LH pohjautuu ajatukseen linjahierarkiasta, jonka mukaan laumassa on yksi johtaja, vanha tamma, joka on vastuussa laumasta ja jonka päätöksiä ja aloitteita muut seuraavat. LH:n mukaan hevoslauman sosiaalinen järjestys pidetään yllä aggressiivisella kiistelyllä, jonka seurauksena alempiarvoiset hevoset näyttävät alistuseleitä ylemmille. Laumanjohtajan paikka on LH-kouluttajien havaintojen mukaan alati haastettuna. Sekä villeinä elävien että kesyjen hevosten väliset aggressiiviset yhteenotot ovat tutkimusten mukaan harvinaisia. Ne ovat sitä yleisempiä, mitä vähemmän tilaa ja enemmän arvokkaita resursseja on ulottuvilla. Kesyhevosilla riitoja lisää porukan vaihtuvuus. Aggressiiviset eleet eivät kohdistu ylempiarvoiseen hevoseen, vaan lähes poikkeuksetta alempiarvoisia sorsitaan. Tutkimusten mukaan vallankaappausyritykset ovat harvinaisia. Jopa kesyhevosilla suhteet pysyvät melko muuttumattomina, vaikka ympäristö muuttuu. Alempiarvoinen hevonen välttää yleensä kohtaamisia ylempiarvoisen kanssa, koska tietää siitä seuraavan ongelmia. Pyöröaitauskoulutuksessa taas nähdään, että kouluttajaa välttelevä hevonen ei osoita kunnioitusta laumanjohtajaa kohtaan – tällaisesta kunnioituksen puutteesta rankaistaan yleensä laittamalla lisää vauhtia hevosen jalkoihin.

Noh, tähän väliin empiirinen havainto. Minulla on kahden hevosen tiimi. Toinen hevonen on 14-vuotias tamma ja toinen 6-vuotias ruuna. Näistä kahdesta ylempiarvoinen on ruuna. Se ajaa tamman pois ruokakasalta, portilta tai joskus vain huvikseen sitä sorsii. Tamma ei ole kertaakaan yrittänyt kyseenalaistaa ruunan asemaa. Sen sijaan tamma voi aivan hyvin tehdä aloitteita, kuten siirtyä paikasta toiseen, mennä juomaan, mennä syömään jne. ja ruuna seuraa kiltisti perässä.

Toisen hevosen jahtaaminen kuuluu hevosen etogrammiin, eli hevoset tekevät sitä toisilleen. Tilanteet ovat usein lyhyitä hyökkäyksiä toista kohti tai leikkiä. Hevosten kesken jahtaamistilanne on usein hyvin lyhyt ja se päättyy, kun välimatka on kasvanut tarpeeksi pitkäksi. Pyöröaitauksessa hevonen ei ensinnäkään pysty kasvattamaan juoksemalla välimatkaa jahtaajaan ja toiseksi jahtaamistilanne eli pakoreaktio saattaa kestää useita kymmeniä minuutteja.

Asia, jota LH-kouluttajat ylenkatsovat, on hevosporukassa vallitseva ja vaalittava yhteenkuuluvuus. Yhteenkuuluvuutta vaalitaan olemalla lähekkäin syödessä ja levätessä, rapsuttamalla toisia, olemalla muuten fyysisessä kontaktissa muihin sekä leikkimällä. Ryhmän pysyvyyden ja harmonian kannalta ystävälliset eleet ovat erittäin tärkeitä hevosille. LH-kouluttajat eivät syystä tai toisesta pidä näitä asioita lainkaan merkityksellisinä, vaikka ns. laumahierarkia-ajattelua ja laumanjohtajuutta pidetään. LH-koulutuksessa hevosta rapsutetaan usein päästä, millä sinänsä ei ole hevoselle merkitystä – hevoset eivät rapsuta toisiaan otsasta. Vastavuoroista rapsuttelua ei LH-koulutuksessa suosita, vaikka sillä on todettu olevan hevosta rentouttava vaikutus. Olisi loogista, että hevosen kieltä puhuttaessa puhuttaisiin muutakin kuin jahtaamista.

”Licking and chewing”- käytöksen tulkitaan LH-koulutuksessa tarkoittavan hevosen alistumista sekä sitä, että hevonen ”miettii”. Kyseinen käytös ei kuulu hevosen etogrammiin. Varsan naksuttelukäytös kuuluu hevosen käytöskuvastoon, mutta siihen ei viitata LH-koulutuksessa. L & C-käytöksellä LH:n mukaan hevonen viestii olevansa harmiton kasvinsyöjä. Kuitenkin myös monet lihansyöjät liikuttavat suutaan syödessään. Tutkimuksissa ei ole havaittu, että L & C-käytös olisi hevoselta tarkoituksellista viestintää.

LH-kouluttajat ylikorostavat hevostenvälisessä käyttäytymisessä väkivaltaisia ja valtaan liittyviä asioita ja alikorostavat ystävällisiä vuorovaikutuksen muotoja. Hevosen sosiaalinen käyttäytyminen ja laumakäyttäytyminen on huomattavasti monimuotoisempaa kuin LH-kouluttajien kertoma. Tämä johtaa siihen, että LH ei itse asiassa ole luonnollista. LH-teoriat eivät pohjaudu tieteelliseen, määrälliseen eikä laadulliseen tutkimukseen. Tutkimusten mukaan hevonen kykenee erottamaan ihmisen eleet lajitoverinsa eleistä. Tästä syystä hevosen käyttäytyminen pyöröaitauksessa ei johdu siitä, että ihminen aitauksen keskellä osaa matkia laumanjohtajahevosta vaan siitä, että hevonen oppii. Hevonen tottuu ja ehdollistuu.

LH-kouluttajat ovat äärimmäisen taitavia käyttämään negatiivista vahvistetta silloin, kun koulutus toimii. Pyöröaitauskoulutus toimii, sitä en kyseenalaista. Sitä ihmettelen, miksi asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä. Paineen käyttö ja poisto on negatiivista vahvistamista, ei sillä ole tekemistä kunnioituksen, johtajuuden tai luottamuksen kanssa.

Lähteitä:

Behaviour of horses in the “round pen technique”, Krueger 2007.
Weeks, J.W., Crowell-Davis, S.L., Caudle, A.B., Heusner, G.L., 2000. Aggression and social spacing in light horse (Equus caballus) mares and foals. Applied Animal Behaviour Science
Warren-Smith, A.K., McGreevy, P.D., 2008. Preliminary investigations into the ethological relevance of round-pen (round-yard) training of horses. Journal of Applied Animal Welfare Science
Waran, N., McGreevy, P., Casey, R.A., 2002. Training methods and horse welfare. The welfare of horses, 151-180.
Waran, N., Casey, R.A., 2005. Horse Training, The Domestic Horse: The Evolution, Development and Management of its Behaviour, Cambridge University Press.
Visser, E.K., VanDierendonck, M., Ellis, A.D., Rijksen, C., Reenen, C.G.v., 2009. A comparison of sympathetic and conventional training methods on responses to initial horse training.
Vervaecke, H., Stevens, J.G., Vandemoortele, H., Sigurjónsdóttir, H., Vries, H., 2007a. Aggression and dominance in matched groups of subadult Icelandic horses (Equus caballus).
VanDierendonck, M.C., DeVries, H., Schilder, M.B.H., 1995. An analysis of dominance, its behavioural parameters and possible determinants in a herd of Icelandic horses in captivity. Neth. J. Zool. 45, 362-385.
VanDierendonck, M.C., de Vries, H., Schilder, M.B.H., Colenbrander, B., Þorhallsdóttir, A.G., Sigurjónsdóttir, H., 2009. Interventions in social behaviour in a herd of mares and geldings. Applied Animal Behaviour Science
VanDierendonck, M., Goodwin, D., 2005. Social Contact in Horses: implications for horse-human interactions,
Tilson, R.L., Sweeny, K.A., Binczik, G.A., Reindl, N.J., 1988. Buddies and bullies: Social structure of a bachelor group of Przewalski horses.
Sigurjonsdottir, H., Dierendonck, M.C.v., Snorrason, S., Thorhallsdottir, A.G., 2003. Social relationships in a group of horses without a mature stallion.
Fureix et al. (2012) Exploring aggression regulation in managed groups of horses Equus caballus.
Rutberg, A.T., Greenberg, S.A., 1990. Dominance, aggression frequencies and modes of aggressive competition in feral pony mares
McGreevy, P.D., Oddie, C., Burton, F.L., McLean, A.N., 2009b. The horse-human dyad: Can we align horse training and handling activities with the equid social ethogram?
McDonnell, S.M., Haviland, J.C.S., 1995. Agonistic ethogram of the equid bachelor band. Applied Animal Behaviour Science
McDonnell, S., 2003. A Practical Field Guide to Horse Behavior- The Equid Ethogram.

LH-kouluttajat ovat erittäin taitavia tulkitsemaan hevosta ja heillä on usein kymmenien vuosien kokemus hevosten käsittelystä. Heillä on tuloksia tuottavat menetelmät, mutta se mikä heiltä puuttuu, on tieteellinen perusta. LH-kouluttajien näkemys hevosen oppimisesta poikkeaa täysin esimerkiksi oppimisteoriasta.

Kouluttajien mukaan koulutuksen tuloksellisuus on riippuvaista siitä, kuinka hyvin kouluttaja pystyy matkimaan lajinsisäistä (hevosten välistä) vuorovaikutusta eli kuinka hyvin kouluttaja osaa käyttäytyä kuten laumanjohtaja hevoslaumassa. Tuloksettomuus taas johtuu joko siitä, että hevonen ei kunnioita ihmistä laumanjohtajanaan tai siitä ettei ihminen kykene käyttäytymään kuten laumanjohtaja hevoslaumassa. Tämä on näppärä selitys. Vika on yleensä hevosessa tai omistajassa. Vikaa ei sen kummemmin tarvitse lähteä ruotimaan, ongelma on kunnioituksen puute tai huonous ihmisenä.

Johtajuusasema hevoseen nähden on yhteinen nimittäjä monissa LHn eri kouluttajien teorioissa. Laumanjohtajuuden tärkeyttä perustellaan hevosten luontaisella laumakäyttäytymisellä. Useat kouluttajat kertovat omista hevoshavainnoinneistaan, joihin tekniikkansa perustuu. Mm. Roberts pohjaa menetelmänsä Nevadan villeinä elävien mustangien väliseen vuorovaikutukseen. Mitään raportteja tai koostettua dataa näistä havainnoista ei kuitenkaan ole (toistettavuus, yhdenmukaisuus jne.). Sen sijaan raportoituja, standardoituja ja toistettavia tutkimuksia sekä villien että kesyjen hevosten keskinäisestä käyttäytymisestä on tehty hyvin paljon. Yhdessäkään havaintotutkimuksessa villien tai kesyjen hevosten kohdalla ei ole todettu sellaista hevostenvälistä käyttäytymisketjua, johon Roberts viittaa ja johon join-up perustuu.

Koulutustapaa pidetään humaanina – se on hevosen kouluttajien mukaan kehonkieltä. Kun hevonen hyväksyy ihmisen laumanjohtajanaan, hevosen ajatellaan olevan ihmisen kumppani vapaasta tahdostaan. Kun johtajuus on saavutettu, ihminen on suhteessa aloitteellinen ja kontrolloi vuorovaikutusta. Hevosen rooli on hyväksyä ihmisen ohjeet ja noudattaa niitä. Kouluttajat ovat sitä mieltä, että ihmisen on todellakin tarpeellista ja jopa välttämätöntä osata kertoa hevoselle ruumiinkielellään, että on ylempiarvoinen.

Yhdessäkään LH-kouluttajan kirjassa tai kirjoituksessa ei viitata eläinten käyttäytymistieteen tutkimuksiin (joita on saatavilla hyvin paljon). Esimerkiksi termiä johtajuus ei eläinten käyttäytymistieteessä tunneta. Voit olla ylempi tai alempiarvoinen, mutta et johtaja. Ryhmässä elävien eläinten keskuudessa joku voi olla aloitteentekijä ja aloittaa jonkun toiminnan – kävellä juomapaikalle porukan kärjessä tai aloittaa ruokailun. Tämä yksilö ei ole joka tilanteessa sama, vaan vaihtuu riippuen siitä, mikä millekin yksilölle on tärkeää. Aloitteentekijä ei läheskään aina ole ylempiarvoinen tai vanha tamma. Hevosten laumakäyttäytyminen on huomattavasti monimuotoisempaa kuin ne pienet osaset, joihin LH-kouluttajat menetelmänsä perustavat.

Ja nyt, ennen kuin a) syyllistetään muiden mustamaalauksesta tai b) penätään luotettavien lähteiden listaa väitteiden tueksi (lupaan julkaista sellaisen, mutta pahoittelen, Suomessa tai suomeksi näitä tutkimuksia ei ole tehty) tai c) vedetään purkillinen herneitä suolaliemessä nenään, esitän kysymyksen: onko se todella niin, että hevosia on kahdenlaisia?

Oppimisteoriahevosia, jotka oppivat samoilla mekanismeilla kuin muutkin eläimet, kykenevät ajattelemaan, ehdollistumaan ja omaksumaan uutta. Ja sitten LH-hevosia, jotka kulkevat sumussa johtajaa etsien ja ovat tyytyväisiä sellaisen löytäessään. Ja jotka uskovat, että myös miespuoliset ihmiset ovat vanhoja tammoja:)

Seuraavassa kirjoituksessani aion palata tähän samaan aiheeseen.

Henshall, C., McGreevy, P.D.,The role of ethology in
round pen horse training- a review, Applied Animal Behaviour Science (2014)

Itsehän en tee yhteistyötä SRLn kanssa. Jos tekisin, tarjoaisin varmaankin jotain tämänsuuntaista hevostaitokoulutusta. Luin läpi SRLn hevostaitokoulutuksen tasot ja tein omat vastaavat. Mitä siis jokaisen ratsastuskoululaisen kannattaisi tietää hevosista ja niiden käsittelystä?

Miltä sinun hevostaitokoulutuksesi näyttäisi?

1 Lajityypillinen käyttäytyminen

  • millainen eläin hevonen on, mitkä ovat sen käyttäytymisen ominaispiirteet?
  • mitä asioita hevosessa on hankalaa muuttaa?
  • miten hevosen aistit vaikuttavat sen käyttäytymiseen?
  • kuinka älykäs hevonen on ja mitkä ovat sen kognitiiviset kyvyt?
  • mikä pelkoreaktio on ja miksi sitä kannattaa koulutuksessa välttää? Mitä ovat pelkoreaktiojohdannaiset?

2 Oppiminen ja kouluttaminen

  • oppimisteorian soveltaminen hevosen käsittelyssä
  • erilaiset oppimisen muodot; sosiaalinen, ei-assosiatiivinen, assosiatiivinen
  • vahvisteet ja rankaisut
  • tottuminen, siedättäminen, vastaehdollistaminen, varjostaminen ja ärsykkeiden sekoittaminen
  • perustaidot
    • taluttaminen
    • paikalla pysyminen
    • ohjattavuus
    • hoitotoimenpiteet

3 Ongelmakäytökset ja käytösongelmat

  • mistä käytösongelmat johtuvat?
  • lähestymistapoja käytösongelmiin
    • kengitys- ja vuoluongelmat
    • selkäännousuongelmat
    • lastausongelmat; lastaamisen voi opettaa elementti kerrallaan
    • lääkintäongelmat
  • käytöksen analysointi – laukaiseva ärsyke, käytös, seuraukset
  • ongelmakäytöksistä: imppaus, kutominen, pyöriminen, seinien pureskelu, itsensä vahingoittaminen
    • vaikuta käytöksen aiheuttavaan syyhyn, älä peitä oiretta

*******************************************************************************

Kirjallisuutta:

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Pyöröaitaustyöskentely nähdään usein hevoslähtöisenä, luonnollisena ja väkivallattomana vaihtoehtona. Ala on guruuntunut, kilpaillaan siitä kuka saa hevosen nopeimmin satulaan.

To communicate with horses the way they communicate with each other.

Tutkijat vaihtoivat pyöröaitaukseen gurun tilalle kauko-ohjattavan leluauton. Leluautoa ohjaamalla he saivat aikaan samanlaisen join-upin kuin kuiskaajat.

Menetelmä perustuu paineen aiheuttamiseen ja oikea-aikaiseen myötäämiseen. Paineen hellittäminen on palkkio, ja kyseessä on samanlainen koulutustekniikka kuin mikä tahansa muukin – ihmisellä on rooli oikean palkitsemisajankohdan huomaamisessa.

Menetelmä siis saa aikaan samanlaisen reaktion kuin palkitseminen vaikka herkuilla. Jutun pointti onkin se, onko koulutuksessa tarpeellista aiheuttaa hevoselle edes pieniä pelkoreaktioita? Onko?

Our results indicate that because these methods rely on
fear and safety, the horse is forced to choose between being repeatedly frightened or remaining with the trainer. We question whether it is humane to rely on fear and its termination to train horses.

Cath Henshall

Lue lisää: http://www.brisbanetimes.com.au/environment/animals/science-takes-on-the-man-who-listens-to-horses-20120713-2219x.html

Hevoskuiskaajat löivät itsensä läpi esittelemällä “väkivallattoman ja hevosystävällisen” tekniikan kommunikoida hevosen kanssa. Tähän tekniikkaan liittyy eräs erikoisuus: sitä ei voi harjoittaa muualla kuin pyöreässä tarhassa. Herättikö tämä yksityiskohta kenenkään huomiota?

Konstanze Kruger Regensburgin yliopistosta on tutkinut pyörötarhatekniikan taustaa. Menetelmä on tunnettu siitä, että muutamassa minuutissa villihevonen, joka ei ole ikinä nähnyt ihmistä, antaa ratsastajan nousta selkään. Käytännöllistä. Mutta miten hevonen oikeastaan käyttäytyy pyörötarhatekniikassa?

Krueger tutki 26 hevosta, jotka asuivat erilaisissa olosuhteissa. Kaikki hevoset olivat ratsuja ja tottuneita ihmisiin. Hevosia tarkkailtiin ja kuvattiin kolmena päivänä, joina niitä käsiteltiin pyöröaitauksessa. Käsittely sisälsi viisi vaihetta; 1) hevonen tuotiin areenalle ja vapautettiin, se sai tutustua ympäristöön, 2) kouluttaja jahtasi hevosta – hevonen laukkasi ympyrää, 3) hevonen pienensi ympyrää, 4) hevonen pureskeli ja lipoi, venytti kaulaansa ja päätään alas, 5) kouluttaja käänsi selkänsä hevoselle, hevonen hidasti ja pysähtyi, kääntyi ohjaajaa kohti, pureskeli ja lipoi ja lähestyi ohjaajaa tai jos ei, ohjaaja lähestyi sitä ja tarjosi mahdollisuuden seurata häntä – hevonen seurasi kouluttajaa mihin tahansa suuntaan

Tutkittavista hevosista kaikki menivät läpi nämä viisi vaihetta, paitsi kolme, joiden koe keskeytettiin eläinsuojelullisista syistä – ne hikoilivat tavattomasti eivätkä reagoineet enää kouluttajaan. Lopputulos oli siis, että kaikki hevoset lopulta seurasivat kouluttajaa ja toistojen myötä yhä nopeammin, kunnes niitä ei tarvinnut juoksuttaa lainkaan. Mielenkiintoista on se, ettei yksikään hevonen seurannut kouluttajaa missään muussa ympäristössä kuin pyörötarhassa. Ei tarhassa, laitumella, ei yksin eikä isommassa porukassa.

Pyörötarhatekniikka näyttää perustuvan siihen, että hevonen oppii pyörötarhassa välttämään jahtaamista seuraamalla kouluttajaa. Eläin nimen omaan yhdistää tapahtumat ympäristöön, koska tekniikka toimii vain pyörötarhassa. Mistä pureskelu ja lipominen sitten johtuvat? Krueger pohtii: entä jos pureskelu ja lipominen ovatkin samaa johdannaista kuin varsojen alistumisele, jossa ne venyttävät kaulaansa ja aukovat suutaan ja naksuttavat hampaitaan yhteen?

Kuinka karmiva totuus pyörötarhatekniikan liivien ja herrasmiesten alta oikein paljastuukaan?

Lähde: Konstanze Krueger, (2006), ‘Behaviour of horses in the ‘‘round pen technique’’’, Applied Animal Behaviour Science 104: 162–170.