Olen aiemminkin kirjoitellut eläinten luonteen arvioinnista. Koirille on luonnetestit ja MH-kuvaukset. Ja varmasti paljon erilaisia epävirallisia ”testejä”. Ne ovat ilmeisesti tyhjää parempia. Mitä hevosille on? Ajettavuus- ja ratsastettavuuskokeet.

Tutkijat selvittivät ratsastettavuuskokeen objektiivisuutta. Hevosen luonnetta arvioidaan ratsastettavuuskokeen perusteella, jossa riippumaton ratsastaja ratsastaa hevosella. Mitä yksi ratsastuskerta voi kertoa hevosen luonteesta?

Tutkijoiden mukaan ohjastuntumalla ja ratsastajan apujenkäytöllä on sekä suoria että epäsuoria vaikutuksia siihen, miten ratsastettavuutta arvioidaan. Tutkimuksessa havaittiin, että mitä kevyempi ja tasaisempi tuntuma oli, sitä paremmin hevosia arvosteltiin. Ratsastaja vaikuttaa siis omalla toiminnallaan arvosteluun ja sitä kautta jopa jalostusvalintaan.

Tutkimuksessa keskimääräinen tuntuma oli huomattavan voimakas (9-20 N), mikä on paljon enemmän kuin mitä tutkimusten mukaan nuoret hevoset ovat valmiita hyväksymään (6-10 N). Mitä suurempi tuntuma, sitä enemmän konfliktikäyttäytymistä ja säikkymistä esiintyi. Mitä voimakkaampi tuntuma, sitä vähemmän päänheiluttelua. Voimakas tuntuma estää hevosta heiluttamasta päätään, mikä taas altistaa opitulle avuttomuudelle.

Ratsastajien on vaikeaa arvioida omaa tuntumaansa. Se kuitenkin vaikuttaa hevosen käyttäytymiseen ja sitä kautta hevosen ratsastettavuuspisteisiin. Ratsastettavuuskoe kertoo enemmän siitä, miten hevonen reagoi juuri kyseiseen ratsastajaan kuin hevosen luonteesta yleensä. Ratsastettavuuskoe kertoo myös hevosen koulutuksesta – miten se vastaa apuihin ja millä tavalla sitä on koulutettu.

Testitilanteessa hevosen arviointi perustuu ratsastajan (tai ajajan) subjektiiviseen kokemukseen. Ehkä testitilanteesta pitäisi tallentaa muuatkin kuin ratsastajan arvio.

Miten hevosten luonnetta voisi arvioida nykyistä objektiivisemmin?