Noutohaaste hevosille – kolme syytä aloittaa treeni nyt

Hevosella ja marsulla on jonkin verran yhteistä. Niillä on hieman samanlainen tapa käyttää aikaa – molemmat eläimet ovat yllättävän aktiivisia sellaisella leppoisalla tavalla. Molemmat eläimet tulevat toimeen melko vähäisellä levolla.

Hevoselle pakkolepo on usein melkoista pakkopullaa ja sen kuuluukin olla niin; hevosta ei ole suunniteltu seisomaan paikoillaan vaan kävelemään ja etsimään ruokaa. Vaikka hevonen on hyvin sopeutuvainen eläin, sen omasta mielestä elämä ihmisen kanssa voi tarkoittaa suuria kompromisseja, ja vaikka se ei skrollaile pakettimatkoja aroille iltaisin, se saattaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla ei-toivotussa tilanteessa.

Mitä pidempään hevonen seisoo, sitä pöllömpää toimintaa siltä voi odottaa. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, vaikkakin ikävää. Hevoselle voi pakkolomasta huolimatta järjestää monenlaista sisältöä elämään. Tätä sisältöä sanotaan virikkeiksi.

Mennään sitten niihin syihin – miksi välillä kannattaa harjoitella jotain ihan asiaan kuulumatonta?

1. Temppujen kouluttaminen omaehtoisuuteen perustuen on virikkeellistämisen muoto. Virikkeiden avulla parannetaan oppimiskykyä, vähennetään ei-toivottua käyttäytymistä, muutetaan aikabudjettia, parannetaan mielialaa ja nopeutetaan toipumista. Kyllä, en keksinyt näitä päästäni vaan kaikki on tutkittuja asioita.

2. Uusien taitojen opettaminen omaehtoisuuteen perustuen parantaa sinun ja hevosesi suhdetta. Aivan, hevosesi oppii sinusta, millä tavalla käyttäydyt. Sinä opit hevosesta paljon; milloin se on motivoitunut, milloin se on turhautunut, milloin se ei malta lopettaa ja milloin se malttaa. Suhde muodostuu toistuvista vuorovaikutustilanteista, ja kouluttaminen on erinomainen tapa järjestää jo ennakkoon käsikirjoitettuja vuorovaikutustilanteita. Siitä se luottamus syntyy; sinun ei tarvitse juosta hevosen perässä, kun laitat hevosen juoksemaan tiskiharjan perässä.

3. Temppujen opettaminen opettaa uutta ajattelua sekä sinulle että hevoselle. Haluatko, että hevonen osaa itse ratkaista ongelmia? Siihen taitoon se tarvitsee harjoitusta ja itseluottamusta, mikä muodostuu onnistumisen kokemuksista. Mikäli itse saat kokemuksen siitä, että hevonen kerrankin ymmärtää mitä siltä haet, ehkä haluat kokeilla vastaavaa myös ratsain. Ehkä löydät arjesta useampia tilanteita, joita voi lähestyä ihan samalla yksinkertaisella kaavalla kuin vaikkapa noudon opettamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa näytän millä tavalla noudon opettamisen voi aloittaa! Näet samaan hintaan myös kaikki aiemmin julkaistut hevosaiheiset videot 🙂

P.S. Kiinnostaako sinua erityisesti hevosten käyttäytyminen, virikkeet, omaehtoisuus ja motivaatio? Pysy kuulolla, olen avaamassa tyytyväinen hevonen, onnellinen omistaja-verkkokurssia piakkoin!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Laitumella ollessaan hevonen on ”normaali”. Usein laidun laiskistaa hevosia ja ne ovat tavallisesta poikkeavan rauhallisia käsitellä ja liikuttaa. Ilmiö ei johdu siitä, että niillä olisi joka yö juhlat käynnissä, vaan siitä, että niiden vuorokausi täyttyy hevosmaisilla asioilla, eivätkä liikuttamisen aiheuttamat kierrokset nouse ylikorostuneeseen asemaan. Laidun ei siis laiskista vaan talli ja tarha sekä virikkeetön kierrostavat.

Mitä säädellympää ja rajoitetumpaa hevosen elämä on, sitä tärkeämmäksi nousevat pienet asiat, kuten harrastaminen. Sanon sitä pieneksi asiaksi, koska vaikka se on monen hevosen ensisijainen käyttötarkoitus, se on vuorokausi- ja viikkotasolla hyvin pieni ajallinen rupeama. Mitä enemmän hevosen elämässä on muutakin sisältöä, sitä paremmin se kestää vapaapäiviä ja lomia. Samaan aikaan on hyvä muistaa, että sisältö elämässä ei ole suorituskyvystä pois. Monesti tallivirralla juokseva hevonen on vähemmän hallinnassa ja enemmän altis loukkaantumisille kuin laitumelta haettu, hiekkakylvyssä rentoutunut lajitoverinsa.

Tallivirta korostuu, kun hevonen joutuu syystä tai toisesta lepoon. Usein lääkkeeksi määrätään myös kävelytystä pieniä aikoja kerrallaan. Tämä on monelle hevoselle (ja omistajalle) mahdoton yhtälö. Hevonen voi esimerkiksi ”karsinalevossa” liikkua enemmän kuin tarhassa keskimäärin. Lisäksi kävelytys on usein haastavaa sekä kertyneiden kierrosten että patoutuneiden muiden tarpeiden takia. Sekä karsina- tai tarhalepo että säännöstelty kävelytys voivat pahimmillaan olla kaukana levosta ja leppoisasta toipumisesta ja aiheuttaa jopa uusia loukkaantumisriskejä.

Ongelmaa kannattaisi lähestyä siten, että miettii, missä ja miten hevonen on rennoimmillaan. Tämä pätee kaikkiin hevosiin – tarhaamisen ja tallissa olemisen on tarkoitus olla rentouttavaa ja palauttavaa, ei stressiä aiheuttavaa tai lisäävää. Jos hevonen täytyy pitää levossa, se kannattaa pitää sellaisessa paikassa, jossa se oikeasti on rauhallinen. Paikan ja olosuhteiden lisäksi voi tehdä muita toimenpiteitä, jotka rauhoittavat hevosta. Kävelytystä voi valmistella sairastarhassa tai karsinassa ja hevoselle voi järjestää sellaista toimintaa, joka väsyttää päätä mieluummin kuin levon tarpeessa olevaa kroppaa. Tämä pätee myös hevosiin, jotka eivät saa liikkua vapaasti tai olla lajitovereiden kanssa – on paljon asioita, joita jokainen voi tehdä.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa esittelen helpoimmat ja yksinkertaisimmat vinkit hevosen pään väsyttämiseen, olipa kyseessä karsinalepo, sairastarhassa oleilu tai muuten vain haluat tarjota hevosellesi mielekästä puuhaa ja mielenvirkistystä.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Moni hevonen on yllättävän ja jopa häiritsevän innostunut makupaloista. Herkkujen avulla koulutu on tehokasta, mutta jatkuva taskuille ryysääminen käy hermoille. Herkkuja voi antaa turvallisesti, kun opettaa hevosen luopumaan.

Tässä videossa on kaksi kriteeriä; hevosen ilmeen pitää olla ystävällinen ja pään pitää osoittaa taskusta poispäin. Naksutin ei ole välttämätön, mutta jollakin merkillä oikea käytös kannattaa merkata.

Joskus herkkujen tuoma hyöty kaatuu niiden tarjoilun vaikeuteen. Koulutustilanteesta tulee hankala, jos hevosta pitää koko ajan hätistellä kauemmas taskulta. Siitä syystä se kannattaa kouluttaa siihen, että sen omilla teoilla on merkitystä.

Mitä kiltimmin hevonen odottaa herkkua, sitä enemmän se saa palkkioita. Alussa pienikin pään kääntä kannattaa palkita. Toistojen myötä turpa alkaa pysyä yhä kauempana taskusta – sen ei tarvitse ensin tulla taskulle voidakseen kääntää päätä pois.

Pieniä arkipäiväisiä asioita, joita voi harjoitella minuutin päivässä minkä tahansa hevosen kanssa.