Tarpeiden tekeminen muualle kuin hiekkalaatikkoon on yleisin syy luopua kissasta. Kissa haluaa tehdä asiansa hiekkalaatikkoon, koska sillä on luontainen tarve peittää tuotoksensa. Tässä muutama vinkki hiekkalaatikko-ongelmien ratkaisuun. Mikäli kissa lopettaa hiekkalaatikon käyttämisen, on syytä huolestua, se ei tee sitä huvikseen.

  1. Aina ensin eläinlääkäriin. Taustalla voi olla kipu, jonka kissa on mestari piilottamaan. Kivun ja sairauden mahdollisuus on aina suljettava pois ennen ongelman ratkomista muilla keinoilla.
  2. Laatikon sijainti ja ominaisuudet. Onko laatikoita tarpeeksi, eli yksi kissaa kohti plus yksi ekstralaatikko? Varmista, että laatikko on sellaisessa paikassa, että kissa uskaltaa mennä sinne ja saa olla rauhassa. Yleensä avolaatikko on kissojen mieleen enemmän kuin umpilaatikko yhdellä uloskäynnillä – kissa ei halua joutua saarretuksi vessareissullaan. Kissat yleensä pitävät eniten paakkuuntuvasta hienosta hiekasta, jonka avulla luontaista peittämiskäyttäytymistä voi toteuttaa. Kuinka usein laatikko puhdistetaan? Kissat pitävät pitkistä siivousväleistä yhtä paljon kuin ihmiset törkyisistä vessoista.
  3. Kissan elämänlaatu ja virikkeet. Kokeeko kissa stressiä? Huutaako se ovella taukoamatta päästäkseen ulkoilemaan? Riiteleekö se saman talouden kissa- tai koirakavereiden kanssa? Vetäytyykö se kaikesta sosiaalisesta toiminnasta? Jääkö sillä turkki hoitamatta? Nämä kaikki merkit voivat viitata siihen, että kissa kaipaa mielekästä toimintaa elämäänsä. Mielekäs toiminta pitää stressin loitolla ja elämänilon korkealla. Mitä paremmin kissa kotona viihtyy ja mitä vähemmän sillä on stressinaiheita, sitä helpompi sen on myös toteuttaa normaalia hiekkalaatikkokäyttäytymistä.

Muista, että terve kissa on motivoitunut hiekkalaatikonkäyttäjä. Ongelmat hiekkalaatikkotoiminnassa kertovat lähes aina muista ongelmista.

FullSizeRender

Tutustu virikevinkkeihin kissojen virikeluennolla!

Kyselytutkimuksen mukaan liki kolmensadan vastaajan joukosta kaksi kolmannesta ilmoitti kissan käyttäytyvän ei-toivotulla tavalla; kissa oli aggressiivinen omistajaa kohtaan, pissasi vääriin paikkoihin tai riiteli perheen muiden kissojen kanssa.

Lelujen määrä ei korreloinut käytösongelmien kanssa – keskivertokissalla on seitsemän lelua. Suosituimpia leluja ovat hiiret, kissanminttulelut ja pallot. Kyseiset lelut soveltuvat kissoille hyvin, koska niissä kaikissa on saaliseläimen piirteitä. Valtaosa omistajista ei kierrätä leluja, vaikka siitä voisi olla hyötyä lelujen virikearvon kannalta. Lelujen vaihto parin päivän välein voi lisätä kissan kiinnostuneisuutta.

Kissan oikea saalistussessio kestää noin puoli tuntia. Jos haluaa leikkihetkestä parhaan hyödyn irti, kannattaa yrittää pyrkiä optimaliseen kestoon eli puoleen tuntiin. Tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän omistaja leikki kissan kanssa (mitä pidempi leikkihetki oli), sitä vähemmän kissalla oli käytösongelmia. Tässä tiedossa on paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Kissan kanssa leikkiminen kannattaisi olla jotain muutakin kuin olan yli heitetty hiiri. Leikkiä kannattaa rakentaa niin, että siinä toteutuvat kaikki metsästyskäyttäytymisketjun vaiheet saaliin paikantamisesta sen syömiseen. Leikkihetki voi alkaa pahvilaatikosta kuuluvalla rapinalla ja monien saalistusvaiheiden kautta edetä lentäviin nappuloihin. Leikki lisää lajityypillisen käyttäytymisen määrää ja käyttäytymisen monimuotoisuutta, mikä taas auttaa useimpien käytösongelmien ehkäisyssä ja käsittelyssä.

Vääriin paikkoihin pissailu on monen kissanomistajan painajainen. Hiekkalaatikko-ongelman esiintyessä on syytä käyttää katti ensin eläinlääkärillä ja seuraavaksi selvittää, onko kyseessä merkkailukäytös. Seuraavaksi on tehtävä salapoliisityötä ja nähtävä huomattavan paljon vaivaa ongelman selvittämiseksi. Useat laatikot eri hiekoilla, sopivissa paikoissa, kissan mahdollinen vastaehdollistaminen laatikolla käymiseen, pissapaikkojen puhdistus ja niissä ruokkiminen ja leikkiminen sekä stressin minimointi ja monikissatalouksissa kissojen välisten jännitteiden purkaminen ovat kaikki mahdollisia keinoja hiekkalaatikkokäytöksen uudelleenkehittämiseen.

Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että harva haki apua käytösongelmiin. Kissan käytösongelmia hoidetaan perinteisesti hankkiutumalla kissasta eroon, mikä on harmillista. Uusien lelujen hankkiminen ei yleensä auta käytösongelmien hoidossa, vaan tarvitaan stressinhallintaa ja mahdollisesti tunnetilan muuttamista. Kissojen käytösongelmissa virikkeillä on keskeinen rooli. Kissoja pidetään valitettavan vaatimattomina lemmikkeinä ja usein niiden älykkyyttä ja tarpeita aliarvioidaan. Lelujen lisäksi tulee huomioida myös muut virikkeellistämisen muodot, joita ovat kolmiulotteinen tila ja oleskelupaikat, kouluttaminen, ruokintaratkaisut sekä muuttuva, kiinnostava ympäristö. Tärkeää on myös muistaa aina sulkea pois mahdolliset sairaudet käytösongelmien taustalta.

Lue virikevinkkejä täältä

Strickler et al., 2014. Owner survey of toys, activities, and behavior problems in indoor cat. 

 

 

Miksi kissan pitäisi maksaa 2000 euroa?

Kissa ei ole ilmainen tai helppo lemmikki. Se on sopeutuva, mutta älykäs, mikä asettaa pitopaikalle ja kodille vaatimuksia. Kissan hyvinvointiin tulee voida panostaa. Kissa syö ruokaa, jonka kilohinta lähentelee kahtakymppiä. Vastuullinen kissanomistaja leikkauttaa lemmikkinsä ja rokotuttaa sen.

Kissoja on Suomi täynnä. Niitä saa ilmaiseksi mistä tahansa. Löytöeläintalot pullistelevat kissoja – on pentuja, aikuisia, villejä, terveitä ja sairaita. Kynnys hankkia kissa on pelottavan alhainen. Jos (joskus haitallisesti ennen luovutusikää) hankittu kissa ei miellytä, pissaa väärään paikkaan tai jos lapset kyllästyvät, sen voi laittaa pihalle. Pihalla se ei pärjää, naapurit valittavat ja leikkaamaton kissa alkaa lisääntyä.

Feral-Cat-Population-Chart

Kissoja ei arvosteta edelleenkään. Jos joku antaisi koiransa lisääntyä vapaasti ja sitten vain lopettaisi pentuja sitä mukaa kun niitä syntyy, joku voisi kavahtaa. Kissojen kohdalla tämä on edelleen totta. Tai jos joku pitäisi koiraansa jatkuvassa ulkoruokinnassa niin, että koira istuisi joka aamu naapurin ulko-ovella pyrkimässä sisälle. Sanomistahan siitä tulisi. Eläimistä pitää pitää huolta, olivat ne isoja tai pieniä.

Yksi sitkeä myytti on leikkaaminen; väitetään, ettei leikattu kissa metsästä. Leikkaaminen ei huononna kissan saalistustehoa. Päin vastoin, leikattua kissaa ei häiritse jatkuva lisääntymistarve, vaan se voi keskittyä olennaiseen. Leikkaamisen hinta on pieni siihen vaivaan verrattuna, mitä ei-toivotut pennut aiheuttavat. Kissan hankintahinnan pitäisi olla mieluummin siellä 2000 euron päällä. Se voisi hillitä kissojen laiminlyöntejä, hylkäämisiä ja kaltoinkohtelua.