Hiekkalaatikkotrilogia osa 1: laatikon valinta ja sijoittaminen

Tervetuloa hiekkalaatikkotrilogian ensimmäiseen osaan! Tässä osassa käsitellään hiekkalaatikon valintaa ja sijoittamista. Ensin kuitenkin käydään läpi kissan lajityypilliset tarpeet, jotka tulee ottaa huomioon sisustuksen suunnittelussa. Kaikki yllättävät muutokset hiekkalaatikkokäyttäytymisessä on syytä ottaa vakavasti ja keskustella niistä eläinlääkärin kanssa.

Kissalle on lajityypillistä tehdä tarpeensa hienoon hiekkaan ja haudata ne. Tästä poikkeuksena on merkkaaminen ja joissain tapauksissa suuremman hädän peittämättä jättäminen. Haju stimuloi peittämiskäyttäytymistä, ja joskus kissa yrittää peittää myös muuta kuin jätöksiään. Kissaa tarvitsee harvoin opettaa erityisesti sisäsiistiksi, hyvin usein riittää, että sopivaa materiaalia on tarjolla, eli sopiva hiekka sopivassa laatikossa ja sopivalla sijainnilla.

Ulkona kissa valitsee usein suojaisan, mutta näkyvyydeltään hyvän paikan tarpeiden tekoon. Kissa ei yleensä käytä samaa paikkaa kovin usein, koska se haluaa suojautua loisilta. Tämän voi huomioida kotonakin – hiekkalaatikko-ongelmissa on harvoin kyse siitä, etteikö kissa muistaisi missä laatikko on, joten laatikkoa voi siirtää, mikäli löytää sille sopivamman paikan.

Ensinnäkin hiekkalaatikoita tulisi olla 1/kissa + 1. Eli yhdelle kissalle kaksi laatikkoa, kahdelle kolme ja niin edelleen. Vaikka kaikki kissat käyttäisivät sopuisasti yhtä laatikkoa, varalaatikot on hyvä silti olla olemassa pullonkaulatilanteita varten. Mikäli käytössä olevat laatikot ovat kaikki kuormitettuja, niitä voi laittaa vielä muutaman lisää, varsinkin jos vahinkoja sattuu.

Laatikon tulisi olla kooltaan mahdollisimman suuri. Niin suuri, että riittävää on vaikea löytää eläinkaupoista. Mitä isompi kissa, sitä isompi laatikko. Hiekkalaatikko ei voi olla liian suuri. Mallin valinnassa on hyvä ottaa huomioon laatikon pohjaosan korkeus, koska koppa sen päällä on turha. Moni kissa käyttää kannellista laatikkoa ihan sujuvasti, mutta se ei ole kissalle tyypillistä. Varsinkin jos ongelmia ilmenee, kannesta on syytä hankkiutua eroon. Kopalliset laatikot on varmaan kehitetty hajuhaittojen takia ja pitämään hiekat laatikon sisäpuolella. Hiekan pitää sisällä riittävän korkea reuna ja hajujen suhteen voidaan miettiä, että onko hiekka oikeanlaista ja toisaalta, kuuluuko kissan jätösten haista.

Kuvan hiekkalaatikko on aivan liian pieni ja sen sijainti on liian keskeinen. Hyviä puolia ovat siisti hiekka ja avomalli, jota moni kissa pitää parhaana vaihtoehtona. 

 

 

 

Kissa käyttää mieluiten avolaatikkoa, joka sijaitsee sopivassa paikassa; ei liian keskeisesti mutta ei myöskään liian syrjässä oleskelupaikkoihin nähden. Laatikko pitäisi olla mahdollisimman kaukana ruokintapaikoista tavallaan elinpiirin reunoilla. Kissa harvoin arvostaa hiekkalaatikkoa lepäilyalueellaan tai kiipeilypuunsa juurella. Toisaalta, jos kissa oleilee tietyissä huoneissa, hiekkalaatikko voi olla liian kaukana jos se sijaitsee vaikkapa toisessa kerroksessa. Kokeilemalla tämänkin voi selvittää. Oleellista hiekkalaatikon sijainnissa on se, että kissa kokee turvalliseksi mennä laatikkoon ja sieltä pois. Tämä on syytä huomioida varsinkin jos taloudessa on muita eläimiä tai kissoja. Pahin mahdollinen asia, mitä kissan mielestä voi tapahtua, on tulla väijytetyksi hiekkalaatikolla.

Kissa arvostaa siisteyttä! Se myös arvostaa yleisimmin paakkuuntuvaa hiekkaa, joskin hiekkaa on mahdollista vaihtaa asteittain, jos tarpeen.

Trilogian toinen osa käsittelee ongelmanratkaisua, eli missä voi olla syy, jos kissa ei käytä hiekkalaatikkoa.

Laitetaan käyntiin #hiekkalaatikkohaaste Postaa kuva omasta hiekkalaatikostasi facebook-sivulle tai instaan #hiekkalaatikkohaaste ja kerro, mitä hyvää ja mitä parannettavaa omassa laatikossasi on 🙂

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa esittelen omat hiekkalaatikkosysteemini ja näytän esimerkkien kautta, mihin sijoittaisin hiekkalaatikoita.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Turhautunutta naukumista, jatkuvaa levottomuutta, vääriin paikkoihin pissailua. Vaikka kissalla olisi välitön fyysinen hyvinvointi kunnossa, eli hyvää ruokaa, terveys ja loistava hoito, se saattaa joskus turhautua tai stressaantua.

Kissan stressi voi ilmetä eri yksilöillä eri tavoin, osa vetäytyy ja osa hyppii seinille. Stressi ei ole pitkässä juoksussa toivottava tila, koska se voi altistaa erilaisille tulehduksille ja sitä kautta alentaa hyvinvointia. Stressaantunut ja turhautunut kissa vaikuttaa oloonsa tyytymättömältä, eikä mikään oikein tunnu auttavan tilanteeseen. Huutamista ja naukumista oppii sietämään jonkin verran, mutta pissailu ajaa omistajat usein jaksamisen äärirajoille.

Perustarpeiden lisäksi kissa tarvitsee mielekästä puuhaa. Se on suunniteltu saalistamaan jopa 50 kertaa päivässä, joten se on aktiivinen eläin. Kissa voi laitostua ja masentua, mikä näkyy usein aktiivisuuden vähenemisenä – kissan elämä on nukkumisen ja syömisen vuorottelua. Kissan mielialan ja sitä kautta aktiivisuuden nostaminen lähtee siitä, että annetaan sille syy ja mahdollisuus käyttää päätään. Tässä kolme helpointa vinkkiä kissan pään väsyttämiseen.

  1. Poista ruokakuppi käytöstä. Laita nappulat pahvilaatikkoon, sanomalehden sivujen väliin, ruokinta-automaattiin, pallomereen, kissatorniin, vessapaperihylsyyn, fleecerullan sisään… Kun lähdet töihin, voit olla tyytyväinen, koska kissalla on puuhaa pitkin päivää. Jos syötät märkäruokaa, kupin käyttö on sallittua 😉 – laita kuppi saunaan, anna osa herkkujen muodossa tai piilota kuppi kerrallaan ruoka-annos eri paikkaan.
  2. ”Sisusta” kissaystävällisesti. Jätä paperipussi tai pahvilaatikko lattialle, rytistä sanomalehden sivuja ja työnnä niitä pahvilaatikkoon. Laita viltit ja fleecehuovat tuolien päälle teltoiksi. Päiväpeitosta saat suuren pussin tai teltan, joka kiinnostaa kissoja lähes poikkeuksetta. Pussi, laatikko tai viltti asennettuna asuntoon on pieni asia, joka aktivoi kissaa huomattavan paljon. Tähän voi yhdistää vielä herkkujen piilottelun.
  3. Käytä hetki päivässä kissan kouluttamiseen. Kouluttaminen on kognitiivinen virike, jonka avulla kissa rentoutuu, tulee tyytyväisemmäksi ja turhautuminen vähenee. Kissatalolla tehdyssä tutkimuksessa kissat vietiin muutaman kerran päivässä hetkeksi treenaamaan tassun antamista, ja jo kymmenen päivän jälkeen huomattiin, että koulutukseen osallistuneilla kissoilla oli vähemmän hengitystieoireita ja ne olivat tyytyväisempiä ja tasaisempia käytökseltään kuin kontrolliryhmän kissat. Temppujen teettäminen herkkujen avulla on helppo ja hauska tapa pitää kissaa tyytyväisenä. Voit itse päättää, mitä temppuja harjoittelet: joko hyödyllisiä tai ihan vaan hauskoja ja tarpeettomia.

Kokonaishyvinvoinnin kannalta käyttäytymistarpeiden huomioiminen on yhtä tärkeää kuin terveydenhoito tai oikea ruokinta. Kissan pitäminen hyvällä tavalla kiireisenä auttaa monessa alkavassa ongelmassa jo pitkälle.

Virikkeellisen ympäristön hyötyjä on löydetty useita: virikkeet parantavat muistia ja oppimiskykyä, nostavat mielialaa ja nopeuttavat esimerkiksi leikkauksesta tai sairaudesta toipumista.

Heitän #helpotvirikkeet -haasteen, kuvaa videolle mitä helppoja virikkeitä keksit ja linkkaa kuva instaan #helpotvirikkeet tai facebookiin!

 

virikkeidenvaikutukset

 

Gourkow & Phillips, 2016

Neljä porrasta hiekkalaatikolle

Hiekkalaatikko-ongelmat, eli tarpeiden tekeminen vääriin paikkoihin on yleisin syy luopua kissasta. Tämä on harmillista, koska kissoja on heitteillä muutenkin runsaasti. Kissalla on aina joku syy olla käyttämättä hiekkalaatikkoa – sillä on luontainen tarve piilottaa tarpeensa ja mieluiten hiekkaan.

Mikäli kissa tekee tarpeitaan hiekkalaatikon ulkopuolelle, varaa aika eläinlääkärille – syynä oudolle käyttäytymiselle voi olla kipu, jonka kissa on mestari piilottamaan.

Mikäli kissa todetaan terveeksi, voi alkaa tehdä muita toimenpiteitä. Ensinnäkin kannattaa tarkastaa tämä yksinkertainen lista läpi.

  1. Hiekkalaatikoiden määrä on n+1, eli kissojen lukumäärä plus yksi laatikko
  2. Hiekkalaatikoiden sijainti on sellainen, että ne eivät muodosta pussinperiä, niihin on helppo kulkea ja ne ovat rauhallisissa paikoissa, eivät ruokailu- tai lepopaikkojen vieressä.
  3. Hiekka on kissalle sopivaa – kissat yleensä pitävät paakkuuntuvasta hienosta hiekasta eniten. Oman kissan mielipide selviää vain kokeilemalla.
  4. Siivous päivittäin. Mitä useammin siivoat hiekkalaatikot, sitä vähemmän saat varautua yllätyksiin. Kissat inhoavat epäsiistejä vessoja.

Muista, että kissa ei suinkaan ole tyhmä. Hiekkalaatikon paikkaa uskaltaa ja kannattaa vaihtaa, jos ongelmia ilmenee. Hiekkalaatikoiden määrää kannattaa myös lisätä, mikäli ongelmia on.

Kun hiekkalaatikkoasiat on saatu kuntoon, seuraava askel kissan onnellistuttamiseen on kissakohtainen, persoonallisuuden mukaan laadittu virikeohjelma.