Oletko huomannut, että koira pysyy pihalla hyvin niin kauan, kun itse teet jotain? Se kaivaa kukkapenkkiä kanssasi, roikkuu haravassa ja kantelee risuja kun olet itse aktiivinen. Auta armias, kun asettelet takapuolesi polyrottinkituoliin ja olet aikeissa sihauttaa tölkin auki: koira alkaa kytätä naapuria, laajentaa liikkumisrangeaan ja kun silmä välttää, se poistuu aidan alta takametsään. (Tässä kohtaa haluan huomauttaa, että turvallisinta on pitää koiraa vain aidatulla pihalla, enkä suosittele pitämään koiria irrallaan.)

Jaan tässä kolme helppoa temppua, joita voit harrastaa koirasi kanssa omalla pihallasi, vaikka piha olisi mikroskooppisen pieni. Pihalla harrastamisesta on hyötyä – jos koira pitää omaa pihaanne viihdekeskuksena, sen ei tarvitse hakea hauskuutta rajan takaa naapurin kissaa jahtaamalla.

Samoja treenejä voit tehdä hieman tuunaten kissan kanssa.

  1. Offroad agility. Et tarvitse netistä tilattuja estepaketteja. Opeta hyppäämään kivelle ja kiveltä alas. Pujottele omenapuita ja marjapensaita. Kokoa esteitä tuoleista. Kaiva esiin hulavanne. Saat hauskoja videoita ja opetettua samalla tarpeellisia taitoja.
  2. Esine-etsintä. Opettamalla koiran tai kissan noutamaan voit päästä tekemään kaikkea hauskaa. Vie pihanurmelle erilaisia tavaroita ja päästä lemmikkisi hommiin. Voit vaikeuttaa tehtävää rajattomasti, tee tunnistusnoutoa tai nimeä eri tavaroita tai piilota niitä lehtikasoihin. Etsintä kehittää ja sillä on virikearvoa ja eläimet nauttivat siitä yleensä todella paljon.
  3. Virikeruokinta. Tämä on yksinkertaista. Voitko uskoa, että jos kissa tai koira saisi valita, se söisi joka päivä nappulansa mieluummin pihanurmelta piilotettuina tai leviteltyinä kuin kupista hotkimalla? Virikeruokinnan avulla a) väsytät eläintä hyvällä tavalla, b) voit muuttaa sen koko päivärytmiä näinkin pienellä vaivalla. Se voi vähentää ei-toivottua käyttäytymistä ja säilyä tyynempänä.

Kokeile ja hämmästy!

 

Kyselytutkimuksen mukaan liki kolmensadan vastaajan joukosta kaksi kolmannesta ilmoitti kissan käyttäytyvän ei-toivotulla tavalla; kissa oli aggressiivinen omistajaa kohtaan, pissasi vääriin paikkoihin tai riiteli perheen muiden kissojen kanssa.

Lelujen määrä ei korreloinut käytösongelmien kanssa – keskivertokissalla on seitsemän lelua. Suosituimpia leluja ovat hiiret, kissanminttulelut ja pallot. Kyseiset lelut soveltuvat kissoille hyvin, koska niissä kaikissa on saaliseläimen piirteitä. Valtaosa omistajista ei kierrätä leluja, vaikka siitä voisi olla hyötyä lelujen virikearvon kannalta. Lelujen vaihto parin päivän välein voi lisätä kissan kiinnostuneisuutta.

Kissan oikea saalistussessio kestää noin puoli tuntia. Jos haluaa leikkihetkestä parhaan hyödyn irti, kannattaa yrittää pyrkiä optimaliseen kestoon eli puoleen tuntiin. Tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän omistaja leikki kissan kanssa (mitä pidempi leikkihetki oli), sitä vähemmän kissalla oli käytösongelmia. Tässä tiedossa on paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Kissan kanssa leikkiminen kannattaisi olla jotain muutakin kuin olan yli heitetty hiiri. Leikkiä kannattaa rakentaa niin, että siinä toteutuvat kaikki metsästyskäyttäytymisketjun vaiheet saaliin paikantamisesta sen syömiseen. Leikkihetki voi alkaa pahvilaatikosta kuuluvalla rapinalla ja monien saalistusvaiheiden kautta edetä lentäviin nappuloihin. Leikki lisää lajityypillisen käyttäytymisen määrää ja käyttäytymisen monimuotoisuutta, mikä taas auttaa useimpien käytösongelmien ehkäisyssä ja käsittelyssä.

Vääriin paikkoihin pissailu on monen kissanomistajan painajainen. Hiekkalaatikko-ongelman esiintyessä on syytä käyttää katti ensin eläinlääkärillä ja seuraavaksi selvittää, onko kyseessä merkkailukäytös. Seuraavaksi on tehtävä salapoliisityötä ja nähtävä huomattavan paljon vaivaa ongelman selvittämiseksi. Useat laatikot eri hiekoilla, sopivissa paikoissa, kissan mahdollinen vastaehdollistaminen laatikolla käymiseen, pissapaikkojen puhdistus ja niissä ruokkiminen ja leikkiminen sekä stressin minimointi ja monikissatalouksissa kissojen välisten jännitteiden purkaminen ovat kaikki mahdollisia keinoja hiekkalaatikkokäytöksen uudelleenkehittämiseen.

Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että harva haki apua käytösongelmiin. Kissan käytösongelmia hoidetaan perinteisesti hankkiutumalla kissasta eroon, mikä on harmillista. Uusien lelujen hankkiminen ei yleensä auta käytösongelmien hoidossa, vaan tarvitaan stressinhallintaa ja mahdollisesti tunnetilan muuttamista. Kissojen käytösongelmissa virikkeillä on keskeinen rooli. Kissoja pidetään valitettavan vaatimattomina lemmikkeinä ja usein niiden älykkyyttä ja tarpeita aliarvioidaan. Lelujen lisäksi tulee huomioida myös muut virikkeellistämisen muodot, joita ovat kolmiulotteinen tila ja oleskelupaikat, kouluttaminen, ruokintaratkaisut sekä muuttuva, kiinnostava ympäristö. Tärkeää on myös muistaa aina sulkea pois mahdolliset sairaudet käytösongelmien taustalta.

Lue virikevinkkejä täältä

Strickler et al., 2014. Owner survey of toys, activities, and behavior problems in indoor cat. 

 

 

Ei tarvita hienoja maalattuja puomeja tai A-esteitä. Muutama pöytä, penkki ja saavi ja hyvin pääsee alkuun. Topi-kissa harjoittelee ensimmäistä kertaa ”esteitä”. Paikka on tuttu jo etukäteen. Palkkiona (anteeksi mainos, mutta ihmettelen mitä ne niihin laittavat, koska ovat niin suurta herkkua) whiskas katzinis (ei ole maksettu mainos).

kissa_agility

Esteiden harjoittelua voi harrastaa vähemmän ryppyotsaisesti – pääasia että on hauskaa.