Käytännön vinkit: vältä yleisimmät vaaratilanteet koirien kanssa kotona

Jokainen koira rodustaan riippumatta on potentiaalisesti vaarallinen. Se, toimiiko koira koskaan ihmiselle vaarallisella tavalla, riippuu siitä millaisiin tilanteisiin se joutuu. Se taas riippuu mm. omistajasta ja hänen pelisilmästään.

Aggressiivinen käyttäytyminen on koirille normaalia ja erittäin tilannekohtaista. Sitä voi esiintyä monesta eri syystä ja siihen voivat altistaa erilaiset tekijät – esimerkiksi osa koirista puolustaa omaa aluettaan hanakammin kuin toiset.

Moni vaaratilanne on vältettävissä huolellisella ennakoinnilla. Tähän ennakointiin kuuluu omaan koiraan tutustuminen sekä yleisellä tasolla että yksilötasolla. Ennakoinnista huolimatta vahinkoja sattuu – kuitenkin aina kannattaa tehdä sen verran kuin voi, jotta tilanteita ei syntyisi.

Tyypillisimmät vaaratilanteet syntyvät kotona ja käyn läpi tässä kolme yleistä aihepiiriä, joihin kannattaa valmistautua jo etukäteen ja joita voi kohtuullisen helposti välttää.

1. Väsynyt tai nukkuva koira säikähtää tai menettää hermonsa.

Mökillä, viikonloppuna, juhlien aikana, helteellä, jouluna ja muissa erikoistilanteissa on hässäkkää. Näissä tilanteissa koira ei välttämättä a) osaa, b) malta tai c) pysty nukkua ja levätä sopivaa määrää tai sopivassa paikassa. Väsyneenä koiran pinna kiristyy ja sitä ei välttämättä ihminen huomaa. Lue lisää tästä!

Kannattaa muistaa, että koira ei tee väsyneenä myöskään kovin järkeviä valintoja ja päätöksiä – se saattaa käydä nukkumaan ovensuuhun, jossa todennäköisyys siihen, että sokeripäissään juokseva lapsi kompastuu siihen, on hyvin suuri. Se suorastaan näyttää itse ajavan itseään yhä pahempiin ongelmiin; haastaa riitaa koirakaverin kanssa, kyttää keittiön pöydän alla ja niin edelleen. Vaaran elementit ovat aina olemassa, kun samassa tilassa on väsyvä koira ja vieraita ihmisiä tai koiria.

2. Koira pitää hallussaan jotain arvokasta, joka yritetään ottaa pois.

Vielä muutamia vuosia sitten oli yleistä ajatella niin, että kun koiralle annetaan luu, niin se ilman muuta pitää myös saada ottaa koiralta pois. Tämä voi olla hyvä tavoite, mutta sitä ei saavuteta vain ottamalla koiralta luu pois. Itse asiassa tilanne voi kärjistyä nopeasti, jos koiralta otetaan luu toistuvasti pois. Tavoite voidaan saavuttaa valmistelemalla koiraa ja tekemällä arvokasta asennetyötä.

Lasten leluihin pätee sama politiikka; koira oppii nopeasti, että toisten lelut ovat paljon arvokkaampia kuin omat lelut, koska toisten leluilla saa enemmän toimintaa aikaan. Mikäli haluat, että koirasi ei kiinnostu lasten leluista, älä kilpaile sen kanssa niistä lainkaan. Puolustamisen arvoisia asioita ovat myös sohva, oma peti tai joku muu paikka – niiden suhteen kannattaa myös panostaa asennetyöhön sen sijaan, että lähtee taisteluun. Vaikka koiran saa häädettyä sohvalta tai luun vietyä siltä väkisin, se ei ole “voitto”. Koiralle saattaa jäädä tilanteesta paljonkin hampaankoloon, mikä lisää vaaran mahdollisuutta jatkossa.

3. Koiraa yritetään pakottaa johonkin toimenpiteeseen tai käsittelyyn (varsinkin kun se on kipeä).

Kynsien leikkaaminen, silmätipat, korvien hoito tai peseminen ovat tilanteita, jotka saattavat helposti äityä taisteluiksi. Mikäli ihan huoltomielessä koskettaminen ei onnistu, se tuskin tulee onnistumaan yhtään sen paremmin kun tosi on kyseessä. Varsinkin silloin, jos koiralla on kipuja kyseisillä alueilla. Painiminen on helpoin tapa opettaa koira taitavaksi painijaksi ja vastustajaksi.

Hyvä pääperiaate on se, että harjoittelet hoitotoimenpiteet omaehtoisuuden kautta sillä tavalla, että ne sujuvat yhteisymmärryksessä. Aina ei kuitenkaan kaikkea ehdi treenata, vaan tulee tilanteita kun vain pitää hoitaa. Suunnittele nämä tilanteet hyvin ja turvallisesti, jotta vahingot jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Omaehtoisesta käsittelystä voit lukea lisää täältä.

Liity jäseneksi ja katso video, jossa käyn kolme tyypillistä vaaratilannetta ja annan vinkit siihen, miten niitä voi ennakoida.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kiinnostuitko? Tästä aiheesta voit oppia lisää luennoilla Espoossa ja Liedossa. Katso ajankohdat koulutuskalenterista!

Koiran kynsihoito hiomakoneella

Kynsitalkoot jatkuvat! Aiempia juttuja aiheeseen liittyen ovat kynsienleikkuun tukitaidot ja kynsien leikkaaminen varjouttamalla.

Usein aikuisten koirien kanssa joudutaan tilanteeseen, jossa kaikki kynsien leikkaamisesta muistuttava toiminta on koiran mielessä saastunut. Pahimman reaktion aiheuttavat yleensä kynsileikkurit. Niihin liittyy monesti tunnelataus koiran lisäksi myös omistajalla, varsinkin jos leikkaamisesta on huonoja kokemuksia.

Kynsien leikkaamista on mahdollista harjoitella, vaikka ne oikeasti leikattaisi eläinlääkärissä. Harjoittelun ei tarvitse olla sykettä nostavaa, vaan se voi olla hauskaa yhdessä tekemistä, kun vain osaa aloittaa oikeasta paikasta.

Joissakin tapauksissa on hyvä sekä koiran että leikkaajan hyvinvoinnin takia vaihtaa välinettä. Vaihdoksen ei tarvitse olla pysyvä, vaan se voi olla tärkeä välivaihe, jotta onnistumisia saadaan ja molempien osapuolten itseluottamus kasvaa.

Välineen vaihtaminen voi olla todella helpottavaa ja se ei ole hukkaan heitettyä aikaa. Hiomakoneen käyttöönotto on myös usein helpompaa kuin voisi kuvitella. Välinettä vaihtamalla voi myös ottaa alusta asti koiran omaehtoisuuden tärkeäksi arvoksi koulutukseen – samalla vaivalla kun koira oppii uuden asian, itse voi oppia uuden asenteen!

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran kynsien leikkaaminen varjouttamalla

Kynsien leikkaaminen on yksi niistä arkisista toimenpiteistä, joissa yhteistyö saattaa rakoilla. Kuvittele kuinka kivaa on antaa toisen ihmisen leikata omia kynsiä, niin saat mielikuvan siitä, kuinka miellyttävältä toimenpide koirasta tuntuu.

Mikäli koira ei anna leikata kynsiä, ei tarvitse välittömästi vaipua syyllisyyteen – leikkaaminen voi oikeasti tuntua ikävältä ja näin ollen myös vastustaminen on normaalia. Roomaan on monta tietä, ja voit valita lähestymistavan lukuisista. Voit perustaa leikkaamisen harjoittelun mm. siedättämiseen, vastaehdollistamiseen, hämäämiseen, vastustelun estämiseen tai varjouttamiseen tai näiden yhdistelmiin.

Menetelmän valintaan vaikuttaa koiran persoona ja aiemmat kokemukset; osalla koirista uudelleenkoulutus on helpompaa ja usein se on haastavinta sellaisilla koirilla, jotka ovat hyvin herkkiä, epäluuloisia ja niillä on ollut useampia huonoja kokemuksia käsittelystä.

Esittelen tässä jutussa kynsien leikkaamisen varjouttamisen avulla. Se sopii koirille, jotka eivät pidä kiinnipitämisestä tai sylissä olemisesta!

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Jäsenyys on määräaikainen ja näet jäsenenä myös kaikki aiemmin julkaistut materiaalit.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eläimille joudutaan tekemään asioita niiden hyvinvoinnin takia. Käsittelytoimet voi jakaa niihin, joita on aikaa harjoitella ja niihin, jotka vain täytyy tehdä turvallisuuden tai terveyden takia. Ensin mainittuihin eläintä on mahdollista valmistella erilaisilla harjoituksilla. Jälkimmäisiä taas on hankala etukäteen harjoitella, ja toimenpiteet tehdään yleensä eläinlääkärin toimesta. Kaikki toimenpiteet eivät ole kivoja, eikä huolellinenkaan kouluttaminen välttämättä riitä valmistelemaan eläintä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin. Koulutuksen suunnittelussa kannattaa huomioida se, kuinka usein toimenpidettä tehdään. On olemassa päivittäisiä, viikottaisia ja harvemmin tehtäviä toimenpiteitä. Peseminen, harjaaminen, kuljettaminen, kynsien leikkaaminen ja kavionhuolto ovat sellaisia toimenpiteitä, joihin kannattaa jo varhaisessa vaiheessa keskittyä harjoitusten avulla. Sen sijaan lääkkeiden antaminen tai verikokeen ottaminen ovat harvemmin tapahtuvia asioita, joihin eläintä voi kyllä valmistella, mutta täydellisyyttä voi olla hankala saavuttaa, ellei keskity asiaan täysillä ja käytä siihen aikaa.

Kun jokin toimenpide sujuu, ongelmaa ei ole. Sujuvuutta kannattaa tarkastella pitkällä aikavälillä, eli katsoa taaksepäin; miten eläimen suhtautuminen on muuttunut ja muuttuu? Toiveena on usein, että normaalit käsittelytoimenpiteet sujuisivat vapaaehtoisesti. Uhkakuva taas on se, että ne täytyy tehdä väkipakolla. Mitä enemmän eläimellä on positiivista kanssakäymistä ihmisen kanssa ja mitä enemmän sillä on hyviä kokemuksia, sitä paremmin se kestää myös puoliväkisin suoritettuja toimenpiteitä. Luottamuspankkiin voi tallettaa pahan päivän varalle, mutta nostoja sieltä voi tehdä vain rajallisen määrän.

Mitä enemmän hyviä kokemuksia on varastossa, sitä paremmin huonoja kestetään. Kuitenkin huonoihin kokemuksiin liittyy se käytännön ongelma, että käsittelytoimenpiteitä on todella hankala tehdä väkisin. Mitä enemmän eläin harjoittelee rimpuilemista, sitä taitavampi rimpuilija siitä tulee. Lisäksi hämäykset toimivat yleensä vain kerran tai kaksi, sen jälkeen eläin osaa välttää myös pienimpiä vihjeitä, jotka viittaavat ikävään toimenpiteeseen. Tässä yhteydessä kannattaa myös muistaa, että tilanne voi olla ikävä, vaikka eläintä ei sattuisi – sen tunne riittää asenteen muodostumiseen.

Eläin, joka kokee tarpeelliseksi puolustautua käsittelytilanteissa, käyttäytyy uhkaavasti. Se saattaa myös hyökätä. Tilanne on vaarallinen, eikä siihen tulisi reagoida heittämällä bensaa liekkeihin eli vastaamalla hyökkäykseen, koska se vain yleensä pahentaa reaktiota seuraavalla kerralla. Niissä tilanteissa, joissa eläin puolustautuu, ei ole voittajia tai häviäjiä vaan molemmat häviävät ja luottamuspankin tili menee pahasti pakkaselle.

Ongelmallista tilannetta kannattaa lähteä purkamaan niin, että miettii, mikä on lähes vastaavanlainen tilanne, jonka eläin vielä sietää. Sen jälkeen kannattaa toistaa tätä tilannetta ja yhdistää siihen mahdollisimman miellyttäviä asioita. Mitä enemmän pystyy järjestämään samankaltaisia tilanteita, jotka onnistuvat yhteisymmärryksessä, sitä paremmat mahdollisuudet on onnistua oikeassa tilanteessa. Otetaan esimerkiksi kynsien leikkaaminen. Mitä kaikkea voit kynsienleikkuutilanteessa muuttaa, jos se aina päättyy taisteluun ja hampaidenkiristykseen? Voit leikata kynsiä eri asennossa, voit leikata kynsiä ilman kynsileikkureita (kyllä, harjoitusmielessä), voit rapsuttaa kynsienleikkausasennossa, voit harjata kynsienleikkuuasennossa, voit ruokkia leikkaustilanteessa… Vaihtoehtoja on monia, ja kun omalle eläimelle löytyy se sopiva tapa, pääsee koulutuksessa usein nopeasti eteenpäin.

 

Kynsien leikkaaminen on monen koiran mielestä inhottavaa. Koira on mahdollista aikuisenakin opettaa siihen, että leikkaaminen on mukavaa. Kynsiä ei kannata leikata väkisin tai pakottamalla, koska koira oppii ajan mittaan todella taitavaksi vastaan rimpuilijaksi. Kynsien leikkaamista voi verrata ihmisten hammaslääkärissä käyntiin – mitä mukavampaa se on, sitä mieluummin sinne menee jatkossakin. Huonon kokemuksen jälkeen on ymmärrettävää, ettei hammaslääkäriin tee mieli mennä.

Kestävin tapa opettaa kynsien leikkaaminen on tarjota koiralle toistuvia positiivisia kokemuksia. Mitä enemmän pakottamista tilanteeseen liittyy, sitä enemmän koira toimenpidettä vastustaa. Kynsien leikkaamisesta ei kannata tehdä itselleen arvovaltakysymystä. Kun koira on rento ja luottavainen, kynnet on huomattavasti helpompi leikata.

  1. Vastaehdollistaminen leikkureihin

Jos koiralla on negatiivinen asenne leikkaamiseen, kannattaa uudelleenkouluttaminen aloittaa vastaehdollistamisella. Koiran asenne on helppoa testata – katsotaan mitä koira tekee kun leikkurit kaivaa esiin. Jos koira poistuu paikalta ja menee piiloon, voi päätellä, että asenne leikkureita kohtaan on negatiivinen. Kynsileikkurit voi laittaa ruokakupin viereen, jotta koira oppii yhdistämään leikkurit positiivisiin asioihin kuten syömiseen. Lisäksi leikkureita voi pitää kädessä ja antaa koiralle herkkuja. Koiran asenne on muuttunut, kun se leikkurit nähdessään on iloisen näköinen eikä yritä paeta paikalta. Koira oppii, että leikkuri on mukava asia.

  1. Tassuihin koskeminen

Joskus koira ei anna koskea tassuihin. Tähän koiraa voi kouluttaa niin ikään herkkujen avulla. Koskettelun sietäminen voidaan testata siten, että yritetään koskettaa koiraa joka puolelle ilman herkkuja ja leikkureita. Jos koira jossain kohtaa kiihtyy, jäykistyy tai vastustelee, voidaan havaita missä ongelma on. Vastaehdollistamalla koiraa kannattaa koskea joka puolelle ja samalla antaa herkkuja. Kun koskeminen lopetetaan, myös herkkujen antaminen lopetetaan. Vähitellen edetään tassuja kohti ja tehdään useita toistoja, joissa joka kerta koskettamisesta seuraa herkku. Jos harjoitus on liian vaikea, koira lopettaa yleensä syömisen ja yrittää paeta. Tällöin on helpotettava tehtävää, eli pysyä pääosin sillä alueella, joka ei aiheuta kiihtymistä. Vähitellen voidaan edetä tassuja kohti. Kun koira oppii, että lopulta vain tassuihin koskeminen tuottaa makupalan, sen asenne muuttuu. Kun tassuihin koskeminen ei aiheuta poisnykimistä tai kiihtymistä, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Koiran tulisi pysyä rentona ja tyytyväisenä kun sitä kosketaan mihin tahansa paikkaan – tästä harjoittelusta on hyötyä myös eläinlääkärissä käyntejä ajatellen.

  1. Leikkausasento

Ennen varsinaista leikkaamisharjoittelua on hyvä etsiä sellainen asento sekä koiralle että itselle, jossa on helppo pysyä ja leikata kynnet. Kun sopiva asento on löytynyt, harjoitellaan siinä pysymistä palkkioiden avulla. Koiran tulisi olla leikkausasennossa rentona, jotta leikkaamisesta ei tulisi painimista. Kun koira pysyy asennossa helposti, voidaan siirtyä koulutuksessa eteenpäin ja yhdistää tähän mennessä opitut asiat.

  1. Leikkurit ja tassuihin koskeminen leikkausasennossa

Kun edellä selitetyt palikat ovat kohdallaan, voidaan harjoitella varsinaista leikkaamista. Alussa kynsiä ei kannata oikeasti leikata, vaan olla leikkaavinaan. Leikkureiden käyttö hermostuneena ei ole helppoa – siksi kannattaa kuivaharjoitella mahdollisimman paljon. Toistojen määrä on tässäkin koulutusvaiheessa oleellinen, kannattaa muistaa, että vain onnistuneiden toistojen riittävä määrä takaa koulutuksen etenemisen. Jos koira vastustelee, on syytä palata koulutuksessa edeltäviin vaiheisiin. Leikkureita siirretään asteittain kohti tassuja ja kynsiä ja samalla koiraa palkitaan. Alkuvaiheessa ei edes kannata yrittää leikata kaikkia kynsiä kerralla, jotta tilanne ei kestä liian kauan. Hyvä harjoitussessio on lyhyt ja tehokas. Jos kaikki onnistuu suunnitelmien mukaan, kannattaa hyvä harjoitus päättää yhden kynnen leikkaamiseen.

  1. Leikkaaminen

Mitä huolellisemmin alkuvaiheen koulutuksen tekee, sitä paremmat mahdollisuudet on onnistua. Kun leikkaamisesta tehdään koiran kannalta palkitsevaa, varsinainen palkkio eli herkku voidaan antaa vasta leikkaamisen jälkeen. Vaihtoehtoisesti kynsien leikkaaminen voidaan tehdä ennen koiran ruoka-aikaa, jolloin palkkiona leikkaamisesta se saa ruuan.

Kynsistä ei tarvitse leikata paljon kerrallaan. Mieluummin kannattaa leikata maltilla ja usein kuin ahnehtia ja leikata pahimmassa tapauksessa vahingossa liikaa kerralla. Liikaa leikkaaminen ei ole vaarallista, mutta voi aiheuttaa sekä koirassa että leikkaajassa pelästymisen, mikä vaikeuttaa operaatiota seuraavilla kerroilla. Jos kynnestä tulee verta, kannattaa sitä kylmätä. Perunajauhoilla saa verenvuodon tyrehdytettyä.

Koira on varsin pitkäikäinen lemmikki. Kynsien leikkaaminen on osa perushuoltoa, joka kannattaa harjoitella sujuvaksi jo pennusta alkaen. Aikuisenkin koiran kanssa suunnitelmallinen ja huolellinen harjoittelu tuottaa tuloksia. Kannattaa varmistaa, että leikkurit ovat hyvät – hinta ei aina takaa laatua. Jos leikkurit ovat löysät, saattaa kynsi jäädä niiden väliin ja vääntyä, mikä tuntuu koirasta inhottavalta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.