Hevosten klippaaminen on yleistä muttei aina niin yksinkertaista. Monet hevoset pelkäävät klipperin ääntä ja ne joudutaan joskus jopa rauhoittamaan toimenpiteen ajaksi. Englantilaistutkimuksessa (Gough, 1999) kuusi ponia jaettiin kahteen ryhmään; toinen ryhmä altistettiin kahden viikon ajan nauhoitetulle klipperin äänelle silloin kun ponit ruokittiin, toinen ryhmä sai ruokittaessa sekä klipperin äänen että itse vekottimen näkyviin.

Kahden viikon jälkeen ponit klipattiin ja huomattiin että ääni oli merkittävämpi pelon kohde kuin varsinainen kone. Eli ne ponit, jotka olivat kuunnelleet surinaa nauhalta aina syödessään, sietivät yhtä hyvin konetta kuin ne jotka olivat sekä kuulleet ääntä että nähneet koneen. Ponit olivat ehdollistuneet siihen, että klipperin ääni tarkoittaa syömistä.

Klassinen ehdollistaminen ja vastaehdollistaminen ovat käyttökelpoisia keinoja pelkojen käsittelyssä. Käytännössä menetelmät ovat niin yksinkertaisia ettei niitä edes osaa ajatella. Ehkä ne ovat liian helppoja nykyisille hifistelijöille – hevonen vain syö ja siinä samalla oppii jotain.

Lähde: Cough, M. R., (1999), ’A note on the use of behavioural modification to aid clipping ponies’, Applied Animal Behaviour Science 63:171-175.