Huomaatko, miten videon hevonen pitää päätään jatkuvasti vasemmalla? Se ei ole sattumaa, ei johdu siitä että palkitsen vasemmalta joskus, kuten videolla. Ei johdu siitä, että istun vinossa – se tapahtuu talutuksessa, ajon aikana ja ratsastuksessa.

Vuosia sitten tämä ei olisi ollut minulle ongelma; olisin voinut korjata tilannetta suoristamalla hevosta jatkuvasti. Mihin tämä olisi todennäköisesti johtanut? Olisin ratsastanut siten, että oikea ohja olisi ollut pysyvästi noin 15 cm lyhyempi kuin vasen. Olisiko tämä menettely suoristanut hevosen? Olisin voinut myös “jumpata” hevosta symmetrisesti molempiin suuntiin ja “auttaa” hevosta liikkumaan suorana asettamalla sitä oikealle. Olisiko hevonen suoristunut?

Nyt ymmärrän, että pään pitäminen vasemmalla on oire, jolle on syy. Syy ei aina ole kipu tai sairaus. Mikäli lähtisin korjaamaan pelkkää oiretta, saisin todennäköisesti nipun muita ongelmia. Eli minulle näyttäytyvä ongelma on pään pitäminen vasemmalla. Hevoselle tämä ei ole ongelma, vaan hevosen ongelma alkaa silloin, jos se joutuu liikkumaan jossain muussa asennossa.

Tämä asento kertoo kyseisen hevosen tasapainosta. Kyseisestä asennosta – tai siis asennon taustalla olevasta ongelmasta – johtuu muutama muu selkeä epäsymmetrisyys hevosen liikkumisessa, sekä maasta että selästä. Arvaatko mitä ne ovat? Jos et arvaa niin kerron: se vastustaa oikeaa suoraa ohjasotetta ja vasenta epäsuoraa ohjasotetta. Nämä tietenkin oleellisesti vaikuttavat mm. kääntymiseen.

Kyseisellä hevosella otsan karvapyörre on vastapäivään. Äskettäisen tutkimuksen (Shivley et al., 2016) mukaan tällaiset hevoset kääntyvät enemmän vasemmalle kuin oikealle. Karvapyörre otsassa on kuulemma yksi tapa ennustaa hevosten puolisuutta. Muita ovat harjan puoli ja se, kumpaa etujalkaa hevonen pitää edessä laiduntaessaan. Totta puhuen hevosen puolisuudesta tiedetään hyvin vähän. Vielä vähemmän tiedetään siitä, ovatko hevoset vinoja jo syntyessään. Aukottomia tai edes luotettavia testejä on hankala kehittää, ja milläpä rajaat pois ympäristön vaikutuksen. Tutkimusnäyttö on ristiriitaista, mm. eräässä tutkimuksessa symmetrisesti käsitellyt varsat vaikuttivat symmetrisiltä nuorina ja kahden vuoden ikään mennessä niille oli ilmestynyt puolisuus oikealle (Lucidi et al., 2013). No, se siitä. Hevosen luontainen vinous, oli sitä tai ei, huomioidaan samalla tavalla tasapainon kehittämisessä kuin itseaiheutettu tai ympäristön aiheuttama vinous.

Pointti on joka tapauksessa se, että pakottamalla tai jumppaamalla kyseisen hevosen päätä ja kaulaa en saa ongelmaa korjattua. Pää ja kaula ovat yhteensä n 10 % koko hevosen massasta, ja niillä on merkittävä rooli tasapainon säilyttämisen ja kompensaation kannalta. Voin jääräpäisesti liikuttaa hevosta sen oman tasapainon mukavuusalueen ulkopuolella, eli avustetusti suorana, eli voin kompensoida kompensaatiota.. Tai voin jäädä jumiin aiheeseen vinous ja keskittää voimavarani siihen, että suoristan hevosen ennen kuin teen yhtään mitään kokoavaa liikettä, kuten kouluratsastusskaalan mukaan minun tulisi toimia. Mikä tässä tavassa on ongelma? Hevonen saattaa kokea tarpeelliseksi vastustaa jatkuvaa korjaamista, se saattaa lisätä vauhtia, puskea entistä pahemmin tai vältellä liikkumista. Saattaa toki myös olla, että hevonen kestää nalkuttamista pitkäänkin. Voin tietenkin lähestyä asiaa myös siltä kannalta, että opetan herkkujen avulla hevosen pitämään päätä suorassa. Tämäkin on avustettua suoruutta, vaikkakin motivoivaa hevoselle, mutta siinä hoidetaan oiretta, ei syytä.

The Dressage Training Scale: Prerequisites

Päivän kysymys kuuluukin: voiko hevonen suoristua, jos en korjaa sitä suoraksi? Mitä jos annan hevoselle mahdollisuuden itse löytää parhaan tavan liikkua, enkä korjaa päätä. Mitä jos poistan apupyörät? Mitä jos sittenkin teen tällä vinopäällä jotain muutakin kuin venytän sitä eteen-alas (eli tuen etupainoisuutta entisestään), mutta annan sen pitää päätä ihan missä huvittaa? Mitä jos teen kokoavia harjoituksia ja rikon pyramidin? Mitä sitten tapahtuu? Entä jos en lähde naputtamaan jos se puskee lapa edellä sisälle? Mihin se johtaa? Oppiiko se kaatumaan yhä enemmän, mitä enemmän se sitä harjoittelee? Vai oppiiko se mahdollisesti puskemisen lisäksi vastustamaan ratsastajan vaikutusta?

Hevosen havainnointi on yksi tärkeä seikka monessa asiassa. Yhtä tärkeää on se, miten havaintoihin suhtaudutaan. Katso joskus omaa hevosta ulkopuolisen silmin. Jos havaitset jotain, älä syöksy korjaamaan oiretta vaan mieti mistä tämä voi johtua. Hevostaitokoulun verkkovalmennus tarjoaa loistavan polun oppimiseen ja oman hevosen tuntemiseen. Saatat huomata hevosestasi asioita, joita et olisi koskaan tullut ajatelleeksi. Lisäksi saat työkaluja asioiden korjaamiseen. Myös tuohon pään vasemmalla pitämiseen ja sen sisarongelmiin. Päätään kenossa pitävä hevonen ei tee sitä tietoisesti, eikä se välttämättä koe suoristumista tai suorana kulkemista palkitsevana. Siihen tarvitaan motivaation löytämista ja riittävän pieniä osatehtäviä, joilla toivottua käyttäytymistä saadaan aikaan.

Esimerkiksi tällä hevosella on turha tehdä avoja ja sulkuja, koska ne kariutuvat ongelmiin asetuksessa ja aiheuttavat liikaa vastustusta. Pään ei-toivottukin asento on tärkeää informaatiota ja sen peittäminen varusteita vaihtamalla tai omaa toimintaa muuttamalla ei korjaa muita aiheeseen liittyviä ongelmia. 

Meidän tarkoituksena on auttaa sinua havainnoimaan, analysoimaan, ymmärtämään ja auttamaan hevostasi, jotta se löytäisi parhaan mahdollisen tasapainon ja yksilöllisesti optimaalisen tavan liikkua.

Jaana Pohjola, hevosten käyttäytymisen ja kouluttamisen asiantuntija

Minna Lindström, hevosten liikkumisen, tasapainon ja ratsukoulutuksen asiantuntija