Kissat saman katon alla – kyräilystä kaveruuteen

Kissa nauttii hyvistä sosiaalisista suhteista, jokaisella kissalla tulisi olla positiivinen suhde joko ihmiseen, toiseen kissaan tai toiseen eläimeen. Kissa ei ole erakko, joka pärjää yksinään pitkiä päiviä – se kaipaa toimintaa ja kaveria. Kaikki kissat eivät halua lajitoveria samaan asuntoon, mutta moni kissa sopeutuu jakamaan kämpän toisen kissan kanssa. Monissa tapauksissa lajitoverin hankkiminen helpottaa omistajien syyllisyyttä ja elämääkin, kun ei tarvitse olla vastuussa kaikesta aktivoinnista ja virkistystoiminnasta itse.

Parhaat edellytykset kaveruuden onnistumiselle on silloin, kun molemmilla kissoilla on kokemusta toisista kissoista. Vaikka kissa olisi ihmistä kohtaan arka, se saattaa olla sosiaalisesti taitava lajitovereidensa kanssa. Näin saattaa olla esimerkiksi populaatiokissojen kohdalla; kissakaverit ovat niille tuki ja turva, kun ihmisiä kohtaan ne suhtautuvat monesti varauksella. Useimmissa tapauksissa kissojen menestyksellinen yhteiselo saadaan taattua, kunhan perusresurssit ovat kunnossa. Joskus kissat ovat ”vain kämppiksiä”, ne jakavat asunnon, mutta eivät välttämättä milloinkaan kohtaa. Tämäkin järjestely voi olla toimiva, mutta se edellyttää erityishuomiota sisustukseen ja tilankäyttöön.

Mitä sitten kannattaa ottaa huomioon ennen kuin yhdistää kaksi toisilleen ennalta tuntematonta kissaa?

Kissa tarvitsee tilaa. Tutkimusten mukaan sisäkissan reviiri on noin kahdesta neljään huoneen kokoinen. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että sopiva (riidaton) kissatiheys oli 1 kissa / 10 m2. Tilantarve on tapauskohtaista ja tilan määrää jopa enemmän vaikuttaa tilan laatu. Hyvällä sisustuksella saa pienestäkin tilasta kissalle mieluisan. Vastaavasti tuhannenkaan neliön tila ei tee onnelliseksi, ellei kissa sitä käytä. Tilassa on huomioitava koon ja laadun lisäksi se, että kissa todella käyttää tilaa. Tässä on myös huomioitava yksilölliset erot. Kissahyllyt ja kiipeilypuut sekä riippumatot ovat monen kissan suosikkeja, mutta nivelrikosta kärsivä kissa ei näitä pysty välttämättä käyttämään. Ota siis huomioon kissojen ominaispiirteet. Kissoilla on tarve piiloutua. Turvalliset ja käyttökelpoiset piilot täytyy kissan omistajan järjestää ja tarjota. Piiloissa pätee sama mittari kuin tilassa; piilo on hyvä vain silloin kun kissa sitä käyttää. Tutkimuksen mukaan monikissatalouksissa kissat ovat toisiltaan näkymättömissä jopa puolet ajasta – siihen on annettava mahdollisuus, tai välit voivat kiristyä. Ennen uuden kissan hankintaa on syytä käydä asunto läpi kissan silmin ja tehdä muutoksia, joiden avulla voi parantaa tilankäyttöä ja lisätä piiloutumispaikkoja.

Tilan ja rakenteiden lisäksi tärkeitä resursseja ovat ruoka, hiekkalaatikot ja lepoalueet. Kissat saalistavat yksinään ja osa kissoista syökin mieluiten yksin. Joka tapauksessa järjestelyt kannattaa suunnitella niin, ettei ruuasta tule riitaa tai että ruoka-alueesta ei tule niin sanottu kuuma alue. Kissat söisivät mieluiten monta pientä annosta päivässä. Siihen toimii yhdistämisvaiheessa ja muulloinkin kouluttaminen herkkujen avulla. Hiekkalaatikoiden määrästä ja sijainnista on jo aiemminkin ollut puhetta. Tärkeää on, että jokaisella kissalla on esteetön pääsy laatikolle. Lepoalueet on mielenkiintoinen asia. Joskus kissat nukkuvat yhdessä, joskus taas yksinään – todennäköisemmin kissat nukkuvat erillään. Joskus ne vuorottelevat suosikkipaikkaa, eli käyttävät samaa lepopaikkaa mutta eri aikaan. Suosikkipaikkoja ovat yleensä korkeat, lämpimät ja pehmeät lepoalueet. Kun on hankkimassa toista kissaa, on syytä panostaa varsinkin lepoalueisiin. Lepo on kissan aikabudjetissa erittäin suuressa roolissa, ja lepoalueet ovatkin huomattavasti tärkeämpiä sovun ja hyvinvoinnin kannalta kuin vaikkapa lelut, joiden parissa kissa viettää aikaa enimmillään puoli tuntia päivässä.

Miten sinä haluaisit tutustua uuteen kämppikseesi? Haluaisitko kenties tietää jotain jo etukäteen? Haluaisitko tutustua hieman ennen muuttopäätöstä? Arvostaisitko pehmeää laskua, eli omaa rauhaa? Haluaisitko luottaa siihen, ettei kämppis syö ruokiasi tai myy omaisuuttasi? Näitä asioita kannattaa miettiä myös kissojen kohdalla.

Liittymällä eläinkoulutusblogin jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi kissojen yhdistämistä ja tyypillisimpiä riitatilanteita. Saat vinkit sopuisaan yhdistämiseen ja riitojen ehkäisyyn.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Joskus tuntuu siltä, että kissa ei tyydy mihinkään. On kissatornit, hyllyt, tunnelit, ulkoilut, treenit ja kissamusiikki, mutta silti mirri näyttää hapanta naamaa. Kissoille käy kuten ihmisillekin; ne eivät osaa arvostaa itsestäänselvyyksiä.

Jokainen kissa on omanlaisensa tapaus – parhaaseen hyvinvointiin pääsee, kun ymmärtää lajille tyypilliset tavat olla ja yhdistää tähän yksilön erityispiirteistä johtuvat tarpeet. Kissan elämänlaatuun vaikuttaa moni asia: ikä, terveystilanne, stressitila ja olosuhteet.

Mitä enemmän eläimillä on valinnanvaraa, sitä paremmin ne yleensä voivat. Valinnanvaralla tarkoitan tilaa, paikkaa ja ajankäyttöä. Esimerkiksi kesähelteillä valinnan vapaus voi kaventua, jos kissa ei pääse valitsemaan lämpötilaltaan sopivaa paikkaa itselleen. Mitä rajoitetumpaa elämää kissa viettää, sitä enemmän omistaja joutuu kompensoimaan olosuhteita ja tarjoamaan uusia valinnan mahdollisuuksia.

Dia18

Omalle kissalle sopivia valinnan paikkoja voi keksiä, kun tuntee kissan ja ymmärtää virikkeiden eli aktiivisuutta lisäävien toimenpiteiden merkityksen.

Käytännön vinkki kesähelteille: kokeile jäädyttää kissallesi mehujää. Laita kertakäyttömukiin vettä ja vaikkapa katkarapuja, jäädytä ja kuori. Tarjoile kylpyhuoneen lattialla. Haasteena voisit vielä mitata, kuinka kauan aikaa kissasi tähän mehujäähän käytti 🙂

Kyselytutkimuksen mukaan liki kolmensadan vastaajan joukosta kaksi kolmannesta ilmoitti kissan käyttäytyvän ei-toivotulla tavalla; kissa oli aggressiivinen omistajaa kohtaan, pissasi vääriin paikkoihin tai riiteli perheen muiden kissojen kanssa.

Lelujen määrä ei korreloinut käytösongelmien kanssa – keskivertokissalla on seitsemän lelua. Suosituimpia leluja ovat hiiret, kissanminttulelut ja pallot. Kyseiset lelut soveltuvat kissoille hyvin, koska niissä kaikissa on saaliseläimen piirteitä. Valtaosa omistajista ei kierrätä leluja, vaikka siitä voisi olla hyötyä lelujen virikearvon kannalta. Lelujen vaihto parin päivän välein voi lisätä kissan kiinnostuneisuutta.

Kissan oikea saalistussessio kestää noin puoli tuntia. Jos haluaa leikkihetkestä parhaan hyödyn irti, kannattaa yrittää pyrkiä optimaliseen kestoon eli puoleen tuntiin. Tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän omistaja leikki kissan kanssa (mitä pidempi leikkihetki oli), sitä vähemmän kissalla oli käytösongelmia. Tässä tiedossa on paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Kissan kanssa leikkiminen kannattaisi olla jotain muutakin kuin olan yli heitetty hiiri. Leikkiä kannattaa rakentaa niin, että siinä toteutuvat kaikki metsästyskäyttäytymisketjun vaiheet saaliin paikantamisesta sen syömiseen. Leikkihetki voi alkaa pahvilaatikosta kuuluvalla rapinalla ja monien saalistusvaiheiden kautta edetä lentäviin nappuloihin. Leikki lisää lajityypillisen käyttäytymisen määrää ja käyttäytymisen monimuotoisuutta, mikä taas auttaa useimpien käytösongelmien ehkäisyssä ja käsittelyssä.

Vääriin paikkoihin pissailu on monen kissanomistajan painajainen. Hiekkalaatikko-ongelman esiintyessä on syytä käyttää katti ensin eläinlääkärillä ja seuraavaksi selvittää, onko kyseessä merkkailukäytös. Seuraavaksi on tehtävä salapoliisityötä ja nähtävä huomattavan paljon vaivaa ongelman selvittämiseksi. Useat laatikot eri hiekoilla, sopivissa paikoissa, kissan mahdollinen vastaehdollistaminen laatikolla käymiseen, pissapaikkojen puhdistus ja niissä ruokkiminen ja leikkiminen sekä stressin minimointi ja monikissatalouksissa kissojen välisten jännitteiden purkaminen ovat kaikki mahdollisia keinoja hiekkalaatikkokäytöksen uudelleenkehittämiseen.

Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että harva haki apua käytösongelmiin. Kissan käytösongelmia hoidetaan perinteisesti hankkiutumalla kissasta eroon, mikä on harmillista. Uusien lelujen hankkiminen ei yleensä auta käytösongelmien hoidossa, vaan tarvitaan stressinhallintaa ja mahdollisesti tunnetilan muuttamista. Kissojen käytösongelmissa virikkeillä on keskeinen rooli. Kissoja pidetään valitettavan vaatimattomina lemmikkeinä ja usein niiden älykkyyttä ja tarpeita aliarvioidaan. Lelujen lisäksi tulee huomioida myös muut virikkeellistämisen muodot, joita ovat kolmiulotteinen tila ja oleskelupaikat, kouluttaminen, ruokintaratkaisut sekä muuttuva, kiinnostava ympäristö. Tärkeää on myös muistaa aina sulkea pois mahdolliset sairaudet käytösongelmien taustalta.

Lue virikevinkkejä täältä

Strickler et al., 2014. Owner survey of toys, activities, and behavior problems in indoor cat. 

 

 

Miten eläimelle opetetaan sana KYLLÄ

Monta kertaa keskitymme siihen, miten ei-toivottua toimintaa voisi estää. Pidetään tärkeänä sitä, että eläin ymmärtää mitä sana EI tarkoittaa. Omasta elukasta etsitään häiritseviä piirteitä ja mietitään, että tää olisi ihan kiva, jos tämä EI a) purisi huonekaluja, b) haukkuisi ovikellolle, c) repisi posteja ja d) olisi yliaktiivinen. Joskus ei toivottu toiminta yllättää omistajan, vaikka se olisi elukalle täysin normaalia. Lajityypillinen käytös tarkoittaa sitä, että kyseisen lajin edustajista suurin osa toimii samalla tavalla.

Olisi yllättävää törmätä kaniin tai hevoseen, joka ilman mitän koulutuksellisia toimenpiteitä ei olisi säikky, arka tai pelokas. Samoin olisi yllättävää törmätä kissaan, joka ei pitäisi korkeista paikoista tai raapimisesta. Tarvetta käyttäytyä lajille tyypillisellä tavalla ei voi poistaa. Käytöksiä voi kuitenkin suunnata uusiin kohteisiin ja yrittää korvata muilla käytöksillä.

Rankaisupainotteisuus on meihin ohjelmoitu todella syvälle. Meille ei tee tiukkaa kulkea kissan perässä suihkepullon kanssa ja suihkuttaa sitä, kun se tekee ei-toivottuja asioita. Sen sijaan ehdotus siitä, että kulkisimme kissan perässä namipurkin kanssa ja palkitsisimme toivotusta käytöksestä kirvoittaa monesti epäuskoisen naurun ilmoille: Et ole tosissasi.

Kyllä olen.

Kaikissa ihmisen ja eläimen suhdetta tarkastelevissa tutkimuksissa on havaittu, että suhteelle tekee hyvää luottamus ja ennakoitavuus, jotka ovat seurausta toistuvasta positiivisesta vuorovaikutuksesta. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole havaittu hyötyjä pitkässä juoksussa siitä, että ihminen säikyttelee tai kohtelee eläintä pelkoa herättävällä tai väkivaltaisella tavalla. Edes eläintarhoissa, joissa vielä jokin aika sitten ajateltiin, että ihmiskontaktit täytyy pitää minimissä ja eläimet mahdollisimman ”villeinä”, ei tänä päivänä säikytellä eläimiä. (Joku neropatti ymmärsi jossain vaiheessa, etteivät eläintarhaeläimet ehkä sittenkään ole villejä, kun ne altistuvat päivittäin enemmän ihmisille kuin moni kesy eläin koko elämänsä aikana.)

Niin kauan kun pidämme eläimiä, olivat ne sitten mitä tahansa, ja niiden täytyy olla kanssamme tekemisissä (halusivat ne sitä tai eivät), on kohtuullista esiintyä hyvässä valossa eikä pahana poliisina. Ihminen saattaa pahimmassa tapauksessa toimia ärsykkeenä, joka laukaisee eläimessä pako- tai puolustautumisreaktion. Mikä ei tietenkään helpota yhdessä tekemistä ja pahimmillaan voi johtaa stressin kroonistumiseen ja se taas sairastumisalttiuteen. Eläin ei ymmärrä, että tämä on vaan tämä yksi kerta, seuraavalla kerralla olen taas kiltti. Yli puolet kaikista vuorovaikutustilanteista pitäisi olla positiivisia, silloin asennepankki ei ole heti tyhjä yhden vastoinkäymisen jälkeen.

Toivoisinkin, että löytäisimme kaikki eläimistämme hyvät puolet. Jos keskitymme asioihin, jotka onnistuvat ja ovat helppoja, pääsemme helpommin käsiksi myös vaikeampiin asioihin. Seuraavan kerran kun eläimesi tekee jotain toivottua, ota siitä ilo irti. Huomaa koiranpentua kun se nukkuu omalla paikallaan (silläkin uhalla, että riehuminen alkaa) sen sijaan että huudat sille kun se vaatii huomiota. Aloita leikki kissan kanssa ennen kuin se ehtii käydä jalkaan kiinni. Käännä hevonen kotiin ennen kuin se alkaa vastustella poispäin menemistä. Anna sen laukata jos se joskus itse ehdottaa sitä. Tee kissan kanssa kaikkea hauskaa silloin, kun se ei tongi huonekasveja. Vie kissa ulos ennenkuin kiroilet sen ovella naukumista. Ole iloinen, jos koira joskus leikkii omalla lelullaan.

Eläinten kanssa kannattaa miettiä enemmän sitä, mikä on sallittua kuin sitä mikä on kiellettyä. Eli enemmän kannattaa miettiä, miten opettaa niille sanan kyllä kuin sanan ei. Sekin seikka on syytä pitää mielessä, että sitä arvokkaammaksi tietty resurssi muodostuu, mitä rajoitetummin sitä on saatavilla. Eli mitä enemmän estetään ja kielletään, sitä enemmän asia kiinnostaa. Uskalla sanoa kyllä. Mitä enemmän haluttuja käytöksiä vahvistetaan, sitä useammin ne esiintyvät.

Mitä toivottua sinun eläimesi tänään teki ja miten sen huomioit?

Moni kissanomistaja pähkäilee päivittäin, miten katin saa pidettyä tyytyväisenä. Aika harvassa on sellaiset paikat, joissa itse uskaltaisin pitää kissaa vapaana ulkoilemassa, jos niitä on lainkaan. Kissan ulkoiluttaminen valjaissa todella kasvattaa kärsivällisyyttä, mutta ei välttämättä ole kovin hauskaa. Kissan mielestä taas mikään ei ole mukavampaa kuin väijyä oikeita saaliita pihalla, ullakolla tai ulkorakennuksessa.

Virikkeet vaikuttavat eläimen psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Niillä on useita vaikutuksia, joista on hyötyä, kun tavoitellaan tervettä ja pitkäikäistä lemmikkiä. Virikkeellinen ympäristö parantaa muistia ja oppimiskykyä, lisää hermosolujen haarautumista ja määrää, vaikuttaa mielialaan väliitäjäaineiden kautta sekä parantaa kasvutekijöitä, mistä voi olla hyötyä esim. leikkauksesta toipumisen aikana.

virikkeidenvaikutukset

”Luonnossa” kissa on erittäin tehokas saalistaja, joka käyttää ison osan hereilläoloajastaan saalistukseen. Omistajan kannattaisi miettiä, millä keinoilla oikeita saalistustilanteita voi matkia siten, että metsästyskäyttäytymisketju etenisi loppuun asti, eli saaliin syömiseen. Paras lelu olisi turvallinen syötävä, hienoa jos joku sellaisen joskus keksii.

Virikkeitä kannattaa kissalle tarjota päivittäin. Paras mittari virikkeen toimivuudesta on se, että se lisää kissan omaehtoista aktiivisuutta. Mikäli kissan aktiivisuus ei lisäänny, virike ei toimi. Kiipeilypuut, paperipussit ja paikkaa vaihtavat huonekalut jaksavat hetken kiinnostaa, mutta ovat pian niin_nähtyjä.

Mikäli kissalla ei ole mahdollisuuksia lajityypilliseen käyttäytymiseen (saalistus, leikki, sosiaaliset suhteet, raapiminen ym.) sille voi kehittyä käytösongelmia. Käytösongelma, varsinkin kun kyseessä on kissa, ei yleensä ole pelkkä yksi ongelma, vaan käytös on yleensä oire, jonka syyt löytyvät muualta. Siksi kissojen käytösongelmiin esitetään lähes aina virikkeellistämistä varsinaisen koulutuksellisen käytöksen muokkaamisen lisäksi.

Lataa tästä opas kissan virikkeellistämiseen ja aktivointiin

kissavirike