kanin käyttäytyminen

Eri eläimet ovat erilaisia, mutta kuitenkin niiden käyttäytymisessä on paljon samaa. Aina on hyödyllistä oppia muilta eläimiltä – asioita voi nähdä eri valossa ja niihin voi suhtautua eri tavalla kun kyseessä on itselle vieraampi laji. Käyttäytymistä voi ymmärtää paremmin, kun voi katsoa tilannetta ulkopuolisen tuorein silmin, ilman oman lajin silmälaseja.

Mitä kani on opettanut minulle hevosista?

Kani on hyvin samanlainen eläin kuin hevonen; sen silmät ovat pään sivuilla ja se on arka. Se on myös sosiaalinen ja utelias sekä toimelias laiduntaja. Kani näkee kaiken, mitä sen ympärillä tapahtuu, aivan kuten hevonenkin. Kani myös pelästyy eniten äkkinäisiä liikkeitä näkökentässään. Kani on opettanut minulle paljon hevosen sosiaalisista tarpeista ja kaverin merkityksestä. Hevosia tarkkailemalla saattaa joskus iskeä sokeus, kun asiat ovat niin itsestäänselviä – hevonen on tavallaan niin tuttu, että se on melkein ihminen. Kani on opettanut hevosista myös sen, että suunnitelmallisuudella ja ennakoitavuudella on väliä ja että tärkein tehtävä ihmisellä sekä kanien että hevosten käsittelyssä pitäisi olla niin sanotun luottamuksen eli ennakoitavuuden rakentaminen ja kasvattaminen. Millä tavalla liikun kanien huoneessa ollakseni ennakoitava? Hiipiminen ei ole hyvä vaihtoehto eikä liioiteltu eleettömyys, koska ne on mahdollista tulkita vaanimiseksi. Kanien, kuten hevostenkin kanssa on parasta liikkua niin, että vaikuttaa mahdollisimman normaalilta ja varmistaa, että ei tee äkkinäisiä liikkeitä. Kanien kanssa olen kokenut myös sen oivalluksen, miten tuurilla isojen eläinten kanssa mennään. Ei tulisi mieleenkään lähteä kanilaan ja jahdata *anteeksi juoksuttaa* kania, kunnes se tulee luokseni tai lopettaa karkuun juoksemisen. En ole hetkeäkään kanien kanssa harkinnut vääntäväni sitä korvasta jotta saisin sen pysymään paikoillaan kynsien leikkaamisen aikana. Jos en halua tehdä näin kanille, miksi tekisin niin hevosille?

Mitä koira on opettanut minulle hevosista?

Koirien kanssa olen oppinut paineen käytöstä hyvin paljon. Se on melko ristiriitaista, kun ottaa huomioon, että koirapuolella paineen käyttö on koulutuksessa hyvin harvoin käytettävä tai edes hyväksytty asia ja hevosilla taas kaikki perustuu pääasiassa paineen käyttöön. Olen huomannut, että samaan aikaan kun koirilla paineesta ei puhuta ja/tai sitä ei hyväksytä, sitä kuitenkin käytetään lähes joka päivä. Hevosilla paineen käytöstä puhutaan ja painetta käytetään, mutta se on ehkä liian itsestäänselvyys, eikä käyttö ole aina ihan johdonmukaista – se on niin arkipäiväistä, ettei siihen tule kiinnitettyä huomiota. Koiran ja hevosen taluttaminen on hyvin samankaltaista – on yleensä jokin määränpää, johon ihminen itsekin liikkuu eläimen kanssa. Koira on opettanut minulle selkeyttä narun kanssa. Hevosta ohjaillaan vetämällä narusta eri suuntiin ja mennään itse edellä jos hevonen ei meinaa seurata. Koiran taas oletetaan seuraavan omistajaa (edellä kulkien) ja arvaavan ilmeisesti, mihin taluttaja on matkalla, koska hihna ei saisi kiristyä, eikä sitä saisi käyttää ohjaamiseen. Samaan tapaan hevosia voi opettaa kulkemaan ihmisen kanssa, vierellä tai takana, ilman narua. Hevosten kanssa kuitenkin uskotaan, että vapaana seuraamisessa on hyötyä siitä, jos eläin näkee mihin seurattava on matkalla. Koira ei näe taakseen, joten se ei voi edellä kulkiessaan lukea ihmisen kehonkielen vinkkejä siitä, mihin ollaan matkalla ilman että se kääntyy katsomaan taluttajaa. Koiran kanssa olen oppinut, että pelkästään välineen avulla ei voi kouluttaa ja että paine täytyy opettaa, muuten siitä tulee kasvava ilmiö. Jos koira vetää hihnassa, vetäminen ei lopu sillä, että vaihdetaan pantaa tai valjaita (vrt. vaihdetaan kuolain) tai että lisätään vetoa (vrt. enemmän kättä). Hihnakävelyä voi verrata ratsastukseen, loppujen lopuksi niissä on kyse samasta asiasta – ohjauksesta ja nopeuden säätelystä. Molempiin täytyy liittyä harjoittelua, muuten veto vain lisääntyy.

Mitä kissa on opettanut minulle hevosista?

Kissa on opettanut minulle omaehtoisuuden merkitystä. Kissan kanssa näkee huomattavasti selkeämmin sen kohdan, jossa olisi pitänyt lopettaa prässääminen. Jos vaikkapa otetaan esimerkiksi lääkkeen antaminen, jokainen kissaihminen tietää, että jos lääkettä ei saa annettua ensimmäisen minuutin aikana, sitä ei saa sillä kertaa annettua lainkaan. Kissa on loistava painiopettaja, koska sen kanssa ei voi voittaa. Mitä enemmän painetta laitetaan tähän pieneen eläimeen, sitä kovemmin se pistää hanttiin – kaikilla viidellä aseellaan. Kissan kiinnipitäminen väkisin on melkein mahdotonta, sama pätee hevosiin. Kissalta olen oppinut, että hevosenkin kanssa kannattaa tiedostaa se kohta, kun ei enää kannata väkisin yrittää vaan on viisaampaa vetäytyä hetkeksi miettimään uutta strategiaa. Suoraan hevosiin siirrettävä esimerkki on kissan lastaaminen kuljetusboksiin. Voit yllättää kissan kerran, mutta jos ei aidosti halua matkustaa, se välttää boksia kuin ruttoa. Sama pätee hevosiin. Molemmilla eläimillä on hyvä muisti ja älykkäinä ne osaavat välttää niille epämukavia paikkoja, rakenteita ja tilanteita sekä niihin liittyviä pieniäkin ennakoivia vihjeitä. Kissat näyttävät sen hyvin selkeästi, että milloin ei ole järkevää lisätä voimaa ja painostusta. Toisaalta tämä toimii myös toisin päin – heti kun kissalla on syy matkustaa, se matkustaa mukisematta. Sen voi kouluttaa menemään kuljetusvälineeseen samalla tavalla kuin hevosenkin. Kaikki hoito- ja muut toimet sujuvat sekä kissojen että hevosten kanssa parhaiten silloin, kun niissä hyödynnetään omaehtoisuutta. Kissojen kanssa olen oppinut näkemään myös vetopaniikin luonnollisena asiana. Kun kissan etutassuun tarttuu edestäpäin, se vetää vastaan ja vetäisi kunnes joku paikka hajoaisi, ellei tassusta irrota. Sama pätee hevosen vetopaniikkiin, yleensä pettävät joko narut tai riimu. Vetopaniikki liittyy myös kengitystilanteisiin joskus, ja kyse on täysin luonnollisesta asiasta saaliseläimille (ja kaikille eläimille ja ihmisille) – jos jää raajastaan kiinni johonkin, yrittää vetää sitä henkensä kaupalla irti.

Vaikka keskittyykin harrastusten kautta yhteen tai kahteen eläinlajiin, muita lajeja seuraamalla voi oppia paljon, kun säilyttää mielen avoimena ja uteliaana. Usein alkuun pääsee esittämällä itselleen kysymyksen: mitä jos tuo koira tuossa olisikin hevonen. Miten siinä tapauksessa sen käyttäytymiseen suhtautuisin?

Liittymällä eläinkoulutusblogin jäseneksi näet videon, jossa pohdin mitä olen oppinut hevosista kanien kanssa. Näet myös yli 30 muuta videota, joista on sinulle hyötyä, olipa oma eläinlajisi mikä tahansa 🙂