Löytyykö ratkaisu kaurapuurosta?

Ratkaisua eläimen ongelmalliseen käyttäytymiseen haetaan monesti näistä lähteistä:

  1. Kasvattaja/myyjä/edellinen omistaja/nettipalstat; mitä teen, kun koirani on kasvanut aikuiseksi? Mitä teen kun hevonen on kotiutunut ja käyttäytyy hevosmaisesti, mikä häiritsee minua? Eläin muuttuu, vastuu on myyjällä. Voitko ottaa sen takaisin? Voitko ottaa sen koulutusjaksolle? Tokihan parin viikon leiritys kasvattajan/entisen omistajan luona ratkaisee käytösongelman uudessa paikassa.
  2. Johtajuusharjoitukset. Naapuri neuvoo pari hyvää kikkaa, millä eläin saadaan palautettua arvojärjestyksessä oikealle paikalleen. Tokihan eläimen käytös muuttuu paikassa b jos se alistetaan paikassa a. Ja tietenkin sellainen harjoittelu melko varmasti auttaa eläintä, jossa omistaja joutuu ponnistelemaan ja käyttämään päätään ja eläin katsoo hölmönä vieressä.
  3. Leikkaaminen (jos mahdollista). Tarve lajityypilliseen käyttäytymiseen löytyy melko varmasti sukuelimistä tai hormonitoiminnasta. Jos kissa juoksee öisin ympäri asuntoa, vika todennäköisesti poistuu kun kissa leikataan. Jos koira puree postimiestä, sen luonne oletettavasti muuttuu kun se leikataan. Jos hevonen viskoo pukittamalla ihmisiä selästään, ruunaus todennäköisesti poistaa ongelman.
  4. Ruokavalio ja liikunta. Totuus löytyy hyvin todennäköisesti kaurapuurosta. Syötä sille jotain tosi terveellistä niin ongelma poistuu. Osta joku lisäravinnepurkki, siitä se käytöksen muokkaaminen alkaa. Serene-um, shyfeeder ja muut.Tai laita se liikkeelle – fyysisesti väsynyt eläin ei tunnetusti käyttäydy huonosti. Uiminen voi auttaa ongelmassa.
  5. Lääkkeet. Kyllä se siitä kun pari kertaa rauhoittaa kengitykseen niin se oppii. Tai oppii olemaan yksin kuukauden lääkekuurin jälkeen. Se oppii matkustamaan kun se pari kertaa huumataan.
  6. Varusteet. Uusi satula, uudet kuolaimet, uusi talutushihna, uusi kaulapanta, uudet valjaat. Uusi häkki, portti, ”koulutuspanta”, suihkepullo, juoksutusvimpain.. Uudet saappaat, käsineet, kypärä, lenkkarit. Jotain itsellekin 🙂

Toki edellämainituista asioista osa vaikuttaakin eläimen käytökseen. Tuon listan asioille on yhteistä se, etteivät ne ole ilmaisia (paitsi naapurin neuvomat rikkinäisen puhelimen kautta suodattuneet johtajuusharjoitukset). Varusteet maksavat, lääkkeitä saa lääkäristä, eikä se ole ilmaista. Lisäravinteet ja ohjatut harrastukset eivät ole ilmaisia. Leikkaaminen maksaa.

Moni käytösongelman kanssa tuskaileva omistaja törsää pienen omaisuuden erilaisiin vehkeisiin ynnä muihin ja tuntee kamalaa syyllisyyttä ja huonoutta. Koska joka paikassa sanotaan, että vika on aina remmin toisessa päässä. Aina ei ole vikaa kummassakaan päässä – eläin voi käyttäytyä täysin normaalisti, eikä sillä ole ongelmaa. Ongelma on siinä, että eläin tekee jotain sellaista, jonka omistaja kokee ongelmaksi. Kannattaa myös muistaa, että valmentaja, kasvattaja tai naapuri ovat varsin vaikutusvaltaisia ohjaamaan ihmisten rahankäyttöä.

Yleensä minkä tahansa käytösongelman kanssa pääsee pitkälle, kun

  1. Miettii mikä käytöksen aiheuttaa. Mitä eläin aistii tai kokee juuri ennen kuin se käyttäytyy ei-toivotulla tavalla?
  2. Mitä palautetta eläin ei-toivotusta käyttäytymisestä saa? Tuleeko käytöstä vahvistaneeksi tiedostamatta tai seuraako ei-toivottua käyttäytymistä jokin palkkio ympäristössä?
  3. Mikä tai mitkä asiat ympäristössä tai ihmisen käyttäytymisessä edelleen ylläpitävät ei-toivottua käytöstä?

Sitten kannattaa miettiä, mitä haluaisi eläimen tekevän niissä tilanteissa kun se käyttäytyy huonosti. Ja sitten voi miettiä, miten sen voi saada käyttäytymään niissä tilanteissa halutulla tavalla.

Taas kerran alkaa se myllytys, että vika on aina hihnan toisessa päässä. Naapurini lässyttää koiralleen – kamalaa! Ei osata sanoa ei, lellitään, katsokaa miten huonoja ihmisiä, ei mitään rajoja! Hei, tosi rakentavaa keskustelua. En tiedä tuuleeko nyt 80-luvulta vai Siperiasta, kun  valtamedioissa esitetyt näkemukset sisältävät niin paljon kaikuja menneisyydestä. Sekä käytösongelmien syntymekanismeihin liittyviä että vanhaan kunnon laumahierarkiakäsitykseen (joko sekin jälleen alkaa..:) perustuvia.

Se, että eläimiä pidetään lajille epätyypillisellä tavalla, ei anneta käyttäytyä luontaisesti tai aiheutetaan niille epämukavuutta, on väärin. Tottakai. Ihmiset hankkivat koiria eri syistä; toinen haluaa muotovalion, yksi metsästyskaverin ja kolmas haluaa perheenjäsenen. Mistä tahansa syystä koira on hankittu, sitä voidaan pitää joko hyvin tai huonosti.

Mikä on inhimillistämistä? Jos se on koiran pukemista, sängyssä nukkumista tai kerjäämisen sietämistä, antakaa palaa. Nämä asiat eivät aiheuta käytösongelmia, kun huolehditaan että ei pueta väkisin, koulutetaan yksinolo ja luopuminen. Toki liika pukeminen voi aiheuttaa esim. hyvinvointiongelmia, jos koiralla on epämukava olo. Jos inhimillistäminen tarkoittaa eläinlajiin perehtymättömyyttä, laiskuutta tai piittaamattomuutta tiedonhankinnan suhteen, niistä kyllä aiheutuu käytösongelmia. Mutta miten tämä liittyy inhimillistämiseen?

Miksei voitaisi puhua inhimillistämisen peikon sijaan yksittäisistä asioista, jotka ovat oikeasti riskitekijöitä ongelmakäytöksien syntymiselle? Voidaan vaikkapa sanoa, että väkivaltainen kohtelu aiheuttaa todennäköisesti käytösongelman. Näin voitaisi välttää ihmisten syyllistämistä, mikä ei tutkitusti johda ainakaan hyvään lopputulokseen (Applied Animal Behaviour Science, 1996). Vuonna -92 tutkijat eivät löytäneet yhteyttä ”lellimisen” (spoiling) ja ongelmakäytösten väliltä (Voith et al.)  Sen sijaan, vuonna -93 (Peachey) totesi, että käytösongelmien taustalla on usein omistajan tietämättömyys. Inhimillistämis- ja lellimissyytökset ovat yksi keino (Serpell, 1987) kääntää puhe pois esimerkiksi joillekin roduille hyvinkin luontaisista käytösongelmista. Kun sanotaan, että vika on omistajassa, kenellekään ei tule mieleenkään ajatella, että käytös olisi koiralle jotenkin tyypillistä. Onko se inhimillistämisestä johtuva ongelmakäytös, että paimenkoira hyökkäilee autoja kohti? Onko ääniarkuus inhimillistämisestä johtuvaa? Onko resurssien puolustaminen inhimillistämisestä johtuvaa? Entä sisäsiisteysongelmat? Miten postimiehelle haukkuminen liittyy inhimillistämiseen?

Tyypillisimmät käytösongelmat ovat aggressiivinen käytös, tuhoava käytös, sisäsiisteysongelmat, pelokkuus, haukkuminen ja merkkailu. Mitkä näistä aiheutuvat inhimillistämisestä? Eivät mitkään. Ajattelutapa ei aihauta ongelmia, vaan toimintatapa. Tietämättömyys, epäjohdonmukainen käytös, ajattelemattomuus tai ennakoimattomuus sen sijaan aiheuttavat ongelmia. Suuri osa ongelmista on luontaista käytöstä, joka kohdistuu ei-toivottuihin kohteisiin. Vahvistamalla haluttuja, vaihtoehtoisia käytöksiä eläimen toimintaa voidaan muuttaa.

Tutkimusten mukaan vähiten käytösongelmia esiintyy sellaisilla omistajilla, jotka keskittyvät palkkioiden avulla kouluttamiseen Hiby et al (2004) verrattuna rankaisupainotteiseen kouluttamiseen tai näiden yhdistelmään. Rankaisupainnotteisten koulutusmenetelmien on todettu lisäävän käytösongelmia (Schilder et al., 2004). Serpell (1996) havaitsi, että omistajat ovat sitä tyytymättömämpiä koiransa käytökseen, mitä vähemmän he ovat koiraan kiintyneitä ja päin vastoin – voimakkaasti kiintyneet olivat yleensä tyytyväisempiä koiriinsa.

Tässä pari vinkkiä siihen, miten voit ehkäistä käytösongelmia:

1. Ota selvää, mihin käyttötarkoitukseen koirasi on alun perin jalostettu – se tulee näkymään koiran käyttäytymisessä

2. Hanki tietoa lajityypillisestä käyttäytymisestä ja kouluttamisesta

3. Hakeudu pentukursseille ja muihin koulutuksiin (HUOM. kouluttajan on pystyttävä kertomaan kysyttäessä, mihin hänen käyttämänsä menetelmät perustuvat)

P.S. miksi käytän niin vanhoja lähteitä? Ehkä tämä puheenaihe oli kuuma aihe 1980- ja -90-luvuilla?

Mikä on normaalia? Mikä on huonoa käytöstä? Mitkä ovat käytösongelmia tai ongelmakäytöksiä? Mistä kaikesta hevosta voi syyttää? Suuri osa ratsastuksessa esiintyvistä käytösongelmista on itse asiassa pelkoreaktion erilaisia ilmentymiä. Pelkoreaktio on normaalia käyttäytymistä, mikä liittyy eläimen hengissä selviämiseen.

Kouluratsastuksessa, toisin kuin muissa ratsastuksen (tai muun hevosurheilun lajeissa)  tähdennetään, että hevosen tulee olla kuuliainen, tarkkaavainen ja luottavainen. Hevosilla esiintyy kuitenkin yllättävän usein konfliktikäyttäytymistä, kuten hännän viuhtomista, luimistelua, kuolaimen vastustelua, jännittyneisyyttä, irvistelyä niin, että hampaat näkyvät, vetämistä ja askeleiden lyhenemistä. Konfliktikäyttäytyminen on pelkoreaktion johdannainen.

Tutkijat analysoivat 72 eritasoista koulurataa kisaviikonlopun aikana ja totesivat, että konfliktikäyttäytymistä esiintyi kaikilla tasoilla. Eniten häntiään viuhtoivat ja korviaan luimistelivat PSG- ja GP-hevoset. Alemmilla tasoilla hevoset liikkuivat jännittyneinä tai vastustelivat kuolainta yleisemmin.

No, mitä sitten? Aina se irvistää tai aina tässä kohdassa se luimistelee. Asia ei välttämättä korjaannu itsestään. Harjoittelussa kannattaisi keskittyä siihen, miten hevonen saadaan pitämään niistä liikkeistä tai asioista, jotka nyt aiheuttavat konfliktikäyttäytymistä.

Lisäksi voi miettiä, miten hevosen toiveet tulevat kuulluksi – jokin syy sillä yleensä on (ainakin joskus ollut) konfliktikäyttäytymiseen. Pieneltäkään tuntuvalta konfliktikäyttäytymiseltä ei kannata sulkea silmiään. Vaikka ongelma voi tuntua vähäiseltä, sen peittäminen tai estäminen ei poista eläimen tarvetta käyttäytyä tietyllä tavalla tai sitä tunnetilaa, joka käyttäytymisen aiheuttaa. Hevosen kilpailu-uran pituuteen voi vaikuttaa sillä, että tekee yhteisestä harrastuksesta myös toiselle kumppanille kannattavaa.

Conflict responses exhibited by dressage horses during competition (2010)

Amerikkalaistutkimuksessa kartoitettiin koirankoulutusmenetelmiä ja niiden tuloksia (Applied Animal Behaviour Science, 2009). Osallistujat listasivat ongelmiaan, joita olivat aggressiivisuus tuttuja tai tuntemattomia ihmisiä kohtaan, koiria kohtaan, eroahdistus tai pelkotilat jne. Tämän jälkeen omistajat vastasivat, mitä keinoja heille on suositeltu ja mitä he olivat käyttäneet edellisiin ongelmiin. Lisäksi omistajat kertoivat miten koira vastasi kuhunkin menetelmään; puriko koira takaisin, murisiko se vai loppuiko käytös halutulla tavalla.

Tutkimus paljasti kokonaisen kirjon menetelmiä, joita kaikenlaiset kouluttajat ihmisille neuvoivat ja joita sitten kokeiltiin. Keinoja olivat mm. potkut ja lyömiset, alfapainimiset, hihnapahoinpitelyt, sähköpannat, huutaminen, vesipullot, muriseminen (!), klikkerikoulutus, ruokapalkkiot, lelut, välttely, feromonivalmisteet sekä lisätty liikunta.

Näistä väkivaltaiset keinot aiheuttivat lisää aggressiivisia vastauksia koiralta. Esimerkiksi alfapainiminen oli yksi vaarallisimmista keinoista omistajan kannalta – jos makaa koiran päällä, voi helposti saada hammasta. Positiiviset keinot sen sijaan koettiin omistajan kannalta turvallisiksi, koira harvemmin reagoi näihin tilanteisiin aggressiivisesti.

Monet käytösongelmakouluttajat nimen omaan kouluttavat koirista käytösongelmaisia. Koiran aggressiivisuuden tausta ei ole helposti tutkittavissa, mutta usein kyse on itsepuolustuksesta ja arkuudesta. Kun laitetaan todella ahtaalle, on jossain vaiheessa pakko puolustautua. Dominanssiteoria ei pidä paikkaansa – koirat eivät todellakaan yritä pyrkiä presidenteiksi kun omistajat kääntävät selkänsä.

Eläinlääkärien tulisi varoittaa ihmisiä väkivaltaisten koulutusmenetelmien riskeistä ja neuvoa omistajia turvallisten ja toimivien menetelmien käyttöön. Toivottavasti väkivaltaisuuden aika olisi pian ohi koirien ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Lähde: Herron, M. E., Shofer, F. S., Reisner, I. R., (2009), ’Survey of the use of and outcome of confrontational and non-confrontational training methods in client-owned dogs showing undesired behaviors’, Appiled animal behaviour Science, 117: 47-54.