Hevoset talvella – miten kylmyys vaikuttaa hevosiin?

Aktivoiko pakkanen hevosia liikkumaan, vai onko kyseessä sittenkin myytti? Mitä hevoset tekevät kun ne sopeutuvat kylmyyteen?

Hevonen kestää loistavasti kylmyyttä, kuten joka tuutissa hoetaan. Islannissa ulkona elävillä issikoilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin vain yhden kerran värinää, eli lihasten väristystä lämmitystarkoituksessa. Tämä tapahtui +5 asteessa, kun maa oli mutainen ja vettä satoi. Säänsuojaa hevoset käyttivät eniten tuulisella ja sateisella säällä. Kuiva pakkaskeli on hevosten mieleen, ja sitä on hyvin vaikea käsittää, että ne eivät juuri palele.

Hevosen sopeutuminen kylmään kestää pari-kolme viikkoa. Näin kevättalvella sopeutuminen on yleensä helpompaa, vaikka näin kovaa pakkasta ei ole vielä ollut. Kevättalvella hevosilla on jo kuitenkin kokemusta viileistä keleistä enemmän kuin syksyn ensimmäisillä pakkasilla.

Mitkä asiat vaikuttavat kylmyyteen?

Olosuhteet on toki otettava huomioon. Hevoset tutkimusten mukaan käyttävät suojaa varsinkin sateella ja tuulisella säällä. Tähän voi vaikuttaa suojan laatu – arkoina eläiminä hevoset eivät välttämättä uskalla mennä säänsuojaan, vaikka niillä olisikin tarvetta siihen. Lisäksi luonnolliset tuulensuojat vaikuttavat – jos tuuli puhaltaa suoraan Siperiasta hevoseen, se tuntuu kylmemmältä kuin suojaava seinusta. Tuuliolosuhteisiin vaikuttavat rakennukset, puusto ja maastonmuodot. Tuuli, joka kesällä puhaltaa ötökät pois, voi talvella olla ikävän pureva. Hevosten kanssa kannattaakin aina katsoa real feel, eikä tuijottaa pelkästään mittaria.

Ruuan saanti vaikuttaa kylmyyteen. Alkuperäisrodut ovat sopeutuneet siihen, että ne elävät kylmissä olosuhteissa, jossa on niukasti ruokaa. Hevosilla onkin oma, erityinen tapansa säästää energiaa kylmällä. Energiantarve kasvaa kylmällä säällä, mutta ei kovin paljon. Lisää ruokaa, loimi tai suojaa tarvitaan keskimäärin -15 pakkasasteessa, joka on keskivertohevoselle alempi kriittinen lämpötila.

Pahimmillaan liioiteltu lisäruokinta yhdistettynä vähentyneeseen juomiseen voi aiheuttaa ähkyriskin – jos siis annat lisää ruokaa, muista myös tarjota lämmintä vettä. Kun prosessiin työnnetään lisää materiaalia, täytyy kulutuksenkin kasvaa. Myös pakkasella hevosen liikunnasta tulisi huolehtia, jotta koneisto pysyy käynnissä.

Kuinka paljon lisää ruokaa tavallinen aikuinen hevonen tarvitsee kylmällä? Lisäruuan tarve alkaa noin -15 asteessa, jota alemmissa lämpötiloissa lisäenergiaa tarvitaan 2,5 % enemmän/aste tai 2 % enemmän rehua. Eli -20 asteen (real feel) pakkasella hevonen, joka syö 10 kiloa heinää normaalisti, tarvitsee kilon lisäheinää. Tässä kohtaa ainakin itsellä lähtee mopo käsistä; kylmällä säällä hevosten heinänälkä on suunnaton.

Karvan pituus vaikuttaa hevosen kylmänkestoon. Silmillä voi havaita, minkälainen turkki hevosella on ja siitä voi päätellä, millaista loimea turkki vastaa. Jos karva on lyhyt, eikä se nouse pystyyn, tarvitaan loimi. Kannattaa myös tarkistaa, missä kunnossa hevosen kroppa on talviturkin alla – lihavuuskunto vaikuttaa kylmänsietoon ja laiha, mutta karvainen hevonen saattaa tarvita lisälämpöä yhtä lainlla kuin paksu lyhytturkkinen kaverinsa.

Loimitus on todella tehokas tapa torjua kylmää. Jokainen voi itse testata, mikä takki on lämpimin. Kokeile pukea päälle monta ihonmyötäistä vaatetta, pari välikelin takkia ja päälle joku öljykangastakki. Ei tunnu lämpimältä eikä ole kovin hauska liikkua myöskään. Entä jos laitat päälle vain yhden erittäin hyvän toppatakin? Lämmittävä vaikutus tulee kerrosten väliin jäävästä ilmasta, ei kerrosten määrästä. Hevosen voi opettaa kertomaan, haluaako se loimen vai ei – katso loimihaaste täältä!

Näillä pakkasilla meinaa huumori joskus loppua, kun kaikki jäätyy juomavedestä sormiin ja varpaisiin. Toisaalta on ollut kiva huomata jälleen kerran, että pääosin kylmyysongelma johtuu asenteesta ja vielä enemmän pukeutumisesta – ei hevosten, vaan omasta.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi, millä tavalla kylmä sää näkyy hevosten käyttäytymisessä ja mistä tiedät, onko hevosilla häiritsevän kylmä.

Kevättä kohti!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kuten useammin jo todettu, valinnan mahdollisuus lisää eläimen hyvinvointia. Otetaan esimerkiksi koira. On itsestäänselvää, että koira on tyytyväinen, jos se pääsee ulos kun sillä on pissahätä tai kun se pääsee siirtymään liian kylmästä paikasta lämpimään. Tai kun se saa päättää missä se nukkuu. Koira osaa hyvin tuoda esiin, mitä se haluaa. Se voi herättää yöllä jos sen täytyy päästä pihalle, se osaa haukkua ja tuijottaa anovasti kun ruoka-aika lähestyy ja niin edelleen. Nämä asiat ovat itsestäänselvyyksiä, mutta jos verrataan hevosen elämään, koira voi tehdä todennäköisesti enemmän omia ratkaisuja ja vaikuttaa elämäänsä enemmän omistajansa kautta kuin hevonen.

Hevosen kerjääminen usein huomataan, mutta muuten sen mielipiteet saattavat jäädä kuulematta. Hevonen ei huuda, kuten koira voi halutessaan huutaa, eikä hevonen ole välttämättä oppinut, että sen tekemisillä tai mielipiteillä olisi merkitystä, joten se keskittyy hiljaiseen vastarintaan räikeiden kannanottojen sijaan. Hevoselle tyypilliset tavat ilmaista itseään ovat kuopiminen, töninimen ja ilmeily. Sitten kun hevosen mielipiteitä aletaan kuulla, niitä alkaa myös tulla esiin. Mielipiteiden kuuleminen ei kuitenkaan tarkoita, että hevosen pitäisi antaa tästä lähtien tehdä mitä se haluaa ja milloin se haluaa. Fiksu ihminen käyttää hevosen mielipiteet omaksi edukseen ja hyödykseen. Hevosta voi myös johdatella valitsemaan samoja asioita kuin me itse.

Yksi käytännön asia, josta hevonen voi minun puolestani päättää on loimitus. Olen pitänyt pakkasrajana viittätoista astetta, jota kylmemmässä loimitan toisen hevosistani. Päätös perustuu osittain mutuun ja osittain empiriaan. Pakkasraja on selkeä, mutta on muutamia sellaisia säitä, että olen epävarma, kannattaako loimi laittaa. Tässä kohtaa päätin kysyä hevoselta ja opettaa sen kertomaan, haluaako se loimen vai ei. Moni hevonen osaa kertoa toiveistaan, mutta jos ei halua tarkkailla hienovaraisia merkkejä, voi opettaa itselleen sopivimman tavan ilmaista asia.

Minua itseäni on yllättänyt eniten se, että hevonen tykkää loimesta aika monellakin säällä. Tuulella, sateella ja kovalla pakkasella se haluaa loimen. Auringonpaisteessa ja tyynellä säällä sen sijaan harvemmin. Loimen käyttöön liittyy hienosäätöä, jos haluaa välttää sitä, että hevonen on yhä paksunevan loimikerroksen alla koko talvikauden. Loimeen voi liittyä myös epämukavuutta, siitäkin syystä sitä kannattaa käyttää harkiten. En ole itse vielä löytänyt sellaista loimiratkaisua, joka ei yön aikana kiristäisi edestä.

Jotta tulkinnanvara jäisi mahdollisimman pieneksi, on hyvä valita mahdollisimman selkeä valintatapa, eli jokin mukana kannettava juttu, joka ei ole koko ajan esillä. Toki on mahdollista laittaa hevoselle myös ”huonepalvelu-nappi” sen asumukseen, mutta sitten on syytä varautua myös palvelemaan. Tarvittavat ennakkotaidot loimihaasteeseen löytyvät kaikilta hevosilta, joita on loimitettu ja jotka käsittävät, että loimi lämmittää 🙂

p.s. tämän saman asian voi opettaa myös koiralle, jos epäröit haluaako se vaatetta päälleen ulkona.

Liittymällä jäseneksi saat harjoitusohjeet ja näet Taipaleen treenivideon.

(Jäsenyys on voimassa kuukauden, ja sillä pääset näkemään jokaiseen uuteen artikkeliin liittyvää lisämateriaalia)

Video: miten hevosen voi opettaa kertomaan, haluaako se loimen?
Askel askeleelta-ohjeet kouluttamiseen

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.