Kanin käsittely – tavoitteena stressitön kynsien leikkaaminen

Kanin käsittely on joskus hankalaa ja kuitenkin sen kynsiä pitäisi säännöllisesti leikata. Arkana eläimenä pupu pistää usein hanttiin jo pelkkää kiinniottamista, kiinni pitämisestä puhumattakaan. Kanit eivät luontaisesti pidä siitä, että niihin tartutaan tai että niiden jalasta pidetään kiinni. Siksi nämä taidot on niille erikseen opetettava.

Kynsien leikkaamiseen on erilaisia käytäntöjä. Tyypillisin tapa on pitää kani selällään jalkojen päällä ja leikata kynnet. Muita suosittuja tapoja on kääriä kani pyyhkeeseen tai pitää sitä pöydällä pystyssä tai sylissä leikkaamisen ajan. Mikä tahansa näistä voi olla sopiva vaihtoehto, mutta mikäli kynsien leikkaaminen aiheuttaa lisääntyvässä määrin vastustelua ja rimpuilua, kannattaa vaihtaa tyyliä.

Miksi kani kannattaa opettaa vapaaehtoiseen kynsien leikkaamiseen?

Omaehtoisuus vähentää stressiä ja lisää kanin hallinnan tunnetta, mikä vaikuttaa sen hyvinvointiin ja sen myötä terveyteen. Omaehtoinen toiminta kehittää suhdetta omistajan ja kanin välillä, ei rapauta sitä, toisin kuin väkisin käsittely valitettavasti tekee. Kouluttaminen vaikuttaa kanin aikabudjettiin, eli tarjoaa mielekästä toimintaa. Mielekäs toiminta jättää aikaa vähemmän ei-toivotulle toiminnalle, kuten listojen tai huonekalujen pureskelulle. Kouluttaminen tarjoaa kanin aivoille haasteita, mikä kehittää sen oppimiskykyä ja älykkyyttä. Kouluttamisessa ei ole huonoja puolia, paitsi se, että siihen jäävät koukkuun sekä kani että omistaja!

Miten kynsien leikkaamisen voi tehdä kaniystävällisesti?

Ennen koulutuksen aloittamista käydään läpi periaatteet. Kun koulutetaan, ei kanin luottamusta saa pettää. Eli jos teet jostain asiasta kanin mielestä hauskaa, et voi muuttaa mieltä kesken treenin ja pakottaa kania – se ei vie treeniä eteenpäin. Toinen periaate on se, että koulutus etenee kanin määräämässä tahdissa, mikä on hyväksyttävä. Kolmas periaate on se, että ilman sopivia vahvisteita eli palkkioita et voi kouluttaa. Kanin täytyy olla täysillä mukana treenissä!

Koulutus käytännössä

Ennen harjoittelun aloittamista varmista, että kani osaa syödä kädestä. Muita vaatimuksia ei ole. Tämä harjoituksen tavoittena on opettaa kani asettamaan etutassut telineelle, josta ne on helppo leikata ilman kiinnipitämistä. Tämä harjoitus keskittyy kanin etukynsiin, takakynsien leikkaamisesta tulee juttu myöhemmin.

Viritä joku putki tai oksa kanin koon mukaan sopivalle korkeudelle, jotta sen on helppo laittaa etutassut sen päälle. Varmista, että oksa on sopivan paksu ja karhea, jotta tassu ei luista siitä pois.

1. Tarjoa kanille herkkuja telineen yli. Toista, kunnes kani alkaa kurotella herkkuja kohti. Kun etutassut osuvat telineeseen, palkitse joka kerta. Palkitse kania ylhäältä, jotta se joutuu nojata telineeseen.

2. Tee samalla tavalla kuin edellisessä vaiheessa, eli odota että kani laittaa tassut telineelle. Palkitse kania ja kosketa sen tassuja samaan aikaan. Toista kunnes olet varma, ettei kosketus säikäytä kania. Jos se ei anna koskettaa tassuja, vie kättä ensin vain tassujen lähelle.

3. Ota leikkurit esille ja toista muutama kerta edellistä vaihetta. Kosketa sitten leikkureilla kanin tassuja ja palkitse samaan aikaan yläviistosta. Toista, kunnes olet varma, ettei kani reagoi leikkureihin.

4. Toista muutaman kerran edellistä vaihetta. Varmista, että sinulla on käytössä hyvät herkut. Leikkaa varovasti kynsiä ja palkitse samaan aikaan. Herkusta riippuen voit myös antaa kanin syödä koko ajan, kun leikkaat. Muista pitää taukoja.

Katso myös opasvideo, miten tämä kaikki tehdään käytännössä!

Kanin kynsien leikkaaminen from Eläinkoulutusblogi on Vimeo.

Julkaisen maanantaisin facebook-sivulla ideoituja aiheita. Tällä kertaa valitsin kaniaiheen.

Kani on arka saaliseläin. Sen elämäntehtävänä on selviytyä hengissä ja välttää saalistajia. Kun tarkkailee kanin käyttäytymistä, voi huomata ettei kesyyntyminen poista näitä perusasetuksia. Toki yksilöissä on eroja, osa on rohkempia kuin toiset. Tämän lisäksi kanin käsittely vaikuttaa paljon. Kania voi opettaa käsittelyyn oikeastaan kahdella tavalla.

Ensimmäin tapa on sellainen, että pienestä asti kania vain käsitellään kyselemättä erityisesti sen mielipidettä asiaan. Tämä tapa on ok, mikäli se toimii. Näin käsitellyt kanit tulevat harvoin omaehtoisesti syliin, ja niiden kiinnisaamiseen joutuu käyttämään hieman vaivaa. Toisaalta kun ne on saatu kiinni, ne harvoin laittavat hanttiin. Tällaisille kaneille voi joskus riittää koulutus, jossa kaikki tehdään kuten ennenkin, mutta lisätään hommaan jotain kanin mielestä kivaa. Kani voi alkaa hyvinkin kesyksi näin. Riskinä ns. puoliväkisin käsittelyssä on se, että jos kania käsittelee myös muut ihmiset, jotka eivät ole taitavia, voi käydä niin, että kani joskus saa päähänsä rimpuilla tai purra, jonka jälkeen sen käsittely yleensä vaikeutuu. Kani oppii, että se voi päästä otteesta irti, jolloin käsittely muuttuu sekä kanin että ihmisen kannalta vaaralliseksi.

Toinen tapa on sellainen, jossa käsittely perustuu pääosin omaehtoisuuteen. Tämä tapa sopii ihmisille, jotka haluavat harjoittaa kärsivällisyyttään (kuten minulle). Omaehtoisuuteen perustuva käsittely on mahdollista, mutta se edellyttää malttia. Harjoituksissa kannattaa käyttää mielikuvitusta apuna ja miettiä, millä kaikilla tavoilla pystyisi mahduttamaan sanat ihminen, käsittely, turvallisuus ja mukavuus sekä herkut samaan lauseeseen ja millä saisi tämän lauseen ujutettua pupun päähän.

Tässä videossa saat kolme vinkkiä omaehtoisen käsittelyn harjoitteluun.

Kani on aktiivinen, utelias ja älykäs pakoeläin. Jos haluat kanin, ota kaksi – kyseessä on äärimmäisen sosiaalinen eläin, jolla ihmisseura ei mitenkään korvaa lajitoveria.

Kani tarvitsee runsaasti tilaa ja mahdollisuuksia liikkua. Sille on ehdotonta päästä piiloutumaan, nousta takajaloilleen korvien koskematta kattoon, maata koko pituudellaan, nousta korokkeelle, tarkkailla ympäristöään, loikkia kunnolla ja kaivaa. Nämä ovat kanin lajityypillistä käyttäytymistä.

Pohditaan hetki sitä tallikania siellä nurkassa. Valitettavan moni tinkii jo aivan perusasioista – kuinka monella kanilla on kaivulaatikko? Vessalaatikko? Korkea häkki? Kuinka monella kanilla on ylipäänsä lajitoveri? Harmillisen usein kani joutuu tyytymään omaan seuraansa, pieneen ja matalaan häkkiin, jossa yhdessä nurkassa on koppi, jonka päälle kani pääsee. Valitettavasti iso osa eläinkaupoista näyttää kanien hankkijoille tällaista esimerkkiä, ehkä tilanpuutteen vuoksi. Lajin kannalta täysin puutteellisia olosuhteita ei voi kuitenkaan korvata porkkanatelineellä tai virikepallolla.

Elinolosuhteiden kuntoonsaattaminen on jo ponnistus sinänsä kanien kohdalla. Jättikokoisen häkin tai tilan (erillisine wc-alueineen)sekä muiden perustarpeiden lisäksi kaniporukalle tulisi tarjota virikkeitä.

Kanien virikkeet voidaan jakaa eri osa-alueisiin. Virikkeiden tarkoituksena on tarjota kanille mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään.

Videoissa on mukana entinen opettajani dr. Anne McBride, joka on kirjoittanut mm. kirjan Why does my rabbit..?

  • Ruokintavirikkeet (kani viettää luonnossa n. 70 % ajastaan syöden ruohoa)
    • Heinä eri muodoissa; tunneleina, kasoina, tuoreena, roikkuvana, pallona, lettinä, kranssina
    • oksat ja puu sekä muut vaihtelevat jyrsittävät
    • piilotetut ruuat – kani ei tarvitse ruokakuppia mihinkään; kaiken ruuan voi piilottaa
    • kongit, koirien ja kissojen älypelit, virikepallot – näiden tarkoituksena on matkia kanin luonnollista ruokailukäyttäytymistä, jossa se loikkii ja syö ja loikkii ja syö
  • Ympäristö- ja aistivirikkeet
    • muuttuva ympäristö – rakenteet, rakennelmat, uudet tilat, piilopaikat
    • kaivulaatikko
    • ulkoilu turvallisessa ympäristössä
  • Sosiaaliset virikkeet – toisten kanien ja ihmisen seura
    • kani pitää rauhallisista ihmisistä, jotka eivät huuda, rankaise tai pidä väkisin sylissä
    • anna kanille aikaa ja pidä suhde positiivisena
  • Kognitiiviset virikkeet
    • temppujen kouluttaminen ja ongelmanratkaisutehtävät
    • agility on mahdollista myös kotona
    • kouluta kani herkkujen avulla vapaaehtoisiin käsittelytoimiin