Kissan ja ihmisen suhde on outo ja kissa on mystinen eläin. Ei edes tiedetä varmaksi, onko kissa kesyyntynyt vai ei; todennäköisesti se on kesyttänyt joko ihmisen tai itsensä. Kissaan ei päde suuren mittakaavan jalostusvalinta – valtaosa maailman kissoista päättää itse, kenen kanssa lisääntyy. Kissaan liittyy paljon tunteita suuresta vihasta halveksintaan ja toisaalta taas valtavaan arvostukseen ja kunnioitukseen.
Kissan elämään liittyy melko paljon uskomuksia ja myyttejä. Yksi niistä liittyy kissan elinpiiriin. Osa ihmisistä on sitä mieltä, ettei kissan elinpiiriä voi eikä saa rajoittaa, eikä kissa ole tyytyväinen ellei se saa ulkoilla vapaasti mielensä mukaan. Samaan aikaan kuitenkin hevonen tai koira itsestäänselvästi sopeutuvat rajoitettuun elämään tai sellaiseen elämään, josta niillä ei ole aiempaa kokemusta.
Onko kissa sitten tyytyväinen vapaana kylillä?
Kyllä se voi olla. Yhtä tyytyväinen kuin mikä tahansa eläin täysin vapaana. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se pärjäisi siellä. Villiintyneet kissat eivät hae apua, vaan pysyvät mieluummin piilossa ja kuolevat nälkään kuin tulevat norkoilemaan ja ruokaa tai lääkkeitä etsimään. Arviolta yli puolet ulkorakennuksiin tai muuten pihalle syntyneistä pennuista kuolee ennen vuoden ikää nälkään, kylmään, sairauksiin tai onnettomuuksiin (*ei ole suomalainen tutkimus). Vapaana elävän kissan elämä on lyhyempi kuin sisäkissan (*ei ole suomalainen tutkimus). Eivät ne kotoa poissa olevat kissat missään hiiriparatiisissa elele pieni margaritamuki kädessä.
Kolmisen vuotta sitten ajoin aamuhämärässä hiekkatietä pitkin. Huomasin -20 asteen pakkasessa kissan makaavan tiellä yliajettuna. En osannut muuta tehdä kuin nostaa sen kyytiin ja toimittaa eläinlääkäriin. Kissaa lämmitettiin ja sen murtunut lantio piti leikata. Ikää sillä oli noin 4 kk ja ennuste kohtalainen, siksi ryhdyin siihen. Kissa jäi meille ja eli sisäkissana pari iloista vuotta, kunnes toisen puolen jalka petti ja kissa piti lopettaa. Silloin harmitti se, että a) joku pitää kissojaan öitä pihalla kovalla pakkasella, b) joku ajaa kissan yli, eikä vaivaudu edes pysähtymään. Molemmat kuvastavat asennetta kissoja kohtaan. Moni, jolle kerroin leikkauksesta ja kissan pelastamisesta pyöritteli silmiään. Se nyt on vain kissa. Joo, se nyt on vain kissa. Ei nyt tullut muuta siinä hetkessä mieleen ja homma meni niin.
Ihmisen kanssa eläminen tarkoittaa aina kompromisseja hyvinvoinnin suhteen, mikä tarkoittaa sitä, että millekään eläimelle ei pystytä tarjoamaan juuri samanlaisia olosuhteita kuin niillä luonnossa olisi. Hevosilla tingitään korsirehusta, liikunnasta ja kavereista, koirilla tingitään vaikka mistä, mutta kissojen kohdalla saalistamisesta ei tingitä.
Ajattele, jos hevosiin tai koiriin suhtauduttaisi samalla tavalla kuin kissoihin:
“Poku lähti reissuun kaksi viikkoa sitten, eikä ole tullut kotiin. Lapset jäivät kaipaamaan, joten hankimme uuden hevosen. Tokihan sen täytyy päästä vapaana ulkoilemaan, eihän se muuten ole tyytyväinen.”
“Tämä koira on kotoisin Lapista, jossa se on ollut aina vapaana. Ei se siis enää sopeudu perhekoiraksi tai hihnalenkeille. Sen täytyy saada olla vapaana. Kyllä se yleensä palaa reissuiltaan.”
“Pollelle laiduntaminen on niin tärkeää, etten voi pitää sitä vain tarhassa. Ihmettelen, miksi naapuri valittaa pihallaan olevista kasoista koko ajan. Kyllähän Polle kuitenkin pitää rikkaruohot kurissa.”
“Ei se haittaa jos Musti tekee pennut siskonsa Penin kanssa, tehkööt, voihan ne pennut aina tappaa.”
Koirat voivat siis olla tyytyväisiä ihmisten asunnoissa ja tonteilla. Hevoset voivat olla tyytyväisiä karsinoissaan ja tarhoissaan. Korkeasaaren eläimet voivat olla tyytyväisiä saarellaan. Mutta kissat, nekö eivät voi olla tyytyväisiä missään muualla kuin täydessä vapaudessa?
Ulkoilua puolustetaan, koska se on itselle helpoin vaihtoehto. Kissalle on hankalaa jaksaa järjestää sisällä tai valjaissa sellaista virikkeistöä, joka riittäisi pitämään kissan tyytyväisenä. On paljon helpompaa avata ovi ja toivoa parasta. Päivittäin tulen itsekin ajatelleeksi, että pitäisikö vaan antaa kissojen ulkoilla vapaasti. Sitten hetken päästä tulee mieleen, ettei tässä iässä enää kestä sitä epätietoisuutta, jonka jäljettömiin kadonneet kissat aiheuttavat.
