Kissan laihduttaminen voi olla hankalaa. Varsinkin niissä tilanteissa se on melkein mahdotonta, kun ei ole keinoa motivoida kissaa liikkumaan enemmän. Kissasi lihavuuskuntoluokituksen saat eläinlääkäriltä, joka antaa myös ohjeet dieettiruokavalioon. Hyvin suunnitellun ruokavalion rinnalla on tärkeää ylläpitää ja mahdollisesti lisätä kulutusta, eli aktiivisuutta. Moni kissa makaa mieluiten sohvannurkassa ja liikkuu sieltä keittiöön lähinnä ruoka-aikoina. Kissaa on kuitenkin mahdollista kannustaa liikkumaan uudelleen.

Kissa on suunniteltu olemaan liikkumistavaltaan enemmän pikapyrähtäjä kuin maratoonari. Kissaa ei tarvitse juoksuttaa tuntitolkulla, vaan useat lyhyet spurtit päivittäin auttavat lisäämään kulutusta. Ongelmallisinta on aktivoida kissaa, joka viettää pitkiä aikoja yksin ja jolla ei ole lajitoveria, sekä todella ylipainoista kissaa, jonka motivaatio leikkimiseen ja muuhun puuhasteluun on lähellä nollaa.

Kaikkien kissojen aktiivisuustasoa on mahdollista nostaa yksinkertaisin keinoin ruuan avulla. Yhtä tärkeää kuin mitä kissa syö, on miten se syö. Kissa on luonteeltaan saalistaja, ja se nauttii kun se saa tehdä töitä ruuan eteen. Omistaja joutuu käyttämään kekseliäisyyttä saadakseen kissaperunan ylös sohvalta, mutta se kannattaa: vaikka kissa itse ei tietäisi sitä, ruuan eteen ponnistelu on sille hyväksi.

Pääperiaatteet ruualla aktivoinnista voi johtaa kissan metsästyskäyttäytymisketjusta. Silla on taipumus etsiä ruokaa, vaania sitä, hyökätä sen kimppuun ja leikkiä sillä ja vasta viimeisenä, mikäli saaliseläin vaikuttaa täydellisen pilaantumattomalta, kissa viimeistelee työn, eli syö saaliin. Aktivoinnissa voi toisin sanoen keskittyä etsimiseen, jahtaamiseen tai kiinniottamiseen. Lisäksi voi myös käyttää erilaisia älypelejä, joissa kissa joutuu esimerkiksi tassullaan työskentelemään saadakseen nappulan.

Tutkimuksessa testattiin, miten virikkeet toimivat ruokavalion tukena painonpudotuksessa. Jo neljän viikon aikana aktiivisemmat kissat pudottivat enemmän painoa kuin pelkällä dieettiruualla olleet kissat.

Clarke et al., 2005

Jäsenille: videoluento kissan aktivoinnista ruuan avulla.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Neljä porrasta hiekkalaatikolle

Hiekkalaatikko-ongelmat, eli tarpeiden tekeminen vääriin paikkoihin on yleisin syy luopua kissasta. Tämä on harmillista, koska kissoja on heitteillä muutenkin runsaasti. Kissalla on aina joku syy olla käyttämättä hiekkalaatikkoa – sillä on luontainen tarve piilottaa tarpeensa ja mieluiten hiekkaan.

Mikäli kissa tekee tarpeitaan hiekkalaatikon ulkopuolelle, varaa aika eläinlääkärille – syynä oudolle käyttäytymiselle voi olla kipu, jonka kissa on mestari piilottamaan.

Mikäli kissa todetaan terveeksi, voi alkaa tehdä muita toimenpiteitä. Ensinnäkin kannattaa tarkastaa tämä yksinkertainen lista läpi.

  1. Hiekkalaatikoiden määrä on n+1, eli kissojen lukumäärä plus yksi laatikko
  2. Hiekkalaatikoiden sijainti on sellainen, että ne eivät muodosta pussinperiä, niihin on helppo kulkea ja ne ovat rauhallisissa paikoissa, eivät ruokailu- tai lepopaikkojen vieressä.
  3. Hiekka on kissalle sopivaa – kissat yleensä pitävät paakkuuntuvasta hienosta hiekasta eniten. Oman kissan mielipide selviää vain kokeilemalla.
  4. Siivous päivittäin. Mitä useammin siivoat hiekkalaatikot, sitä vähemmän saat varautua yllätyksiin. Kissat inhoavat epäsiistejä vessoja.

Muista, että kissa ei suinkaan ole tyhmä. Hiekkalaatikon paikkaa uskaltaa ja kannattaa vaihtaa, jos ongelmia ilmenee. Hiekkalaatikoiden määrää kannattaa myös lisätä, mikäli ongelmia on.

Kun hiekkalaatikkoasiat on saatu kuntoon, seuraava askel kissan onnellistuttamiseen on kissakohtainen, persoonallisuuden mukaan laadittu virikeohjelma. 

 

 

 

Oletko huomannut, että koira pysyy pihalla hyvin niin kauan, kun itse teet jotain? Se kaivaa kukkapenkkiä kanssasi, roikkuu haravassa ja kantelee risuja kun olet itse aktiivinen. Auta armias, kun asettelet takapuolesi polyrottinkituoliin ja olet aikeissa sihauttaa tölkin auki: koira alkaa kytätä naapuria, laajentaa liikkumisrangeaan ja kun silmä välttää, se poistuu aidan alta takametsään. (Tässä kohtaa haluan huomauttaa, että turvallisinta on pitää koiraa vain aidatulla pihalla, enkä suosittele pitämään koiria irrallaan.)

Jaan tässä kolme helppoa temppua, joita voit harrastaa koirasi kanssa omalla pihallasi, vaikka piha olisi mikroskooppisen pieni. Pihalla harrastamisesta on hyötyä – jos koira pitää omaa pihaanne viihdekeskuksena, sen ei tarvitse hakea hauskuutta rajan takaa naapurin kissaa jahtaamalla.

Samoja treenejä voit tehdä hieman tuunaten kissan kanssa.

  1. Offroad agility. Et tarvitse netistä tilattuja estepaketteja. Opeta hyppäämään kivelle ja kiveltä alas. Pujottele omenapuita ja marjapensaita. Kokoa esteitä tuoleista. Kaiva esiin hulavanne. Saat hauskoja videoita ja opetettua samalla tarpeellisia taitoja.
  2. Esine-etsintä. Opettamalla koiran tai kissan noutamaan voit päästä tekemään kaikkea hauskaa. Vie pihanurmelle erilaisia tavaroita ja päästä lemmikkisi hommiin. Voit vaikeuttaa tehtävää rajattomasti, tee tunnistusnoutoa tai nimeä eri tavaroita tai piilota niitä lehtikasoihin. Etsintä kehittää ja sillä on virikearvoa ja eläimet nauttivat siitä yleensä todella paljon.
  3. Virikeruokinta. Tämä on yksinkertaista. Voitko uskoa, että jos kissa tai koira saisi valita, se söisi joka päivä nappulansa mieluummin pihanurmelta piilotettuina tai leviteltyinä kuin kupista hotkimalla? Virikeruokinnan avulla a) väsytät eläintä hyvällä tavalla, b) voit muuttaa sen koko päivärytmiä näinkin pienellä vaivalla. Se voi vähentää ei-toivottua käyttäytymistä ja säilyä tyynempänä.

Kokeile ja hämmästy!

 

Kyselytutkimuksen mukaan liki kolmensadan vastaajan joukosta kaksi kolmannesta ilmoitti kissan käyttäytyvän ei-toivotulla tavalla; kissa oli aggressiivinen omistajaa kohtaan, pissasi vääriin paikkoihin tai riiteli perheen muiden kissojen kanssa.

Lelujen määrä ei korreloinut käytösongelmien kanssa – keskivertokissalla on seitsemän lelua. Suosituimpia leluja ovat hiiret, kissanminttulelut ja pallot. Kyseiset lelut soveltuvat kissoille hyvin, koska niissä kaikissa on saaliseläimen piirteitä. Valtaosa omistajista ei kierrätä leluja, vaikka siitä voisi olla hyötyä lelujen virikearvon kannalta. Lelujen vaihto parin päivän välein voi lisätä kissan kiinnostuneisuutta.

Kissan oikea saalistussessio kestää noin puoli tuntia. Jos haluaa leikkihetkestä parhaan hyödyn irti, kannattaa yrittää pyrkiä optimaliseen kestoon eli puoleen tuntiin. Tutkimuksessa havaittiin, että mitä enemmän omistaja leikki kissan kanssa (mitä pidempi leikkihetki oli), sitä vähemmän kissalla oli käytösongelmia. Tässä tiedossa on paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Kissan kanssa leikkiminen kannattaisi olla jotain muutakin kuin olan yli heitetty hiiri. Leikkiä kannattaa rakentaa niin, että siinä toteutuvat kaikki metsästyskäyttäytymisketjun vaiheet saaliin paikantamisesta sen syömiseen. Leikkihetki voi alkaa pahvilaatikosta kuuluvalla rapinalla ja monien saalistusvaiheiden kautta edetä lentäviin nappuloihin. Leikki lisää lajityypillisen käyttäytymisen määrää ja käyttäytymisen monimuotoisuutta, mikä taas auttaa useimpien käytösongelmien ehkäisyssä ja käsittelyssä.

Vääriin paikkoihin pissailu on monen kissanomistajan painajainen. Hiekkalaatikko-ongelman esiintyessä on syytä käyttää katti ensin eläinlääkärillä ja seuraavaksi selvittää, onko kyseessä merkkailukäytös. Seuraavaksi on tehtävä salapoliisityötä ja nähtävä huomattavan paljon vaivaa ongelman selvittämiseksi. Useat laatikot eri hiekoilla, sopivissa paikoissa, kissan mahdollinen vastaehdollistaminen laatikolla käymiseen, pissapaikkojen puhdistus ja niissä ruokkiminen ja leikkiminen sekä stressin minimointi ja monikissatalouksissa kissojen välisten jännitteiden purkaminen ovat kaikki mahdollisia keinoja hiekkalaatikkokäytöksen uudelleenkehittämiseen.

Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että harva haki apua käytösongelmiin. Kissan käytösongelmia hoidetaan perinteisesti hankkiutumalla kissasta eroon, mikä on harmillista. Uusien lelujen hankkiminen ei yleensä auta käytösongelmien hoidossa, vaan tarvitaan stressinhallintaa ja mahdollisesti tunnetilan muuttamista. Kissojen käytösongelmissa virikkeillä on keskeinen rooli. Kissoja pidetään valitettavan vaatimattomina lemmikkeinä ja usein niiden älykkyyttä ja tarpeita aliarvioidaan. Lelujen lisäksi tulee huomioida myös muut virikkeellistämisen muodot, joita ovat kolmiulotteinen tila ja oleskelupaikat, kouluttaminen, ruokintaratkaisut sekä muuttuva, kiinnostava ympäristö. Tärkeää on myös muistaa aina sulkea pois mahdolliset sairaudet käytösongelmien taustalta.

Lue virikevinkkejä täältä

Strickler et al., 2014. Owner survey of toys, activities, and behavior problems in indoor cat. 

 

 

Ei tarvita hienoja maalattuja puomeja tai A-esteitä. Muutama pöytä, penkki ja saavi ja hyvin pääsee alkuun. Topi-kissa harjoittelee ensimmäistä kertaa ”esteitä”. Paikka on tuttu jo etukäteen. Palkkiona (anteeksi mainos, mutta ihmettelen mitä ne niihin laittavat, koska ovat niin suurta herkkua) whiskas katzinis (ei ole maksettu mainos).

kissa_agility

Esteiden harjoittelua voi harrastaa vähemmän ryppyotsaisesti – pääasia että on hauskaa.