Voisiko olla mahdollista, että neutraalia tuntumaa voi harjoitella, vaikka

  1. on tasoa puska ö
  2. on lantiostaan vino
  3. omat keskivartalon lihakset eivät ole huippukunnossa
  4. ei käy joogassa eikä harrasta pilatesta
  5. hevonenkaan ei ole a) parhaassa iässä tai b) koulutustasoltaan sopiva

__________________________________

Tuntumaa harjoitellaan päivittäin, tiedostamatta. Joka päivä viestität hevoselle, miten tuntumaan kannattaa suhtautua, vaikka et edes ratsasta. Jokaisessa vuorovaikutustilanteessa voit tehdä valinnan siitä, miten tulet hevosen kanssa tuntumalle.

Onneksi harrastuskaverimme on aina rehellinen ja kertoo avoimesti, mitä mieltä hän asioista on. Mitä jos kysyisit, mikä hevosen mielipide on tuntumasta? Onko se sille palkitseva olotila? Onko tuntuma sille miellyttävä vai epämiellyttävä asia? Mikä on hevosen mielestä ”pehmeä” tuntuma?

Onko tuntuma staattinen vai orgaaninen? Kumpi päättää siitä, hevonen vai ratsastaja? Miten apuohjat vaikuttavat tuntumaan? Pitääkö nuorilla hevosilla pitää voimakkaampaa tuntumaa kuin koulutetuilla hevosilla?

Tervetuloa hevostaitokoulun tuntumavalmennukseen, jossa saat vastaukset edellä mainittuihin kysymyksiin sekä lukuisiin muihin!

 

Tulevia aiheita hevostaitokoulussa: huhtikuussa taluttaminen, toukokuussa juoksuttaminen ja kesäkuussa ohjasajo 🙂

 

Dia1

LH-kouluttajat ovat erittäin taitavia tulkitsemaan hevosta ja heillä on usein kymmenien vuosien kokemus hevosten käsittelystä. Heillä on tuloksia tuottavat menetelmät, mutta se mikä heiltä puuttuu, on tieteellinen perusta. LH-kouluttajien näkemys hevosen oppimisesta poikkeaa täysin esimerkiksi oppimisteoriasta.

Kouluttajien mukaan koulutuksen tuloksellisuus on riippuvaista siitä, kuinka hyvin kouluttaja pystyy matkimaan lajinsisäistä (hevosten välistä) vuorovaikutusta eli kuinka hyvin kouluttaja osaa käyttäytyä kuten laumanjohtaja hevoslaumassa. Tuloksettomuus taas johtuu joko siitä, että hevonen ei kunnioita ihmistä laumanjohtajanaan tai siitä ettei ihminen kykene käyttäytymään kuten laumanjohtaja hevoslaumassa. Tämä on näppärä selitys. Vika on yleensä hevosessa tai omistajassa. Vikaa ei sen kummemmin tarvitse lähteä ruotimaan, ongelma on kunnioituksen puute tai huonous ihmisenä.

Johtajuusasema hevoseen nähden on yhteinen nimittäjä monissa LHn eri kouluttajien teorioissa. Laumanjohtajuuden tärkeyttä perustellaan hevosten luontaisella laumakäyttäytymisellä. Useat kouluttajat kertovat omista hevoshavainnoinneistaan, joihin tekniikkansa perustuu. Mm. Roberts pohjaa menetelmänsä Nevadan villeinä elävien mustangien väliseen vuorovaikutukseen. Mitään raportteja tai koostettua dataa näistä havainnoista ei kuitenkaan ole (toistettavuus, yhdenmukaisuus jne.). Sen sijaan raportoituja, standardoituja ja toistettavia tutkimuksia sekä villien että kesyjen hevosten keskinäisestä käyttäytymisestä on tehty hyvin paljon. Yhdessäkään havaintotutkimuksessa villien tai kesyjen hevosten kohdalla ei ole todettu sellaista hevostenvälistä käyttäytymisketjua, johon Roberts viittaa ja johon join-up perustuu.

Koulutustapaa pidetään humaanina – se on hevosen kouluttajien mukaan kehonkieltä. Kun hevonen hyväksyy ihmisen laumanjohtajanaan, hevosen ajatellaan olevan ihmisen kumppani vapaasta tahdostaan. Kun johtajuus on saavutettu, ihminen on suhteessa aloitteellinen ja kontrolloi vuorovaikutusta. Hevosen rooli on hyväksyä ihmisen ohjeet ja noudattaa niitä. Kouluttajat ovat sitä mieltä, että ihmisen on todellakin tarpeellista ja jopa välttämätöntä osata kertoa hevoselle ruumiinkielellään, että on ylempiarvoinen.

Yhdessäkään LH-kouluttajan kirjassa tai kirjoituksessa ei viitata eläinten käyttäytymistieteen tutkimuksiin (joita on saatavilla hyvin paljon). Esimerkiksi termiä johtajuus ei eläinten käyttäytymistieteessä tunneta. Voit olla ylempi tai alempiarvoinen, mutta et johtaja. Ryhmässä elävien eläinten keskuudessa joku voi olla aloitteentekijä ja aloittaa jonkun toiminnan – kävellä juomapaikalle porukan kärjessä tai aloittaa ruokailun. Tämä yksilö ei ole joka tilanteessa sama, vaan vaihtuu riippuen siitä, mikä millekin yksilölle on tärkeää. Aloitteentekijä ei läheskään aina ole ylempiarvoinen tai vanha tamma. Hevosten laumakäyttäytyminen on huomattavasti monimuotoisempaa kuin ne pienet osaset, joihin LH-kouluttajat menetelmänsä perustavat.

Ja nyt, ennen kuin a) syyllistetään muiden mustamaalauksesta tai b) penätään luotettavien lähteiden listaa väitteiden tueksi (lupaan julkaista sellaisen, mutta pahoittelen, Suomessa tai suomeksi näitä tutkimuksia ei ole tehty) tai c) vedetään purkillinen herneitä suolaliemessä nenään, esitän kysymyksen: onko se todella niin, että hevosia on kahdenlaisia?

Oppimisteoriahevosia, jotka oppivat samoilla mekanismeilla kuin muutkin eläimet, kykenevät ajattelemaan, ehdollistumaan ja omaksumaan uutta. Ja sitten LH-hevosia, jotka kulkevat sumussa johtajaa etsien ja ovat tyytyväisiä sellaisen löytäessään. Ja jotka uskovat, että myös miespuoliset ihmiset ovat vanhoja tammoja:)

Seuraavassa kirjoituksessani aion palata tähän samaan aiheeseen.

Henshall, C., McGreevy, P.D.,The role of ethology in
round pen horse training- a review, Applied Animal Behaviour Science (2014)