Ei ole olemassa urheiluhevosia tai kilpahevosia tai pullahevosia. On vain hevosia. Niillä on niiden käyttötarkoituksesta riippumatta samat lajityypilliset ominaisuudet ja samat käyttäytymistarpeet.

Kaikkein oleellisinta hevosen hyvinvoinnin kannalta ei välttämättä ole se asia, mitä sillä tehdään jonkun tutkimuksen mukaan keskimäärin 41 minuuttia kuudesti viikossa. Huomattavasti enemmän merkitsevät ne 9834 minuuttia viikossa, mitä hevonen sitten ne minuutit tekeekään. Karsina-tarha-systeemissä hevonen voi liikkua vain reilun kilometrin päivässä. Suurella laitumella se liikkuu 5-10 km. ”Villi” hevonen tallaa tähän vielä kympin ekstraa.(Hampson et al. 2010)

Joskus kuulee, ettei urheiluhevosta voi pitää lajille tyypillisellä tavalla. Koska se on huippu-urheilija. Noh, hevonen ei tiedä olevansa huippu-urheilija. Riippumatta sen omistajan kunnianhimosta, käyttötarkoituksesta ja statuksesta se arvostaa kavereita, vapautta liikkua ja vapautta syödä.

Meidän ei tarvitse kiistellä, mikä hevoselle tai urheiluhevoselle on hyvää – se tiedetään jo. Nyt kysymys on siitä, kuinka kauan kestää, että hevosen tarpeet tulevat huomioiduksi ja käytäntöjä muutetaan siten, että hevosia on mahdollista käyttää kestävällä tavalla. Veikkaan, että aika kauan – sitä luokkaa on muutosvastarinta (tai nyt vielä taidetaan olla kieltämisvaiheessa).

Paljon on tutkimusta jo tehty ja paljon on edelleen käynnissä. Mm. professori Jan Ladewig lyö kylmää faktaa pöytään – ei ole hevosen elämää seistä muista eristettynä 23 tuntia vuorokaudessa. Ei urheiluhevosen, puskaratsun eikä pihakoristeen. Liikkumaton elämä vaikuttaa haitallisesti tuki- ja liikuntaelimistöön. Sosiaalinen eristäminen vaikuttaa haitallisesti mm. käsiteltävyyteen.

Lue lisää täältä!

Fyysinen kontakti toisen hevosen kanssa on oletettua tärkeämpää hevosille. Vaikka luulisi että se riittää, että kaltereiden takana ja naapuritarhoissa niitä kavereita riittää, näin ei kuitenkaan ole.

Tutkijat tutkivat hevosten motivaatiota toisten hevosten seuraan ja kontaktiin. Hevoset koulutettiin painamaan vipua, jonka jälkeen ne päästettiin kontaktiin toisen hevosen kanssa.

Tulosten perusteella hevonen arvostaa sosiaalista kontaktia hyvin paljon ja on valmis työskentelemään saavuttaakseen kontaktin toisen hevosen kanssa. Kontaktin laadulla ei ole kovin suurta merkitystä; pelkkä kuonokosketus tai osittainen kontakti ’riittää’, jos vaihtoehtona on vain haju- ja näköhavainto toisesta hevosesta.

Kyllä sen onnen huomaa kun pitkään yksin tarhattu hevonen saa tarhakaverin.

Sondergaard, Jensen, Nicol (2011), Motivation for social contact in horses measured by operant conditioning, Applied animal behaviour science.

Lue myös:

Hevosenleikkiä

Kimpassa