Tyytyväinen kissa – arjen perustaitoja kissaystävällisesti

Kissan hyvinvointi perustuu sen omaan kokemukseen asioiden tilasta. Hyvinvointiin kuuluu toki keskeisesti terveys ja ruokavalio, mutta myös suhde omistajaan ja muihin mahdollisiin eläimiin taloudessa sekä päivittäisen elämän mielekkyys.

Mistä kissan elämään ja arkeen voi ammentaa mielekkyyttä?

Hyvinvoinnin kokemuksella ei ole ylärajaa. Mielikuvitus on ainut este siihen, kuinka paljon kissan hyvinvointia on mahdollista kehittää. Arki rullaa usein samaa rataa päivästä toiseen, ja aina ei tarvitsekaan keksiä sirkustemppuja kissan iloksi. Parhaat hyvinvointiteot eivät edes ole sirkustemppuja, vaan niillä syvennetään suhdetta ja annetaan kissalle itselleen eväitä parantaa elämänlaatuaan.

Hyvinvoinnin ja kissan tyytyväisyyden osalta ei kannata miettiä, mikä kissalle riittää vaan mieluummin mitä kissa tarvitsee. Kissa pysyy hengissä kun se saa ruokaa ja hoitoa. Kuitenkin psyykkisellä puolella on yhtä suuri merkitys kuin fyysisellä terveydellä. Ongelma syntyy siitä, että kissaa voi olla hankala motivoida osallistumaan psyykkisen hyvinvoinnin nostamistalkoisiin.

Olisiko mahdollista, että kissan mielipidettä kuunneltaisiin nykyistä enemmän?

Millä tavalla kissa osaa kommunikoida ihmisen kanssa? Naukumalla. Jokainen kissanomistaja osaa kaataa ruokaa kuppiin kun kissa johdattelee kaapille, kiehnää jaloissa ja huutaa. Mitä muuta kissa osaa kertoa kuin ruokahalunsa? Ja onko sillä väliä?

Miksi koira on niin helppo motivoida koulutukseen ja kissa niin vaikea? Voisiko yksi selitys löytyä siitä, että kissa elää omistajansa kanssa ikään kuin kämppiksenä ja koira taas tekee asioita aktiivisesti omistajansa kanssa, parhaan ystävän pestissä. Pidän yhtenä mahdollisena selityksenä kissan asenteelle sitä, että ne kasvatetaan pennusta saakka toimimaan yksin. Niiden ei tarvitse pyytää mitään muuta kuin ruokaa, eikä vapaalla ruokinnalla sitäkään.

Toisaalta on hyvä asia, että kissa niin sanotusti pärjää itsenäisesti. Toisaalta sen hyvinvoinnin kannalta se voi olla huono asia. Mikäli kissalla ei ole motivaatiota muodosta suhteita tai tehdä asioita yhdessä tai kommunikoida, sen elämä voi käydä melko yksitoikkoiseksi. Suhde omistajaan ja mielekäs puuhastelu tuovat arkeen mielekkyyttä. Omistajan kanssa toimiminen on kissan elämässä tärkeä virike – se ei ole vähäisin syy aktivoida kissaa!

Mistä voi aloittaa?

Onko kissasi laitostunut sohvalle? Katsooko se vain ihmeissään kun heilutat herkkuja sen nenän edessä? Poistuuko se paikalta kun yrität opettaa sille temppuja? Tämä kaikki on aivan normaalia toimintaa kissalle, jolla ei ole a) motivaatiota tai) kokemushistoriaa siitä, että yhdessä tekeminen on hauskaa. Hyvä uutinen on se, että nämä on mahdollista kissalle asentaa aikuisenakin.

Aloita mahdollisimman yksinkertaisista asioista. Tee tehtävät kissalle mielekkäiksi ja helpoiksi; jos alat odotella, että se hakee postin laatikosta, voi olla että saat odottaa pitkään!

Mikäli olet kiinnostunut kissan kouluttamisesta ja hyvinvoinnista, käy liittymässä tähän ryhmään! Lisäksi tulossa aiheeseen liittyvä luento!

Liittymällä jäseneksi näet kaksi yksinkertaista temppua: hyppää syliin ja hyppää sormen osoittamaan suuntaan, ja osaat videon katsottuasi opettaa ne omalle kissallesi. Jäsenenä näet myös kymmeniä muita kissa-aiheisia videoita! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen kissa – näin teet hyvinvointikartoituksen

Mitä kaikkea kissa kaipaa voidakseen hyvin? Luonnollisesti tilaa, sopivaa ruokaa, raikasta vettä, oikeanlaista seuraa ja virikkeitä ja aivopähkinöitä. Mutta riittääkö se, että kissalla on nämä kaikki hyvän elämän avaimet ulottuvilla ja käytettävissä? Kuten raha, joka makaa patjan alla, ei tee onnelliseksi, ei kissaakaan tee onnelliseksi pelkkä hyvän elämän mahdollisuus. Mikäli kissa on terve ja tyytyväinen elämäänsä, ei kannata muuttaa mitään. Kissaa kannattaa kuitenkin opetella katsomaan ulkopuolisen silmin, koska pienistä käyttäytymisen muutoksista voi huomata kivun tai sairauden, joka kissojen kohdalla muuten jää usein huomaamatta.

Jotta kissan käyttäytymistä voidaan arvioida, täytyy ensin tietää mitä kissat keskimäärin tekevät, eli mikä on niin sanotusti normaalia ja odotettavissa olevaa käyttäytymistä kissalta. Lähteistä (ja olosuhteista) riippuen, kissa viettää tyypillisesti yli puolet vuorokaudesta lepäillen ja nukkuen. REM-uni on kissalle elintärkeää, ja siihen vaikuttaa huomattavan paljon ympäristö ja olosuhteet. Hereilläoloajan kissa käyttää leikkiin, ruokailuun ja itsensä hoitamiseen. Hiekkalaatikolla tulee vierailla riittävän usein ja vettäkin pitäisi lipikoida. Moni tarkkaileekin kissaa osin tiedostamatta, jolloin muutoksiin havadutaan viiveellä. Tyypillistä on alkaa pohtia, onko kissa aiemminkin tehnyt näin vai onko tapa alkanut vasta hiljattain. On hankala sanoa, onko muutosta tapahtunut, jos ei asiaa ole aktiivisesti seurannut.

Kissojen terveysasioista, kuten rokotuksista ja madotuksista tai painosta, pidetään usein kirjaa. Samaan tapaan kannattaa pitää kirjaa kissan tavoista. Ei välttämättä joka päivä, mutta ehkä kerran kuussa. Tällä tavalla voi havaita pieniä muutoksia, kuten liikkumisen muuttumista tai lempipaikkojen vaihtumista. Muutokset lempipaikoissa tai vaikkapa nukkumisasennoissa ovat tärkeitä tietoja, varsinkin jos kyseessä on kesytettävä arka kissa. Muutos nukkumisasennossa kertoo usein kotiutumisen asteesta ja stressitasosta. Kissan käyttäytymisen seuraaminen ei edellytä ympärivuorokautista valvontaa, vaan voit hyvin valita ne hetket päivästä kun tarkkailet kissaa. Voit tarkkailla kissaa myös teemoittain; tämä voi olla erityisen hyödyllistä jos sinulla on useampi kuin yksi kissa. Pistä merkille kunkin kissan yksilölliset tavat alkaen ruokailusta ja leikistä aina nukkumiseen ja sosiaalisuuteen.

Hyvinvointikartoituksen voit aloittaa niin, että seurailet kissaa muutamana päivänä ja kirjaat ylös, mitä se tekee milloinkin. Voit merkata ylös tunnit, jotka kissa käyttää nukkumiseen, leikkimiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Lisäksi voit laskea kertaluontoisia asioita, kuten turkinhuoltoa, ruokailua tai raapimista. Ainoastaan mittaamalla saat sellaista tietoa kissastasi, johon voit muutoksien avulla vaikuttaa. Mikäli kyseessä on vaikkapa eläinlääkärin määräämä dieetti, on sen järjestäminen hankalaa, jos muutettavat asiat ovat ainoastaan ruuan laatu ja määrä tai leikin lisääminen. Jotta painonhallinta olisi helppoa, mielekästä ja järkevää, tulee omistajan pyrkiä muuttamaan kissan aktiivisuustasoa kokonaisuutena – ei ainoastaan vaikuttaa irrallisiin palasiin. Koska vuorokaudessa on vain 24 tuntia, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Et voi lisätä kissan elämään jotain, ilman että joku toinen asia vähenee. Tämä on tärkeä huomio!

Mitattavat asiat voivat olla siis tunteja, kun mitataan pitkäkestoista tapahtumaa, kuten nukkumista. Nukkumisessa voi myös erotella eri asennot, ne ovat erityisen merkityksellisiä hyvinvoinnin kannalta. Tapahtumien mittauksessa käytetään tukkimiehen kirjanpitoa. Kiinnostavia mitattavia asioita ovat mm. kissojen väliset vuorovaikutustilanteet – määrä ja laatu, sekä ihmisen ja kissan vuorovaikutustilanteet, hyökkäilyt ja vaikkapa juominen. Juomista voit toki mitata myös mittaamalla käytetyn veden määrää. Muita asioita, joita voi mitata on tilankäyttö, eli kuinka suurta osaa käytössä olevasta tilasta kissa oikeasti käyttää. Tämä seikka on varsin oleellinen, kun kissa muuttaa sijais- tai uuteen kotiin. Tähän liittyvä mitattava asia on hiekkalaatikon sisältö, mikä on monikissatalouksissa joskus haastavaa jos ei ole jokaisella kissalla omaa nimikoitua lempilaatikkoa.

Mitä mitattavilla asioilla sitten tekee? Mitä enemmän kissan päivä koostuu lajityypillisestä toiminnasta, eli asioista, joita kissan kuuluu tehdä, sitä parempi kissan hyvinvointi todennäköisesti on. Yleensä tällöin kissa myös käyttää sen käytettävissä olevaa tilaa sekä muita resursseja, eikä ole niin altis stressille. Mitä paremmat ”tulokset” mittauksista saa, sitä parempi kissan mieliala yleensä on ja sitä vähemmän sillä on käyttäytymisen kanssa ongelmia. Mittaaminen siis kannattaa!

Liittymällä blogin jäseneksi näet videon, mitä hyvinvointikartoituksessa kannattaa tarkkailla. Jäsenenä näet myös parikymmentä muuta kissa-aiheista jäsenvideota. Nyt kannattaa liittyä!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Virike kissan mukaan!

Virikkeistä puhutaan joka puolella ja sana on jossain määrin kokenut inflaation ja ehkä alkuperäinen idea on saattanut hälventyä. Virikkeitä tutkitaan ympäristöissä, joissa on paljon kissoja samanlaisissa olosuhteissa – usein kissojen virikkeitä tutkitaan löytöeläintaloissa. Kotikissoilla tutkiminen olisi haastavampaa, kun jokaisella kissalla on erilaiset olosuhteet, joiden vaikutusta ei voitaisi rajata tutkimuksesta pois. Löytöeläintaloissa tehtyjä tutkimuksia voidaan soveltaa kotikissoille, kun otetaan huomioon kissakohtaiset mieltymykset ja erot.

Virikkeiden tavoitteena on lievittää ja ehkäistä stressiä. Virike voi olla mikä tahansa kissan elinympäristöön lisättävä asia, joka lisää kissan omaehtoista motorista toimintaa ja sitä kautta vaikuttaa stressiä lievittävästi. Kissalla täytyy olla kissamaista ja mielekästä tekemistä, jotta sen turhautuminen ja pelko pysyvät siedettävällä tasolla ja sitä kautta stressi alenee. Ei kuitenkaan ole aivan sama, mitä kissalle virikkeeksi järjestää, vaan kannattaa huomioida kissan persoonallisuus ja yksilölliset tavoitteet virikeohjelmalle. Jotta virikkeiden järjestäminen olisi tehokasta ja järkevää, tarvitaan tietoa siitä, mitä kukin kissa eniten arvostaa. Esimerkiksi kirjojen lukeminen on monelle ihmiselle rentouttavaa ja stressiä lievittävää tekemistä. Se ei kuitenkaan riitä, että kirjahyllyssä komeilee rikos ja rangaistus, koska lukematon kirja ei ole tehnyt tehtäväänsä; se ei lievitä stressiä. Sama pätee kissoihin – niille on turha omantunnontuskissa ostaa erilaisia härpäkkeitä, jos ne eivät niitä käytä. Vain käytetty virike tekee tehtävänsä.

Tutkimuksessa (Ellis et al., 2017) haluttiin selvittää valintojen avulla, minkälaisia virikkeitä kissat arvostavat rajoitetuissa olosuhteissa. Kissat laitettiin asumaan häkkiin, jossa keskialueella oli perustarvikkeet, kuten ruoka, vesi ja hiekkalaatikko. Keskihäkin ympärillä oli neljä virikealuetta, joista yksi oli tyhjä, yhdessä oli pahvilaatikko, yhdessä hylly ja yhdessä lelu. Tutkijat mittasivat, kuinka paljon aikaa kissat viettivät kussakin osastossa.

Tulokset paljastivat, että kissat valitsivat useammin virikkeellisen osaston kuin tyhjän, eli kissat vaikuttivat todella arvostavan virikkeitä. Virikkeistä parhaaksi osoittautui pahvilaatikko ja sen jälkeen hylly. Lelun kanssa kissat viettivät aikaa näistä kolmesta vähiten. Piilolaatikko oli niin tärkeä, että sen voisi nostaa virikestatuksesta perustarpeeksi. Piilolaatikon vaikutuksista voit lukea lisää täältä! Johtopäätöksenä tässäkin tutkimuksessa oli se, että piiloutumisen tarve on todella suuri ja että stressaavissa tilanteissa ensimmäinen edellytys on piilolaatikon tarjoaminen.

Löytökissoista kotikissoihin… Kotitiikerille ei pahvilaatikko välttämättä tuota onnea, vaikka ne piiloja kaipaavatkin, ja joudutaan miettimään muita ratkaisuja virikkeiden toteuttamiseen. Valjaissa ulkoiluttaminen on yksi tärkeä ja erittäin tehokas tapa aktivoida ja väsyttää kissaa. Siinä yhdistyy parhaimmillaan moni eri virikeryhmä; kissa saa tepastella erilaisilla alustoilla, nähdä ja kuulla ja haistaa luontoa ja olla vuorovaikutuksessa omistajansa kanssa. Ulkoilu parantaa omistajan ja kissan välistä suhdetta ja vuodenaikojen mukaan vaihtuva ympäristö takaa mielenkiinnon. Kissaa ei kuitenkaan voi viedä valmistelematta pihalle narun jatkeena, vaan harrastus vaatii huolellisen alkutreenin. Ulkoiluissa on eroja, ja ensimmäisillä kerroilla kissalle jää yleensä mieleen se, onko ulkoilu hauskaa yhdessäoloa vai pelkoa aiheuttava kokemus. Ulkoilu lähtee liikkeelle valjastamisesta, josta voit lukea lisää täältä!

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa oma kissani on ensimmäistä kertaa valjaissa pihalla ja saat vinkit siihen, miten kissaa kannattaa ulkoiluun valmistella ja mihin ulkoilun aikana kannattaa kiinnittää huomiota (videon kesto 11 min.)

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissat hajuhommiin – näin pääset alkuun

Kun kerran ryhtyy aktivoimaan kissaa, niin siltä polulta on harvoin paluuta. Kissalle opettaa nopeasti ylä- ja alavitoset sun muut tarpeelliset temput, kun luopuu vapaista nappuloista ja löytää motivaation. Kissojen kanssa tulee eteen sama ongelma kuin muidenkin eläinten kanssa; mitä seuraavaksi? Varsinaiset koulutusongelmat ovat todella harvinaisia. Ongelma tulee siitä, ettei hetken kuluttua enää keksi, mitä opettaisi. Mielikuvitus loppuu kesken.

Taitoja voi jakaa erilaisiin kategorioihin sen mukaan, mitä perustaitoja ne edellyttävät. On kosketuskeppijohdannaiset, tassujen käyttöön perustuvat taidot, kohteisiin suuntautuvat taidot ja niin edelleen. Esimerkiksi käsittelyjohdannaiset taidot auttavat kissan käsittelyssä, tutkimisessa ja valjastamisessa. Kouluttamisesta on paljon hyötyä silloin kun se perustuu omaehtoisuuteen. Silloin kouluttaminen on virike, joka lisää kissan hyvinvointia ja aktiivisuutta. Kouluttamista voidaan harrastaa joko huvin vuoksi tai sillä voi olla jokin syvempi tarkoitus.

Kissalla on loistava hajuaisti! Sitä hyödynnetään kissan virikkeellistämisessä luvattoman vähän. Kissanminttu on ehkä tyypillisin hajuvirike, jota tietoisesti käytetään. Toisaalta myös herkkujen ja ruokien piilottaminen tukee hieman nenän käyttöä – ainakin jos vertaa kupista syömiseen. Toki jokainen tuo ulkoa mukanaan hajuja, joita kissa saa vaatteista ja kengistä tutkia. Mutta mitä jos opettaisi kissalle, että hajuilla on merkityksiä?

Kissan voi opettaa löytämään ja ilmaisemaan mitä tahansa hajuja, joko itselle tarpeellisia tai muuten vain käyttökelpoisia. Kissan voi opettaa ilmaisemaan kanttarellit tai tryffelit tai erilaiset hajut pahvilaatikoista – täytyy vain löytää se kuuluisa motivaatio! Oppimaan oppiminen on ehkä suurin yksittäinen tekijä minkä tahansa eläimen kanssa. Kun ne oppivat oppimaan, ne ymmärtävät pelin hengen. Kylmiltään mille tahansa eläimelle on hankala yrittää opettaa mitään – varsinkaan kissoille, joille ei löydy maan päältä treeneihin soveltuvaa palkkaa. Kun jaksaa nähdä sen vaivan, että sopiva palkka löytyy, on jo puoliksi voittanut! Et tarvitse naksutinta tai muita härpättimiä, jos et halua niitä käyttää; se riittää, että kissa onnistuu oppimaan yhden tempun ja mieluiten niin, että sitä palkitaan ensin oikeansuuntaisesta tekemisestä.

Yhden tempun oppimisen jälkeen yleensä tapahtuu mullistus, jonka jälkeen kaikki on helppoa.

Koska itse olen kohtuullisen suurpiirteinen ihminen, valitsin hajuksi kissanmintun. Liittymällä jäseneksi näet videon, jonka avulla pääset alkuun hajutyöskentelyssä kissojen kanssa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissan laihduttaminen voi olla hankalaa. Varsinkin niissä tilanteissa se on melkein mahdotonta, kun ei ole keinoa motivoida kissaa liikkumaan enemmän. Kissasi lihavuuskuntoluokituksen saat eläinlääkäriltä, joka antaa myös ohjeet dieettiruokavalioon. Hyvin suunnitellun ruokavalion rinnalla on tärkeää ylläpitää ja mahdollisesti lisätä kulutusta, eli aktiivisuutta. Moni kissa makaa mieluiten sohvannurkassa ja liikkuu sieltä keittiöön lähinnä ruoka-aikoina. Kissaa on kuitenkin mahdollista kannustaa liikkumaan uudelleen.

Kissa on suunniteltu olemaan liikkumistavaltaan enemmän pikapyrähtäjä kuin maratoonari. Kissaa ei tarvitse juoksuttaa tuntitolkulla, vaan useat lyhyet spurtit päivittäin auttavat lisäämään kulutusta. Ongelmallisinta on aktivoida kissaa, joka viettää pitkiä aikoja yksin ja jolla ei ole lajitoveria, sekä todella ylipainoista kissaa, jonka motivaatio leikkimiseen ja muuhun puuhasteluun on lähellä nollaa.

Kaikkien kissojen aktiivisuustasoa on mahdollista nostaa yksinkertaisin keinoin ruuan avulla. Yhtä tärkeää kuin mitä kissa syö, on miten se syö. Kissa on luonteeltaan saalistaja, ja se nauttii kun se saa tehdä töitä ruuan eteen. Omistaja joutuu käyttämään kekseliäisyyttä saadakseen kissaperunan ylös sohvalta, mutta se kannattaa: vaikka kissa itse ei tietäisi sitä, ruuan eteen ponnistelu on sille hyväksi.

Pääperiaatteet ruualla aktivoinnista voi johtaa kissan metsästyskäyttäytymisketjusta. Silla on taipumus etsiä ruokaa, vaania sitä, hyökätä sen kimppuun ja leikkiä sillä ja vasta viimeisenä, mikäli saaliseläin vaikuttaa täydellisen pilaantumattomalta, kissa viimeistelee työn, eli syö saaliin. Aktivoinnissa voi toisin sanoen keskittyä etsimiseen, jahtaamiseen tai kiinniottamiseen. Lisäksi voi myös käyttää erilaisia älypelejä, joissa kissa joutuu esimerkiksi tassullaan työskentelemään saadakseen nappulan.

Tutkimuksessa testattiin, miten virikkeet toimivat ruokavalion tukena painonpudotuksessa. Jo neljän viikon aikana aktiivisemmat kissat pudottivat enemmän painoa kuin pelkällä dieettiruualla olleet kissat.

Clarke et al., 2005

Jäsenille: videoluento kissan aktivoinnista ruuan avulla.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Neljä porrasta hiekkalaatikolle

Hiekkalaatikko-ongelmat, eli tarpeiden tekeminen vääriin paikkoihin on yleisin syy luopua kissasta. Tämä on harmillista, koska kissoja on heitteillä muutenkin runsaasti. Kissalla on aina joku syy olla käyttämättä hiekkalaatikkoa – sillä on luontainen tarve piilottaa tarpeensa ja mieluiten hiekkaan.

Mikäli kissa tekee tarpeitaan hiekkalaatikon ulkopuolelle, varaa aika eläinlääkärille – syynä oudolle käyttäytymiselle voi olla kipu, jonka kissa on mestari piilottamaan.

Mikäli kissa todetaan terveeksi, voi alkaa tehdä muita toimenpiteitä. Ensinnäkin kannattaa tarkastaa tämä yksinkertainen lista läpi.

  1. Hiekkalaatikoiden määrä on n+1, eli kissojen lukumäärä plus yksi laatikko
  2. Hiekkalaatikoiden sijainti on sellainen, että ne eivät muodosta pussinperiä, niihin on helppo kulkea ja ne ovat rauhallisissa paikoissa, eivät ruokailu- tai lepopaikkojen vieressä.
  3. Hiekka on kissalle sopivaa – kissat yleensä pitävät paakkuuntuvasta hienosta hiekasta eniten. Oman kissan mielipide selviää vain kokeilemalla.
  4. Siivous päivittäin. Mitä useammin siivoat hiekkalaatikot, sitä vähemmän saat varautua yllätyksiin. Kissat inhoavat epäsiistejä vessoja.

Muista, että kissa ei suinkaan ole tyhmä. Hiekkalaatikon paikkaa uskaltaa ja kannattaa vaihtaa, jos ongelmia ilmenee. Hiekkalaatikoiden määrää kannattaa myös lisätä, mikäli ongelmia on.

Kun hiekkalaatikkoasiat on saatu kuntoon, seuraava askel kissan onnellistuttamiseen on kissakohtainen, persoonallisuuden mukaan laadittu virikeohjelma. 

 

 

 

Oletko huomannut, että koira pysyy pihalla hyvin niin kauan, kun itse teet jotain? Se kaivaa kukkapenkkiä kanssasi, roikkuu haravassa ja kantelee risuja kun olet itse aktiivinen. Auta armias, kun asettelet takapuolesi polyrottinkituoliin ja olet aikeissa sihauttaa tölkin auki: koira alkaa kytätä naapuria, laajentaa liikkumisrangeaan ja kun silmä välttää, se poistuu aidan alta takametsään. (Tässä kohtaa haluan huomauttaa, että turvallisinta on pitää koiraa vain aidatulla pihalla, enkä suosittele pitämään koiria irrallaan.)

Jaan tässä kolme helppoa temppua, joita voit harrastaa koirasi kanssa omalla pihallasi, vaikka piha olisi mikroskooppisen pieni. Pihalla harrastamisesta on hyötyä – jos koira pitää omaa pihaanne viihdekeskuksena, sen ei tarvitse hakea hauskuutta rajan takaa naapurin kissaa jahtaamalla.

Samoja treenejä voit tehdä hieman tuunaten kissan kanssa.

  1. Offroad agility. Et tarvitse netistä tilattuja estepaketteja. Opeta hyppäämään kivelle ja kiveltä alas. Pujottele omenapuita ja marjapensaita. Kokoa esteitä tuoleista. Kaiva esiin hulavanne. Saat hauskoja videoita ja opetettua samalla tarpeellisia taitoja.
  2. Esine-etsintä. Opettamalla koiran tai kissan noutamaan voit päästä tekemään kaikkea hauskaa. Vie pihanurmelle erilaisia tavaroita ja päästä lemmikkisi hommiin. Voit vaikeuttaa tehtävää rajattomasti, tee tunnistusnoutoa tai nimeä eri tavaroita tai piilota niitä lehtikasoihin. Etsintä kehittää ja sillä on virikearvoa ja eläimet nauttivat siitä yleensä todella paljon.
  3. Virikeruokinta. Tämä on yksinkertaista. Voitko uskoa, että jos kissa tai koira saisi valita, se söisi joka päivä nappulansa mieluummin pihanurmelta piilotettuina tai leviteltyinä kuin kupista hotkimalla? Virikeruokinnan avulla a) väsytät eläintä hyvällä tavalla, b) voit muuttaa sen koko päivärytmiä näinkin pienellä vaivalla. Se voi vähentää ei-toivottua käyttäytymistä ja säilyä tyynempänä.

Kokeile ja hämmästy!