Vedenjakajatilanteet ja järkevät valinnat

Rauhoittaminen, verinäytteen otto, rokotus tai muu vastaava toimenpide, jossa hevosen pitäisi pysyä paikoillaan. Vaan kun ei aina pysy, vaan alkaa hillitön pyöriminen, jyrääminen, panikointi ja vastustelu. Tai lastaustilanne, jossa hevonen pysähtyy sillalle tai kääntyy sillan sivuun.

Kyseessä on vedenjakajatilanne. Tilanteessa ihmisosapuoli tekee ratkaisun seuraavasta siirrosta, jolla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Joskus kannattaa pysähtyä harkitsemaan, ennen kuin käyttää huulipuristinta, korvajarrua tai vastaavaa pakkokeinoa. Niiden käyttö kannattaa säästää hätätilanteisiin.

Vedenjakajatilanteissa on mahdollista toimia myös muulla tavalla kuin kokeilemalla pakottamista. Mikäli pakottaminen on ainoa vaihtoehto, varmista että paikalla on henkilö, joka tietää mitä tekee. Pahimmillaan pakottamista nimen omaan kokeillaan, ja jos mikään keino ei tuota toivottua lopputulosta, keinot ovat yleensä pilaantuneet, eli niitä on vaikea myöhemminkään käyttää.

Tilanne olisi mahdollista kääntää myös positiivisen hallinnan harjoitteluksi, jolla on vähintään yhtä suuri onnistumismahdollisuus kuin pakkokeinoilla. Miksi sitten melko harvoin näin tehdään?

Yleinen ajattelumalli on “hevosen pitää” tai “hevonen ei milloinkaan saa”. Kun ajatellaan näin, ei olla täysin samassa joukkueessa hevosen kanssa, vaan ollaan siinä roolissa, että vahditaan hevosta ja kontrolloidaan sitä. Toinen asia on turvallisuuden harha; valitettavasti joskus kuvitellaan, että hevosen korvassa roikkuminen olisi jotenkin turvallisempaa kuin kauran syöttäminen. Toki näin voi ollakin, mistä päästään kolmanteen kohtaan, eli osaamiseen. Osaaminen ei välttämättä riitä siihen, että kyettäisi keskittymään olennaiseen, eli ajattelemaan asia hevosen näkökulmasta.

Suosittelen jokaista kokeilemaan uutta tapaa ajatella ja haastamaan itseään ja käsityksiään, kun seuraava vedenjakajatilanne tulee. Voit miettiä seuraavia asioita ennen kun teet ratkaisun:

– Mitä odotan hevosen tässä tilanteessa tekevän?
– Onko sillä siihen minkäänlaisia edellytyksiä tai osaamista taustalla?
– Millä tavalla voisin saada toivotun lopputuloksen syntymään?
– Onko minulla keinoja vakuuttaa hevoselle lyhyessä ajassa, että tilanne on vaaraton tai jopa mukava?
– Mitkä ovat arvoni hevosten käsittelyssä ja miten niitä haluan tässä tilanteessa toteuttaa?

Liity jäseneksi ja katso video, jossa käyn läpi, miten vedenjakajatilanne on mahdollista pysäyttää ja kääntää positiiviseksi. Esimerkkinä on hevonen, joka vastustaa rauhoittamista ja verinäytteen ottamista poistumalla paikalta. Videolla näet vaihe vaiheelta, millä tavalla hevonen kykenee lyhyessä ajassa hyväksymään vieraan koskettamassa kaulaa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Nykyisin moni koiranpentu saa eläinlääkärikäynnistä positiivisen kokemuksen, kun rokotuksella tarjotaan herkkuja ja rapsutellaan. On huomattu, että mitä positiivisemmin pentu suhtautuu lääkäriin, sitä helpompaa sen käsittely tulee olemaan aikuisena. Kaikki hyötyvät tilanteesta, jossa koira suhtautuu lääkärikäyntiin hyvin. Mitä paremmin lääkärikäynnit sujuvat silloin, kun koira on terve, sitä paremmat edellytykset koiraa on käsitellä lääkärissä silloin joskus, kun se on kipeä.

Hevonen samoin. Klinikalle vietäessä hevonen voi olla pahasti kipeä ja stressitilassa. Jos sillä ei ole takataskussa yhtään positiivista kokemusta lääkäristä, toimenpiteistä tai klinikkaolosuhteista, on erittäin todennäköistä, että hevosta on vaikeaa hallita. Pakkopilttuu, huulipuristin ynnä muut yleiset hallintamenetelmät klinikalla aiheuttavat usein pitkäaikaisia ongelmia a) hevosen suhtautumisessa toimenpiteitä ja kyseistä paikkaa kohtaan, b) suhtautumisessa ylipäänsä ihmistä kohtaan ja c) muita kylkiäisiä, kuten kuljetus- ja lastausongelmia, ongelmia päähän koskemisessa ja ahtaisiin tiloihin menemisessä. Laskun näistä kylkiäisistä maksaa omistaja usein kuukausien tai jopa vuosien koulutustyöllä.

Ehkä hevosille pitäisi järjestää klinikkaantutustumispäiviä, jolloin hevonen vietäisiin klinikalle (tai klinikanomaiseen tilaan) ja annettaisiin sille positiivisia kokemuksia. Millä tavoilla sinä koulutat eläintäsi eläinlläkärikäyntiä varten?

P.S. Huulipuristimen toiminta perustuu nykytiedon mukaan 1) siihen, että sillä on pieni mahdollisuus rajoittaa hevosen liikkumista (hyvin pieni – lisäksi hevonen oppii nopeasti välttelemään vekotinta), 2) siihen, että puristin tuottaa epämukavuuden tai kivun tunteen, mikä usein mahdollistaa toisen kivuliaan operaation toisaalla. Tämä perustuu siihen, ettei hevonen voi keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan (overshadowing/stimulus blending). Lisäksi 3) puristimen tuottama kipu aiheuttaa mielihyvähormonien vapautumisen. Saman ilmiön voi aikaansaada tekemällä asioita, jotka hevonen kokee palkitseviksi tai joista hevoselle tulee hyvä mieli.