Korsirehuratkaisut tuppaavat passivoimaan ja väkirehu taas erittäin arvokkaana resurssina saattaa aktivoida liikaa, jopa pakkomielteeseen asti. Slowfeeding on ideana hyvä, mutta se kannustaa hevosia seisomaan samoilla jalansijoilla yhä enemmän. Väkirehuautomaatit taas tuppaavat motivoimaan liikaa ja liian yksipuoleisesti – hevoset jonottavat pahimmillaan automaatteihin satoja kertoja vuorokaudessa, eikä niillä ole muuta elämänsisältöä.

Laiduntava, luonnon armoilla elävä hevonen joutuu monenlaisten haasteiden eteen päivittäin. Sen sijaan kotipuolessa samassa tarhassa tai laitumella oleileva hevonen joutuu harvoin käyttämään ongelmanratkaisutaitojaan tai kehittämään niitä. Tutut nurkat on äkkiä koluttu, puut kuorittu ja maaperä tutkittu. Jos mikään ei kannusta hevosta liikkumaan tai tutkimaan ympäristöään, se parkkeeraa heinille. Varsinkin nyt kun on lunta, kynnys lähteä hankeen pohraamaan on todella suuri. Mikä sitä voisi motivoida lähtemään keskelle lumierämaata? Tai kesällä hiekkaerämaahan?

Nykyiset markkinoilla olevat “virikkeet” aliarvioivat mielestäni hevosten ongelmanratkaisukykyjä ja älykkyyttä. Ruokinta-automaattien pitäisi olla huomattavasti haastavampia muuttuvine tehtävineen, kuin ohjelmoitu kaulapanta. Parhaimmillaan ruokintavirikkeiden avulla voisi säästää tallityöntekijän ajan lisäksi omistajan aikaa ja vaivaa, kun hevonen voisi a) oppia jotain päivän aikana älykkäiltä virikkeiltä ja b) kaikki “hauska” ei kulminoituisi tuntiin kuudesti viikossa.

En ole vielä keksinyt älykästä virikettä. Päätin kuitenkin testata, miten pahvilaatikko toimii virikkeellisenä ruokkijana. Pahvilaatikoita löytyy yleensä jokaiselta tallilta, ja ne ovat hevoselle turvallista materiaalia.

Hevosilla oli saatavilla samaa heinää sievässä kasassa, mutta laatikko kiinnosti enemmän. Tässä muutamia havaintoja laatikkotestistä:

  1. Hevoset (tässä tapauksessa kaksi 2-vuotiasta oria) olivat motivoituneita työskentelemään heinien eteen. Niillä oli samaa heinää saatavilla kasoista, mutta molemmat valitsivat laatikot.
  2. Tavalliseen maasta tai verkosta syömiseen verrattuna ruokailukäyttäytyminen monimuotoistui. Hevoset heittelivät laatikoita, repivät niitä, tonkivat niiden sisältöä, pyörittivät niitä maassa, työnsivät jalkojaan niihin ja viettivät niiden kanssa aktiivista aikaa parikymmentä minuuttia.
  3. Hevoset vaikuttivat rennoilta syömisen jälkeen. Ne tutkivat ympäristöä pitkään heinien loppumisen jälkeen ja palasivat laatikkopaikalle vielä uudelleen illan pimeydessä tarkastamaan, oliko mitään jäänyt.

No mitä väliä?

Kärjistetysti hevosta voi verrata laitostuneeseen ihmiseen. Aloitekyky voi olla huono ja kiinnostus ympäristöä kohtaan voi olla alentunut. Hevonen voi viimeaikaisten havaintojen mukaan masentua samalla tavalla kuin ihminenkin. Tällainen oleminen ei tietenkään ole toivottavaa (vaikkakin se on ns. helposti pidettävä hevonen) hyvinvoinnin kannalta. Ajatelkaa kuinka rentouttavaa voi olla lehden lukeminen joskus. Tai elokuvan katsominen. Hevonenkin kaipaa aivot narikkaan-kokemuksia ja väitän, että keskittyessään johonkin aivotyötä vaativaan, se voi saavuttaa flow-tilan (*tämä väite perustuu silkkaan MuTuun).

Yksi (tai kaksi) pieni heinälaatikko päivässä voi auttaa minua monella tavalla. Minun on helpompi käsitellä poikia, kun ne ovat saaneet puuhastella laatikoidensa parissa. Saan siivota rauhassa karsinan tai vaihtaa vesiä,  jos annan samaan aikaan laatikot. Voin säästyä sydämentykytyksiltä, kun ne puuhailevat laatikoidensa parissa, eivätkä ole koko ajan toistensa kimpussa. Kun sitten haluan treenata jotain niiden kanssa, ne ovat vähemmän kiinni saappaissani kun ovat saaneet purkaa “energiaansa” laatikoihin. Ja vielä yksi pointti. Ne saattavat samassa hötäkässä oppia jotain. Esimerkiksi, että pahvilaatikko ei ole vaarallinen. Sekin on yksi koulutuksellinen tekijä, että jos hevonen on joskus jahdannut jotain, se  ei yleensä pelkää sitä.

Heitetään ilmoille #laatikkohaaste. Mitä heinillä täytetty pahvilaatikko aiheuttaa sinun hevosessasi?

 

Tulossa myös hevosten virikekurssi verkkovalmennuksena!

Arvaa mikä maksaa 7300 €/kilo? Entä mikä maksaa 0,25 -0,35 €/kilo? Ja miten nämä kaksi liittyvät toisiinsa?

Asiaan liittyy usein vielä yksi hinta, joka vaihtelee 300-1000 € välillä kuukaudessa.

ruokintakerrat

Tutkin pikaisesti googlettamalla, miten täysihoitotallien (20 ensimmäistä osumaa googlella) käytännöt vaihtelevat ruokintakertojen osalta. “Kattavaan” otantaan osui talleja, joista puolet ruokki kolme kertaa päivässä. 35 % ruokki neljästi, 10 % vapaalla heinällä ja 5 % hitaalla vapaalla heinällä.

On yleisesti tiedossa, että mahahaava on yleinen. Vakuutusyhtiöt eivät (kuulopuhetta, korjatkaa jos olen väärässä) korvaa mahahaavan hoitokuluja tai lääkkeitä, ainoastaan tutkimisen. Miksiköhän? Lääke maksaa 7300 €/kilo.

Mahahaavalle altistavat tekijät ovat yleisessä tiedossa. Niitä ovat

  1. Harjoittelun intensiteetti yhdistettynä seisottamiseen
  2. Aikataulutettu ruokinta (ei vapaa)
  3. Tallissa seisottaminen
  4. Väkirehupainotteinen ruokinta

Siitä huolimatta, että riskit ja yleisyys ovat yleisessä tiedossa, hoitokäytännöt eivät ole läheskään kaikkialla terveyttä tukevia.

Kuinka monessa täysihoitotallissa hoitokäytännöt ovat sellaiset, että ne altistavat mahahaavalle? Veikkaisin, että kolme ensimmäistä kohtaa toteutuu aika monen perushevosen osalta.

Riskitekijöihin on mahdollista puuttua, vaikkei pihattoa olisikaan. Tarhaussysteemin voi suunnitella sellaiseksi, että hevonen liikkuu siellä – halvin tapa on laittaa sinne lajitoveri. Heinän voi antaa tiheäsilmäisestä verkosta. Kuinka kalliita nämä lisäpalvelut olisivat? Tallinpitäjällä saattaa olla omat käytännöt, joita ei hevillä muuteta. Kuitenkin esim. loimitus ja suojien pukeminen tarhoihin on jo monessa paikassa rutiinia.

Omistajan kannattaa mielestäni uhrata rahaa lisäheinään jos muut toimenpiteet ovat poissuljettuja. Heinä on toki “kallista”, jopa 0,30 euroa kilo. Mutta jos vertaa GastroGardiin, heinän hinta on hyvinkin alhainen.

Heinään liittyy myyttejä. Joku on sitä mieltä, että heinällä kasvaa vain heinämaha. Moni on sitä mieltä, että heinä on Suomessa kallein osa hevosenpitoa. Ehkä näin, mutta investointi hyvinvointiin ja ongelmien ennaltaehkäisyyn on aina halvempaa kuin ongelmien hoito.

Lue lisää mahahaavasta 

http://www.clydevetgroup.co.uk/equine/newsletters/apr07.htm

http://www.aaep.org/health_articles_view.php?id=215

http://www.vet.k-state.edu/VHC/equine/pdf/Gastric_ulcers.pdf