Äänensävy, rapsuttaminen, porkkanoiden sinkoiluttaminen. Jatkan hieman taannoista motivaatioajatusta eteenpäin.

Mitä tahansa asiaa harjoitellaan, tavoite on, että se muodostuu yhä helpommaksi ja helpommaksi. Jos harjoitellaan jatkuvasti vaikkapa hyppäämistä, jossain on vikaa jos hyppääminen ei tule helpommaksi. Hevosen valmentaminen jakautuu kuntovalmennukseen ja taitojen opetteluun. Taitojen opettelussa oleellista on edistyminen, jota pitäisi pystyä myös mittaamaan. Taitoja voi mitata eri asteikoilla. Voidaan puhua koulutustasosta, joka pitää sisällään paketin erilaisia taitoja. Tai voidaan puhua taidoista yksittäisinä asioina. Joka tapauksessa kukin taito on opeteltava erikseen, vaikka ne liittyisivätkin toisiinsa.

Oppimistuloksiin vaikuttaa moni asia. Niistä ei vähäisin ole motivaatio, jota hevosella usein pelätään. Jos vertaa hevosia ja koiria koulutustilanteessa, niin huomaa äkkiä, että hevoset ovat usein koiriin verrattuna melko passiivisia. Koira saattaa innoissaan tarjota koko temppuvarastonsa läpi ja rytmittää tilannetta haukkumalla innokkaasti. Harva hevonen tekee samoin, tai jos tekee, koulutustilanne yleensä loppuu siihen. Koirilla ei pidetä niin pahana asiana sitä, että eläin itse tarjoaa asioita; hevosilla taas tätä ei ole totuttu näkemään ja ilmiöön suhtaudutaan melko varauksellisesti. Toisaalta kun koiria palkitaan, niitä innostetaan leikkimään ja retuuttamaan lelua. Kun hevonen palkitaan, sen odotetaan olevan hyvin pieni, huomaamaton ja neutraali ele (jonka jälkeen suoritus vielä saattaa jatkua).

Koiramaailmassa on aika harvinaista se, että väitellään, mikä palkkio on hyväksyttävä tai paras. Varsinkaan mitään taitoja tai temppuja opetetaan harvoin ilman mitään palkkaa. Palkkio on se, mikä parhaiten sattuu toimimaan kyseisellä koiralla – leikki, ruoka tai jokin toiminta. Koirilla voi toimia myös pelkkä kehuminen (toisin kuin hevosilla). Harvoin agilitytreeneissä kukaan väittää, että nythän palkitsit koiraa pysähtymisestä, jos se pysähtyy syömään palkkaansa. (Tämä on kyllä mutua, koska en itse agilitytreeneissä käy; korjatkaa jos olen väärässä.) Hevosilla sen sijaan spekuloidaan palkkiosta; mikä toimii, mikä ei toimi, mikä on kätevää, mikä on poliittisesti korrektia, mitä voin käyttää, etten leimaudu porkkanatädiksi ja niin edelleen. Lisäksi käydään läpi edelleen sitä, että jos hevonen pysähtyy syömään, se oppii vain pysähtymään.

Mikä sitten motivoi hevosta? Mitä konkreettisia asioita voi käyttää koulutuksessa palkkioina? Mistä motivaation tunnistaa? Hevoset ovat yksilöitä ja niillä on omat mieltymykset. Tilanne voi vaikuttaa myös sekä vuodenaika tai sää. Jollekin hevoselle palkkiona voi toimia se, että se pääsee lähemmäs muita hevosia. Toinen taas innostuu siitä, kun sitä rapsutetaan; kolmas siitä, että se saa juosta. Kouluttamisessa helpoimmalla pääsee, jos löytää hyvän motivaation heti alkuvaiheessa. Ja vielä helpommalla pääsee, kun oppii tuntemaan oman hevosen mieltymykset ja tavat ja oppii kokeilemaan, mikä milloinkin toimii. Motivaation tunnistaa siitä, että hevonen alkaa tarjota oppimaansa asiaa yhä uudelleen ja uudelleen, eikä malttaisi lopettaa harjoittelua. Motivaatio voi sytyttää, eikä bensa lopu niin nopeasti.

Motivaation ja sopivan palkkion löytäminen on helppoa. Sinun tarvitsee vain kysyä asiantuntijalta, eli hevoseltasi. Valitse muutama vaihtoehto ja testaa, mikä niistä on omalle hevosellesi toimivin. Minä testasin suolaa, rapsutusta, porkkanaa ja sinimailashaketta. Arvaatko mikä voitti?

P.S. Tämän saman testin voit opettaa helposti koiralle, kissalle tai mille tahansa eläimelle, ihan samalla periaatteella 🙂

Liittymällä jäseneksi pääset katsomaan videon, jonka avulla voit opettaa hevosesi valitsemaan itselleen sopivimman palkkion kuvakkeiden tai värien avulla 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kuvitellaan työyhteisö, koska siihen on helppo samaistua. Kuvitellaan, että henkilö A tekee töitä rahan takia. Henkilö B tekee töitä, koska hän on kutsumusammatissa. Molemmilla on sama pomo, joka johtaa nalkuttamalla. Jos työt tulee hoidettua hyvin, nalkutus lakkaa.

Kyseisessä työyhteisössä nalkutusjohtaminen on aikaansaanut sen, että molemmat työntekijät tekevät töitä vain pyynnöstä ja työajalla. Eivät katsele kotona sähköpostia eivätkä sitoudu. He ovat italialaisessa lakossa.

Millä tavoin työntekijöitä voisi motivoida lisää?

Ensimmäisenä mieleen tulee palkka. Se varmasti motivoi henkilöä A. Mutta entä henkilö B, mitä hänelle voisi tarjota, jotta hän käyttäisi koko potentiaaliaan? Jos raha olisi ainut motivoiva tekijä töissä, kaikki työntekijät olisi mahdollista saada viihtymään.

Voisiko hän saada itse päättää, miten työnsä järjestelee? Entä voisiko hän motivoitua etätöistä? Ehkäpä hän haluaisi enemmän vastuuta. Hän voisi parantaa, jos johtamistyyli muuttuisi nalkuttamisesta ja tekemättömien asioiden korostamisesta aitoon tsemppaamiseen.

Potkuilla uhkaaminen voi parantaa tilannetta hetkeksi, mutta sillä ei luoda pysyvää motivaatiota. Pelko on huono tapa motivoida, koska se ei kanna kovin pitkälle.

Meitä ihmisiä motivoivat eri asiat. Motivaatio on voima, joka antaa toiminnalle ihan uutta virtaa. Moni työelämän haaste voi johtua siitä, että kaikkia tapoja motivoida ei osata tai haluta käyttää. Voi toki olla, että osa työntekijöistä on väärässä paikassa. Mutta ne, jotka ovat oikeassa työssä tyytymättömiä, joutuvat hankalaan tilanteeseen. Me ihmiset (toisin kuin hevoset) voimme kuunnella motivaatiopuheita ja ajatella, että kun 35 vuotta vielä jaksan, niin sitten saan tehdä mitä haluan – sillä jaksaa taas hetken.

Hevosiakin motivoivat eri asiat.

Ne ovat yksilöitä, joilla on erilaisia kiinnostuksenkohteita. Siitä huolimatta joskus ajatellaan, että asuntoetu, ruoka ja virkistyssetelit riittävät ja jos eivät riitä, kovennetaan linjaa ja uhataan yyteillä. Tulee keppiä, ei porkkanaa. Jos hevonen ei ole tyytyväinen työsopimuksen sisältöön, sen odotetaan etsivän uutta työpaikkaa tai sille annetaan potkut. Hevonen ei voi motivoida itseään maalailemalla eläkepäivien suunnitelmia, sen on löydettävä motivaatio joka hetkestä.

Hevonen ei järkeile tai järjestele lomiaan samalla tavalla kuin työntekijä. Kuitenkin se osaa motivoitua. Kukin hevonen on yksilö omine kiinnostuksen kohteineen. Jos halutaan saada hevoseen virtaa, kannattaa käyttää kaikkia niitä asioita hyväksi, jotka sitä motivoivat. En tarkoita tässä kohtaa pelkästään hienovaraista säästä rapsuttamista, vaan kaikkea sitä, mitä hevonen haluaa. Rapsuttaminen voi olla joillekin hevosille yhtä hyvä palkkio kuin talon tarjoama kahvi teenjuojalle – antajan mielestä palkkio on hyvä, saajalle täysin yhdentekevä.

Kuinka motivoitunut hevonen sitten on vaikkapa väistämään kutittavaa sormea? Sekin riippuu yksilöstä. Osa hevosista pakenee, kun niiden selkään laskeutuu lintu, osa taas nauttii lintujen palveluista jämähtäen paikoilleen. Hevoset eivät (valitettavasti) lue ratsastusoppaita, eivätkä kaikki hevoset ole yhtä motivoituneita esimerkiksi liikkumaan, vaikka niiden lajilleen tyypillisesti joskus odotetaan olevan. Silloin voi miettiä, onko motivaatiota mahdollista kasvattaa jollakin.

Hevosen motivaatio näkyy monista merkeistä.

Jos se pitää ihmisen kanssa vietetystä ajasta, se viettää aikaa ihmisen kanssa. Hevonen ei valehtele. Motivaatio näkyy usein kiihtymisenä, hamuiluna, tönimisenä ja malttamattomuutena. Jokainen hevosta käsittelevä voi valita, näkeekö nämä huonoina asioina, joihin ei voi vaikuttaa ja keskeyttää heti tekemisen. Vai päättääkö käyttää niitä omaksi edukseen ja muokata toimintaa haluamaansa suuntaan.

Itse en käsitä, miten se on ongelma, että hevonen tai mikä tahansa eläin on liian motivoitunut. Toki se tuo mukanaan lieveilmiöitä, mutta niitähän aina tulee, kun opetetaan uusia asioita – vai mitä?

Liity jäseneksi, niin näet videovinkit, mistä hevosen yli-innokkuus nameja kohtaan voi johtua ja miten voit siihen itse vaikuttaa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.