Kukaan ei koskaan ole riittävän hyvä ratsastaja. Hevonen voi kuitenkin olla täysin tyytyväinen, vaikka ratsastaja ei olisi taitava. Toisaalta hevonen voi olla täysin tyytymätön, vaikka kyydissä olisi olympiamitalisti.

Hevosen tyytyväisyys tai tyytymättömyys riippuu ratsastajan teoista, ei ominaisuuksista. Se, mitä väliä hevosen tyytyväisyydellä on, onkin ihan toinen juttu.

Tutkimuksessa mitattiin terapiahevosten stressitasoa, kun niiden selässä tasapainotteli ryhmä liikuntarajoitteisia tai terveitä lapsia. Hevosten stressitaso oli merkittävästi pienempi, kun selässä oli liikuntarajoitteinen lapsi. Syytä tähän ilmiöön ei pystytty osoittamaan, mutta tutkijoiden mukaan kyse voi olla siitä, että hevonen stressaa vähemmän, kun se oppimishistoriansa kautta tietää, että liikuntarajoitteinen ihminen ei voi vaikuttaa hevoseen niin voimakkailla avuilla kuin ”terve”. Hevonen nähtävästi todella arvostaa ratsastajaa, joka ei rätki tai potki tai kisko. Tätä näkemystä tukevat useat muutkin tutkimukset, joiden mukaan ratsastajan ”tehokkuus” eli apujen voimakkuus tai hevosen luonnollisen liikkeen tai tasapainon estäminen (pään asento) vaikuttaa hevoseen sen stressitasoa nostavasti. Esimerkiksi LDR-muodossa hevosten stressitaso nousee verrattuna vapaaseen muotoon.

Olemme ehkä perinteisesti ajatelleet, ettei työnteko saa olla hauskaa hevosellekaan. Humputtelu on eri juttu, mutta kun tehdään töitä niin tehdään kunnolla. Tämä töiden teettäminen saattaa joskus edellyttää kovempia apuja, mutta lopussa kiitos seisoo. Vai seisooko? Miksi tosissaan liikkuminen ja liikkuminen pitäisi erottaa toisistaan? Miksi jumppaamme, väännämme, käännämme, vispaamme, venytämme, herkistämme hevosiamme kuin maailmanlopun edellä? Mikä on se lopputulos, jota tavoittelemme? Kuka pystyy todistamaan, että se on saavutettavissa kaikella tällä veivaamisella?

Jos hevonen viskoo päätään tai aukoo suutaan, vedä vähemmän. Jos se potkii ja protestoi, purista vähemmän tai riisu kannukset. Hevosta voi motivoida erilaisilla koulutustekniikoilla liikkumaan vaikka ihan oikea perunasäkki selässään siitä hirveästi stressaantumatta tai ahdistumatta. Hevosen voi opettaa reagoimaan apuihin nopeasti, ilman että joka päivä pidetään ”kurinpalautus” tai ”tehdään asiat selviksi”. Mitä jos vain opettaisimme hevosen tekemään juttuja?

Mihin sitten perustuu uskomus siitä, että taitamaton ratsastus kipeyttää hevosen tai rikkoo sen tai on sille muuten pahaksi? Miksi ratsastuskouluhevoset kestävät vuodesta toiseen jumputusta selässään ja tekevät jopa 20 vuoden työuria, kun kilpahevosilla aktiiviuran pituus on keskimäärin 2-4 vuotta? Kilpahevosten ura päättyy useiten myyntiin tai loukkaantumiseen (ja loukkaantumisia sattuu useiten, kun pienen loukkaantumisen jälkeen ei malteta pitää treenitaukoa).

Tässä kolme kysymystä, jotka voit hevosellesi esittää jos epäilet, että huono ratsastuksesi aiheuttaa sille kärsimystä:

  1. Antaako se kiinni tarhasta? Se välkkynä eläimenä tietää, että kiinni antamista seuraa ratsastus. Mitä helpompi se on pyydystää, sitä vähemmän se vastustaa vuorovaikutusta kanssasi ja ratsastusta.
  2. Antaako se pukea kamat ja päästääkö se sinut kyytiin? Mitä helpommin nämä sujuvat, sitä vähemmän hevonen ratsastuksestasi kärsii.
  3. Pitääkö hevonen korvia eteenpäin, kun ratsastat? Pärskiikö se tyytyväisenä? Vaikuttaako siltä, että se nauttii edes jostain? Jos se vaikuttaa tyytyväiseltä, se todennäköisesti on sitä. Ota tästä kaikki ilo irti. Kukaan ei kiellä tekemästä vaikkapa seuraavat kaksi viikkoa pelkästään niitä asioita, joista hevonenkin tykkää.

Luota omaan ja varsinkin hevosesi arvostelukykyyn!

  • Munsters et al., 2013
  • Sloet van Oldruitenborgh-Oosterbaan, 2010
  • Friedrich et al., 2013
  • Fazio et al., 2013

 

Voisiko olla mahdollista, että neutraalia tuntumaa voi harjoitella, vaikka

  1. on tasoa puska ö
  2. on lantiostaan vino
  3. omat keskivartalon lihakset eivät ole huippukunnossa
  4. ei käy joogassa eikä harrasta pilatesta
  5. hevonenkaan ei ole a) parhaassa iässä tai b) koulutustasoltaan sopiva

__________________________________

Tuntumaa harjoitellaan päivittäin, tiedostamatta. Joka päivä viestität hevoselle, miten tuntumaan kannattaa suhtautua, vaikka et edes ratsasta. Jokaisessa vuorovaikutustilanteessa voit tehdä valinnan siitä, miten tulet hevosen kanssa tuntumalle.

Onneksi harrastuskaverimme on aina rehellinen ja kertoo avoimesti, mitä mieltä hän asioista on. Mitä jos kysyisit, mikä hevosen mielipide on tuntumasta? Onko se sille palkitseva olotila? Onko tuntuma sille miellyttävä vai epämiellyttävä asia? Mikä on hevosen mielestä ”pehmeä” tuntuma?

Onko tuntuma staattinen vai orgaaninen? Kumpi päättää siitä, hevonen vai ratsastaja? Miten apuohjat vaikuttavat tuntumaan? Pitääkö nuorilla hevosilla pitää voimakkaampaa tuntumaa kuin koulutetuilla hevosilla?

Tervetuloa hevostaitokoulun tuntumavalmennukseen, jossa saat vastaukset edellä mainittuihin kysymyksiin sekä lukuisiin muihin!

 

Tulevia aiheita hevostaitokoulussa: huhtikuussa taluttaminen, toukokuussa juoksuttaminen ja kesäkuussa ohjasajo 🙂

 

Dia1

Eläimet ovat taitavia ennakoimaan asioita ympäristön vihjeistä. Koiran reaktio voi olla hyvin erilainen riippuen siitä, otetaanko esille kynsileikkurit vai talutushihna. Yksinolo-ongelmainen koira reagoi yleensä jo siihen, että pukeudutaan ja kilistellään avaimia. Hevonen reagoi rehukärryyn kolistelemalla karsinassaan. Kissa herää sikeästä unesta ja ilmestyy jalkoihin pyörimään, kun kuulee ruokakaapin oven aukeavan.

Nämä kaikki ovat ennakoivia vihjeitä, eli merkkejä siitä, että seuraavaksi tapahtuu jotain eläimen kannalta merkityksellistä – joko kivaa tai ikävää. Ihmisen on vaikea hallita tiedostamatta antamiaan ennakoivia vihjeitä. Ennakoiva vihje voi olla tiukentuva ote, hitaat liikkeet tai puristaminen. Tyypillisiä tiedostamattomia ennakoivia vihjeitä ovat talutushihnan kiristäminen kun koira tulee lenkillä vastaan tai ohjista vetäminen tai jaloilla puristaminen hevosen selässä. Ennakoiva vihje voi olla myös hyödyllinen. Joskus voi olla hyötyä siitä, että hankalaan asiaan voi yhdistää tutun ennakoivan vihjeen. Jos eläin on esimerkiksi sairas, sen ruokahalua saattaa parantaa normaali ruokailutilanne ennakoivine vihjeineen tai koulutustilannetta muistuttava tilanne, jossa se alkaa ennakoida ruokaa.

Ennakoivat vihjeet ovat nimen omaan niitä merkkejä, joiden kautta tunteet niinsanotusti tarttuvat. Kaikki muistavat sateenvarjotutkimuksen. Ratsastajille sanottiin, että jossain kohtaa avautuu sateenvarjo, jota he sitten jännittivät ja hevoset reagoivat tähän jännitykseen käytöksellään. Ratsastajien noussut syke siirtyi hevosiin. Toisessa tutkimuksessa urheilulla sykkeen nostanut, hevosia pelkäävä ja rauhallinen ihminen seisoivat hevosen vieressä. Tässä tapauksessa ihmisen tunne ei siirtynytkään sellaisenaan hevoseen, vaan hevonen päin vastoin tuntui alentavan omaa sykettään pelkäävän ihmisen lähellä.

Kolmannessa tutkimuksessa havaittiin, että hevonen tunnistaa ihmisen ilmeet ja reagoi niihin. Se ei tietenkään yllätä ketään; hevoset pystyvät aiempien tutkimusten perusteella erottamaan valokuvista identtiset kaksosetkin. Oma näkemykseni on, että ennakoivien vihjeiden, kuten ilmeiden tulkinta on eläimille tärkeä keino välttää konflikteja ja sopeutua ympäristöön. Sen sijaan, että tunne virtaisi hevoseen hajuna tai värähtelynä, se vaikuttaa ennen kaikkea ihmisen käyttäytymiseen, joka vaikuttaa eläimen käyttäytymiseen. Eläin oppii miltä näyttää vihainen ihminen hyvin todennäköisesti omakohtaisen kokemuksen kautta. Vihainen ihminen näyttää tietynlaiselta ja toimii tietyllä tavalla.

Video on lahjomaton väline omien ennakoivien vihjeiden tunnistamiseen. Varsinkin ongelmatilanteissa saattaa olla hyvödyllistä selvittää aika tarkkaan, miten itse käyttäytyy kyseisessä tilanteessa.

 

Pimeys, tuuli ja jatkuva viisto sade. Lits läts lits läts. Huumori on koetuksella, kun näkee hevostaan vain pimeässä, ei jaksa repiä motivaatiota reippailuun ja ei varsinkaan halua ottaa riskejä ja uhmata säätä ratsastamalla myrskyssä, kun hevonen on kaikkea muuta kuin rauhallinen.

Kaamoksessa voi palauttaa mieleen sen, ettei hevonen tarvitse juoksuttamista päivittäin pysyäkseen tyytyväisenä. Voi muistaa sen, että useimpia harjoituksia voi tehdä valoisassa tallissa tai pihatossa, vaikkei maneesia olisikaan. Lisäksi voi huomata, että omasta mielestä mitatön  puuhastelu voi vaikuttaa hevoseen hyvällä tavalla.

Seuraavilla vinkeillä voit selättää kaamosmasennuksen ja saavuttaa samalla jotain hyödyllistä.

  1. Harjoittele niitä asioita, joita koskaan ei ole aikaa harjoitella. Mitä jos ottaisit projektiksi vaikka lääkkeen antamisen harjoittelun tai hampaiden huuhtelun? Hevoselle on paljon hyötyä siitä, jos se osaa ottaa lääkkeen tuubista tai antaa huuhdella hampaat. Vaikkei asia olisi ajankohtainen juuri nyt, se voi olla ajankohtainen myöhemmin, eikä akuutissa tilanteessa välttämättä ole aikaa kouluttaa. Tai mitä jos harjoittelisit satulointia tai suitsimista? Tai lastaamista? Muutaman minuutin päivittäinen treeni voi parhaimmillaan tuoda hevoselle samanlaisen tunteen kuin tunnin ratsastus – se on rento ja väsynyt, vaikkei se olisi liikkunut metriäkään.
  2. Keksi ja toteuta virikkeitä. Kerää oksia, ripusta niitä karsinaan tai puno niistä heinäverkko. Anna hevosen maistella uusia makuja tai anna sen nauttia kunnon hierovasta harjaamisesta. Milloin sinulla viimeksi oli mahdollisuus käyttää hevosen harjaamiseen ja rapsutteluun kunnolla aikaa? Muista, että hevonen arvostaa rapsuttelua yleensä enemmän kuin sinä. Unohda hetkeksi tehokkuus ja panosta laatuaikaan – hevonen voi saada jopa enemmän hyötyä perusteellisesta harjaamisesta ja venyttelystä kuin jännittyneenä vesisateessa kipittämisestä. Suunnittele itse oma virike, toteuta se ja kuvaa se. Loppuillan voit kalastella tykkäyksiä facebookissa 🙂
  3. Ota käyttöön koulutushautomo. Mitä olit suunnitellut kouluttavasi hevoselle seuraavaksi? Haluaisitko, että se oppii juoksutuksen tai ohjasasjon? Haluaisitko tehdä takaosankäännöksiä tai väistöjä? Erikoisesteitä? Näitä kaikkia ja monia muita voit harjoitella karsinassa. Uudet asiat on helpointa aloittaa tutussa ympäristössä. Karsina on monesti aliarvostettu tässä mielessä.

Pimeässä myrsykssä ei kannata ottaa turhia riskejä pakottautumalla hevosen selkään. Moni muu asia vaikuttaa hevoseen samalla tavalla kuin liikunta. Uskalla kokeilla!

Jokainen hevosihminen on varmaankin kokenut joko olosuhteista tai hevosen terveydestä johtuvia taukoja normaalissa harrastamisessa. Moni hevonen kerää seistessään kierroksia, ja tästä syystä mm. kävelyttäminen, niin hieno ajatus kuin onkin, voi olla lähes mahdotonta.

Kierrosten kerääminen ei välttämättä johdu pelkästään liikunnan puutteesta, vaan tutun rutiinin muuttumisesta. Hevoselle liikkuminen on toki tärkeää, mutta lajityypillinen tapa liikkua on kävelypainotteista ruokailun ohessa tapahtuvaa siirtymistä paikasta toiseen. Hevosen lepokierrokset eivät nouse sen fyysisestä kunnosta vaan sen päästä, sen luontaisesta tarpeesta liikkua. Mikäli ympäristö on suunniteltu niin, että hevonen saa toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan eli olla muiden kanssa, syödä tarpeeksi heinää ja kävellä, ja hevonen myös tekee näitä asioita, kierroksia ei yleensä tule. Mitä rajoitetumpaa hevosen oleminen on ja mitä enemmän sen päivittäinen kokonaisliikunta on perustunut ratsastamiseen tai ajamiseen, sitä enemmän se kerää kierroksia levossa.

Tauosta selviytymisen avain löytyy pään väsyttämisestä. Jokaiselle hevoselle voidaan suunnitella oma hevoskohtainen virikeohjelma, joka tukee senhetkisiä tavoitteita. Tauolla olevan hevosen tarvetta riekkumiseen voi kanavoida muihin, turvallisempiin kohteisiin. Ihmisten mielestä pienet ja mitättömiltä tuntuvat asiat saattavat olla hevosten näkökulmasta valtavia.

Treeni

Jo kahden minuutin harjoittelu päivittäin voi muuttaa hevosen päiväohjelmaa ja rentouttaa sitä huomattavasti. Mitä sitten harjoittelisin? Tauko liikuttamisesta on mahdollisuus harjoitella kaikkea tarpeellista ja turhaa. Mieti itse, mistä voisi olla hyötyä; erilaisiin ääniin opettaminen, lääkintä, varustaminen tai jalkojen nostelu eivät koskaan mene hukkaan. Jos nämä sujuvat, voit opettaa jotain ei-niin-hyödyllistä.

Virikkeet

Mikäli et koe kouluttamista sopivaksi virikkeeksi, voit järjestää muita tapoja omaehtoisen motorisen käyttäytymisen tai toiminnan lisäämiseksi. Hyviä tapoja ovat ruokinnan ”hankaloittaminen”, monipuolistaminen esim. oksilla tai havuilla, toiminnalliset virikkeet, kuten kuivikkeen levittäminen, Tarhan vaihtaminen tai muuntelu sekä lukuisat muut vaihtoehdot. Virikkeiden tavoitteena on lisätä eläimen hyvinvointia lisäämällä lajityypillistä käyttäytymistä ja vähentämällä ei-toivottua käyttäytymistä.

Virikkeet ovat tärkeitä jokaiselle hevoselle, ei pelkästään toipilaille tai taukolaisille. Niiden kautta myös omistajan tai hoitajan turvallisuus voi parantua – ajattele, jos nämä seuraavassa videossa näkyvät muuvit tapahtuisivat talutus- tai ohjasajotilanteessa…

Haluatko omalle hevosellesi virikeohjelman hyvinvoinnin tueksi? Kaikkien facebookissa kommentoineiden kesken arvotaan hevoskohtainen virikeohjelma.

 

 

Hevoselle on helppoa ryntäillä ja säikkyä. Se oppii nopeasti pakenemaan ja väistämään. Sitä on helppo liikuttaa, yleensä riittää kun sen päästää vapaaksi – se liikkuu mielellään.

Näitä ei tarvitse yleensä harjoitella, ne ovat hevoselle lajityypillisiä, niin kutsuttuja itseään vahvistavia käytöksiä. Itseään vahvistava käytös tarkoittaa sitä, että mitä enemmän eläin käytöstä toteuttaa, sitä enemmän se tulee toteuttamaan sitä jatkossakin. Lisäksi itseään vahvistaviin käytöksiin liittyy usein palkitsevia elementtejä; pakko-oireet ovat hyvä esimerkki tästä. Pakko-oireet tuottavat hevoselle mielihyvää, joten sen on vaikea päästä käytöksistä eroon – pakko-oire, kuten imppaaminen voi olla hevoselle selviytymiskeino. Pelko on myös helposti yleistyvä ja kerrasta opittu reaktio; pelolle on aivoissa omat moottoritiet, joita pitkin tieto kulkee supernopeasti. Lisäksi tie levenee sitä mukaa kun näitä reaktioita harjoitellaan.

Vaikeimpia asioita hevoselle ovat lajitovereista erossa oleminen sekä ahtaissa tiloissa oleminen. Tällaisia asioita ovat yksin maastoilu, tarhasta tai laitumelta hakeminen tai yksin tallissa oleminen. Ahtaiden tilojen osalta paras esimerkki on traileri tai pesukarsina tai tallissa yksin oleminen, kun muut ovat ulkona. Vaikeiden asioiden onnistumista ei kannata pitää itsestäänselvyytenä, vaan kannattaa olla erittäin tyytyväinen, jos ne sujuvat. Meille ihmisille ne ovat ehkä perusjuttuja, mutta hevosille paljon vaikeampia kuin vaikkapa laukanvaihdot.

Vaikeita asioita joutuu harjoittelemaan todella paljon, eikä sekään aina riitä. Yksi pieni huono kokemus tai pelästyminen voi hetkessä palauttaa koulutuksen alkutekijöihin. Toisaalta, jos jokin asia on koulutettu perusteellisesti, hermosolujen välisiä yhteyksiä ei tarvitse aivan alusta asti rakentaa uudelleen, vaan koulutus etenee yleensä nopeammin.

Kaikki hevoset ovat samanlaisia perusasetuksiltaan. Kaikki hevoset ovat laiduntavia pakoeläimiä, eikä tätä ominaisuutta saa millään jalostusohjelmalla poistettua. Rotujenvälisiä eroja on toki, mutta jytkyimmällä suokilla ja kepeimmällä täykkärillä on samat lajityypilliset piirteet.

 

Kuopskuopskuopskuops. LÄPS. Kuopskuopskuops. LÄPS. HampshamphamphampHAMPS. NYT! Hamphamphamphampploploploploplo H A M P S! PRKL!

Mitä tässä tapahtuu? No, tietenkin, hevonen seisoo käytävällä kiinnitettynä kahdelta puolelta. Ensin se kuopii, kunnes saa reaktion. Sitten se näplää ja näykkii, kunnes saa reaktion.

Kumpi koulutti kumpaa? Hevonen oppii helposti kuinka kauan sen on työskenneltävä saadakseen reaktion. Reaktio ei aina ole mieluisa, mutta siitä huolimatta se saattaa toimia moottorina jatkaa käytöstä, se on tyhjää parempi. Sitkeä uurastus palkitaan ja lopulta omistaja menettää hermonsa. Jatkossa omistajasta riippuen sama reaktio saavutetaan joko uurastamalla pidempään tai joskus ihan pienellä, hienovaraisella liikkeellä, jossa hevonen vain vihjaavasti nostaa etujalkaansa maasta – ihminen on oppinut reagoimaan tiettyyn vihjeeseen tietyllä tavalla.

Samaan tyyliin näkee joskus ratsastajan kouluttavan hevosta. Ratsastaja räpsyttelee taukoamatta raipalla ja kaivaa kantapäillään hevosen kylkiä silloin, kun hevonen seisoo juurtuneena kentän keskipisteeseen. Kun hevonen viimein ratsastajan kovan uurastuksen jälkeen lähtee liikkeelle pukkisarjalla tai käy vaikka maahan makaamaan, ratsastaja on joskus tyytyväinen; hevonen tekee edes jotain muuta kuin seisoo. Hevonenkin oppii reagoimaan apuihin tietyllä tavalla – jatkossa hienovarainen läpsäytys raipalla saattaa saada aikaan saman reaktion.

Käytävällä kuopivan hevosen käytöksen alkuperäisenä moottorina on todennäköisesti turhautuminen. Ketjut estävät hevosta liikkumaan ja menemään paikkoihin, joihin se haluaisi mennä. Hevonen ei välttämättä näe pointtia paikoillaan seisomisessa. Kekseliäänä eläimenä se oppii, että kuopimalla saa lähes aina reaktion. Ihminen, joka yrittää parhaansa mukaan sammuttaa kuopimiskäytöstä (ei mitään palautetta kuopimisesta) usein jossain vaiheessa katkeaa. Joko sosiaaliseen paineeseen, eli kanssatallilaisten mulkoiluun ja paheksuntaan tai omaan hermojenmenetykseen.

Pelkästään taitavasti ajoitetulla heinän käytöllä voi saada hevosen lopettamaan näykkimisen, kuopimisen tai ihan minkä tahansa inhottavan tavan. Aluksi, videoi itseäsi ja hevostasi hoitotilanteessa ja/tai pyydä kaveriasi tarkkailemaan tilannetta. Yritä analysoida, mitä itse asiassa tapahtuu. Miksi se ruopii lattiaa tai yrittää näpsiä? Mitä hevonen käytökselläään saavuttaa? Jos näihin on hankala vastata, kuvittele itsesi hevosen kenkiin ja mieti mitä itse hevosena tilanteesta ajattelisit.

Käytöksen muuttamiseen liittyvät usein vikalistat ja tapojen poiskitkeminen. Tämä ei ole helppo tie, koska eläinten on vaikea ymmärtää miten ei näpsitä tai ei hilluta. Paljon helpompaa on miettiä, millaisen hevosen haluan ja kouluttaa hevoselle tarpeelliset käytökset. Hevosen on hyvin helppo ymmärtää, miten seistään neljä jalkaa maassa tai käännetään päätä taskusta poispäin.

Kun olet piirtänyt paperille kuvan siitä, miten hevonen käyttäytyy hoitotilanteessa, palkkaa avustaja ja hänelle naksutin, ota muutama kourallinen heinää ja ala kouluttaa. Valitse hevoselle korvaava käytös, kuten paikalla seisominen, pään kääntäminen poispäin käsittelijästä tms. ja ala hommiiin. Tämä on helppoa, koska hevonen (kuten muutkin eläimet) tekee aina oikein, jos se 1) tietää mitä sen pitäisi tehdä ja 2) tekeminen on sille kannattavaa.

Fox et al. 2012, Reduction of biting and chewing of horses using differential reinforcement of other behavior.