 2009. Interventions in social behaviour in a herd of mares and geldings. Applied Animal Behaviour Science
VanDierendonck, M., Goodwin, D., 2005. Social Contact in Horses: implications for horse-human interactions,
Tilson, R.L., Sweeny, K.A., Binczik, G.A., Reindl, N.J., 1988. Buddies and bullies: Social structure of a bachelor group of Przewalski horses.
Sigurjonsdottir, H., Dierendonck, M.C.v., Snorrason, S., Thorhallsdottir, A.G., 2003. Social relationships in a group of horses without a mature stallion.
Fureix et al. (2012) Exploring aggression regulation in managed groups of horses Equus caballus.
Rutberg, A.T., Greenberg, S.A., 1990. Dominance, aggression frequencies and modes of aggressive competition in feral pony mares
McGreevy, P.D., Oddie, C., Burton, F.L., McLean, A.N., 2009b. The horse-human dyad: Can we align horse training and handling activities with the equid social ethogram?
McDonnell, S.M., Haviland, J.C.S., 1995. Agonistic ethogram of the equid bachelor band. Applied Animal Behaviour Science
McDonnell, S., 2003. A Practical Field Guide to Horse Behavior- The Equid Ethogram.

Sinä olet huono ratsastaja. Sinä et saa hevosta kulkemaan oikein päin ja se kipeytyy ja lopulta hajoaa. Sinä pilaat sen olemalla liian lepsu. Sinä olet syyllinen hevosen selkäkipuun ja jalkavaivoihin kun retkotat siellä kyydissä kuin mikäkin perunasäkki.

Vino hymy tai silmien pyöritys siitä seuraa kun täti hevosen ostaa. Tädeistä on tehty hevosihmisten pahiksia. Kukkahatulla tai ilman, joka tapauksessa naurettavaa pelleilyä ja hevosten kiusaamista. Tätiin oikeastaan ruumiillistuu kaikki paha, mitä hevospiireissä tunnetaan. Se on tätien syytä kaikki.

Miten hevonen kipeytyy väärästä tai taitamattomasta ratsastuksesta? Erään tutkimuksen mukaan (LeSimple et al. 2010) useimmat hevoset kärsivät selkäkivuista. Eniten kipeät hevoset kulkevat pää pystyssä ja ylälinja onttona. Hevoset kulkevat pää pystyssä silloin, kun ne kokevat kipua suussaan. Kipua suuhun aiheuttaa ratsastustyyli, jossa ohjat ovat lyhyet ja ratsastaja kykenemätön hallitsemaan käsiään, ei suinkaan sellainen tyyli, jossa hevosta “ei saada” kulkemaan turpa ryntäissä.

Jatkuva suusta nyppiminen aiheuttaa hevosessa jännitystä ja kiputiloja, se on selvää. Mutta kokemattomille ratsastajille on olemassa ratkaisuja, joilla suusta nyppimistä voi ehkäistä sillä aikaa kun käsien hallinta paranee. Voi käyttää kuolaimettomia suitsia, kapsonia tai riimua. Voi antaa hevosen päälle ja kaulalle enemmän vapautta olla missä huvittaa. Voi pitää harjasta kiinni. Voi kiinnittää satulaan kauhukahvan, josta pitää kiinni. Ratsastajan taitamattomuutta ei tarvitse mystifioida tai verhota johonkin väärinpäin liikkumiseen. Kyse on yleisimmin kädestä, joka ei myötäile hevosen pään liikettä.

Kokemattomia ratsastajia syyllistetään valtavasti. Hevonen hyötyisi, jos joku parempi ratsastaisi sillä, ratsastaisi sen läpi, saisi sen kulkemaan oikein päin jne. Itse en usko tähän. Miten se sitä hevosta hyödyttää, jos pro ratsastaa sillä kerran viikossa? Unohtaako se sen kerran aikana, miten kuljetaan pää pystyssä?

Olen sitä mieltä, että kukin tekee kykyjensä mukaan. Ihminen kehittyy jos siihen annetaan mahdollisuus. Tädittely tai syyllistäminen ei auta kehittymistä. Hevosta säästäen voi ratsastaa amatöörikin – jos käsi ei pysy paikallaan, asialle voi tehdä jotain. Kaikki lähtee siitä, että hevosta kunnioitetaan hankkimalla sille sopivat varusteet. Ja mikäli terveysongelmia tulee, niiden syy hoidetaan kuntoon, ei vain peitetä oiretta.

Lue myös

http://www.thehorse.com/articles/33567/kinematics-of-riders-hands-and-horses-mouths-studied