Hiekkalaatikkotrilogia osa 1: laatikon valinta ja sijoittaminen

Tervetuloa hiekkalaatikkotrilogian ensimmäiseen osaan! Tässä osassa käsitellään hiekkalaatikon valintaa ja sijoittamista. Ensin kuitenkin käydään läpi kissan lajityypilliset tarpeet, jotka tulee ottaa huomioon sisustuksen suunnittelussa. Kaikki yllättävät muutokset hiekkalaatikkokäyttäytymisessä on syytä ottaa vakavasti ja keskustella niistä eläinlääkärin kanssa.

Kissalle on lajityypillistä tehdä tarpeensa hienoon hiekkaan ja haudata ne. Tästä poikkeuksena on merkkaaminen ja joissain tapauksissa suuremman hädän peittämättä jättäminen. Haju stimuloi peittämiskäyttäytymistä, ja joskus kissa yrittää peittää myös muuta kuin jätöksiään. Kissaa tarvitsee harvoin opettaa erityisesti sisäsiistiksi, hyvin usein riittää, että sopivaa materiaalia on tarjolla, eli sopiva hiekka sopivassa laatikossa ja sopivalla sijainnilla.

Ulkona kissa valitsee usein suojaisan, mutta näkyvyydeltään hyvän paikan tarpeiden tekoon. Kissa ei yleensä käytä samaa paikkaa kovin usein, koska se haluaa suojautua loisilta. Tämän voi huomioida kotonakin – hiekkalaatikko-ongelmissa on harvoin kyse siitä, etteikö kissa muistaisi missä laatikko on, joten laatikkoa voi siirtää, mikäli löytää sille sopivamman paikan.

Ensinnäkin hiekkalaatikoita tulisi olla 1/kissa + 1. Eli yhdelle kissalle kaksi laatikkoa, kahdelle kolme ja niin edelleen. Vaikka kaikki kissat käyttäisivät sopuisasti yhtä laatikkoa, varalaatikot on hyvä silti olla olemassa pullonkaulatilanteita varten. Mikäli käytössä olevat laatikot ovat kaikki kuormitettuja, niitä voi laittaa vielä muutaman lisää, varsinkin jos vahinkoja sattuu.

Laatikon tulisi olla kooltaan mahdollisimman suuri. Niin suuri, että riittävää on vaikea löytää eläinkaupoista. Mitä isompi kissa, sitä isompi laatikko. Hiekkalaatikko ei voi olla liian suuri. Mallin valinnassa on hyvä ottaa huomioon laatikon pohjaosan korkeus, koska koppa sen päällä on turha. Moni kissa käyttää kannellista laatikkoa ihan sujuvasti, mutta se ei ole kissalle tyypillistä. Varsinkin jos ongelmia ilmenee, kannesta on syytä hankkiutua eroon. Kopalliset laatikot on varmaan kehitetty hajuhaittojen takia ja pitämään hiekat laatikon sisäpuolella. Hiekan pitää sisällä riittävän korkea reuna ja hajujen suhteen voidaan miettiä, että onko hiekka oikeanlaista ja toisaalta, kuuluuko kissan jätösten haista.

Kuvan hiekkalaatikko on aivan liian pieni ja sen sijainti on liian keskeinen. Hyviä puolia ovat siisti hiekka ja avomalli, jota moni kissa pitää parhaana vaihtoehtona. 

 

 

 

Kissa käyttää mieluiten avolaatikkoa, joka sijaitsee sopivassa paikassa; ei liian keskeisesti mutta ei myöskään liian syrjässä oleskelupaikkoihin nähden. Laatikko pitäisi olla mahdollisimman kaukana ruokintapaikoista tavallaan elinpiirin reunoilla. Kissa harvoin arvostaa hiekkalaatikkoa lepäilyalueellaan tai kiipeilypuunsa juurella. Toisaalta, jos kissa oleilee tietyissä huoneissa, hiekkalaatikko voi olla liian kaukana jos se sijaitsee vaikkapa toisessa kerroksessa. Kokeilemalla tämänkin voi selvittää. Oleellista hiekkalaatikon sijainnissa on se, että kissa kokee turvalliseksi mennä laatikkoon ja sieltä pois. Tämä on syytä huomioida varsinkin jos taloudessa on muita eläimiä tai kissoja. Pahin mahdollinen asia, mitä kissan mielestä voi tapahtua, on tulla väijytetyksi hiekkalaatikolla.

Kissa arvostaa siisteyttä! Se myös arvostaa yleisimmin paakkuuntuvaa hiekkaa, joskin hiekkaa on mahdollista vaihtaa asteittain, jos tarpeen.

Trilogian toinen osa käsittelee ongelmanratkaisua, eli missä voi olla syy, jos kissa ei käytä hiekkalaatikkoa.

Laitetaan käyntiin #hiekkalaatikkohaaste Postaa kuva omasta hiekkalaatikostasi facebook-sivulle tai instaan #hiekkalaatikkohaaste ja kerro, mitä hyvää ja mitä parannettavaa omassa laatikossasi on 🙂

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa esittelen omat hiekkalaatikkosysteemini ja näytän esimerkkien kautta, mihin sijoittaisin hiekkalaatikoita.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Turhautunutta naukumista, jatkuvaa levottomuutta, vääriin paikkoihin pissailua. Vaikka kissalla olisi välitön fyysinen hyvinvointi kunnossa, eli hyvää ruokaa, terveys ja loistava hoito, se saattaa joskus turhautua tai stressaantua.

Kissan stressi voi ilmetä eri yksilöillä eri tavoin, osa vetäytyy ja osa hyppii seinille. Stressi ei ole pitkässä juoksussa toivottava tila, koska se voi altistaa erilaisille tulehduksille ja sitä kautta alentaa hyvinvointia. Stressaantunut ja turhautunut kissa vaikuttaa oloonsa tyytymättömältä, eikä mikään oikein tunnu auttavan tilanteeseen. Huutamista ja naukumista oppii sietämään jonkin verran, mutta pissailu ajaa omistajat usein jaksamisen äärirajoille.

Perustarpeiden lisäksi kissa tarvitsee mielekästä puuhaa. Se on suunniteltu saalistamaan jopa 50 kertaa päivässä, joten se on aktiivinen eläin. Kissa voi laitostua ja masentua, mikä näkyy usein aktiivisuuden vähenemisenä – kissan elämä on nukkumisen ja syömisen vuorottelua. Kissan mielialan ja sitä kautta aktiivisuuden nostaminen lähtee siitä, että annetaan sille syy ja mahdollisuus käyttää päätään. Tässä kolme helpointa vinkkiä kissan pään väsyttämiseen.

  1. Poista ruokakuppi käytöstä. Laita nappulat pahvilaatikkoon, sanomalehden sivujen väliin, ruokinta-automaattiin, pallomereen, kissatorniin, vessapaperihylsyyn, fleecerullan sisään… Kun lähdet töihin, voit olla tyytyväinen, koska kissalla on puuhaa pitkin päivää. Jos syötät märkäruokaa, kupin käyttö on sallittua 😉 – laita kuppi saunaan, anna osa herkkujen muodossa tai piilota kuppi kerrallaan ruoka-annos eri paikkaan.
  2. “Sisusta” kissaystävällisesti. Jätä paperipussi tai pahvilaatikko lattialle, rytistä sanomalehden sivuja ja työnnä niitä pahvilaatikkoon. Laita viltit ja fleecehuovat tuolien päälle teltoiksi. Päiväpeitosta saat suuren pussin tai teltan, joka kiinnostaa kissoja lähes poikkeuksetta. Pussi, laatikko tai viltti asennettuna asuntoon on pieni asia, joka aktivoi kissaa huomattavan paljon. Tähän voi yhdistää vielä herkkujen piilottelun.
  3. Käytä hetki päivässä kissan kouluttamiseen. Kouluttaminen on kognitiivinen virike, jonka avulla kissa rentoutuu, tulee tyytyväisemmäksi ja turhautuminen vähenee. Kissatalolla tehdyssä tutkimuksessa kissat vietiin muutaman kerran päivässä hetkeksi treenaamaan tassun antamista, ja jo kymmenen päivän jälkeen huomattiin, että koulutukseen osallistuneilla kissoilla oli vähemmän hengitystieoireita ja ne olivat tyytyväisempiä ja tasaisempia käytökseltään kuin kontrolliryhmän kissat. Temppujen teettäminen herkkujen avulla on helppo ja hauska tapa pitää kissaa tyytyväisenä. Voit itse päättää, mitä temppuja harjoittelet: joko hyödyllisiä tai ihan vaan hauskoja ja tarpeettomia.

Kokonaishyvinvoinnin kannalta käyttäytymistarpeiden huomioiminen on yhtä tärkeää kuin terveydenhoito tai oikea ruokinta. Kissan pitäminen hyvällä tavalla kiireisenä auttaa monessa alkavassa ongelmassa jo pitkälle.

Virikkeellisen ympäristön hyötyjä on löydetty useita: virikkeet parantavat muistia ja oppimiskykyä, nostavat mielialaa ja nopeuttavat esimerkiksi leikkauksesta tai sairaudesta toipumista.

Heitän #helpotvirikkeet -haasteen, kuvaa videolle mitä helppoja virikkeitä keksit ja linkkaa kuva instaan #helpotvirikkeet tai facebookiin!

 

virikkeidenvaikutukset

 

Gourkow & Phillips, 2016

Kahlitsemattomat

Kissan ja ihmisen suhde on outo ja kissa on mystinen eläin. Ei edes tiedetä varmaksi, onko kissa kesyyntynyt vai ei; todennäköisesti se on kesyttänyt joko ihmisen tai itsensä. Kissaan ei päde suuren mittakaavan jalostusvalinta – valtaosa maailman kissoista päättää itse, kenen kanssa lisääntyy. Kissaan liittyy paljon tunteita suuresta vihasta halveksintaan ja toisaalta taas valtavaan arvostukseen ja kunnioitukseen.

Kissan elämään liittyy melko paljon uskomuksia ja myyttejä. Yksi niistä liittyy kissan elinpiiriin. Osa ihmisistä on sitä mieltä, ettei kissan elinpiiriä voi eikä saa rajoittaa, eikä kissa ole tyytyväinen ellei se saa ulkoilla vapaasti mielensä mukaan. Samaan aikaan kuitenkin hevonen tai koira itsestäänselvästi sopeutuvat rajoitettuun elämään tai sellaiseen elämään, josta niillä ei ole aiempaa kokemusta.

Onko kissa sitten tyytyväinen vapaana kylillä?

Kyllä se voi olla. Yhtä tyytyväinen kuin mikä tahansa eläin täysin vapaana. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se pärjäisi siellä. Villiintyneet kissat eivät hae apua, vaan pysyvät mieluummin piilossa ja kuolevat nälkään kuin tulevat norkoilemaan ja ruokaa tai lääkkeitä etsimään. Arviolta yli puolet ulkorakennuksiin tai muuten pihalle syntyneistä pennuista kuolee ennen vuoden ikää nälkään, kylmään, sairauksiin tai onnettomuuksiin (*ei ole suomalainen tutkimus). Vapaana elävän kissan elämä on lyhyempi kuin sisäkissan (*ei ole suomalainen tutkimus). Eivät ne kotoa poissa olevat kissat missään hiiriparatiisissa elele pieni margaritamuki kädessä.

Kolmisen vuotta sitten ajoin aamuhämärässä hiekkatietä pitkin. Huomasin -20 asteen pakkasessa kissan makaavan tiellä yliajettuna. En osannut muuta tehdä kuin nostaa sen kyytiin ja toimittaa eläinlääkäriin. Kissaa lämmitettiin ja sen murtunut lantio piti leikata. Ikää sillä oli noin 4 kk ja ennuste kohtalainen, siksi ryhdyin siihen. Kissa jäi meille ja eli sisäkissana pari iloista vuotta, kunnes toisen puolen jalka petti ja kissa piti lopettaa. Silloin harmitti se, että a) joku pitää kissojaan öitä pihalla kovalla pakkasella, b) joku ajaa kissan yli, eikä vaivaudu edes pysähtymään. Molemmat kuvastavat asennetta kissoja kohtaan. Moni, jolle kerroin leikkauksesta ja kissan pelastamisesta pyöritteli silmiään. Se nyt on vain kissa. Joo, se nyt on vain kissa. Ei nyt tullut muuta siinä hetkessä mieleen ja homma meni niin.

Ihmisen kanssa eläminen tarkoittaa aina kompromisseja hyvinvoinnin suhteen, mikä tarkoittaa sitä, että millekään eläimelle ei pystytä tarjoamaan juuri samanlaisia olosuhteita kuin niillä luonnossa olisi. Hevosilla tingitään korsirehusta, liikunnasta ja kavereista, koirilla tingitään vaikka mistä, mutta kissojen kohdalla saalistamisesta ei tingitä.

Ajattele, jos hevosiin tai koiriin suhtauduttaisi samalla tavalla kuin kissoihin:

“Poku lähti reissuun kaksi viikkoa sitten, eikä ole tullut kotiin. Lapset jäivät kaipaamaan, joten hankimme uuden hevosen. Tokihan sen täytyy päästä vapaana ulkoilemaan, eihän se muuten ole tyytyväinen.”

“Tämä koira on kotoisin Lapista, jossa se on ollut aina vapaana. Ei se siis enää sopeudu perhekoiraksi tai hihnalenkeille. Sen täytyy saada olla vapaana. Kyllä se yleensä palaa reissuiltaan.”

“Pollelle laiduntaminen on niin tärkeää, etten voi pitää sitä vain tarhassa. Ihmettelen, miksi naapuri valittaa pihallaan olevista kasoista koko ajan. Kyllähän Polle kuitenkin pitää rikkaruohot kurissa.”

“Ei se haittaa jos Musti tekee pennut siskonsa Penin kanssa, tehkööt, voihan ne pennut aina tappaa.”

Koirat voivat siis olla tyytyväisiä ihmisten asunnoissa ja tonteilla. Hevoset voivat olla tyytyväisiä karsinoissaan ja tarhoissaan. Korkeasaaren eläimet voivat olla tyytyväisiä saarellaan. Mutta kissat, nekö eivät voi olla tyytyväisiä missään muualla kuin täydessä vapaudessa?

Ulkoilua puolustetaan, koska se on itselle helpoin vaihtoehto. Kissalle on hankalaa jaksaa järjestää sisällä tai valjaissa sellaista virikkeistöä, joka riittäisi pitämään kissan tyytyväisenä. On paljon helpompaa avata ovi ja toivoa parasta. Päivittäin tulen itsekin ajatelleeksi, että pitäisikö vaan antaa kissojen ulkoilla vapaasti. Sitten hetken päästä tulee mieleen, ettei tässä iässä enää kestä sitä epätietoisuutta, jonka jäljettömiin kadonneet kissat aiheuttavat.

 

 

Tarpeiden tekeminen muualle kuin hiekkalaatikkoon on yleisin syy luopua kissasta. Kissa haluaa tehdä asiansa hiekkalaatikkoon, koska sillä on luontainen tarve peittää tuotoksensa. Tässä muutama vinkki hiekkalaatikko-ongelmien ratkaisuun. Mikäli kissa lopettaa hiekkalaatikon käyttämisen, on syytä huolestua, se ei tee sitä huvikseen.

  1. Aina ensin eläinlääkäriin. Taustalla voi olla kipu, jonka kissa on mestari piilottamaan. Kivun ja sairauden mahdollisuus on aina suljettava pois ennen ongelman ratkomista muilla keinoilla.
  2. Laatikon sijainti ja ominaisuudet. Onko laatikoita tarpeeksi, eli yksi kissaa kohti plus yksi ekstralaatikko? Varmista, että laatikko on sellaisessa paikassa, että kissa uskaltaa mennä sinne ja saa olla rauhassa. Yleensä avolaatikko on kissojen mieleen enemmän kuin umpilaatikko yhdellä uloskäynnillä – kissa ei halua joutua saarretuksi vessareissullaan. Kissat yleensä pitävät eniten paakkuuntuvasta hienosta hiekasta, jonka avulla luontaista peittämiskäyttäytymistä voi toteuttaa. Kuinka usein laatikko puhdistetaan? Kissat pitävät pitkistä siivousväleistä yhtä paljon kuin ihmiset törkyisistä vessoista.
  3. Kissan elämänlaatu ja virikkeet. Kokeeko kissa stressiä? Huutaako se ovella taukoamatta päästäkseen ulkoilemaan? Riiteleekö se saman talouden kissa- tai koirakavereiden kanssa? Vetäytyykö se kaikesta sosiaalisesta toiminnasta? Jääkö sillä turkki hoitamatta? Nämä kaikki merkit voivat viitata siihen, että kissa kaipaa mielekästä toimintaa elämäänsä. Mielekäs toiminta pitää stressin loitolla ja elämänilon korkealla. Mitä paremmin kissa kotona viihtyy ja mitä vähemmän sillä on stressinaiheita, sitä helpompi sen on myös toteuttaa normaalia hiekkalaatikkokäyttäytymistä.

Muista, että terve kissa on motivoitunut hiekkalaatikonkäyttäjä. Ongelmat hiekkalaatikkotoiminnassa kertovat lähes aina muista ongelmista.

FullSizeRender

Tutustu virikevinkkeihin kissojen virikeluennolla!