Löytyykö ratkaisu kaurapuurosta?

Ratkaisua eläimen ongelmalliseen käyttäytymiseen haetaan monesti näistä lähteistä:

  1. Kasvattaja/myyjä/edellinen omistaja/nettipalstat; mitä teen, kun koirani on kasvanut aikuiseksi? Mitä teen kun hevonen on kotiutunut ja käyttäytyy hevosmaisesti, mikä häiritsee minua? Eläin muuttuu, vastuu on myyjällä. Voitko ottaa sen takaisin? Voitko ottaa sen koulutusjaksolle? Tokihan parin viikon leiritys kasvattajan/entisen omistajan luona ratkaisee käytösongelman uudessa paikassa.
  2. Johtajuusharjoitukset. Naapuri neuvoo pari hyvää kikkaa, millä eläin saadaan palautettua arvojärjestyksessä oikealle paikalleen. Tokihan eläimen käytös muuttuu paikassa b jos se alistetaan paikassa a. Ja tietenkin sellainen harjoittelu melko varmasti auttaa eläintä, jossa omistaja joutuu ponnistelemaan ja käyttämään päätään ja eläin katsoo hölmönä vieressä.
  3. Leikkaaminen (jos mahdollista). Tarve lajityypilliseen käyttäytymiseen löytyy melko varmasti sukuelimistä tai hormonitoiminnasta. Jos kissa juoksee öisin ympäri asuntoa, vika todennäköisesti poistuu kun kissa leikataan. Jos koira puree postimiestä, sen luonne oletettavasti muuttuu kun se leikataan. Jos hevonen viskoo pukittamalla ihmisiä selästään, ruunaus todennäköisesti poistaa ongelman.
  4. Ruokavalio ja liikunta. Totuus löytyy hyvin todennäköisesti kaurapuurosta. Syötä sille jotain tosi terveellistä niin ongelma poistuu. Osta joku lisäravinnepurkki, siitä se käytöksen muokkaaminen alkaa. Serene-um, shyfeeder ja muut.Tai laita se liikkeelle – fyysisesti väsynyt eläin ei tunnetusti käyttäydy huonosti. Uiminen voi auttaa ongelmassa.
  5. Lääkkeet. Kyllä se siitä kun pari kertaa rauhoittaa kengitykseen niin se oppii. Tai oppii olemaan yksin kuukauden lääkekuurin jälkeen. Se oppii matkustamaan kun se pari kertaa huumataan.
  6. Varusteet. Uusi satula, uudet kuolaimet, uusi talutushihna, uusi kaulapanta, uudet valjaat. Uusi häkki, portti, “koulutuspanta”, suihkepullo, juoksutusvimpain.. Uudet saappaat, käsineet, kypärä, lenkkarit. Jotain itsellekin 🙂

Toki edellämainituista asioista osa vaikuttaakin eläimen käytökseen. Tuon listan asioille on yhteistä se, etteivät ne ole ilmaisia (paitsi naapurin neuvomat rikkinäisen puhelimen kautta suodattuneet johtajuusharjoitukset). Varusteet maksavat, lääkkeitä saa lääkäristä, eikä se ole ilmaista. Lisäravinteet ja ohjatut harrastukset eivät ole ilmaisia. Leikkaaminen maksaa.

Moni käytösongelman kanssa tuskaileva omistaja törsää pienen omaisuuden erilaisiin vehkeisiin ynnä muihin ja tuntee kamalaa syyllisyyttä ja huonoutta. Koska joka paikassa sanotaan, että vika on aina remmin toisessa päässä. Aina ei ole vikaa kummassakaan päässä – eläin voi käyttäytyä täysin normaalisti, eikä sillä ole ongelmaa. Ongelma on siinä, että eläin tekee jotain sellaista, jonka omistaja kokee ongelmaksi. Kannattaa myös muistaa, että valmentaja, kasvattaja tai naapuri ovat varsin vaikutusvaltaisia ohjaamaan ihmisten rahankäyttöä.

Yleensä minkä tahansa käytösongelman kanssa pääsee pitkälle, kun

  1. Miettii mikä käytöksen aiheuttaa. Mitä eläin aistii tai kokee juuri ennen kuin se käyttäytyy ei-toivotulla tavalla?
  2. Mitä palautetta eläin ei-toivotusta käyttäytymisestä saa? Tuleeko käytöstä vahvistaneeksi tiedostamatta tai seuraako ei-toivottua käyttäytymistä jokin palkkio ympäristössä?
  3. Mikä tai mitkä asiat ympäristössä tai ihmisen käyttäytymisessä edelleen ylläpitävät ei-toivottua käytöstä?

Sitten kannattaa miettiä, mitä haluaisi eläimen tekevän niissä tilanteissa kun se käyttäytyy huonosti. Ja sitten voi miettiä, miten sen voi saada käyttäytymään niissä tilanteissa halutulla tavalla.

Hevonen viestii, kuuleeko kukaan?

Mikä on normaalia? Mikä on huonoa käytöstä? Mitkä ovat käytösongelmia tai ongelmakäytöksiä? Mistä kaikesta hevosta voi syyttää? Suuri osa ratsastuksessa esiintyvistä käytösongelmista on itse asiassa pelkoreaktion erilaisia ilmentymiä. Pelkoreaktio on normaalia käyttäytymistä, mikä liittyy eläimen hengissä selviämiseen.

Kouluratsastuksessa, toisin kuin muissa ratsastuksen (tai muun hevosurheilun lajeissa)  tähdennetään, että hevosen tulee olla kuuliainen, tarkkaavainen ja luottavainen. Hevosilla esiintyy kuitenkin yllättävän usein konfliktikäyttäytymistä, kuten hännän viuhtomista, luimistelua, kuolaimen vastustelua, jännittyneisyyttä, irvistelyä niin, että hampaat näkyvät, vetämistä ja askeleiden lyhenemistä. Konfliktikäyttäytyminen on pelkoreaktion johdannainen.

Tutkijat analysoivat 72 eritasoista koulurataa kisaviikonlopun aikana ja totesivat, että konfliktikäyttäytymistä esiintyi kaikilla tasoilla. Eniten häntiään viuhtoivat ja korviaan luimistelivat PSG- ja GP-hevoset. Alemmilla tasoilla hevoset liikkuivat jännittyneinä tai vastustelivat kuolainta yleisemmin.

No, mitä sitten? Aina se irvistää tai aina tässä kohdassa se luimistelee. Asia ei välttämättä korjaannu itsestään. Harjoittelussa kannattaisi keskittyä siihen, miten hevonen saadaan pitämään niistä liikkeistä tai asioista, jotka nyt aiheuttavat konfliktikäyttäytymistä.

Lisäksi voi miettiä, miten hevosen toiveet tulevat kuulluksi – jokin syy sillä yleensä on (ainakin joskus ollut) konfliktikäyttäytymiseen. Pieneltäkään tuntuvalta konfliktikäyttäytymiseltä ei kannata sulkea silmiään. Vaikka ongelma voi tuntua vähäiseltä, sen peittäminen tai estäminen ei poista eläimen tarvetta käyttäytyä tietyllä tavalla tai sitä tunnetilaa, joka käyttäytymisen aiheuttaa. Hevosen kilpailu-uran pituuteen voi vaikuttaa sillä, että tekee yhteisestä harrastuksesta myös toiselle kumppanille kannattavaa.

Conflict responses exhibited by dressage horses during competition (2010)