Hevosella on usein asenne tiettyjä asioita kohtaan. Lajityypillistä on se, että hevonen suhtautuu varauksellisesti uusia juttuja kohtaan – se on auttanut selviytymään hengissä. Jos haluaa tehdä vaikeista asioista helppoja, kaikki lähtee asenteesta ja sen muuttamisesta.

Asenne vaikuttaa hevosen turvallisuuteen. Mitä huonompi asenne hevosella on vaikkapa lastaamista kohtaan, sitä vaarallisempi sitä on lastata. Ei-toivottu asenne näkyy vastusteluna, epäluulona ja stressireaktioina, mitkä kaikki vaikeuttavat käsittelijän työtä. Asenne ei ole pysyvä tila, vaan sitä voi muuttaa ja se voi muuttua.

Tapsulla ei ole sen enempää huonoja kuin hyviäkään kokemuksia pressusta. Se on kävellyt pressun päältä aiemmin. Se ei tykännyt huonoa siitä, että heitin pressun sen selkään samalla tavalla kuin satulahuovan – sen selkään on heitelty huopia, loimia, valjaita ja satuloita aiemminkin; tehtävässä oli siis jotain tuttua. Vahvistin haluttua käytöstä, eli paikoillaan pysymistä samalla kun erottelin palkkioilla, että karkkia tulee vain silloin kun pressu lähestyy ja lopulta vain silloin kun pressu on selässä.

Näitä ja muita juttuja käsitellään koulutustyöpajoissa, joissa aiheina mm. lastaaminen ja pelottaviin asioihin siedättäminen ja vastaehdollistaminen. Kysy lisää sähköpostilla: jaanapohjola@gmail.com

 

 

 

Hevonen oppii tuntemaan ihmiset valokuvista. Pitäisikö jälleen kerran miettiä, aliarvioimmeko yhtään hevosen kognitiivisia kykyjä kun ”opetamme” niitä lyömällä raipalla, huutamalla, läpsimällä, säikyttelemällä ja nujertamalla?

Tutkimuksessa hevoset koulutettiin tunnistamaan henkilöitä valokuvista. Lisäksi testattiin, miten hevoset kykenivät siirtämään tunnistuksen uuteen ympäristöön. Hevoset oppivat erottamaan valokuvista jopa identtiset kaksoset. Lisäksi ne viettivät enemmän aikaa sen henkilön kanssa, joka oli esiintynyt valokuvissa, joiden katsomisesta hevosta oli palkittu.

Tuloksia voisi soveltaa helposti käytäntöön; hevosta voisi siedättää eläinlääkäriin tai kengittäjään pelkän valokuvan avulla.

Stone, 2010: Human facial discrimination in horses: can they tell us apart?, Animal Cognition 13.

Käsittely vs käytös



Joillekin hevonen on urheiluväline, jota käytetään. Toisille hevonen on eläin, jolla on tunteet ja oma tahto. Mitkä kaikki asiat määrittelevät suhdettamme hevoseen? Miten voimme arvioida kuinka hyvä vuorovaikutuksemme on?

Hevosen käsittely määrittää hyvin paljon hevosen ja ihmisen välistä suhdetta. Käsittelymenetelmät vaikuttavat sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä hevosen hyvinvointiin ja toisaalta sen näkemyksiin käsittelijöistä ja ihmisistä yleensä.

Ranskassa tutkittiin, miten hevosten reaktiivisuuteen vaikuttivat erilaiset käsittelymenetelmät. Verrattiin perinteistä käsittelymetodia, jossa hevosta harjattiin, jalkoja nosteltiin, juoksutettiin ja satuloitiin; luonnollisen hevosmiestaidon menetelmiin, jossa hevosta juoksutettiin vapaana, siedätettiin erilaisiin asioihin ja opetettiin väistämään painetta.

Molemmat käsittelytavat vaikuttivat reaktiivisuutta vähentävästi. Kuitenkin tutkijat huomasivat, että joitakin hyötyjä oli ns. luonnollisen hevosmiestaidon käytännöistä.

Vaikken itse usko pyöröaitausjuttuihin, voin kuitenkin suositella kaikille hitautta, perusteellisuutta ja asteittaista siedättämistä. Aina kun mieli tekisi siiirtyä seuraavaan ja seuraavaan vaiheeseen, kannattaa kuitenkin pysyä vielä yksi sessio edellisessä.

Fureix et al.(2009), A preliminary study of the effects of handling type on horses’ emotional reactivity and the human-horse relationship, Behavioural processes 82: 202-210.