Kysytään koiralta – miksi koira komentaa?

Miksi koira alkaa kesken treenin haukkua tuijottaen samalla omistajaansa? Miksi se tulee sohvan eteen vinkumaan ja haukkumaan? Miksi se raapii tassullaan ja vaatii rapsutusta? Huomiohakuisuus, pomottaminen, komentaminen, vaatiminen ja niin edelleen, yleisellä toiminnalla on monta nimeä. Kaikille koiraihmisille tämä on tuttua kauraa. Kulttuurista ja asenteesta riippuu se, miten tähän käyttäytymiseen suhtaudutaan.

Pitääkö koira itseään johtajana?

Tyypillisesti ontuvalla logiikalla tulee mieleen, että koira pitää nyt itseään ylempiarvoisena ja siksi komentelee. Koira yrittää nousta arvoasteikossa vaatimalla asioita x, y ja z. Yrittääkö tosiaan? Vähiten tietoa ja ymmärrystä tarvitaan siihen, että leimataan kaikki itseä häiritsevät asiat, joita koira tekee, johtajuuden tavoitteluksi. Pidän johtajuudella selittämistä kaikista alkeellisimpana, yksinkertaisimpana ja ihmiselle helpoimpana tapana lähestyä haastavaa käytöstä ja samaan aikaan siitä johdetuilla menetelmillä saa eniten haittaa aikaan. Voi olla, että ilmiön sitkeyden taustalla on pelko tai laiskuus tai mukavuudenhalu ja muutosvastarinta asenteissa. Joka tapauksessa on aika kaukaa haettua väittää, että koiran ensisijainen tavoite olisi dominoida ihmisiä, joiden armoilla se elää. Keskimäärin eläinten top-tavoitteet liittyvät hengissä säilymiseen ja ravinnon saantiin.

Kuvitellaan esimerkki ihmisten keskuudesta. Mikäli henkilö ilmoittaa työpaikallaan olevansa nälkäinen tai haluavansa suklaata, onko hänen motivaationsa silloin dominoida muita? Tai jos samainen työntekijä menee pomon huoneeseen ja pyytää palkankorotusta, yrittääkö hän silloin tavoitella henkistä yliotetta pomostaan? Toki tämä voi olla hänen pitkän tähtäimen tavoite – murtaa pomo ajan kanssa. Koiraa ei motivoi pitkän tähtäimen tavoitteet. Se ei mieti, että jos nyt haukkumalla saan huomiota, niin ehkä ensi viikolla saan haukkumalla maksalaatikkoa. Koira ei tätä draaman kaarta mieti, mutta niin usein tapahtuu, eli lopputulos voi hyvinkin olla, että koira saa maksalaatikkoa. Miksi? Koska koira oppii, että haukkumalla kannattaa ehdottomasti yrittää, jos haluaa jotain. Jos koira saa kokemuksen siitä, että haukkumalla kerjääminen tai vaatiminen toimii, tottahan toki se yleistyy muihinkin tilanteisiin. Se oppii joka tapauksessa, millä se saa haluamiaan asioita. Sehän on tavoitteenakin, kun puhutaan elävästä eläimestä suhteessa toiseen elävään eläimeen.

Kaikki koirat kerjäävät ja komentavat, ainakin toivottavasti – toimintojen ulkoasu ja ilmenemismuoto vaihtelevat. Olisin hyvin huolissani, jos koiralla ei olisi mitään asiaa ihmiselle koskaan, tai että koira ei syystä tai toisesta tekisi yhtään aloitetta ihmisen suuntaan. Puhutaan kilteistä koirista. Jokainen voi miettiä, mitä koiran kiltteys tarkoittaa. Tarkoittaako se sitä, että koiralla ei ole omia mielipiteitä vai että se ei saa ilmaista niitä. Onko kiltti koira sellainen, joka ei koskaan tarvitse mitään eikä vaadi mitään, elää kiitoksella ja palvelee miellyttämisenhalusta? Onko kiltti koira sellainen, joka antaa tehdä kaikki toimenpiteet, eikä sillä ole niihin mielipidettä? Toivoisin monen tällaisen kiltin koiran kohdalla, että ne alkaisivat heti tuhmiksi, koska koiran tuhmuus on minulle merkki sen toimintakyvystä. Kiltteys ja tuhmuus eivät tietenkään kuvaa koiran luonnetta mitenkään, mutta monesti ympäristö edelleen odottaa koirien olevan ”kilttejä”.

Onko kyseessä huonotapaisuus?

Mielestäni kyseessä on tapaisuus. Koira tekee niitä asioita, joista sitä toistuvasti palkitaan. Omistaja on itse vastuussa siitä, millä tavalla komentamiseen, huomiohakuisuuteen tai kerjäämiseen suhtautuu. Tässä kohtaa kuvaan astuu ihmisen ehkä lajityypillinen epäjohdonmukaisuus. Kun tietoisesti koulutamme koiraa vaikkapa istumaan, meillä on selkä tavoite ja palkitsemme kun koira tekee oikein eli istuu. Toivottua käytöstä seuraa palkkio. Tämä on jostain syystä hyvin hankalaa siirtää arkipäivän tilanteisiin. Ensinnäkin, kerjääminen on asia, jota emme (mielestämme) ole koiralle opettaneet, emmekä välttämättä halua sitä nähdä. Riippuen toiminnan ilmenemispaikasta tulemme joka tapauksessa vahvistaneeksi toimintaa, vaikka omasta mielestämme rankaisisimme. Esimerkiksi keittiön pöydän ääressä oman porukan kesken aika harvaa häiritsee vieressä makaava tai kuolaava tai röhkivä koira. Emme saa sammutettua ei-toivottua käytöstä, jos joskus se kuitenkin johtaa palkkioon. Edes joskus harvoin. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että koiralle huutaminen tai sen vieminen toiseen huoneseen voi olla samaan tapaan palkkio kuin lautasten antaminen nuoltavaksi – tämä riippuu koiran alkuperäisestä tavoitteesta. Treeneissä haukkuvaan koiraan suhatudutaan keskimäärin erittäin penseästi, oli haukkumisen motivaatio mikä tahansa. Mikäli koira haukkuu omistajalleen, ympäristön paine puuttua tilanteeseen muodostuu valtavaksi. Tässäkin tilanteessa noudatetaan oppikirjamaisesti usein epäsäännöllistä vahvistamista, eli joskus annetaan koiran haukkua pitkään ja joskus taas palkitaan pienestäkin – riippuu ihan yleisöstä. Haukkuminen on yksi niistä asioista, joihin yleisö odottaa meidän aina puuttuvan. Sammuttaminen edellyttäisi haukkumisen kuuntelemista ilman mitään reaktioita, eikä tähän pysty juuri kukaan (eikä sammuttaminen ole mielestäni edes paras tapa hallita huomiohakuisuutta ylipäänsä).

Huomiohakuisuus, kerjääminen ja komentaminen ovat toivottavia asioita minun mielestäni. Ne osoittavat, että koiralla on aloitekykyä, joka on äärimmäisen tärkeää itseluottamuksen ja monen harrastuksen kannalta. Joku voi ajatella edelleen, että paras koira on täysin huomaamaton ja hiipii kotona äänettömästi eikä koskaan vaadi mitään. Tällainen koira on harvoin hyvä missään harrastuksessa tai lajissa, koska se ei ole oppinut, että aloitteiden tekeminen olisi kannattavaa. Se, millä tavoilla koira kerjää, riippuu omistajasta. Jos haukkuminen häiritsee, opeta tilalle joku muu tapa ansaita. Koira käyttää pelkästään niitä keinoja, jotka se on kokemuksen kautta oppinut kannattaviksi. Se ei yhtäkkiä keksi ruveta vaatimaan ulkoilua päällään seisten, ellei sitä sille opeteta. Huomiohakuinen käyttäytyminen on kaikessa rasittavuudessaan mielestäni helpoimmasta päästä ongelmia, koska se on osoitus siitä, että koira on aloitekykyinen, suhde omistajaan on kunnossa ja perustuu luottamukseen ja ennakoitavuuteen. Kerjäämistä ja komentamista parjataan huonoina tapoina, mutta niissä on paljon hyvää. Tarkemmin ajateltuna on monia tilanteita, joissa olen ollut aidon onnellinen kuullessani, että koira on oppinut kerjäämään! Toiminta- ja aloitekyky ovat hyvinvointi-indikaattoreita.

Entä mitä asialle voi tehdä?

Kuten jo aiemmin mainitsin, jokainen koira hyötyy siitä, että sillä on kyky tehdä aloitteita. Ihmisenkin kyky tehdä aloitteita poistuu, jos niin sanotusti laitostumme. Esimerkiksi vuoden mykkäkoulun jälkeen on kaverista jäljellä vain rauniot – sama pätee olosuhteisiin, joita emme voi hallita. Olen surullinen siitä, että koiria koulutetaan edelleen mykkäkoulun avulla, varsinkin kun saman lopputuloksen saa aikaan tappamatta aloitekykyä. On hankala kuvitella jossakin lajissa pärjäävää koiraa, joka kotona joutuu elämään varpaillaan ja sen aloitteita ei koskaan huomioida. Kaikkien pentujen kanssa pitäisi ensimmäiset kuukaudet keskittyä ainoastaan itseluottamuksen kasvattamiseen. Ja miten itseluottamusta kasvatetetaan? Onnistumisten kautta. Koiran pitää mielestäni voida luottaa siihen, että sen mielipiteitä kuunnellaan.

Koiraa ei kannata laitostaa ja sammuttaa sen intoa. Täysi reagoimattomuus eli käytöksen sammuttaminen toimii hyvin harvoin ainoana koulutusmenetelmänä, koska joskus kuitenkin tulee palkinneeksi koiraa vahingossa. Kerjääminen ja huomiohakuisuus millä tahansa tavalla ovat opittuja asioita. Opitulla asialla tarkoitan sitä, että koira omasta mielestään tekee täysin oikein, eli esimerkiksi haukkuu, koska uskoo kokemuksen kautta siitä seuraavan sille itselleen jotain mielekästä. Ihmisen epäjohdonmukaisuus aiheuttaa usein sen, että vaikka olemme itse kouluttaneet koiralle kaikki ne tavat, joilla se uskoo saavansa haluamiaan asioita, alammekin rankaisemaan koiraa niistä. Toinen käsi palkitsee kerjäämisestä ja toimen rankaisee. Tämä johtuu siitä, että kokonaiskuvaa on hankala hahmottaa koiran näkökulmasta, ja me vain reagoimme tilanteisiin sen enempää niitä analysoimatta.

Huomiohakuisuus ja komentaminen kertovat koiran korkeasta motivaatiosta. Motivaatio on oppimisen ja kouluttamisen kannalta tärkein asia – ilman sitä ei ole mitään. Komentaminen kärjistyy usein silloin, kun on käytössä hyvät vahvisteet ja huonosti suunniteltu sessio ja paljon luppoaikaa. Eli toisin sanoen, eurojaskan voittolappu on kädessä, mutta kioskilla valtava jono. Ratkaisumallina ei kannata käyttää sitä, että vaihdetaan päävoitto pienempään voittoon. Koira ei voi lähtökohtaisesti olla liian innostunut tai motivoitunut, kuten ei ihminenkään työssään.

Usein häiritsevän käyttäytymisen ja kerjäämisen kanssa alkuun pääsee yksinkertaisella tavalla. Käy mielessäsi läpi seuraavat kysymykset ja mieti niihin vastaukset.

Liity jäseneksi ja jatka lukemista! Jäsenenä näet kaikki tähän mennessä julkaistut treeniohjeet ja videot sekä uudet videot kuukauden ajan! Jäsenyys maksaa yhdeksän euroa kuukaudelta, ja tilaus on määräaikainen ja katkeaa automaattisesti.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita:
Miten eläimelle opetetaan sana KYLLÄ?
Kehitä koiran malttia, koska maltti on valttia

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Vältä näitä koulutuksen sudenkuoppia

 

Älä kuvittele, että eläin on pieni (tai suuri) ilkeä ihminen

Eläimet eivät ole täällä pilaamassa a) elämääsi tai b) päivääsi. Vaikka se on perheenjäsen, se on silti luontokappale, joka yrittää vain selviytyä hengissä elämässä. Se ei juonittele selän takana tai suunnittele jekkuja meitä kiusatakseen. Se tekee kaikkensa sopeutuakseen. Se ei tavoittele valta-asemaa, vaan se on täysin riippuvainen meistä ihmisistä. Se, mikä meille näyttäytyy komentamisena tai pomottamisena, on yleensä eläimen yritys kommunikoida omistajansa kanssa – se ei ole (vielä) oppinut muuta tapaa. Se ei tiedä ihmisten tapoja tai kohteliaisuussääntöjä eikä se osaa lukea rivien välistä. Se ei myöskään osaa valehdella eikä mielistellä ensin ja puhua selän takana pahaa sen jälkeen. Ota käyttäytyminen arvokkaana tietona vastaan, älä ylitulkitse eläintä tai laita sanoja sen suuhun. Harjoittele myös havainnointia ilman tulkintaa. Se on hyödyllistä. Vähemmän hyödyllistä on kohdella eläintä ihmisenä – suhdettanne ei hyödytä lainkaan mykkäkoulu tai kostaminen, sosiaalinen eristäminen tai kalavalkojen makselu.

Älä perustele omaa toimintaasi sillä, että luonto on väkivaltainen

Koulutusmenetelmistä jokaisella on mielipide. Vinkkejä tarjoavat naapuri, kaverit, keskustelupalstat ja kaikki muut asiaan kuuluvat ja kuulumattomat tahot. Sitkeästi elävä myytti on se, että kovat keinot ovat ookoo, koska ne luonnossakin. Ihmisen eläimeen kohdistuvaa väkivaltaa perustellaan sillä, että eläimet ovat toisilleenkin julmia ja väkivaltaisia. Että muksauttelu ja kurinpalautus olisivat hyväksyttäviä, koska toisilleen ne tekevät paljon pahempiakin asioita. Samalla logiikalla voisimme perustella tuotantoeläinten väkivaltaiset kuolemat tai vaikkapa elävien eläinten käyttämisen ravintoeläiminä. Omalle toiminnalle on löydyttävä joku muu järkevä peruste kuin se, että luonto on väkivaltainen ja epäreilu. Esimerkiksi hevosen mätkiminen eroaa hevos-hevos-potkimisesta siten, että hevosilla on yleensä mahdollisuus väistää toisiaan ja vältellä toisiaan potkun pelossa. Hevonen ei kuitenkaan voi vältellä ihmistä mätkimisen pelossa, koska se on usein narulla kytkettynä ihmiseen. Koirilla taas fyysiseen käsiksi käymiseen liittyy paljon väärinymmärrystä. Ensinnäkin koirilla tappelutilanteisiin liittyy usein kilpailu jostain resurssista – ei suinkaan valtataistelu universumin herruudesta. Toiseksi ne eleet, joilla kuvittelemme koirien komentavan toisiaan, voivatkin olla osa leikkiä ja koira yleensä provosoituu näistä yhä enemmän.

Älä usko, että oma eläimesi/rotusi/lajisi on niin erikoislaatuinen, etteivät siihen päde oppimisen yleiset periaatteet

Eläimissä on paljon lajien- ja rotujen välisiä eroja. Lisäksi on yksilöeroja. Kuitenkin lajityypilliset tarpeet ovat kaikilla lajin edustajilla samat. Eläimet oppivat monilla tavoilla; ne oppivat toisiaan tarkkailemalla, yrityksen ja erehdyksen kautta, ehdollistumalla ja niin edelleen. Periaatteet ovat kuitenkin samat lajista, rodusta ja yksilöstä riippumatta. Eläinten kanssa ei milloinkaan kannata tehdä kahta viikkoa lyhyempiä koulutuskokeiluja, koska tuloksia esim. ongelmakäytöksissä voi odottaa vasta suuren toistomäärän jälkeen. Mitä enemmän eläimellä on huonoja kokemuksia, sitä pidempi aika kuluu, ennen kuin käytös muuttuu. Toki poikkeuksiakin on, mutta yleensä kannattaa varata aikaa. Joskus lajiin, rotuun tai yksilöön tai niiden erityispiirteisiin perustuen valitaan koulutusmenetelmä, joka ei tue kouluttajan ja eläimen välistä suhdetta tai aiheuttaa eläimelle pelkoa tai epämukavuutta. Joskus tätä huonoa valintaa perustellaan sillä, että kyseinen laji, rotu tai yksilö on niin haastava, ettei sille muut menetelmät toimi. Tämä ei pidä paikkaansa. Ei ole sellaista lajia, rotua tai yksilöä, jonka tuloksellinen kouluttaminen edellyttäisi uhkailua, pelottelua, väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. Päin vastoin – ns. kovilla menetelmillä koulutetuilla eläimillä on keskimäärin enemmän käytösongelmia kuin muilla.

Jos vapautat itsesi näistä turhista ajatusmalleista, voit keskittyä olennaiseen.

Hiby, Rooney & Bradshaw 2004

Niskurointia

Pikku-Kalle ei vastannut virkamiehen kysymykseen ruotsiksi. Mikä seuraavista on todennäköinen selitys?

  1. Pikku-Kalle kokeilee, voiko virkamiehelle jättää vastaamatta.
  2. Pikku-Kallella on murrosikä, jolloin kuulo heikkenee.
  3. Pikku-Kalle ei kunnioita auktoriteettia.
  4. Pikku-Kalle haluaa henkilökohtaisesti loukata virkamiestä.
  5. Pikku-Kalle on kipeä.
  6. Pikku-Kalle ei osaa ruotsia.

Mitkä näistä on helppo testata? Voiko näitä soveltaa eläimiin?

Eläimistä puhuttaessa särähtää pahasti korvaan tulkinnat tekemisen tai tekemättä jättämisen syistä. Helppo  ja meille ihmisille tyypillinen tie on ottaa asia henkilökohtaisesti.

Tokihan eläimen ovat täällä vain niskuroidakseen meille ja vastustellakseen käskyjämme. Kaikki pyörii niin ihmiskeskeisesti, että jokainen pienikin ele halutaan tulkita hyökkäykseksi meitä vastaan – tai ainakaan harvoin meidän puolesta.

Ole eläintä kohtaan reilu ja ota sen käyttäytyminen informaationa itsellesi ilman tulkintaa. Eläimet eivät ole ihmisiä. Kolmikuinen koiranpentu ei todellakaan ole tällä planeetalla kokeilemassa rajojaan ihmistä vastaan tai ottamassa valtaa keneltäkään pois. Kaikki lemmikki- ja kotieläimet ovat meistä täysin riippuvaisia – kaikki niiden elämässä riippuu meistä.

 

koirakuva

Tärkein koiran tulevaisuuteen vaikuttava asia voi olla sopivan pentukurssin löytäminen. Tutkitusti kursseista on hyötyä, kun pentu pääsee sosiaalistumaan turvallisessa ympäristössä ja omistaja saa vertaistukea ja tietoa koirien käyttäytymisestä. Valitettavasti edelleen on palveluntarjoajia, joiden menetelmät perustuvat MuTuun. Pahimmassa tapauksessa koiraa neuvotaan kurittamaan tai simputtamaan, mikä ei todellakaan ole a) tarpeellista tai b) hyväksyttävää.

Sain erään koirakoulun pentukurssilaisille jakaman materiaalin, enkä voi muuta kuin ihmetellä sen sisältöä. Koiraansa kiltisti kohtelevia ihmisiä syyllistetään ja koiran lajityypillistä käyttäytymistä yritetään leimata johtajuusongelmaksi.

Tässä yksi ote tekstistä. Sen alla kommentit jokaisesta kohdasta.

johtajuusselitykset

 

  1. Tämä voi olla totta, riippuen siitä, millä tavalla kiellät koiraasi.
  2. Tämäkin voi hyvin pitää paikkansa, jälleen riippuu käytetyistä menetelmistä.
  3. Tämä on täysin totta, koira todellakin voi olla hellyydenkipeä! Se on sosiaalinen eläin, joka on jalostettu ihmisen parhaaksi ystäväksi.
  4. Tämä pitää paikkansa – koira puolustaa lajilleen tyypilliseen tapaan itseleen arvokkaita resursseja. Mitä enemmän koira arvostaa ruokaa, sitä todennäköisemmin se murisee.
  5. Tämä voi pitää paikkansa, koira (mm. rodusta riippuen) voi puolustaa ärhäkästi omaksi katsomiaan alueita. Tämä on siis normaalia käytöstä.
  6. Tämä on täysin totta. Koira välttelee sellaisia toimenpiteitä, jotka se kokee epämiellyttäviksi, eli se ei pidä niistä.
  7. Tämäkin on normaalia käytöstä – koira voi hyvin puolustaa omistajaansa, vaikka usein muille koirille muriseminen liittyykin pelkoon ja arkuuteen.
  8. Tämäkin voi hyvin pitää paikkansa – koirat ovat yksilöitä ja sukupuolinen aggressiivisuus on mahdollista.
  9. Tämä voi olla totta. Leikin pitäisi perustua vastavuoroisuuteen, mitä järkeä on leikkiä epäreilusti? En laita kolikoita pajatsoon, jos en koskaan voita.
  10. Tämäkin on totta. Mitä järkeä on hankkia perheenjäsen tai ihmisen paras ystävä, jos se viettää 24 tuntia muista erotettuna – päivät kodinhoitohuoneessa ja yöt yksin jossain? Koira on sosiaalinen eläin.
  11. Herkkujen antaminen kahvipöydästä ei ole kuolemansynti.
  12. Tämä on totta – en itsekään pidä ihmisistä, jotka eivät ole huomaavinaan minua – miksi koira pitäisi täysin jäätyneestä omistajastaan?
  13. Miksei? Idea varmaan onkin, että myös koira kokisi olonsa hyväksi. Sillä ei ole mahdollisuutta valita perhettään.
  14. Tämä on täysin totta. On ennemminkin ihme, jos koira ei pure jos se herätetään unesta säikyttämällä.

Lähes kaikki kohdat pitävät paikkansa. Ne eivät siis ole omistajien inhimillistäviä ajatuksia tai selittelyjä koiran käytökselle, vaan täysin oikeita ja todellisia havaintoja. Täysin pöyristyttävää, että näin ajattelevat omistajat haukutaan liian kilteiksi ja ystävällisiksi, jotka haluavat olla koiransa parhaita ystäviä.

Ennen kuin valitset kurssipaikan, soita sinne ja kysy yksi tärkeä kysymys: Mihin koulutusmenetelmät perustuvat? Jos henkilö ei osaa vastata tähän kysymykseen sinua tyydyttävällä tavalla, soita seuraavaan paikkaan.

Johtajuusongelma koira, koira ottaa vallan, johtajuusongelma kissa, johtajuusongelma hevonen, johtajuusongelma papukaija, kuinka olen johtaja.

Tässä muutamia hakutermejä, joilla blogiini on löydetty. Johtajuus on mielestäni suurin yksittäinen ihmisten ja eläinten suhdetta huonontava ajattelumalli nykyisin. Pahimmillaan kaikki voidaan selittää johtajuudella, mikä ei ole käyttäytymisen tai kouluttamisen kannalta lainkaan hedelmällistä.

Johtajuusajattelu ei ole koulutuksen kannalta relevanttia. Ei ole pystytty todistamaan, että eläin ja omistaja olisivat johtajuussuhteessa keskenään. Näin ollen se, miten eläin käyttäytyy tai ei käyttäydy, ei riipu johtajuussuhteista vaan 1) eläimen lajityypillisistä käyttäytymistarpeista ja 2) seurauksista, joita käytöksistä aiheutuu.

Johtajuusasetelmalla pystytään perustelemaan eläimen väkivaltainen kohtelu. Siinä ei pureuduta käytösongelman syihin, eikä tietystä käytöksestä rankaisemiseen, vaan pahimmillaan simputtamiseen, joka pilaa vuorovaikutussuhteen. Johtajuus on ihmisille helppo selitys kaikkeen – et vain ole tarpeeksi sitä tai tätä ja siitä johtuen eläimesi käyttää sinua hyväkseen. Hyväksikäyttöä tai selän takana juonittelua me ihmiset emme eläimiltä hyväksy ja tämä johtaa huonoon kierteeseen.

Esimerkki simputtamisesta liittyy erääseen kissaan. Kissaa pidettiin lapsiperheessä ja lapset opetettiin näyttämään kissalle sen paikka ”laumassa”. Lapset opetettiin pienestä pitäen kiusaamaan kissaa, koska sitähän lauman alimmaisen pitää sietää. Ei tarvitse olla meedio ymmärtääkseen, millaista käytöstä kissa alkoi lapsia kohtaan esittää. Samaista kissaa rankaistiin mm. huonekalujen raapimisesta viemällä kissa vesihanan alle. Jokainen voi kuvitella, minkälaisilla fiiliksillä kissa keskimäärin oli.

Eläimet ovat täydellisen riippuvaisia meistä. Ne eivät päätä meidän kanssa eläessään juuri mistään itse. On täysin pöyristyttävää, että tämän asetelman lisäksi eläimiä kiusataan ja näytetään niille niiden paikka.

Seuraavan kerran kun kuulet vedottavan johtajuusasetelmaan, kysy mihin ajatus perustuu. Perusteeksi ei valitettavasti kelpaa ympäripyöreä toteamus siitä, että niinhän eläimet ”luonnossakin” käyttäytyvät. Millä tavalla tarkkaan ottaen eläimet luonnossa käyttäytyvät? Jos eläimet käyttäytyvät luonnossa tietyllä tavalla, miten se liittyy siihen, miten eläin on suhteessa ihmiseen?  Jokaisen koulutusneuvoja antavan henkilön pitää pystyä perustelemaankäyttämänsä menetelmät.

 

 

Jos eläimellä on käytösongelma, siihen ratkaisua etsitään usein näistä reiteistä:

  1. Kasvattaja/myyjä/edellinen omistaja; mitä teen, kun koirani on kasvanut aikuiseksi? Mitä teen kun hevonen on kotiutunut ja käyttäytyy normaalilla tavalla minua häiritsevästi? Eläin muuttuu, vastuu on myyjällä. Voitko ottaa sen takaisin? Voitko ottaa sen koulutusjaksolle? Tokihan parin viikon leiritys kasvattajan/entisen omistajan luona ratkaisee käytösongelman uudessa paikassa.
  2. Johtajuusharjoitukset. Naapuri neuvoo pari hyvää kikkaa, millä eläin saadaan palautettua arvojärjestyksessä oikealle paikalleen. Tokihan eläimen käytös muuttuu paikassa b jos se alistetaan paikassa a. Ja tietenkin sellainen harjoittelu melko varmasti auttaa eläintä, jossa omistaja joutuu ponnistelemaan ja käyttämään päätään ja eläin katsoo hölmönä vieressä.
  3. Leikkaaminen (jos mahdollista). Tarve lajityypilliseen käyttäytymiseen löytyy melko varmasti sukuelimistä tai hormonitoiminnasta. Jos kissa juoksee öisin ympäri asuntoa, vika todennäköisesti poistuu kun kissa leikataan. Jos koira puree postimiestä, sen luonne oletettavasti muuttuu kun se leikataan. Jos hevonen viskoo pukittamalla ihmisiä selästään, ruunaus todennäköisesti poistaa ongelman.
  4. Ruokavalio ja liikunta. Totuus löytyy hyvin todennäköisesti kaurapuurosta. Syötä sille jotain tosi terveellistä niin ongelma poistuu. Osta joku lisäravinnepurkki, siitä se käytöksen muokkaaminen alkaa. Serene-um, shyfeeder ja muut.Tai laita se liikkeelle – fyysisesti väsynyt eläin ei tunnetusti käyttäydy huonosti.
  5. Lääkkeet. Kyllä se siitä kun pari kertaa rauhoittaa kengitykseen niin se oppii. Tai oppii olemaan yksin kuukauden lääkekuurin jälkeen. Se oppii matkustamaan kun se pari kertaa huumataan.

No joo, pahoittelen jälleen ironista tyyliä. Toki edellämainituista asioista osa vaikuttaakin eläimen käytökseen. Mutta ihan ekana, kannattaa miettiä jotain aivan muuta.

Yleensä käytösongelman kanssa pääsee pitkälle, kun

  1. Miettii mikä käytöksen aiheuttaa. Mitä eläin aistii tai kokee juuri ennen kuin se käyttäytyy ei-toivotulla tavalla?
  2. Mitä palautetta eläin ei-toivotusta käyttäytymisestä saa? Tuleeko käytöstä vahvistaneeksi tiedostamatta tai seuraako ei-toivottua käyttäytymistä jokin palkkio ympäristössä?
  3. Mikä tai mitkä asiat ympäristössä tai ihmisen käyttäytymisessä edelleen ylläpitävät ei-toivottua käytöstä?

Sitten kannattaa miettiä, mitä haluaisi eläimen tekevän niissä tilanteissa kun se käyttäytyy huonosti. Ja sitten voi miettiä, miten sen voi saada käyttäytymään niissä tilanteissa halutulla tavalla.