Scrat_(character_model)

Jääkauden tarkoitus taas on avata ne kanavat koiran ja omistajan välillä. Kun koiralle ei puhuta tietyn jakson aikana, on ihanaa kuulla ja nähdä, kun koulutuksen aikana koiralta on tulpat korvista kadonneet, ja ”ei” ja ”tänne” sanatkin alkavat mennä perille.

Jääkausi on 2-3 viikon mittainen ajanjakso, jolloin koiraa ei huomioida mitenkään. Sille ei puhuta, sitä ei silitellä, mihinkään sen tekemisiin ei reagoida mitenkään eikä sitä edes katsota. Koiran lelut otetaan pois jääkauden ajaksi ja mahdolliset harrastukset jäävät tauolle. RUOKAILU JA ULKOILU: Ainoa huomio, jota koiralle jääkauden aikana annetaan, on ruokakupin ojentaminen (ilman käskytyksiä ja katsekontakteja!) ja lyhyet lenkitykset HIHNASSA. Hihnakäytökseen puututaan korkeintaan ärähdyksillä + hihnan nyppäisyillä. Käskyjä/kieltoja ei käytetä myöskään ulkona. Poikkeuksena voidaan pitää koiria, joiden ongelmakäytös on lievää ja ilmenee vain sisällä. Tällaisille yksilöille saatetaan joskus sallia huomiointia tai jopa vapaana pitoa ulkona.

Jääkautta voi alkaa purkaa, kun koira on selvästi alistunut kohtaloonsa eikä kerjää enää huomiota omistajilta. Jääkausi on ollut riittävän pitkä, kun kaikki protestointi ja pomoilu on loppunut. Yleensä koira vain makailee ja vaikuttaa muutenkin hiukan masentuneelta jääkauden lopussa. Normaalihuomioimattomuus pätee koko koiran loppuelämän ajan.

Onko jääkauden tarkoituksena se, että lopulta koiraa %&#**ttaa kuin sitä oravaa, jolla on käpy jäässä?

Ihminenkin on helppo murtaa ärsykkeettömyydellä. Kuvittele, että olisit kaikille ilmaa parin viikon ajan. Jos mihinkään aloitteisiisi tai vuorovaikusyrityksiisi ei vastattaisi, voi olla, että menettäisit aloitekykysi ja masentuisit. Jääkausi voi muuttaa koiran käyttäytymistä, mutta nopealla päättelyllä täysi huomioimattomuus yhdistettynä ärähtelyyn ja hihnasta nykimiseen eivät tee ihmisen ja sen parhaan ystävän suhteelle hyvää. Jääkauden teho perustuu siihen, että kun ärsykkeitä (tai viestejä) tulee hyvin niukasti, niiden vaikutus kasvaa. 

Ensinnäkin, jos koira ei ymmärrä mitä esim. sana tänne tarkoittaa, eikö kannattaisi mieluummin opettaa se sille kuin aloittaa usean viikon koiran masentamisprojekti? Jos koira haukkuu muille hihnassa, miksei kannattaisi opettaa sille ohittamista? Ehkä meille on palkitsevinta noudattaa ns. kokonaisvaltaisia ohjeita, joiden avulla tehdään elämänmittainen parannus. Ensin haetaan käytösongelmalle ratkaisua ruokavaliosta. Seuraavaksi homeopatiasta tai kukkaterapiasta, elleivät lisäravinteet ja luontaistuotteet toimi. Ehkä meille on palkitsevaa noudattaa ohjeita, jotka eivät liity alkuperäiseen ongelmaan mitenkään. Luonnollisesti, resurssejaan puolustavaa koiraa voi kouluttaa olemalla sille erityisen tyly lenkillä. Se varmaan sitten päättelee, että okei, ei se luu mulle niin tärkeä olekaan kun isäntä nykii noin kovaa remmistä. Se, että koiraa ei huomioida kotona ei opeta koiralle, mitä ohitustilanteessa tulee tehdä. Vaikka pitäisit koiraa vaatekaapissa vuoden, se ei toimisi ohitustilanteessa halutulla tavalla. Kuten elämäntapamuutoksissa yleensäkin, meille sopii hienosti ajatus siitä, että tämä on voimassa koko loppuelämän. Just, se on yhtä todennäköistä kuin tammikuussa aloitettu juoksuharrastus.

Jääkaudessa on yksi hyvä puoli (en silti suosittele sitä kenellekään). Ns. Huomiohakuisia, ei-toivottuja käytöksiä vähentää se, ettei niihin reagoi mitenkään. Jos koiran tuijottaminen ja vinkuminen tai haukkuminen sohvan vieressä häiritsee, kannattaa olla tekemättä mitään, silloin käytös sammuu kannattamattomana. Tämä tosin edellyttää jatkuvuutta, mikä on meille ihmisille epälajityypillistä. Saatamme olla joskus reagoimatta ja seuraavana päivänä taas huudamme samassa tilanteessa. Parasta olisi vahvistaa haluttuja käytöksiä. Tämä on meille epäjohdonmukaisena lajina varmin keino kouluttaa muita lajeja. 

Erityisen huonoa jääkaudessa on se, että koira ei vain “vaikuta masentuneelta” vaan saattaa oikeasti olla sitä. Kuten tiedämme, masennus ei ole ihmisilläkään mikään tavoiteltava tila tai millään tavalla koulutuksen toivottu sivutuote. Eläimet tutkitusti masentuvat – miksi ihmeessä haluamme tehdä parhaille ystävillemme tällaista tahallisesti? Toinen asia, joka on edelleen myytti, on se, että koiran aloitteesta ei KOSKAAN tehdä mitään. Tämä menettely saa aikaan aloitekyvyttömiä koiria, jotka ovat enemmän koriste-esineitä kuin ihmisen parhaita ystäviä. 

Jääkausi on yksi niistä huonoista käytöstavoista, joita syyllistämisen varjolla epätoivoisille koiranomistajille jakavat asioista tietämättömät “kouluttajat”. Se on vain niin, että lähdekritiikkiä pitäisi pystyä harjoittamaan jopa sinne kasvattajaan päin. Hekään eivät ihan aina ole käytöksen ja kouluttamisen asiantuntijoita. Naapuri tai Facebookin koiraryhmä eivät myöskään kuulu niihin parhaisiin tiedonhakuväyliin. Jos et tiedä keneltä kysyä, kysy eläinlääkäriltä. 

Taas kerran alkaa se myllytys, että vika on aina hihnan toisessa päässä. Naapurini lässyttää koiralleen – kamalaa! Ei osata sanoa ei, lellitään, katsokaa miten huonoja ihmisiä, ei mitään rajoja! Hei, tosi rakentavaa keskustelua. En tiedä tuuleeko nyt 80-luvulta vai Siperiasta, kun  valtamedioissa esitetyt näkemukset sisältävät niin paljon kaikuja menneisyydestä. Sekä käytösongelmien syntymekanismeihin liittyviä että vanhaan kunnon laumahierarkiakäsitykseen (joko sekin jälleen alkaa..:) perustuvia.

Se, että eläimiä pidetään lajille epätyypillisellä tavalla, ei anneta käyttäytyä luontaisesti tai aiheutetaan niille epämukavuutta, on väärin. Tottakai. Ihmiset hankkivat koiria eri syistä; toinen haluaa muotovalion, yksi metsästyskaverin ja kolmas haluaa perheenjäsenen. Mistä tahansa syystä koira on hankittu, sitä voidaan pitää joko hyvin tai huonosti.

Mikä on inhimillistämistä? Jos se on koiran pukemista, sängyssä nukkumista tai kerjäämisen sietämistä, antakaa palaa. Nämä asiat eivät aiheuta käytösongelmia, kun huolehditaan että ei pueta väkisin, koulutetaan yksinolo ja luopuminen. Toki liika pukeminen voi aiheuttaa esim. hyvinvointiongelmia, jos koiralla on epämukava olo. Jos inhimillistäminen tarkoittaa eläinlajiin perehtymättömyyttä, laiskuutta tai piittaamattomuutta tiedonhankinnan suhteen, niistä kyllä aiheutuu käytösongelmia. Mutta miten tämä liittyy inhimillistämiseen?

Miksei voitaisi puhua inhimillistämisen peikon sijaan yksittäisistä asioista, jotka ovat oikeasti riskitekijöitä ongelmakäytöksien syntymiselle? Voidaan vaikkapa sanoa, että väkivaltainen kohtelu aiheuttaa todennäköisesti käytösongelman. Näin voitaisi välttää ihmisten syyllistämistä, mikä ei tutkitusti johda ainakaan hyvään lopputulokseen (Applied Animal Behaviour Science, 1996). Vuonna -92 tutkijat eivät löytäneet yhteyttä “lellimisen” (spoiling) ja ongelmakäytösten väliltä (Voith et al.)  Sen sijaan, vuonna -93 (Peachey) totesi, että käytösongelmien taustalla on usein omistajan tietämättömyys. Inhimillistämis- ja lellimissyytökset ovat yksi keino (Serpell, 1987) kääntää puhe pois esimerkiksi joillekin roduille hyvinkin luontaisista käytösongelmista. Kun sanotaan, että vika on omistajassa, kenellekään ei tule mieleenkään ajatella, että käytös olisi koiralle jotenkin tyypillistä. Onko se inhimillistämisestä johtuva ongelmakäytös, että paimenkoira hyökkäilee autoja kohti? Onko ääniarkuus inhimillistämisestä johtuvaa? Onko resurssien puolustaminen inhimillistämisestä johtuvaa? Entä sisäsiisteysongelmat? Miten postimiehelle haukkuminen liittyy inhimillistämiseen?

Tyypillisimmät käytösongelmat ovat aggressiivinen käytös, tuhoava käytös, sisäsiisteysongelmat, pelokkuus, haukkuminen ja merkkailu. Mitkä näistä aiheutuvat inhimillistämisestä? Eivät mitkään. Ajattelutapa ei aihauta ongelmia, vaan toimintatapa. Tietämättömyys, epäjohdonmukainen käytös, ajattelemattomuus tai ennakoimattomuus sen sijaan aiheuttavat ongelmia. Suuri osa ongelmista on luontaista käytöstä, joka kohdistuu ei-toivottuihin kohteisiin. Vahvistamalla haluttuja, vaihtoehtoisia käytöksiä eläimen toimintaa voidaan muuttaa.

Tutkimusten mukaan vähiten käytösongelmia esiintyy sellaisilla omistajilla, jotka keskittyvät palkkioiden avulla kouluttamiseen Hiby et al (2004) verrattuna rankaisupainotteiseen kouluttamiseen tai näiden yhdistelmään. Rankaisupainnotteisten koulutusmenetelmien on todettu lisäävän käytösongelmia (Schilder et al., 2004). Serpell (1996) havaitsi, että omistajat ovat sitä tyytymättömämpiä koiransa käytökseen, mitä vähemmän he ovat koiraan kiintyneitä ja päin vastoin – voimakkaasti kiintyneet olivat yleensä tyytyväisempiä koiriinsa.

Tässä pari vinkkiä siihen, miten voit ehkäistä käytösongelmia:

1. Ota selvää, mihin käyttötarkoitukseen koirasi on alun perin jalostettu – se tulee näkymään koiran käyttäytymisessä

2. Hanki tietoa lajityypillisestä käyttäytymisestä ja kouluttamisesta

3. Hakeudu pentukursseille ja muihin koulutuksiin (HUOM. kouluttajan on pystyttävä kertomaan kysyttäessä, mihin hänen käyttämänsä menetelmät perustuvat)

P.S. miksi käytän niin vanhoja lähteitä? Ehkä tämä puheenaihe oli kuuma aihe 1980- ja -90-luvuilla?

Moni ei aikoinaan halunnut uskoa, että maapallo on pallon muotoinen. Oli totuttu näppäriin selityksiin siitä, miten maailma päättyy reunaan ja siinäpä se.

Osa ihmisistä haluaa edelleen uskoa näppärät selitykset laumahierarkiasta, laumadynamiikasta ja dominanssiteorioista koiramaailmassa. Dominanssi elää, mutta ei voi enää kovin hyvin. Mm. eläinsuojelujärjestöt, eläinlääkärijärjestöt ja eläinkouluttajajärjestöt ovat ilmaisseet huolensa dominanssiin perustuvan kouluttamisen riskeistä. Keskustelupalstat ovat liekeissä kun ollaan joko puolesta tai vastaan.

Onhan se tavallaan ihanan yksinkertaista ajatella että koira ja ihmiset muodostavat lauman. Laumassa on johtaja, ja se olet joko sinä tai koirasi. Ellet pidä varaasi, koira tulee ottamaan vallan. Kaikki ongelmat johtuvat siitä että koirasi on ottanut vallan, ja ennen muuta kaikki ongelmat ovat korjattavissa kun otat valtasi takaisin. Dominanssista, joka joskus on kuvannut kahden tai useamman yksilön välistä suhdetta, on muotoutunut jokaisen suuhun sopiva sana ja mittari jolla koiria rankataan.

Jos nämä teoriat olisivat tosia, meillä ei olisi ongelmia koirien kanssa. Jokainen osaa syödä koiran kupista, jokainen osaa kulkea ovesta ensin. Jokainen osaa antaa koiralle alpharollin.

Dominanssissa on yksi paha virhe. Sen käyttöä voi perustella vain mutulla. Se elää urbaanilegendana. Dominanssiteorian keksijä Mech ei ehkä arvannut mitä keksi kirjoittaessaan vuonna 1967 kirjan The Wolf: Ecology and Behavior of an Endangered Species. Sittemmin Mech on muuttanut mielipiteensä ja julkaissut useita artikkeleita, joissa myöntää aiemmat virheet. Myös koiratutkimus (sittemmin on huomattu myös, ettei koira ole susi) on osoittanut, että dominanssiajattelu tuottaa parhaimmillaankin ongelmia ja pahimmillaan on erittäin haitallinen ja kyseenalainen ideologia.

Miksi termi silti jyllää? Se on ymmärrettävä, yksi sana, yksi ratkaisu. Se myy. Se on helppo käsittää. Se on jämäkkä ja pätevä sana. Onhan se nyt parempi kuin jotkin ihmeen assosiatiiviset ja operantit hölynpölyt. Suurin syy on se, että kestää keskimäärin 20 vuotta ennen kuin tiede murtaa myytin ja sitä myötä suuren yleisön mielipiteen.

Meni arviolta 20 vuotta ennen kuin ihmiset todella uskoivat että maapallo on pyöreä.

Kannanottoja ja lausuntoja:

APBC (association of pet behaviour councellors), AVSAB (American Veterinary Society of Animal Behavior), APDT (Association of Pet Dog Trainers) sekä mm. SEY (Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto).

  • Dawkins, R. (1989) The Selfish Gene (new edition). Oxford, Oxford University Press.
  • Mech, L.D. (1970) The Wolf: Ecology and Behavior of an Endangered Species. Minnesota, University of Minnesota Press.
  • Mech, L.D. (2008) Whatever happened to the term Alpha wolf?
    http://www.4pawsu.com/alphawolf.pdf, September 2009
  • Mech, L.D. (1999) Alpha Status, Dominance, and Division of Labor in Wolf Packs. Canadian Journal of Zoology, 77(8): 1196–1203
  • Mech, L.D. & Boitani, L. (2003) Wolf social ecology. 1–34 in: Mech, L.D. & Boitani, L. (eds) Wolves: Behavior, Ecology and Conservation. Chicago, University of Chicago Press.
  • Parker, G.A. (1974) Assessment strategy and the evolution of animal conflicts. Journal of Theoretical Biology. 47. 223–243.
  • Bradshaw, J.W.S, Blackwell, E.J. & Casey R.A. (2009) Dominance in domestic dogs—useful construct or bad habit? Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research. 4 (3) 135-144.
  • Peres-Guisado, J. & Munoz-Serrano, A. (2009). Factors linked to dominance aggression in dogs. Journal of Animal and Veterinary Advances. 8 (2) 336-342.
  • Elsheikha, H.M. & Rossano M.G. (21st September 2009) Evidence-based approach is wise. Veterinary Times.

Lue myös:

Ei koirien juoksumatoille!

Herkuttajan uskottavuus

Pelko ja ahdistus saattavat lyhentää elinikää

Annatko koirasi voittaa?