Kani on hauska lemmikki. Itselläni oli kani joskus ennen jääkautta, ja nyt kesästä asti meillä on asunut kaksi kania. Virikkeiden suhteen kani on loistava koe-eläin; se reagoi uusiin asioihin nopeammin ja voimakkaammin kuin kissa tai koira. Ehkä siksi niiden kanssa on niin palkitsevaa touhuilla.
Kani on perusluonteeltaan arka, kuten saaliseläimen kuulukin olla. Se on kuitenkin todella utelias ja aktiivinen sekä sosiaalinen, sitä ei ole suunniteltu kököttämään häkissä päivästä toiseen. Pienessä ja virikkeettömässä ympäristössä kani voi turhautua ja masentua. Sen terveyden kannalta on tärkeää tunnistaa lajille tyypilliset käyttäytymistarpeet ja suunnitella asumus siten, että kanilla on mahdollisuus päästä niitä toteuttamaan.
Klassinen, verkkokalvoille piirtynyt kuva kanihäkistä on sellainen, että toisessa päässä on puinen pesälaatikko, jonka vieressä pellettikuppi ja toisessa päässä vessalaatikko ja heinäpiste. Kyseinen sisustusmalli voi sopia tilapäismajoitukseen tai toipilaalle, mutta terveen kanin tarpeita se ei valitettavasti riitä täyttämään. Kanin täytyy saada toteuttaa itseään päivittäin, mutta tämä ei aina edellytä kymmeniä neliöitä tilaa. Tila itsessään ei liikuta kania, eikä se välttämättä liiku isossakaan tilassa, ellei se koe oloaan turvalliseksi tai sillä ei ole syytä liikkua.
Tein pienen opasvideon siitä, miten kanilaa, häkkiä tai kanihuonetta voi sisustaa uudelleen kanien liikkumista ja aktivointia tukevaksi. Kani pysyy tyytyväisenä ja se käyttää vähemmän aikaa niin kutsuttuun häiritsevään käyttäytymiseen. Esimerkiksi häkin kaltereiden kolistelu tai ruuan puolustaminen jäävät vähemmälle, kun kanin elämässä on muutakin mielekästä sisältöä.