Syitä kavionhoito-ongelmiin ovat kipu (suljettava pois), opittu vastustelu, pelko ja kouluttamattomuus.

Kengitysongelmainen hevonen voi pelätä yhtä asiaa tai useita eri tekijöitä kengitystilanteessa. Se voi pelätä paikkaa, jossa se kengitetään tai muita toimenpiteeseen viittaavia ärsykkeitä. Pelokas hevonen on vaarallinen sekä itselleen että kengittäjälle, se käyttäytyy arvaamattomasti ja on vaikea hallita voimalla.

Opittu vastustelu liittyy usein siihen, että hevonen kokee tilanteen epämukavaksi  ja se oppii yrityksen ja erehdyksen kautta välttämään näitä tilanteita sekä varsinaista tilannetta edeltäviä asioita. Opittu vastustelu voi olla lievimmillään nojaamista tai jalan poisriuhtaisuja ja pahimmillaan kengittäjän potkimista tai uhkailua.

Hevonen voi olla kengitysongelmainen lisäksi vain siitä syystä, ettei sitä ole siihen koulutettu tai koulutus on jäänyt kesken. Harva odottaa varsoilta täydellistä suoritusta kavioiden vuolemisessa. Varsojen kohdalla harjoittelu on oikein toteutettuna yleensä helpompaa kuin aikuisilla, joilla on jo mahdollisia ikäviä kokemuksia. Aikuisilta hevosilta sen sijaan odotetaan paljonkin, vaikkei niiden koulutushistoriaa aina tunneta. Aikuisilla hevosilla saattaa olla oppimishistorian myötä kehittynyt ei-toivottu asenne koko tapahtumaa kohtaan.

Aikuisilla kengitysongelmaisilla täytyy ensin työskennellä, jotta tilanne saadaan neutraaliksi. Vielä tämän jälkeen tarvitaan paljon toistoja, jotta toimenpide muodostuu hevosen näkökulmasta kannattavaksi. Hevonen, joka kokee kengityksen tai vuolun kannattavaksi on turvallinen ja käyttäytyy ennakoitavalla tavalla.

Oli kyseessä varsa tai aikuinen, kouluttajan tavoitteena on klassista sekä operanttia ehdollistamista käyttäen opettaa hevoselle a) kaikki kengitystilanteen vaiheet sekä toimintatavat niihin sekä b) että kengitys ja jalkojenhoito on hauskaa.

Käytännön koulutuksessa olen havainnut, että mitä enemmän hevosella on vapautta liikuttaa päätä ja kaulaa tasapainottaakseen itseään harjoitustilanteessa, sitä paremmin hevonen suoriutuu.