Noutohaaste hevosille – kolme syytä aloittaa treeni nyt

Hevosella ja marsulla on jonkin verran yhteistä. Niillä on hieman samanlainen tapa käyttää aikaa – molemmat eläimet ovat yllättävän aktiivisia sellaisella leppoisalla tavalla. Molemmat eläimet tulevat toimeen melko vähäisellä levolla.

Hevoselle pakkolepo on usein melkoista pakkopullaa ja sen kuuluukin olla niin; hevosta ei ole suunniteltu seisomaan paikoillaan vaan kävelemään ja etsimään ruokaa. Vaikka hevonen on hyvin sopeutuvainen eläin, sen omasta mielestä elämä ihmisen kanssa voi tarkoittaa suuria kompromisseja, ja vaikka se ei skrollaile pakettimatkoja aroille iltaisin, se saattaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla ei-toivotussa tilanteessa.

Mitä pidempään hevonen seisoo, sitä pöllömpää toimintaa siltä voi odottaa. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, vaikkakin ikävää. Hevoselle voi pakkolomasta huolimatta järjestää monenlaista sisältöä elämään. Tätä sisältöä sanotaan virikkeiksi.

Mennään sitten niihin syihin – miksi välillä kannattaa harjoitella jotain ihan asiaan kuulumatonta?

1. Temppujen kouluttaminen omaehtoisuuteen perustuen on virikkeellistämisen muoto. Virikkeiden avulla parannetaan oppimiskykyä, vähennetään ei-toivottua käyttäytymistä, muutetaan aikabudjettia, parannetaan mielialaa ja nopeutetaan toipumista. Kyllä, en keksinyt näitä päästäni vaan kaikki on tutkittuja asioita.

2. Uusien taitojen opettaminen omaehtoisuuteen perustuen parantaa sinun ja hevosesi suhdetta. Aivan, hevosesi oppii sinusta, millä tavalla käyttäydyt. Sinä opit hevosesta paljon; milloin se on motivoitunut, milloin se on turhautunut, milloin se ei malta lopettaa ja milloin se malttaa. Suhde muodostuu toistuvista vuorovaikutustilanteista, ja kouluttaminen on erinomainen tapa järjestää jo ennakkoon käsikirjoitettuja vuorovaikutustilanteita. Siitä se luottamus syntyy; sinun ei tarvitse juosta hevosen perässä, kun laitat hevosen juoksemaan tiskiharjan perässä.

3. Temppujen opettaminen opettaa uutta ajattelua sekä sinulle että hevoselle. Haluatko, että hevonen osaa itse ratkaista ongelmia? Siihen taitoon se tarvitsee harjoitusta ja itseluottamusta, mikä muodostuu onnistumisen kokemuksista. Mikäli itse saat kokemuksen siitä, että hevonen kerrankin ymmärtää mitä siltä haet, ehkä haluat kokeilla vastaavaa myös ratsain. Ehkä löydät arjesta useampia tilanteita, joita voi lähestyä ihan samalla yksinkertaisella kaavalla kuin vaikkapa noudon opettamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa näytän millä tavalla noudon opettamisen voi aloittaa! Näet samaan hintaan myös kaikki aiemmin julkaistut hevosaiheiset videot 🙂

P.S. Kiinnostaako sinua erityisesti hevosten käyttäytyminen, virikkeet, omaehtoisuus ja motivaatio? Pysy kuulolla, olen avaamassa tyytyväinen hevonen, onnellinen omistaja-verkkokurssia piakkoin!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen hevonen – aivokarkkia välipäiville

Älykkäänä ja toimeliaana eläimenä hevonen turhautuu jos sillä ei ole tekemistä. Turhautuminen näkyy joskus ihmisten riivaamisena, jotkut hevoset kohdistavat toiminnantarpeensa rakenteisiin; osa taas ottaa ilon irti varsinkin tauon jälkeen liikutuksessa riehaantumalla turhan paljon.

Meidän ihmisten on vaikeaa ymmärtää sitä, miten eläimet hahmottavat maailmaa. Meille näköaisti on tärkein, ja ainakin itse tuppaan ajattelemaan automaattisesti, että näkö olisi muillekin eläimille se pääasiallinen tiedonkeruukanava. Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Hevosen näköaisti poikkeaa huomattavasti omastamme. Ehkä sitä voisi verrata meidän hajuaistiin – hajuaistin avulla me pystymme kertomaan huomattavan läheltä, että ruoka on pilaantunutta. Hevonen taas näköaistillaan havainnoi liikettä koko horisontista – sen ei paetakseen tarvitsekaan tietää mikä sen säikäytti, se voi hyvin katsoa tarkemmin myöhemmin tai ottaa lisätiedon hajun kautta.

Hevosen hajuaisti on ihmisen hajuaistiin verrattuna tarkka ja tärkeä – hevonen mm. tervehtii hajuaistin avulla sekä hevosia että ihmisiä.

Loistavan hajuaistin ansiosta hevonen tunnistaa tutun ihmisen jo kaukaa, osaa johdattaa maastosta kotiin ja mikä ”parasta”, osaa havaita pienetkin epäpuhtaudet eli lääkkeet ruokansa seasta ja kieltäytyä syömästä. Laitumella ollessaan hevonen haistelee raitista ulkoilmaa ja mahdollisia lajitovereiden tai uhkien tuoksuja. Tallissa hevonen on hajujen saartama; ne tuoksut, joita meidän tajuntaamme leijailee, tuntuvat hevosesta moninkertaisilta. Ajatellaan vaikkapa naapurikarsinan hevosta, jota on käsitelty mentolinhajuisella linimentillä. Kun me haistamme sen, hevoset saattavat olla pökertymisen partaalla. Voimakas haju voi blokata hajuaistin kokonaan, ja hevonen ei välttämättä tunnista edes kaveriaan, jos se on kuorrutettu mentolilla.

Pitkän alustuksen jälkeen varsinaiseen asiaan. Kun hajuaisti on hevoselle hyvin tärkeä aisti, jolla on rooli melkein kaikessa, mitä hevonen tekee, niin kuinka hyvin otamme tämän asian huomioon hevosten kanssa? Tai pitäisikö kysyä, että millä tavalla häiritsemme niitä vähäisiäkin mahdollisuuksia? Tai oikeastaan voisi kysyä, että millä kaikilla tavoilla voisimme käyttää hevosen hajuaistia hevosen omaksi hyödyksi ja huviksi?

Haluaisitko esimerkiksi testata oman hevosesi kanssa, kuinka tarkka sen hajuaisti on? Vai haluaisitko keksiä sille jotain mielekästä tekemistä? Haluatko lisäksi seurata hevosen toimintaa, kun se oppii uusia asioita? Vastasitko kyllä? Tartu mandariinihaasteeseen!

Hajutyöskentely sopii kaikille, mutta erityisen hyvin se toimii sairauslomalaisille pään väsytyskeinona, joka ei edellytä liikuntaa.

Sinulla on vuoden loppuun asti aikaa kouluttaa hevonen etsimään mandariini ulkoa, tallista tai maneesista. Kuvaa videolle mahdollisimman vaikuttava etsintäsuoritus ja jaa se eläinkoulutusblogin fb-sivulle tai julkaise instaan ja tägää @elainkoulutus.fi.

Liity jäseneksi, niin saat video-ohjeet miten pääset alkuun hajutyöskentelyn opettamisessa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eläinten tarkkailu on hauskaa. Joku voi väittää, että se on yhtä kiinnostavaa kuin maalin kuivumisen seuraaminen, mutta jokainen eläinihminen tietää kuinka palkitsevaa se on. Pieni ongelma, joka koskee tarkkailua on tulkinta. Meillä on suuri tarve tulkita kaikkia eläinten toimia suhteessa itseemme tai muihin eläimiin. Nyt se haluaa sitä, nyt se yrittää kertoa tätä ja niin edelleen. Paljon enemmän tietoa saisimme, jos muistaisimme pysyä objektiivisina ja vain katsoa ilman ennakkokäsityksiä tai arvailuja.

Mitä jos ensin tarkkailtaisiin ja vasta sitten vedettäisiin johtopäätöksiä?

Tässä pari käytännön vinkkiä eläinten seuraamiseen:

Mittaa. Vain mitattavia asioita voi muuttaa. Jos et tiedä, kuinka paljon eläin liikkuu päivittäin, et voi tietää onko se tarpeeksi. Jos et tiedä kuinka paljon se syö, et voi tietää onko se liikaa. Jos et tiedä, kuinka monta vuorovaikutustilannetta eläimillä on päivittäin, et välttämättä voi sanoa, kuinka tärkeitä ne ovat toisilleen. Kaikkea voi mitata. Mittaa kuljettua matkaa gps-loggerilla. Mittaa painoa ja ympärysmittaa. Mittaa ruokamäärää. Mittaa sosiaalisia tilanteita. Mittaa aikaa. Mittaa eri paikoissa käytettyä aikaa. Syömiseen käytettävää aikaa. Lista on loputon. Jos et ole paikalla, videoi. Ei kannata yrittää mitata 24/7, pienemmät jaksot riittävät saamaan kokonaiskuvan eläimen elämästä.

Se on kiinnostavaa huomata, että eläin elää silloinkin, kun et itse ole paikalla. Tai sekin on arvokasta tietoa, jos eläin on täysin passiivinen kun et ole paikalla.

Laske ja analysoi. Laske aikabudjetteja. Tee konkreettiseksi mittaamasi asiat. Vasta silloin voit yrittää muuttaa niitä. Jos vaikkapa hevonen on ylipainoinen ja liikkuu päivän aikana 500 metriä, on selvää, että kuljettu matka on yksi asia, johon kannattaa yrittää vaikuttaa. Jos taas koira tuhoaa huonekaluja, mutta käyttää syömiseen aikaa 45 sekuntia päivittäin, on siinä jo maalaisjärjellä yksi muutettava seikka.

Vertaa. Selvitä, mitä eläimen pitäisi tehdä. Miten sen kuuluisi käyttää aikaansa. Vertaa omia tuloksia kirjallisuuteen. Mieti konkreettisia toimia, millä voisit muuttaa tärkeitä asioita. Usein ne voivat alkuun tuntua hankalilta ja kalliilta toimenpiteiltä, mutta käytännössä pienillä kikoilla saa paljon hyvää muutosta aikaan.

Puhutaan sitten vasta tavoitteista, ihanteista tai paineista, kun lähtötilanne on selvillä. Kaikista palkitsevinta on ensin mitata, sitten suunnitella ja tehdä muutoksia ja mitata uudelleen, koska silloin yleensä huomaa muutoksen. Eihän kokeiluissa ole mitään järkeä, jos niiden jälkeen ei tiedetä, vaikuttiko mikään asia mihinkään.

Tallipäiväkirja on loistava väline. Esimerkiksi ongelmien havaitsemisessa se voi auttaa merkittävästi. Jos hevosella on ongelmia vaikkapa kengityksessä, päiväkirjasta voi tarkistaa, milloin tarkalleen ongelma on alkanut ja onko se ajan mittaan pahentunut vai helpottanut. Pelkkä muisti voi tehdä tepposet – jos hevonen käyttäytyy yllättäen oudosti, huomio kiinnittyy tähän yhteen tapahtumaan, eikä välttämättä muisteta niitä pieniä merkkejä, joita on saattanut olla ilmassa jo pidempään.

Mikäli hevonen inhoaa loimitusta, voi kotioloissa tehdä pienen kokeen ja testata mitä tapahtuu, jos asialle ei tehdä mitään. Päiväkirjaan voi merkitä jokaisen loimituksen arvosanan nollasta viiteen. Mikäli kahden viikon kuluessa keskivertokolmosen loimitus muuttuu pyörimiseksi ja potkimiseksi, on syytä tehdä asialle jotain. Harva asia muuttuu, jos mitään ei muuteta. Koulutussuunnitelman laatimisessa auttaa historia; on kiinnostavaa tietää kuinka monta nollan loimitusta hevonen on kokenut, koska se vaikuttaa siihen, kuinka pitkä aika menee, kunnes ollaan vitosessa.

Hevosenpito voi parhaimmillaan olla paljon muutakin kuin tunti laatuaikaa ratsain kuudesti viikossa. Hevosessa on monia muitakin ulottuvuuksia kuin liikunta, niihin kannattaa tutustua 🙂 Nyt kylmillä keleillä voi tehdä kaikenlaista hyödyllistä, jolla voi parantaa turvallisuutta, hyvinvointia ja suhdetta omaan hevoseensa. Mitä paremmin päivittäiset ja arkiset hommat sujuvat, sitä ennakoitavampi hevosesta tulee uusissakin tilanteissa.

Tule mukaan hevostaitokouluun, jossa aloitetaan perusasioista. Ne sopivat kaikille, oli hevosesi varsa tai aikuinen. Kahdentoista kurssin aikana edetään ratsastuksen perusasioihin, kuten apujen opettamiseen ja askellajeihin.

Pimeys, tuuli ja jatkuva viisto sade. Lits läts lits läts. Huumori on koetuksella, kun näkee hevostaan vain pimeässä, ei jaksa repiä motivaatiota reippailuun ja ei varsinkaan halua ottaa riskejä ja uhmata säätä ratsastamalla myrskyssä, kun hevonen on kaikkea muuta kuin rauhallinen.

Kaamoksessa voi palauttaa mieleen sen, ettei hevonen tarvitse juoksuttamista päivittäin pysyäkseen tyytyväisenä. Voi muistaa sen, että useimpia harjoituksia voi tehdä valoisassa tallissa tai pihatossa, vaikkei maneesia olisikaan. Lisäksi voi huomata, että omasta mielestä mitatön  puuhastelu voi vaikuttaa hevoseen hyvällä tavalla.

Seuraavilla vinkeillä voit selättää kaamosmasennuksen ja saavuttaa samalla jotain hyödyllistä.

  1. Harjoittele niitä asioita, joita koskaan ei ole aikaa harjoitella. Mitä jos ottaisit projektiksi vaikka lääkkeen antamisen harjoittelun tai hampaiden huuhtelun? Hevoselle on paljon hyötyä siitä, jos se osaa ottaa lääkkeen tuubista tai antaa huuhdella hampaat. Vaikkei asia olisi ajankohtainen juuri nyt, se voi olla ajankohtainen myöhemmin, eikä akuutissa tilanteessa välttämättä ole aikaa kouluttaa. Tai mitä jos harjoittelisit satulointia tai suitsimista? Tai lastaamista? Muutaman minuutin päivittäinen treeni voi parhaimmillaan tuoda hevoselle samanlaisen tunteen kuin tunnin ratsastus – se on rento ja väsynyt, vaikkei se olisi liikkunut metriäkään.
  2. Keksi ja toteuta virikkeitä. Kerää oksia, ripusta niitä karsinaan tai puno niistä heinäverkko. Anna hevosen maistella uusia makuja tai anna sen nauttia kunnon hierovasta harjaamisesta. Milloin sinulla viimeksi oli mahdollisuus käyttää hevosen harjaamiseen ja rapsutteluun kunnolla aikaa? Muista, että hevonen arvostaa rapsuttelua yleensä enemmän kuin sinä. Unohda hetkeksi tehokkuus ja panosta laatuaikaan – hevonen voi saada jopa enemmän hyötyä perusteellisesta harjaamisesta ja venyttelystä kuin jännittyneenä vesisateessa kipittämisestä. Suunnittele itse oma virike, toteuta se ja kuvaa se. Loppuillan voit kalastella tykkäyksiä facebookissa 🙂
  3. Ota käyttöön koulutushautomo. Mitä olit suunnitellut kouluttavasi hevoselle seuraavaksi? Haluaisitko, että se oppii juoksutuksen tai ohjasasjon? Haluaisitko tehdä takaosankäännöksiä tai väistöjä? Erikoisesteitä? Näitä kaikkia ja monia muita voit harjoitella karsinassa. Uudet asiat on helpointa aloittaa tutussa ympäristössä. Karsina on monesti aliarvostettu tässä mielessä.

Pimeässä myrsykssä ei kannata ottaa turhia riskejä pakottautumalla hevosen selkään. Moni muu asia vaikuttaa hevoseen samalla tavalla kuin liikunta. Uskalla kokeilla!

Jokainen hevosihminen on varmaankin kokenut joko olosuhteista tai hevosen terveydestä johtuvia taukoja normaalissa harrastamisessa. Moni hevonen kerää seistessään kierroksia, ja tästä syystä mm. kävelyttäminen, niin hieno ajatus kuin onkin, voi olla lähes mahdotonta.

Kierrosten kerääminen ei välttämättä johdu pelkästään liikunnan puutteesta, vaan tutun rutiinin muuttumisesta. Hevoselle liikkuminen on toki tärkeää, mutta lajityypillinen tapa liikkua on kävelypainotteista ruokailun ohessa tapahtuvaa siirtymistä paikasta toiseen. Hevosen lepokierrokset eivät nouse sen fyysisestä kunnosta vaan sen päästä, sen luontaisesta tarpeesta liikkua. Mikäli ympäristö on suunniteltu niin, että hevonen saa toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan eli olla muiden kanssa, syödä tarpeeksi heinää ja kävellä, ja hevonen myös tekee näitä asioita, kierroksia ei yleensä tule. Mitä rajoitetumpaa hevosen oleminen on ja mitä enemmän sen päivittäinen kokonaisliikunta on perustunut ratsastamiseen tai ajamiseen, sitä enemmän se kerää kierroksia levossa.

Tauosta selviytymisen avain löytyy pään väsyttämisestä. Jokaiselle hevoselle voidaan suunnitella oma hevoskohtainen virikeohjelma, joka tukee senhetkisiä tavoitteita. Tauolla olevan hevosen tarvetta riekkumiseen voi kanavoida muihin, turvallisempiin kohteisiin. Ihmisten mielestä pienet ja mitättömiltä tuntuvat asiat saattavat olla hevosten näkökulmasta valtavia.

Treeni

Jo kahden minuutin harjoittelu päivittäin voi muuttaa hevosen päiväohjelmaa ja rentouttaa sitä huomattavasti. Mitä sitten harjoittelisin? Tauko liikuttamisesta on mahdollisuus harjoitella kaikkea tarpeellista ja turhaa. Mieti itse, mistä voisi olla hyötyä; erilaisiin ääniin opettaminen, lääkintä, varustaminen tai jalkojen nostelu eivät koskaan mene hukkaan. Jos nämä sujuvat, voit opettaa jotain ei-niin-hyödyllistä.

Virikkeet

Mikäli et koe kouluttamista sopivaksi virikkeeksi, voit järjestää muita tapoja omaehtoisen motorisen käyttäytymisen tai toiminnan lisäämiseksi. Hyviä tapoja ovat ruokinnan ”hankaloittaminen”, monipuolistaminen esim. oksilla tai havuilla, toiminnalliset virikkeet, kuten kuivikkeen levittäminen, Tarhan vaihtaminen tai muuntelu sekä lukuisat muut vaihtoehdot. Virikkeiden tavoitteena on lisätä eläimen hyvinvointia lisäämällä lajityypillistä käyttäytymistä ja vähentämällä ei-toivottua käyttäytymistä.

Virikkeet ovat tärkeitä jokaiselle hevoselle, ei pelkästään toipilaille tai taukolaisille. Niiden kautta myös omistajan tai hoitajan turvallisuus voi parantua – ajattele, jos nämä seuraavassa videossa näkyvät muuvit tapahtuisivat talutus- tai ohjasajotilanteessa…

Haluatko omalle hevosellesi virikeohjelman hyvinvoinnin tueksi? Kaikkien facebookissa kommentoineiden kesken arvotaan hevoskohtainen virikeohjelma.

 

 

Kun mikä tahansa eläin elää häkissä (lukisin tähän myös hevoset karsinoissaan), sen virikkeellistämiseen on olemassa yksi hyvä nyrkkisääntö.

Ruokakupista luopumalla pääsee jo pitkälle. Toki häkki (tai karsina) on siivottava riittävän hyvin riittävän usein ja näin hiekkaähkyaikaan suosittelen ruokinta-alustaa hevosille. Kupiton ruokinta sopii tietenkin myös niille eläimille, jotka eivät elä häkeissä.

Mielestäni eläintä ei tee tyytyväiseksi se, että sille tuodaan ruoka kuppiin. Päin vastoin, sille on annettava syy toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään, eli ruuanhankintaa.

Virikkeen tavoitteena on lisätä eläimen omaehtoista lajityypillistä käyttäytymistä tai aktiivisuutta. Miksi yhtälö on usein sellainen, että ruoka tulee kupista ja samalla vietetään tuntikausia nettikaupassa etsimässä kuumeisesti uusia virikkeitä, jolla eläimen saisi aktivoitua. Ruoka on virike, joka saa eläimen kuin eläimen aktivoitumaan.

Tietenkään virikkeille ei ole ylärajaa. Varsinkin niissä paikoissa, jossa resursseja on vähän ja eläimiä paljon, suosittelisin ensimmäisenä luopumaan kupeista.

Lue lisää pikkunisäkkäiden virikkeistä.