Tyytyväinen hevonen: koulutuksesta vuoropuheluun

Onko kouluttaminen pääasiassa mekaaninen taito? Mitä laitosmaisemmin eläin elää, sitä enemmän koulutus lähestyy mekaanista osaamista, koska silloin ei tarvitse välittää ympäristöstä, motivaatiosta tai tunnetiloista kovin paljon. Laboratoriossa tämä toimii hyvin. Oikeassa elämässä haasteet kouluttamisessa löytyvät hyvin harvoin mekaanisesta osaamisesta, vaan jostain muualta: motivaatiosta, häiriöistä, tunteista ja paineista.

Hevosta voi melko harvoin kouluttaa niin, että keskittyy vain olennaiseen. Eteen tulee kysymyksiä, kuten: miten käsitellään turhautumista? Mihin hevosella on aito motivaatio? Miten puretaan tilanteesta muodostuva supervihje? Voiko olla tuplakriteeri?

Minä koulutan, sinä opit?

Ruokapalkkioiden avulla kouluttaminen on pelottavan tehokasta, mutta jotta tekeminen ei olisi päälleliimattua, pitäisi oppiminen liittää jollain tavalla osaksi arkipäivän rutiineja. Ei ainoastaan niin, että uidaan tilanteisiin taskut täynnä porkkanaa, vaan niin, että huomattaisiin muutkin potentiaaliset palkat ja seuraukset.

Mielestäni taitava kouluttaja osaa ennen kaikkea soveltaa ja nähdä tilanteita hevosen silmin. Huomioida oman hevosensa mielipiteet ja kunnioittaa niitä sekä neuvotella molempien kannalta hyviä kompromisseja. Tämä on tärkeää sekä onnistumisen kannalta että suhteen kannalta; omistajan pitäisi hevosen silmissä liittyä moneen muuhunkin asiaan kuin keppiin tai porkkanaan. Mitä useampaan miellyttävään seuraukseen omistaja liittyy, sitä hyödyllisemmäksi hevonen tämän kokee.

Aito motivaatio

Hevonen on hyvin ruokaorientoitunut eläin ja sitä kautta helppo kouluttaa. Haasteeksi muodostuu kuitenkin se, että jos ruoka on ainut asia, mitä hevonen osaa tietyissä tilanteissa ihmiseltä odottaa, se ei kanna kovin pitkälle. Vaikka hevosella on usein suuri motivaatio ruokaa kohtaan, on tilanteita, joissa sillä on aito motivaatio tehdä jotain muuta.

Esimerkiksi jos ns. läheisriippuvaista hevosta viedään poispäin muista, pelkän ruuan varassa toimiminen voi olla melko hataraa. Tällaisissa tilanteissa tulee helposti venytetään vieteriä-olo, joka saattaa muuttua todeksi lyhyessä hetkessä.

Aidon motivaation tunnistaminen ja hyödyntäminen on sekä hyödyllistä että tehokasta.

Kohti vuoropuhelua

Kouluttaminen lähtee siitä, että opetan hevosen tekemään kuten haluan. Joissakin asioissa tämä toimiikin, ja se on loistavaa. Kaikissa asioissa tämä ajattelu ei toimi – hevosilla on usein omia mielipiteitä, jotka poikkeavat kouluttajan mielipiteistä.

Kouluttaja voi esimerkiksi haluta, että postilaatikko ei olisi hevoselle häiriö. Hevonen voi olla kuitenkin toista mieltä, eikä kouluttajan toive toteudu. Kouluttaja voi olla huomioimatta hevosen mielipidettä ja olla käsittelemättä asiaa tai tehdä siitä erillisen sivuprojektin. Tämä voi kuulostaa työläältä, jos hän lähestyy postilaatikkoa vastaehdollistaen ja systemaattisesti siedättäen – tällöin sivujuonteesta muodostuukin helposti työläs pääasia.

Koirilla vuoropuhelun perustana on kontakti. Mikä voisi olla hevosen vastaava? Sen sijaan, että keskitytään lukemaan esimerkiksi taluttaessa tai selästä hevosen pieniä eleitä ja ilmeitä, voidaan opettaa hevonen ilmaisemaan itseään selkeämmin. Hevosen ilmeiden tulkinta kuvista ja videoilta on hauskaa, mutta oikeissa tilanteissa siihen harvoin on mahdollisuutta tai aikaa – on keskityttävä moneen muuhun asiaan, eikä varsinkaan selästä käsin pysty näkemään kuin hevosen korvat.

Liity jäseneksi niin näet, miten pääset alkuun vuoropuhelussa. Kontaktia vastaavaksi tehtäväksi valitsin “pää alas”, jota videolla sovellan eri tilanteisiin.

Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hyvin tyypillistä on se, että hevonen tutustuu maailmaan suunsa kautta. Sillä ei ole käsiä, jolla se käpälöisi uusia asioita, sillä on suu tätä tarkoitusta varten. Hevonen käyttää suutaan monella tavalla, eikä kaikki suun käyttö ole toivottavaa tai suuntaudu sopiviin kohteisiin.

Ihmiseen kohdistuvaa nyppimistä tapahtuu monesta syystä. Esittelen tässä kolme syytä. Jäseneksi liittymällä näet videon, jossa kerron, miten nyppimiseen ja mälväämiseen voi suhtautua ja miten niitä voi ennakoida. Videolla kerron myös mitä ajattelen palkkaamatta jättämisen tehokkuudesta ja vain rennon hevosen palkitsemisesta.

1. Hevonen turhautuu.

Ota varsa narun päähän, niin huomaat että ensin suussa on naru ja sen jälkeen hiha tai takinhelma. Osa hevosista tekee tämän nopeasti, osa aloittaa vasta myöhemmin. Kyseessä on toiminta, joka voi kertoa esimerkiksi seuraavanlaista informaatiota:

– hevonen ei ole ok varusteiden suhteen
– paikka on hevoselle haastava
– tehtävä on hevoselle haastava
– hevonen haluaisi tehdä jotain, jonka naru tai taluttaja estää
– hevonen luulee tekevänsä oikein, mutta ei saa omasta mielestään sopivaa palautetta
– hevonen ei tiedä millä tavalla taluttajan tai ihmisen saa tekemään haluttuja asioita

Perinteisellä tavalla, eli kyynärpäätaktiikalla ei synny kestävää tulosta, ja lieveilmiöt ovat joskus hallitsemattomia. Hevosesta riippuen muksauttaminen voi murentaa suhdetta ihmiseen ja ihmisiin tai sitten muokata suhdetta enemmän rajuun suuntaan, jolloin ihmisestä tulee leikki- ja painikaveri. Kumpikaan ei ole toivottava ilmiö. Turhautuminen kertoo motivaatiosta, mikä on aina hyvä asia. Motivaatiota ei kannata tappaa, vaan ohjata se toivottuun toimintaan!

2. Hevonen luulee, että se saa mälväämällä herkun.

Jos sinulla on taskussa porkkanaa ja hevonen narussa, niin luuletko, että se tietää porkkanoista? Se tietää melko tarkkaan, mitä sinulla on taskussa ja hyvin kaukaa – hevosella on loistava hajuaisti. Meitä voi huijata sillä, että kun emme näe, emme tiedä. Eläimillä on erilaiset aistit, meidän aisteihimme verrattuna ylivertaiset – on vaikea ymmärtää toista lajia ja sen aistimaailmaa. Lyhyesti: älä kuvittele, että voisit huijata hevosta luulemaan, että sinulla ei ole nameja jos niitä taskussa on.

Se, miten hevonen kokee esimerkiksi luopumisen tai koulutustilanteen ja se, miten me koemme sen, voivat poiketa toisistaan huomattavan paljon. Herkku taskussa tai ylipäänsä pienikin mahdollisuus ansaita palkkaa aiheuttavat hevosessa aktiivisuuden kohoamisen, mutta ihminen harvoin on tähän valmis. Jostain syystä me usein haluamme palkita passiivista hevosta ja keskitymme siihen, että se ei tekisi mitään, vaan olisi rento. Tämä yhtälö ei toimi. Toiminta on hevoselle palkitsevaa ja mälvääminen on aktiivista toimintaa parhaimmillaan. Vaikka emme tietoisesti palkitsisi hevosta ikävästä toiminnasta, hevonen ei välttämättä koe asiaa samalla tavalla. Jos omasta mielestäsi et palkitse mälväämisestä, mutta kyseinen toiminta ei vähene, on mahdollista että jokin muu seikka ylläpitää toimintaa.

3. Hevonen luulee tai tietää, että se voi mälväämällä vaikuttaa asioiden kulkuun.

Tämä liittyy edelliseen kohtaan ja toimintaa ylläpitäviin seikkoihin. Hevonen haluaa tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja ennakoitavuus voi olla jopa tärkeämpää hevoselle kuin toivottu lopputulos. Voi olla, että hevonen toistaa mälväämistä, vaikka siitä seuraa jotain ikävää toimintaa. Ikävä toiminta ei välttämättä ole hevosen mielestä riittävän ikävää, jotta sen kannattaisi vähentää mälväämistä. Lievästi ikävä toiminta voi toimia palkkion lailla ja siitä voi muodostua myös turva-ankkuri, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Asioiden kulkuun vaikuttaminen on myös iso juttu hevoselle. Esimerkiksi se, että ihminen poistuu tai vie hevosen karsinaan voi olla isompi palkkio hevoselle kuin porkkananpala. Samoin se, että toivottu määränpää saavutetaan voi mennä porkkanan edelle. Kannattaa muistaa, että hevonen ei koe asioita niin kuin me koemme; meidän mielestä ilkeät teot saattavat olla hevosen mielestä leikkiä tai kaikessa ilkeydessäänkin kuitenkin ennakoitavia ja sitä kautta palkitsevia.

Olipa syy mikä hyvänsä, voit itse vaikuttaa mälväämiseen. Ennen kuin päätät, miten ongelmaa lähestyt, mieti ensin muutama asia läpi. Ensinnäkin, mieti kuinka ärsyttävää/vaarallista toiminta on? Itse olen käyttänyt mälväämistä ja tönimistä aloitusmerkkinä. Ajattelen, että se on helpoin tapa selvittää, onko hevonen valmis seuraavaan toistoon tai haluaako se vielä treenata.

Miten toiminta on kehittynyt ajan mittaan? Onko mahdollista, että se pahenee koko ajan vai pysyykö se samana? Onko siitä tullut vain vuorovaikutuksen tapa? Jos hevosen mielestä kyseessä on vuorovaikutus ja itse ajattelit laittaa toiminnalle nollatoleranssin, voi olla että toteutustapa on liian raju ja näkyy suhteessanne.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi vinkit mälväämiseen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hevosten pienet perusasiat – sujuva arki löytyy asenteesta ja suhde arjesta

Kun puhutaan hevosen ja ihmisen välisestä suhteesta, niin usein puhutaan kunnioituksesta ja luottamuksesta. Nämä ovat suuria sanoja, ja ne eivät kovin helposti käänny käytännön harjoituksiksi tallin käytävällä. Suhde on side kahden yksilön välillä; hevosen ja ihmisen kohdalla on kyse lajienvälisestä suhteesta. Jo pitkään on tiedetty, että tie hevosenkin sydämeen lyhenee ruualla, mutta mitä muuta voi tehdä suhteen eteen?

Onko suhde palkkio kovasta työstä?

Tavallaan on, jos tekee oikeita asioita. Luottamus joko rakentuu tai murentuu jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Hevosen kanssa neutraalia tilannetta ei ole – hevosella on aina asenne jokaista tilannetta kohtaan. Asenteeseen vaikuttaa sekä tilanne itsessään että aiemmat vastaavat tilanteet. Lisäksi asenteeseen vaikuttaa tilanteen seuraukset. Esimerkiksi niinkin yksinkertaiseen asiaan, kuin riimun pukemiseen hevosella on asenne. Tekijät, jotka vaikuttavat hevosen asenteeseen riimua kohtaan, ovat moninaiset. Niitä ovat esimerkiksi:

– Kuka riimun pukee?
– Missä riimu puetaan – tallissa vai tarhassa?
– Mihin kellonaikaan riimu puetaan – aamulla vai iltapäivällä?
– Mitä riimun pukemisesta seuraa – tarhaan vienti vai ratsastus?
– Missä muissa tilanteissa kyseistä välinettä käytetään?
– Mitä riimun pukeminen on aiemmin tarkoittanut?

Mitä suhteen rakentamiseksi voi tehdä?

Mikäli haluat parantaa suhdettasi hevoseen, aloita omasta asenteestasi. Mikäli päivittäiset välttämättömät asiat hevosen kanssa ovat pakkopullaa, muutut valitettavasti hevosen silmissä innostajasta ankeuttajaksi. Ankeuttajana et voi rakentaa hyvää suhdetta, koska hevonen ei halua yleensä viettää aikaa ankeiden ihmisten kanssa. Suhteen rakentaminen ei voi perustua siihen, että simputetaan ja vahditaan vaan hevosenkin pitää olla omaehtoisesti mukana ja kokea tilanteet mielekkäiksi.

Kun oma asenne on kunnossa, voi keskittyä hevosen asenteeseen. Sinulla on valta muuttaa hevosen asenne mitä tahansa tilannetta tai toimenpidettä kohtaan. Sinulla on myös vastuu siitä, miten hevonen tilanteet kokee.

Suhteen rakentamisen kannalta oleellisia asioita ovat nämä:

– esiinny aina hyvässä valossa
– ole aina sankari
– ole aina hyvä tyyppi
– toimi aina ennakoitavalla tavalla
– tee itsesi hevoselle hyödylliseksi

Ja miten se käytännössä tehdään?

Käsikirjoittamalla pieniä näytelmiä, joissa meillä on hyvän tyypin rooli. Emme suinkaan halua olla pahiksia, vaan mahdollisimman hyviä hahmoja. Aloitetaan käsikirjoittamalla uusiksi ne tilanteet, joissa asenteessa on parantamisen varaa ja jotka toistuvat usein. Ne ovat arkipäivän roskaa, joka kuormittaa suhdetta turhaan.

Näitä tilanteita voivat olla esimerkiksi satulointi, suitsiminen, riimun pukeminen, kiinni ottaminen, selkäännousu.. kaikki käsittelytilanteet. Toki hevosen asenteeseen vaikuttaa myös mahdollinen kipu, joka on hyvä sulkea pois mikäli mahdollista. Uusi käsikirjoitus ja sen harjoittelu kuitenkin paljastaa kivun jossain vaiheessa, koska kiputilanteissa asenne ei vaan muutu vaikka harjoittelu jatkuu.

Miksi tässä ei ollut mitään mainintaa kunnioituksesta? Koska siitä tulee oma juttu!

Liity jäseneksi niin näet videon, jonka avulla pääset opettamaan uusiksi luoksetulon ja riimun pukemisen. Voit edelleen pyydystää hevosen vanhalla tyylillä tai pukea riimun opitulla tavalla ja rinnalla kasvattaa uutta tapaa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Helpompaa arkea hevosen kanssa: opeta kohteille merkityksiä

On olemassa se varsinainen harrastus, jota hevosen kanssa tehdään. Ennen sitä ja sen jälkeen on suuri joukko erilaisia tapahtumia, jotka toistuvat päivittäin samanlaisina. Nämä välimerkit voivat olla joko helppoja tai vaikeita. Mikäli ne ovat helppoja, ongelmaa ei ole. Mikäli ne ovat vaikeita, silloin näyttämölle astelevat suhtautuminen, asenne ja motivaatio.

Mikäli jokin arkipäiväinen asia on ongelma, siihen suhtautuminen ja asennoituminen riippuu meistä itsestämme. Asenteeseen vaikuttaa tietopohja ja fiilis, mutta sekä asenteeseen että suhtautumiseen voimme ainoastaan me itse vaikuttaa.

Yksi tapa suhtautua ongelmaan on olla välittämättä siitä. Se toimii usein silloin, kun ongelmatilannetta seuraavat tilanteet ovat meille palkitsevia. Esimerkiksi satuloinnin aikana tapahtuva irvistely voidaan jättää huomiotta, jos ratsastaminen on ihanaa. Toinen tapa suhtautua on se, että selitetään, mutta ei aktivoiduta. Haetaan syytä sukutaulusta, varsa-ajasta, sukupuolesta, lisäravinteiden puutteesta tai planeettojen asennosta. Muita tapoja suhtautua ongelmiin ovat ns. nollatoleranssi (mullehan et ala), pois kitkeminen, kieltäminen ja niin edelleen.

Kuinka paljon meillä itsellämme on motivaatiota muuttaa omaa suhtautumistapaa? Entä mistä löytyy motivaatio hevosen asenteen muuttamiseen? Voiko hevonen muka muuttaa asennettaan ja miksi asialle pitäisi tehdä jotain, jos kaikki kuitenkin sujuu?

Yksi helppo tapa sujuvoittaa arkea on ladata erilaisiin kohteisiin arvoa…

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi. Näet myös kaikki aiemmin julkaistut jäsenartikkelit!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lastauskoulu osa 3: harjoitustilanteen rakentaminen

Lastauskoulun ensimmäisissä osissa on keskitytty tukitreeneihin ja ongelman havainnointiin. Lastaus- ja kuljtusongelma ovat siitä ikäviä, etteivät ne yleensä poistu pelkästään yhdenlaisella harjoittelulla, vaan vaaditaan monenlaista oheistoimintaa rinnalle. Tässä osassa keskitytään siihen, millä tavalla rakennetaan hevoselle sopiva harjoitustilanne; montako toistoa kannattaa tehdä kerrallaan ja millä tavalla pidetään huoli motivaatiosta.

Mikä on harjoitus?

Jos ajatellaan, että tavoite on se, että hevonen saadaan kyytiin ja se matkustaa toivotulla tavalla, niin harjoitus on yksi toimenpide jossakin ajan hetkessä, joka tehdään tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Hevosen tilanteesta riippuu se, miten kaukana tavoitteen saavuttaminen on.

Päivittäisen harjoituksen tavoite ei ole se, että hevonen saadaan koppiin. Sen sijaan päivittäinen harjoitus on sarja suunniteltuja tekoja, jotka auttavat seuraavan päivän ja viikon harjoituksia, jotka yhdessä nopeuttavat tavoitteen saavuttamista.

Yksittäinen harjoitustilanne ei ole lastauskokeilu – sillä tavoin saadaan aikaan vain lisää ongelmia. Lastausharjoittelu ei pitäisi koskaan olla sitä, että junnataan sillalla ja yritetään saada hevonen koppiin. Näitä kokeiluja voi toki tehdä, mutta niillä ei ole mitään tekemistä harjoittelun kanssa.

Harjoitus on siis lyhyesti sanottuna sarja suunnitelmallisia tekoja, jotka tukevat seuraavia harjoituksia ja auttavat meitä pitkässä juoksussa saavuttamaan lopullisen tavoitteen.

Mikä on sopiva vaikeustaso?

Mistä sitten kannattaa lähteä liikkeelle? Valitse havainnointiharjoituksessa huomaamasi kohta, jossa homma tökkää. Ota ensimmäiseksi tavoitteeksi jokin ennen tuota tökkäystä. Toisin sanoen, mikäli sinulla on tieto siitä, että hevonen pysähtyy kun sen pää on kopissa sisällä, älä vie sitä siihen asti.

Miksi näin kannattaa toimia? Lastaustilanteen muuttaminen toistuvasti harjoituksesta simputtamiseksi ei ole viisasta. Hevonen oppii kyllä ennakoimaan niitä tilanteita, joissa siihen kohdistetaan painetta ja sitä usutetaan paikkaan, johon se ei halua mennä. Tällaisen “harjoituksen” myötä saatat saada hevosen, joka ei laita enää päätäkään koppiin, vaan liiraa sillan sivuun ja pelaa aikaa, kun joudut uusimaan lähestymisen.

Liian helppoa harjoitusta ei ole. Kaikki kiva, mikä liittyy koppiin, vie sinua eteenpäin. Unohda kaikki sellaiset ajatusmallit, joissa sanotaan, että hevosen pitää tai hevonen ei koskaan saa – ne eivät pidä paikaansa.

Mikä on sopiva toistomäärä?

Uusi, mukava lastaus rakennetaan vahvojen perustusten päälle ja nämä perustukset ovat toistoja. Aiemmin olin sitä mieltä, että toistoja kannattaa tehdä paljon yhden harjoituskerran aikana. Nykyisin olen sitä mieltä, että ei kannata välttämättä tehdä kovin monta toistoa, paitsi silloin kun hevonen on itse aloitteellinen ja omaehtoinen.

Nykyisin olen sitä mieltä, että kaiken tekemisen, myös lastausharjoittelun, täytyy perustua hevosen omaehtoisuuteen ja hallinnan tunteeseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos hevonen harjoitustilanteessa haluaa poistua paikalta, sen annetaan poistua. Tämä periaatepäätös saattaa edistää harjoittelua jopa enemmän kuin mikään koulutuksellinen läpimurto – älä anna hevoselle syytä vastustaa sinua.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa näytän, miten harjoitus kannattaa käytännössä rakentaa ja miten hevosen omaehtoisuutta tuetaan lastausharjoittelussa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lastauskoulu osa 1: Kuljettamisen tukitreenit.

Tämä artikkeli aloittaa blogin jäsenille tarjotun lastauskoulun. Saat lastaamiseen liittyvät treenit kerran viikossa videona yhdeksän euron kuukausihintaan! Voit myös kysyä lisävinkit juuri omalle hevosellesi kun lähetät videon lastauksesta.

Osa 1. Kuljettamisen tukitreenit.

Ymmärrän hyvin niitä ihmisiä, jotka jaksavat ihmetellä miten lastaamisesta ja kuljettamisesta voikin saada niin suuren ongelman. Ymmärrän myös, että erillinen lastaustreeni tuntuu älyttömältä, kun hevoset on aina ennemmin tai myöhemmin saatu kyytiin.

Hevosen lastaaminen silmät peitettynä tai liinojen avulla tai vinssaamalla on suuri riski sekä hevoselle itselleen että lastaajille. Mitä useammin hevosta joutuu kuljettamaan, sitä tärkeämpää on saada homma toimimaan.

Tunnin matka tottuneelle matkustajalle vastaa tunnin lenkkiä. Kuvittele miltä tunnin matka tuntuu kun olet kauhusta kankeana ja yrität pysyä pystyssä.

Lastaamisen opettamisessa pitäisi olla ns. varsinainen harjoitus, sekä siihen liittyvät tukitreenit. Nyt ensimmäisessä osassa keskityn kuljettamisen tukitaitoihin ja annan vinkit siihen, mitä taitoja voit hevoselle opettaa jopa ilman kuljetusvälinettä.

Tukitreenien tarkoitus on tukea varsinaista tavoitetta ja laajentaa taitopohjaa. Lisäksi niiden kautta pystytään opettamaan hevoselle kouluttamisen perusteita. Hevosen on hyödyllistä oppia a) luottamaan ihmiseen, b) että asiat eivät tapahdu sattumalta ja c) oppimaan.

Mitä taitoja hevonen tarvitsee kuljettamisessa?

Kuljettaminen ei ole pelkästään temppu, jolla siirretään hevonen paikasta toiseen, vaan monitahoinen kokonaisuus. Ainakin aiheeseen tottumattoman hevosen mielestä.

Kuljettamiseen liittyviä, mahdollisesti hevosen mielestä oleellisia asioita ovat:

– lajitovereista erossa oleminen
– heiluvalla alustalla seisominen
– sidottuna oleminen
– rajattu mahdollisuus tasapainotteluun ahtaan tilan takia
– rajoitettu näkyvyys
– estetty liikkuminen eteen, taakse ja sivulle

Mikä tahansa edellä mainituista voi olla syy siihen, miksi hevonen ei halua kyytiin. Samalla tavalla joku edellä mainituista tai useampi niistä on myös ratkaisun avain kuljettamisen ongelmaan.

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa esittelen kolme tukitreeniä lastaamiseen! Näissä et tarvitse traikkua.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Noutohaaste hevosille – kolme syytä aloittaa treeni nyt

Hevosella ja marsulla on jonkin verran yhteistä. Niillä on hieman samanlainen tapa käyttää aikaa – molemmat eläimet ovat yllättävän aktiivisia sellaisella leppoisalla tavalla. Molemmat eläimet tulevat toimeen melko vähäisellä levolla.

Hevoselle pakkolepo on usein melkoista pakkopullaa ja sen kuuluukin olla niin; hevosta ei ole suunniteltu seisomaan paikoillaan vaan kävelemään ja etsimään ruokaa. Vaikka hevonen on hyvin sopeutuvainen eläin, sen omasta mielestä elämä ihmisen kanssa voi tarkoittaa suuria kompromisseja, ja vaikka se ei skrollaile pakettimatkoja aroille iltaisin, se saattaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla ei-toivotussa tilanteessa.

Mitä pidempään hevonen seisoo, sitä pöllömpää toimintaa siltä voi odottaa. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, vaikkakin ikävää. Hevoselle voi pakkolomasta huolimatta järjestää monenlaista sisältöä elämään. Tätä sisältöä sanotaan virikkeiksi.

Mennään sitten niihin syihin – miksi välillä kannattaa harjoitella jotain ihan asiaan kuulumatonta?

1. Temppujen kouluttaminen omaehtoisuuteen perustuen on virikkeellistämisen muoto. Virikkeiden avulla parannetaan oppimiskykyä, vähennetään ei-toivottua käyttäytymistä, muutetaan aikabudjettia, parannetaan mielialaa ja nopeutetaan toipumista. Kyllä, en keksinyt näitä päästäni vaan kaikki on tutkittuja asioita.

2. Uusien taitojen opettaminen omaehtoisuuteen perustuen parantaa sinun ja hevosesi suhdetta. Aivan, hevosesi oppii sinusta, millä tavalla käyttäydyt. Sinä opit hevosesta paljon; milloin se on motivoitunut, milloin se on turhautunut, milloin se ei malta lopettaa ja milloin se malttaa. Suhde muodostuu toistuvista vuorovaikutustilanteista, ja kouluttaminen on erinomainen tapa järjestää jo ennakkoon käsikirjoitettuja vuorovaikutustilanteita. Siitä se luottamus syntyy; sinun ei tarvitse juosta hevosen perässä, kun laitat hevosen juoksemaan tiskiharjan perässä.

3. Temppujen opettaminen opettaa uutta ajattelua sekä sinulle että hevoselle. Haluatko, että hevonen osaa itse ratkaista ongelmia? Siihen taitoon se tarvitsee harjoitusta ja itseluottamusta, mikä muodostuu onnistumisen kokemuksista. Mikäli itse saat kokemuksen siitä, että hevonen kerrankin ymmärtää mitä siltä haet, ehkä haluat kokeilla vastaavaa myös ratsain. Ehkä löydät arjesta useampia tilanteita, joita voi lähestyä ihan samalla yksinkertaisella kaavalla kuin vaikkapa noudon opettamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa näytän millä tavalla noudon opettamisen voi aloittaa! Näet samaan hintaan myös kaikki aiemmin julkaistut hevosaiheiset videot 🙂

P.S. Kiinnostaako sinua erityisesti hevosten käyttäytyminen, virikkeet, omaehtoisuus ja motivaatio? Pysy kuulolla, olen avaamassa tyytyväinen hevonen, onnellinen omistaja-verkkokurssia piakkoin!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.