Uudet tilanteet, uudet paikat, uudet koulutettavat asiat, uudet ihmiset. Kaikki nämä altistavat eläimiä stressille, joka ei ole eläimelle tai meille hyödyllistä. Esimerkiksi varsan elämä mullistuu täysin vieroituksen aikana, se onkin yksi hevosen elämän vaikeimmista tilanteista. Samassa rytäkässä voi muuttua ruokavalio, paikka, seura ja ihmiset eli koko elämä.

Koulutus- ja käsittelytilanteet ovat nuorten ja kokemattomien hevosten (toki vanhojen ja kokeneidenkin) kanssa vaarallisia. Klinikkatilanteet ovat aina vaarallisia sairaiden, huumattujen ja pelokkaiden hevosten kanssa. Mitä voisimme tehdä, jotta vaikeat tilanteet tulisivat hiukan helpommiksi ja kenties myös hiukan turvallisemmiksi? Pelkoreaktio ei ole toivottu ilmiö hevosten käsittelyssä. Hevoset pelkäävät monia asioita arkiympäristössään; näistä asioista harva on todellinen uhka eläimelle. Pelkoreaktioiden vähentäminen helpottaa sekä hevosen että sen käsittelijän elämää ja parantaa turvallisuutta.

Rauhallinen lajitoveri rauhoittaa. Hevonen ei pelkää tai jännitä yhtä paljon uutta tilannetta, jos sillä on seurana jo aiemmin tilanteeseen/ärsykkeeseen tottunut, rauhallinen hevonen. Varsojen sykkeen ja käytöksen perusteella voitiin todeta, että rauhallisella lajitoverilla on rauhoittava vaikutus (Christensen et al. 2008). Samaa ideaa voidaan käyttää niin, että tuttu henkilö seisoo pelottavan ärsykkeen vieressä – tämä voi nopeuttaa hevosta lähestymään pelottavaa ärsykettä (Christensen, 2012).

Pitääkö tämän rauhallisen lajitoverin tai ihmistoverin sitten olla aito?

Peileistä on todettu olevan hyötyä eristämisestä johtuvaan stressiin ja pakko-oireiseen käyttäytymiseen. Mikä kiinnostavinta, kutominen väheni merkittävästi, kun tallin seinään laitettiin kuva toisesta hevosesta (Mills & Riezebos, 2005). Kun näyttää vielä lisäksi siltä, että hevonen kykenee erottamaan ihmiset kuvista ja siirtämään tiedon koskemaan oikeita ihmisiä (Stone, 2010), voisi kuvia käyttää paljonkin hevosten koulutuksessa apuna.

Mihin rauhallisten hevosten kuvia sitten kannattaisi maalailla? Miksei tallin käytäville, maneesin seiniin ehdottomasti ja klinikan seiniin ainakin. Hammaslääkärin lampussa oli piirroshahmo. Maneesi ja klinikka ovat paikkoja, joissa hevosen on oltava ainakin joskus muista erossa. Pelkästään erossa olemisen stressi vaikuttaa hevoseen. Kun tähän lisätään ihmisen aiheuttama hyvä tai paha stressi, voi hevonen muuttua vaaralliseksi ja sen pelkoreaktiot saattavat voimistua. Paikoissa, joissa ollaan lajitovereista erossa, mutta joissa toivotaan parasta keskittymistä, kannattaa hevosen olo tehdä mahdollisimman turvalliseksi omankin turvallisuuden kannalta. Seiniin maalatut laiduntavat hevoset saattavat toimia parhaimmillaan turvallisuudentunteen luojina ja vähentää stressiä. Ainakin kannattaa kokeilla!

Muita kokeilemisenarvoisia kuvillakoulutusasioita ovat eläinlääkäriin ja kengittäjään vastaehdollistaminen ja miksei tulevaan ostajaan. Jos tallityöntekijä vaihtuu, voisiko hevosten kokemaa stressiä lievittää sillä, että liimaisi jokaisen ruokakupin viereen uuden työntekijän kuvan paria viikkoa ennen töiden aloittamista? Ajatelkaa miten paljon voisimme kouluttaa olematta itse paikalla. Tai sitähän tapahtuu muutenkin koko ajan, meistä on kiinni se, mitä hevonen ympäristössään näkee.

  • Christensen et al. 2008.
  • Christensen, 2012
  • McGreevy et al. 2014
  • Mills & Riezebos, 2005
Ratkaisu on rauhoittaminen

Hevosen rauhoittaminen lääkkeillä ns. normaalien hoito- tai lääkintätoimenpiteiden ajaksi on hämmästyttävän yleistä. Ei ole niin pientä tallia, jossa jotakin asukeista ei rauhoitettaisi kengityksen tai raspaamisen ajaksi. Tavallaan se on ymmärrettävää – kohtuusummalla (en tiedä kuinka paljon rauhoitusaine maksaa) säilyttää puhevälit kengittäjään ja eläinlääkäriin ja säilyttää omat hermonsa ja kasvonsa.

Toisaalta yleistyvä rauhoittaminen on huolestuttavaa. Mihin se johtaa? Rauhoitetaanko jatkossa hevosia satuloinnin ajaksi? Tai kisamatkoille? Tai pesun ajaksi? Oikeastaan hevonenhan voisi olla rauhoitettuna koko muun ajan kuin ratsastuksen, ei ainakaan rikkoisi itseään. Sen voisi sitten herättää jollain aineella kun kamat on päällä ja ratsastaja kyydissä.

Rauhoittaminen voi olla hengen pelastava keino hoitaa sairasta hevosta. Se voi pahimmillaan olla kuitenkin tapa, joka muodostuu niin helpoksi ja vaivattomaksi, ettei oikeisiin ongelmiin käytöksen takana viitsitä puuttua. Miksi sitoutua pitkään siedättämis- ja vastaehdollistamisprojektiin kun voi aina hankkia ratkaisun eläinlääkärin salkusta? Onko rauhoittaminen jopa liian vaivatonta nykyisin?

Ehkä ihmisillä ei ole myöskään muita tahoja, joista hakea apua kuin eläinlääkäri. Ehkä tietoisuus siitä, että eläimen käytöstä voi aina muuttaa, ei ole tavoittanut kaikkia.

Hevonen on mahdollista kouluttaa sietämään hoitotoimenpiteitä, kuten raspausta ja kengittämistä vaikka sillä olisikin niistä huonoja kokemuksia. Koulutus on yksinkertaista ja maksaa vain omaa aikaa, mutta se vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista.