Millä perusteella hevoselle valitaan kuolaimet? Miten kuolain suussa käyttäytyy?

Nykyään on huimasti valinnanvaraa, tarvitsee vain marssia hevosliikkeeseen ja kaikkiin vaivoihin löytyy lääke.

Katso avartava animaatio kuolainten vaikutuksista suussa.

Yhdysvaltalainen tutkija Hilary Clayton on tutkinut mm. kuolainten vaikutuksia yli 20 vuotta.

Lisäksi hän on kuvannut röntgenillä, mitä hevosen suussa oikeastaan tapahtuu. Mielenkiintoista!

Claytonin mukaan suurin osa hevosista pitää enemmän ohuemmista kuolaimista. Paksut kuolaimet saattavat tehdä suun liian ahtaaksi. Toisilla hevosilla taas kitalaki on niin matala, että nivelkuolaimen nivel painaa kitalakeen kivuliaasti. Näille hevosille suora kuolain sopii parhaiten.

Mitä kokemuksia sinulla on kuolaimista?

Mitä se tarkoittaa, jos hevonen pitää kieltään ulkona suusta?

Moni sanoo että se nyt vaan leikkii tai se nyt vaan on sellainen tapa. Lehmät pyörittelevät kieltään muusta syystä, hevonen tekee niin äärimmäisen harvoin ilman kuolaimia. Viitosen laajalla matematiikalla kykenen otaksumaan, että ehkä kielellä leikkiminen on sellainen tapa, joka liittyy suoraan kuolaimien läsnäoloon.

Se tapa kertoo koulutusvirheistä. Niitähän meistä kukaan ei halua tunnustaa, joten otetaan käyttöön operaatio peittely: alennetaan turpahihnaa ja vedetään se kireämmälle.

Jopa maaillman huipulla kisaavat kouluratsastajat kärsivät kieliongelmista, mikä on hämmentävää. Pisteitä alennetaan naamataulun mukaan ja ainahan tosiaan on se turpisoptio – on leveä, pehmustettu ja kaunis, mutta niin kovin tiukalla.

Tutkijat ovat jopa kehittäneet työkalun, jolla turpiksen kireys olisi mahdollista stewardin testata ennen rataa tai sen jälkeen. Sitä ei kuitenkaan koeta tarpeelliseksi testata.

Mitä kaikkea hevosen suusta saa kouluradan aikana roikkua? Kokonainen kieli, vaahtoa, verta?

Ja kaikessa näkyy se uskomaton keveys.

Lue lisää:

http://www.eurodressage.com/equestrian/2011/06/29/slip-tongue

Eläminen ihmisen kanssa on hevosen hyvinvoinnille aina kompromissi. Hyvinvointia uhkaavat varsinkin lajille sopimaton ruokinta, liian vähäinen liikkuminen sekä sosiaalinen eristäminen.

Kaikki vehkeet, jotka estävät hevosen normaalia liikkumista, ovat potentiaalinen uhka hyvinvoinnille. Samalla tavalla kuin me tunnemme olomme epämukavaksi käsiraudoissa tai muuten rajoitettuina, hevonenkin tuntee.

Turpahihnan kireydestä on olemassa kahden sormen sääntö. Se todettiin tutkimuksessa kuitenkin liian väljäksi käsitteeksi, koska sormet ovat niin eri paksuisia. Hevosten kasvoja kuvattiin lämpökameralla, jotta nähtäisiin miten kankikuolaimet ja kireä turpahihna vaikuttavat hevoseen.

Hevosilla, joilla oli kireä turpahihna ja kankikuolaimet, oli korkeampi silmien lämpötila kuin muilla hevosilla ja viileämmät kasvot kuin muilla. Tämä on merkki siitä, että kireä turpis ja kanget aiheuttavat hevoselle fysiologisen stressireaktion sekä heikentävät verenkiertoa pään alueella.

Mihin turpista oikein tarvitaan? Onko se koriste? Vai onko sen tarkoitus estää normaalia leukojen liikettä? Hevonenhan voisi vaikka avata suunsa vastustaakseen kuolainta – ja sepä olisikin kamalaa. Ja noloa.

McGreevy, Warren-Smith, 2012.

Ihmisille työ aiheuttaa stressiä. Jos töissä nyppii, se vaikuttaa vapaa-aikaankin. Ranskassa haluttiin selvittää kärsiikö hevonen työperäisestä stressistä.

Samanlaisissa olosuhteissa eläviä hevosia tutkittiin. Hevoset viettivät 23 tuntia karsinassa ja tekivät tunnin päivässä töitä.

Tutkimuksessa havaittiin, että vikellyshevosilla oli vähiten stereotypioita ja jos niitä esiintyi, ne olivat ns. lieviä muotoja, eli kielen vääntelyä ja nuolemista. Este- ja kenttähevosilla stereotyyppistä käyttäytymistä esiintyi jonkin verran, yleensä se oli tyypiltään nuolemista ja rakenteiden pureskelua.

Kouluhevosilla stereotypioita oli eniten ja ne olivat vakavampia kuin muilla hevosilla; imppaamista, nyökyttelyä, jne. Kouluhevosista moni kärsi jopa kahdesta eri stereotypiasta samaan aikaan.

Miksi näin oli?

Mahdollisia selityksiä löytyy:

  • vikellyshevoset saavat mennä melko vapaana ympyrällä – niillä ei intensiivisesti ratsasteta ja ohjia pitelee vyö
  • este- ja kenttähevosilla treenataan siten, että ne saavat edetä kohtuullisen vapaassa muodossa, pitkin askelin
  • kouluhevoset altistuvat ristiriitaisille avuille; samaan aikaan pidätetään ja pyydetään eteen, muoto on kaikkea muuta kuin vapaa ja jokainen askel on kontrolloitu

Stereotyyppisen käytöksen taustalta löytyy kolme vaihetta

  1. eläin yrittää välttää tilannetta
  2. käytös tietyssä tilanteessa automatisoituu
  3. emansipaatio: käytös esiintyy alkuperäisestä tilanteesta irrallaan

Hevosen näkökulmasta se aika, joka sille päivittäin annetaan, on merkityksellistä. Itse asiassa sillä voi olla merkitystä hevosen koko muuhun aikaan enemmän kuin osaamme ajatella.

Hausberger et al. (2009), Could Work Be a Source of Behavioural Disorders? A Study in Horses, http://www.plosone.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pone.0007625

”Sun pitää säilyttää ulko-ohjan tuki ja taivuttaa hevonen sisäpohkeen ympärille niin että asetus on sisään, sun pitää kääntää hevosta ulkopohkeella – ja ratsastaa sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa. Pohkeenväistössä sun pitää huolehtia siitä että pohkeet vaikuttavat vuorotellen, toinen eteenpäin ja toinen sivulle, säilytä ulko-ohjan tuki, pidä paino liikkeen suunnassa ja säilytä asetus liikkeestä poispäin. Jos hevonen on hidas, sä voit huomauttaa raipalla kerran ja kunnolla. Pidä pohje lähellä. Jokaisen askeleen pitää olla eteen ratsastettu.”

Pitäisi olla jonkin sortin tutkinto kehonhallinnasta jos näiden ohjeiden mukaan aikoisi toimia. Ei se mitään, meillä on silti se yksinkertaisempi viestin lähettäjän rooli. Mieti vastaanottajaa. Asetu hetkeksi hevosen kenkiin ja kuvittele miten vastaisit ratsastajan tarjoamiin apuihin.

Jos mietitään yksinkertaistettuna apua, kyseessä on paine, jota hevosen tulisi väistää. Paine voi kohdistua molempiin kylkiin (=eteenpäin), toiseen kylkeen (=sivulle) tai suuhun joko molempiin puoliin tai vain toiseen. On helppo kuvitella olevansa hevonen, kun osaa nämä yksinkertaiset asiat. Entä silloin kun apu annetaan samanaikaisesti toisen avun kanssa? Mitä auto tekee kun painat kaasua ja jarrua samaan aikaan? Pitääkö meidän uskoa että hevoseen on asennettu antureita, jotka mittaavat paineen määrää ja se apu, jonka paine on (N/m2) suurempi, voittaa?

Meidän annetaan ymmärtää, ettei hevosta saa ratsastettua tasapainossa ilman yhtäaikaisia ristiriitaisia apuja. Miten muuten saisimme sen koottua, ellemme käskisi eteen ja pidättäisi samaan aikaan. Näin voi olla hetken aikaa. Valitettavasti toisensa kumoavat avut aiheuttavat ilmiöitä nimeltä blokkaaminen (blocking) ja varjostaminen (overshadowing) ja ajan mittaan hevonen reagoi vain toiseen apuun, toinen menettää merkityksensä. Hevonen ei *!¤-le vaan avut eivät yksinkertaisesti enää tarkoita sille mitään. Se on oppinut ettei millään, mitä se tekee, saa apuja pois päältä. Siksi se hölköttelee käsijarru päällä ympäri kenttää, pääsee vähemmällä vaivalla.

Onko ratsastus liian helppoa jos puhutaan asioiden oikeilla nimillä? Onko lajissa liikaa salatiedettä – eri valmentajat käyttävät termejä kuin olisivat runoilijoita. Miksi käytetään termejä, joita kukaan ei ymmärrä ja joita ei voi mitata tai edes tuntea samalla tavalla kuin toinen ihminen? Hevonen on sellainen tai tällainen ja se vaatii tietynlaisen ratsastajan tai tavan ratsastaa. Hevonen oppii koko ajan kun ratsastaja käyttää apuja. Jos paine ei koskaan poistu, ei hevonen saa palkkiota. Mitä tekisit itse jos yrittäisit ja yrittäisit mutta tili vain jäisi tulematta?

Liian yksinkertaista.