Tyytyväinen kissa – perushuolto positiivisesti

Kissan huoltoon kuuluu sellaisia asioita, jotka eivät ole harjoittelematta helppoja. Kukaan kissa ei ole huoltovapaa ja siitä syystä kannattaakin valmistautua erilaisiin toimenpiteisiin, vaikka akuuttia tarvetta ei olisikaan. Pienellä huollolla voi välttää isompia remontteja – esimerkiksi hampaiden harjaaminen voi säästää kissaa ja kukkaroa.

Mitä väliä, miten huolto suoritetaan?

Huoltotoimet ovat välttämätön paha. Onko sillä niin väliä, miten kissa toimenpiteisiin suhtautuu, jos ne kuitenkin päättäväisesti tehdään? Riippuu toki siitä, kuinka usein huolto tapahtuu – päivittäinen epämukavuus on huono asia, kun taas tyytyväinen kissa voi helpommin sietää pienen jakson puoliväkisin tehtyjä toimenpiteitä.

Mikäli jokin asia, kuten harjaus tai hampaiden pesu tai lääkkeiden tai lisäravinteiden antaminen toistuu jatkuvasti, siihen kannattaa ehdottomasti kiinnittää huomiota. Omistajana et halua sotkeutua kissan silmissä mihinkään epäilyttävään toimintaan, joka ei kestä päivänvaloa. Et halua, että kissasi alkaa stressata seurassasi etkä varsinkaan halua, että kissan stressi kroonistuu. Se nimittäin näkyy ja tuntuu, mikäli näin pääsee käymään. Kissa on herkkä olento, jolla stressi aiheuttaa paljon ongelmia.

Rauhallisin ja päättäväisin ottein?

Suosittelen jättämään päättäväisyyden nurkkaan siinä vaiheessa, kun kohteena on eläin. Kissa, kuten mikään muukaan eläin, ei ymmärrä sellaisia käsitteitä kuin sisu, päättäväisyys tai periksiantamattomuus. On totta, että erittäin taitavasti tehtynä erilaisia käsittelytoimenpiteitä voi harjoitella sillä tavalla, että irti päästäminen ja helpotus vahvistavat oikeaa käytöstä. Kissaa ei kuitenkaan saa opetettua hyväksymään toimenpiteitä tekemällä niitä väkisin ja pitämällä kissaa pakolla kiinni. Lue lisää ajatuksia pakkosylityksestä, jota en suosittele. Rauhalliset ja päättäväiset otteet ovat hyvä asia silloin, kun toimenpide on kissalle tuttu ja se hyväksyy sen. Koulutusmenetelmänä rauhalliset ja päättäväiset otteet eivät toimi.

Mitä haittaa pienestä epämukavuudesta on?

Elämä ei aina ole pelkkää juhlaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi perusteltua pakottaa kissaa. Kissan elämässä on muitakin vastoinkäymisiä, omistajan ei tarvitse olla yksi niistä. Jokainen kiinnipitäminen on pois sylissä viihtymisestä. Jokainen pakottaminen lisää ja herättää epäluuloisuutta, joka lisää stressiä. Jokainen puoliväkisin tehty toimenpide on pois luottamuspankista ja kissan hallinnan tunteesta. Pienikin vastakkainasettelu kissan ja omistajan välillä luo jännitettä, murentaa suhdetta ja vähentää kissan (ja omistajan) mahdollisuuksia ennakoida toisen osapuolen tekemisiä. Jokainen taistelu opettaa kissalle, ettei sen mielipiteellä ole väliä, mikä taas laitostaa ja masentaa kissaa.

Miten saat positiivisen kierteen päälle?

Ajatellaan hetki luottamuspankkia. Sinne toisaalta tallettuvat myönteiset kanssakäymiset, jotka kasvavat korkoa yleistyen kissan asenteessa muihin tilanteisiin ja muihin ihmisiin. Toisaalta pankista nostetaan aina silloin, kun jotain epämiellyttävää tapahtuu. Luottamuspankissa on se hyvä puoli, että sinne saa tehtyä talletuksia omalla työllä. Nostojen suuruuteen vaikuttaa toimenpiteen vakavuus ja kesto.

Ajatuksen ydin on siinä, mitä sinun täytyisi tehdä, jotta luottamuspankin velat alkaisivat tuntua saatavilta. Miten saisit nostot käännettyä talletuksiksi?

Liittymällä jäseneksi pienellä, yhdeksän euron talletuksella, näet video, jossa kissojen tyypillisissä hoitotoimissa nostot käännetään talletuksiksi; lisäksi näet kuukauden ajan kaikki videot, joita kissa-aiheista on kertynyt jo yli toistakymmentä. Kissa-aiheissa on puhetta hiekkalaatikoista, kissan kesyttämisestä ja virikkeistä. Tule mukaan jäseneksi, jäsenyys on määräaikainen, eikä sinun tarvitse sitä erikseen irtisanoa.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Leimakirves laulaa. Eläimiä leimataan pitkiksi ajoiksi yksittäisten tapausten perusteella. Kerran potkaissut hevonen on se hullu, kerran purrut koira on vaarallinen.

Eläin voi käyttäytyä aggressiivisesti useasta eri syystä, joita on esitelty kirjoituksessa ”Aggressiivinen?”

Eläimen käytöstä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, vaan pyrkiä mahdollisimman objektiiviseen tilanneanalyysiin. Parhaiten eteenpäin päästään, kun pohditaan seuraavia asioita:

  1. Täytyy analysoida, millaista aggressiivinen käytös on ja missä tilanteessa eläin käyttäytyy aggressiivisesti
  2. Onko taustalla selkeää syytä?
  3. Onko ylläpitävää tekijää?

On eri asia, puolustaako eläin jälkeläisiään vai leikkiikö se. Tai oliko isku alun perin tarkoitettu jollekin muulle kuin omistajaparalle. Tai eivätkö eläimet vain pidä toisistaan vai onko niillä resurssipulaa.

Ja kannattaa muistaa, että kuten kuka tahansa ihminenkin, jokainen eläin voi tarpeen tullen käyttäytyä aggressiivisesti.

Samassa taloudessa asuvien kissojen välillä esiintyvä aggressiivisuus on melko yleinen ongelma. Kiistaa voi tulla resursseista, kuten tilasta, ruuasta tai omistajasta tai persoonat eivät vain kohtaa. Kahnauksia syntyy varsinkin silloin, kun talouteen tuodaan uusi kissa.

Amerikkalaistutkimuksessa selvitettiin 48 kissataistelun taustat ja keinot, joita tappelun vähentämiseksi oli käytetty. Tutkimukseen osallistuneista kissoista tappelun aloittaja oli useammin kolli, ja kohteena olivat yhtä todennäköisesti niin toiset kollit kuin naaraskissatkin.

Saattaa olla, että talouksissa asuvat kissat joutuvat olemaan lähempänä toisiaan kuin mitä ne vapaana eläessään olisivat. On myös mahdollista, ettei kotikissoilla ole ollut aikaa kehittää sosiaalisia taitojaan tai kommunikaatiotaan, kuten rauhoittavia eleitä, riittävän nopeasti. Kissojen sosiaalinen järjestelmä on melko joustava – se riippuu yksilöiden ominaisuuksista sekä resurssien riittävyydestä. Alkukinastelujen jälkeen yleensä vanhat kissat hyväksyvät uudet tulokkaat ensimmäisen kuukauden aikana; kuitenkin mitä iäkkäämpi vanha kissa on, sitä vaikeampaa uuden tulokkaan hyväksyminen voi olla.

Tappeluita voidaan vähentää sosiaalistamalla pentu nuorena muihin pentuihin sekä aikuisiin kissoihin. Lisäksi uusi kissa kannattaa esitellä vanhalle asteittain ja turvata kaikille pääsy tärkeisiin resursseihin. Aggressiivisilla kissoilla käytetään jonkin verran samoja rauhoittavia lääkkeitä ja mielialalääkkeitä kuin ihmisillä – tässä tutkimuksessa lääkkeiden käytöllä ei kuitenkaan ollut yhteyttä aggressiivisuuden vähenemiseen. Lääkkeiden käyttöä ei kuitenkaan voi suositella, sillä niillä voi olla ikäviä sivuvaikutuksia.

Kissat ovat yksilöitä, joilla on omat intressit. Ehkä on järkevämpää antaa kissan itsensä päättää, haluaako se seuraa vai ei.

Ellen M. Lindell, Hollis N. Erb, Katherine A. Houpt, (1997), ’ Intercat aggression: a retrospective study examining types of aggression, sexes of fighting pairs, and effectiveness of treatment’, Applied Animal Behaviour Science 55: 153-162.

Levine, E., Perry, P., Scarlett, J., Houpt, K. A., (2005), ’Intercat aggression in households following the introduction of a new cat’, Appiled animal behaviour science 90: 325-336.

Pääsyy kissan kesyyntymiseen on ollut sen loistavat metsästystaidot – kissa on jo kauan pitänyt hiiripopulaatiot kurissa. Nyt tämä sama ominaisuus ärsyttää monia. Kissa on kuitenkin peto, jolla on pedoille tyypilliset käyttäytymismallit vakiovarusteina. Näitä käyttäytymismalleja kissan on päästävä toteuttamaan voidakseen sekä fyysisesti että psyykkisesti hyvin.

Naukuuko kissasi taukoamatta? Seuraako se sinua ympäri asuntoa? Pyöriikö se ulko-ovella? Lymyileekö se omissa oloissaan ja pakoilee kontaktia? Nämä käytökset saattavat olla merkkejä siitä, ettei kissasi voi hyvin. Voit vaikuttaa kissasi hyvinvointiin monella tavalla; varmista ensin että perusasiat ovat kunnossa – vesi, ruoka, liikkumismahdollisuudet ja seura.

Kissan hyvinvointia on mahdollista parantaa tarjoamalla sille erilaisia virikkeitä. On syytä kuitenkin muistaa, että kaikki mikä on omistajasta hauskaa, ei välttämättä ole kissan mieleen. Virikkeellistäminen on prosessi, jossa eläimen elinympäristöön lisätään yksi tai useampi tekijä, joiden avulla halutaan parantaa eläimen psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Menetelmiä ovat mm. sosiaalinen virikkeellistäminen, vaihtoehtoiset ruokintamenetelmät, uudenlaiset rakenteet sekä tilalliset muutokset, vaihtoehtoiset elinympäristöt sekä aistivirikkeet.

Kissa voi ilmaista alentunutta hyvinvoinnin tasoa aktiivisesti tai passiivisesti – virikkeellistäminen on tilanne- ja yksilökohtaista ja tuloksen ratkaisee aina eläin. Erityisen tärkeää on tarkastuttaa kissa eläinlääkärillä ennen virikkeellistämisohjelmaa, etenkin silloin kun kissan käytös muuttuu äkillisesti tai kielii puutteellisesta hyvinvoinnista.

Pikaopas kissan virikkeellistämiseen (pdf)

Ellis, S.: Environmental enrichment, practical strategies for improving feline welfare, journal of feline medicine and surgery (2009), 11:901-912.

Case, L.: The cat: its behavior, nutrition, & health, Iowa State Press, 2003