Kun mikä tahansa eläin elää häkissä (lukisin tähän myös hevoset karsinoissaan), sen virikkeellistämiseen on olemassa yksi hyvä nyrkkisääntö.

Ruokakupista luopumalla pääsee jo pitkälle. Toki häkki (tai karsina) on siivottava riittävän hyvin riittävän usein ja näin hiekkaähkyaikaan suosittelen ruokinta-alustaa hevosille. Kupiton ruokinta sopii tietenkin myös niille eläimille, jotka eivät elä häkeissä.

Mielestäni eläintä ei tee tyytyväiseksi se, että sille tuodaan ruoka kuppiin. Päin vastoin, sille on annettava syy toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään, eli ruuanhankintaa.

Virikkeen tavoitteena on lisätä eläimen omaehtoista lajityypillistä käyttäytymistä tai aktiivisuutta. Miksi yhtälö on usein sellainen, että ruoka tulee kupista ja samalla vietetään tuntikausia nettikaupassa etsimässä kuumeisesti uusia virikkeitä, jolla eläimen saisi aktivoitua. Ruoka on virike, joka saa eläimen kuin eläimen aktivoitumaan.

Tietenkään virikkeille ei ole ylärajaa. Varsinkin niissä paikoissa, jossa resursseja on vähän ja eläimiä paljon, suosittelisin ensimmäisenä luopumaan kupeista.

Lue lisää pikkunisäkkäiden virikkeistä.

Kun seuraavaksi virittelet rotanloukkua, mieti tätä: olet tekemisissä vastustajan kanssa, jolla on tilastollisesti yhtä hyvä arviointi- ja päätöksentekokyky kuin itselläsi.

Ihmisiä ja rottia testattiin laboratoriossa, jossa koehekilöiden ja -eläinten päätöksentekokykyä testattiin moniaistiärsykkeillä. Ihminen käsittelee tunnetusti hitaammin näkö-kuin kuuloärsykkeitä. Sekä ihmisille että rotille annettiin yhtä aikaa tai peräkkäin ääniärsyke sekä visuaalinen ärsyke.

Havaittiin, että rotta tekee täsmälleen samalla tavalla päätöksiä kuin ihminenkin. Jotain kummallista aivoissa tapahtuu, kun ne onnistuvat synkronoimaan hitaammin käsiteltävän ärsykkeen yhdessä nopeammin käsiteltävän kanssa.

Nyt kun huomattiin että ihminen ja rotta ovat näinkin samanlaisia, voidaan tulevaisuudessa rottia tutkimalla selvittää lisää asioita ihmisistä. Ja toki kehittää uusia, toimivampia rotanloukkusovelluksia. Tai parempia elinoloja lemmikkirotille.

Raposo et al. 2012

Rotilla on todettu tietyissä positiivisissa tilanteissa erityistä sirkutusta, jolla voi olla yhtäläisyyksiä ihmisten naurun kanssa. Sirkutus on ultraääntä, ja sitä esiintyy esimerkiksi silloin, kun rottaa kutitetaan tai kun rotat leikkivät keskenään tai odottavat jotain mukavaa.

Tutkijat olivat aluksi huomanneet rottien nauravan paritellessaan. Myöhemmin nauru havaittiin voimakkaampana leikin yhteydessä ja viimein rottia keksittiin kutittaa – se vasta saikin ne nauramaan. Huomattiin lisäksi, että mitä enemmän rotat nauroivat, sitä enemmän ne myös leikkivät. Kutittaminen oli rottien mielestä todella mieluisaa ja ne kokivat sen palkitsevaksi toiminnaksi.

Rotat eivät kuitenkaan alkaneet heti poikasina nauraa, vaan niitä piti pitää eristettyinä jonkin aikaa ennen kutittelua. Tämä kertoo siitä, että kyseessä oli sosiaalinen tarve. Lopulta rotat seurasivat kättä kutittamisen toivossa pitkin suurta kenttää. Rottien mielestä kutittelu oli niin mukavaa että ne ratkaisivat labyrintteja saadakseen palkinnoksi kutitusta.

Tutkimuksessa huomattiin lisäksi, että nuoret rotat viihtyivät paremmin sellaisten iäkkäämpien rottien kanssa, jotka nauroivat paljon. Lopulta alettiin jopa jalostaa rotista yhä nauravaisempia. Tutkimuksella on merkitystä sekä eläimille että ihmisille. Tutkimalla eläimiä voidaan saada lisää tietoa ihmisen tunteista. Toisaalta saadaan myös lisää tietoa eläinten hyvinvointiin ja tunteisiin liittyvistä tekijöistä.
Jaak Pankseppa, Jeff Burgdorf, (2003), ’‘‘Laughing’’ rats and the evolutionary antecedents of human joy?’, Physiology & Behavior 79: 533– 547.