Tyytyväinen kissa – arjen perustaitoja kissaystävällisesti

Kissan hyvinvointi perustuu sen omaan kokemukseen asioiden tilasta. Hyvinvointiin kuuluu toki keskeisesti terveys ja ruokavalio, mutta myös suhde omistajaan ja muihin mahdollisiin eläimiin taloudessa sekä päivittäisen elämän mielekkyys.

Mistä kissan elämään ja arkeen voi ammentaa mielekkyyttä?

Hyvinvoinnin kokemuksella ei ole ylärajaa. Mielikuvitus on ainut este siihen, kuinka paljon kissan hyvinvointia on mahdollista kehittää. Arki rullaa usein samaa rataa päivästä toiseen, ja aina ei tarvitsekaan keksiä sirkustemppuja kissan iloksi. Parhaat hyvinvointiteot eivät edes ole sirkustemppuja, vaan niillä syvennetään suhdetta ja annetaan kissalle itselleen eväitä parantaa elämänlaatuaan.

Hyvinvoinnin ja kissan tyytyväisyyden osalta ei kannata miettiä, mikä kissalle riittää vaan mieluummin mitä kissa tarvitsee. Kissa pysyy hengissä kun se saa ruokaa ja hoitoa. Kuitenkin psyykkisellä puolella on yhtä suuri merkitys kuin fyysisellä terveydellä. Ongelma syntyy siitä, että kissaa voi olla hankala motivoida osallistumaan psyykkisen hyvinvoinnin nostamistalkoisiin.

Olisiko mahdollista, että kissan mielipidettä kuunneltaisiin nykyistä enemmän?

Millä tavalla kissa osaa kommunikoida ihmisen kanssa? Naukumalla. Jokainen kissanomistaja osaa kaataa ruokaa kuppiin kun kissa johdattelee kaapille, kiehnää jaloissa ja huutaa. Mitä muuta kissa osaa kertoa kuin ruokahalunsa? Ja onko sillä väliä?

Miksi koira on niin helppo motivoida koulutukseen ja kissa niin vaikea? Voisiko yksi selitys löytyä siitä, että kissa elää omistajansa kanssa ikään kuin kämppiksenä ja koira taas tekee asioita aktiivisesti omistajansa kanssa, parhaan ystävän pestissä. Pidän yhtenä mahdollisena selityksenä kissan asenteelle sitä, että ne kasvatetaan pennusta saakka toimimaan yksin. Niiden ei tarvitse pyytää mitään muuta kuin ruokaa, eikä vapaalla ruokinnalla sitäkään.

Toisaalta on hyvä asia, että kissa niin sanotusti pärjää itsenäisesti. Toisaalta sen hyvinvoinnin kannalta se voi olla huono asia. Mikäli kissalla ei ole motivaatiota muodosta suhteita tai tehdä asioita yhdessä tai kommunikoida, sen elämä voi käydä melko yksitoikkoiseksi. Suhde omistajaan ja mielekäs puuhastelu tuovat arkeen mielekkyyttä. Omistajan kanssa toimiminen on kissan elämässä tärkeä virike – se ei ole vähäisin syy aktivoida kissaa!

Mistä voi aloittaa?

Onko kissasi laitostunut sohvalle? Katsooko se vain ihmeissään kun heilutat herkkuja sen nenän edessä? Poistuuko se paikalta kun yrität opettaa sille temppuja? Tämä kaikki on aivan normaalia toimintaa kissalle, jolla ei ole a) motivaatiota tai) kokemushistoriaa siitä, että yhdessä tekeminen on hauskaa. Hyvä uutinen on se, että nämä on mahdollista kissalle asentaa aikuisenakin.

Aloita mahdollisimman yksinkertaisista asioista. Tee tehtävät kissalle mielekkäiksi ja helpoiksi; jos alat odotella, että se hakee postin laatikosta, voi olla että saat odottaa pitkään!

Mikäli olet kiinnostunut kissan kouluttamisesta ja hyvinvoinnista, käy liittymässä tähän ryhmään! Lisäksi tulossa aiheeseen liittyvä luento!

Liittymällä jäseneksi näet kaksi yksinkertaista temppua: hyppää syliin ja hyppää sormen osoittamaan suuntaan, ja osaat videon katsottuasi opettaa ne omalle kissallesi. Jäsenenä näet myös kymmeniä muita kissa-aiheisia videoita! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kissat temppuilemaan – näin pääset alkuun

Temppujen harjoittelusta on monia hyötyjä kissalle. Vaikka temppu olisi täysin tarpeeton ja turha, sillä on silti suuri merkitys ja se on hyvinvointiteko. Kouluttamalla tarpeellisia tai turhia temppuja kissallesi opit tuntemaan sitä aivan uudella tavalla, opit tunnistamaan mikä sille on tärkeää ja opit samalla myös sen stressistä – parhaassa tapauksessa opit tunnistamaan jos kissalla ei ole kaikki kunnossa.

Käydään ensin läpi mitä hyötyä koulutuksesta on.

Suhde kissan ja omistajan välillä paranee, kun koulutusta tehdään omaehtoisuuteen ja palkitsemiseen perustuen. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Suhde muodostuu sarjasta vuorovaikutustilanteita. Koulutustilanne on vuorovaikutustilanne, joka on sävyltään positiivinen. Koulutus tuottaa sivutuotteena hauskaa yhdessä tekemistä eli hyviä vuorovaikutustilanteita, jotka tallettuvat suhdepankkiin. Mitä enemmän suhdepankissa on plussaa, sitä enemmän kissa voi luottaa omistajaan ja sitä positiivisemmin kissa ajattelee myös tulevista vuorovaikutustilanteista.

Kouluttaminen vähentää stressiä ja lisää hyvinvointia. Mitä ihmettä, voiko herkkuja syöttämällä muka parantaa kissan terveyttä? Kyllä voi. Kouluttamalla vaikutetaan välittäjäaineisiin ja sitä kautta tunnetilaan ja edelleen mielialaan. Kun kissa on hyvällä tuulella, se ei ole niin altis stressaaville tilanteille ja se palautuu stressistä nopeammin. Hyvä tuuli myös puskuroi huonoja kokemuksia. Mitä vähemmän kissa stressaa, sitä vähemmän altis se on mm. tulehduksille. Kouluttaminen osana virikeohjelmaa vaikuttaa kissan aikabudjettiin. Tätä kautta kouluttaminen ehkäisee ei-toivottua käyttäytymistä ja sillä voidaan hallita mm. yöllistä riehumista.

Kouluttaminen nopeuttaa kasvua ja toipumista. Mitä enemmän kissalla on mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan, sitä tyytyväisempi se on. Sisäkissat pääsevät harvoin oikeasti saalistamaan, ja tästä syystä kouluttaminen tarjoaa niille sopivaa korvaavaa toimintaa. Virikkeet, joihin kouluttaminen kuuluu, auttavat kissaa toipumaan sairaudesta tai leikkauksesta nopeammin.

Kouluttaminen vaikuttaa oppimiskykyyn. Luonnossa kissa kohtaa päivittäin erilaisia haasteita ja ongelmia, ja sen on käytettävä päätään selviytyäkseen niistä. Kotikissa ei suurempia haasteita kohtaa, mikä saattaa aiheuttaa laitostumista. Laitostumisen ehkäisyyn ja aktiivisuuden ylläpitoon koulutus tarjoaa sopivaa hauskaa tekemistä ja aivopähkinää, jotta harmaat aivosolut pääsevät hommiin!

Miten sitten voi aloittaa?

Ensimmäinen asia ja koulutuksen ehdoton edellytys on motivaatio. Kissoja on monesti syytetty siitä, etteivät ne ole innokkaita tekemään mitään omistajiensa kanssa. Tämä ei johdu eläimen ominaisuuksista vaan syy löytyy usein joko siitä, että kissalla on muuta tärkeämpää tekemistä tai siitä, että motivaatio on valunut vapaiden nappuloiden seassa ruokakuppiin, joka on jatkuvasti esillä.

Kun motivaatio on kunnossa niin onnistuminen on taattua! Voit aloittaa suoraan jostain tempusta tai voit hyödyntää erilaisia tukitaitoja.

Liity eläinkoulutusblogin jäseneksi ja katso video, jossa neuvon alkuun yksinkertaisten taitojen opettelussa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Oletko huomannut, että koira pysyy pihalla hyvin niin kauan, kun itse teet jotain? Se kaivaa kukkapenkkiä kanssasi, roikkuu haravassa ja kantelee risuja kun olet itse aktiivinen. Auta armias, kun asettelet takapuolesi polyrottinkituoliin ja olet aikeissa sihauttaa tölkin auki: koira alkaa kytätä naapuria, laajentaa liikkumisrangeaan ja kun silmä välttää, se poistuu aidan alta takametsään. (Tässä kohtaa haluan huomauttaa, että turvallisinta on pitää koiraa vain aidatulla pihalla, enkä suosittele pitämään koiria irrallaan.)

Jaan tässä kolme helppoa temppua, joita voit harrastaa koirasi kanssa omalla pihallasi, vaikka piha olisi mikroskooppisen pieni. Pihalla harrastamisesta on hyötyä – jos koira pitää omaa pihaanne viihdekeskuksena, sen ei tarvitse hakea hauskuutta rajan takaa naapurin kissaa jahtaamalla.

Samoja treenejä voit tehdä hieman tuunaten kissan kanssa.

  1. Offroad agility. Et tarvitse netistä tilattuja estepaketteja. Opeta hyppäämään kivelle ja kiveltä alas. Pujottele omenapuita ja marjapensaita. Kokoa esteitä tuoleista. Kaiva esiin hulavanne. Saat hauskoja videoita ja opetettua samalla tarpeellisia taitoja.
  2. Esine-etsintä. Opettamalla koiran tai kissan noutamaan voit päästä tekemään kaikkea hauskaa. Vie pihanurmelle erilaisia tavaroita ja päästä lemmikkisi hommiin. Voit vaikeuttaa tehtävää rajattomasti, tee tunnistusnoutoa tai nimeä eri tavaroita tai piilota niitä lehtikasoihin. Etsintä kehittää ja sillä on virikearvoa ja eläimet nauttivat siitä yleensä todella paljon.
  3. Virikeruokinta. Tämä on yksinkertaista. Voitko uskoa, että jos kissa tai koira saisi valita, se söisi joka päivä nappulansa mieluummin pihanurmelta piilotettuina tai leviteltyinä kuin kupista hotkimalla? Virikeruokinnan avulla a) väsytät eläintä hyvällä tavalla, b) voit muuttaa sen koko päivärytmiä näinkin pienellä vaivalla. Se voi vähentää ei-toivottua käyttäytymistä ja säilyä tyynempänä.

Kokeile ja hämmästy!