Eläimille joudutaan tekemään asioita niiden hyvinvoinnin takia. Käsittelytoimet voi jakaa niihin, joita on aikaa harjoitella ja niihin, jotka vain täytyy tehdä turvallisuuden tai terveyden takia. Ensin mainittuihin eläintä on mahdollista valmistella erilaisilla harjoituksilla. Jälkimmäisiä taas on hankala etukäteen harjoitella, ja toimenpiteet tehdään yleensä eläinlääkärin toimesta. Kaikki toimenpiteet eivät ole kivoja, eikä huolellinenkaan kouluttaminen välttämättä riitä valmistelemaan eläintä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin. Koulutuksen suunnittelussa kannattaa huomioida se, kuinka usein toimenpidettä tehdään. On olemassa päivittäisiä, viikottaisia ja harvemmin tehtäviä toimenpiteitä. Peseminen, harjaaminen, kuljettaminen, kynsien leikkaaminen ja kavionhuolto ovat sellaisia toimenpiteitä, joihin kannattaa jo varhaisessa vaiheessa keskittyä harjoitusten avulla. Sen sijaan lääkkeiden antaminen tai verikokeen ottaminen ovat harvemmin tapahtuvia asioita, joihin eläintä voi kyllä valmistella, mutta täydellisyyttä voi olla hankala saavuttaa, ellei keskity asiaan täysillä ja käytä siihen aikaa.

Kun jokin toimenpide sujuu, ongelmaa ei ole. Sujuvuutta kannattaa tarkastella pitkällä aikavälillä, eli katsoa taaksepäin; miten eläimen suhtautuminen on muuttunut ja muuttuu? Toiveena on usein, että normaalit käsittelytoimenpiteet sujuisivat vapaaehtoisesti. Uhkakuva taas on se, että ne täytyy tehdä väkipakolla. Mitä enemmän eläimellä on positiivista kanssakäymistä ihmisen kanssa ja mitä enemmän sillä on hyviä kokemuksia, sitä paremmin se kestää myös puoliväkisin suoritettuja toimenpiteitä. Luottamuspankkiin voi tallettaa pahan päivän varalle, mutta nostoja sieltä voi tehdä vain rajallisen määrän.

Mitä enemmän hyviä kokemuksia on varastossa, sitä paremmin huonoja kestetään. Kuitenkin huonoihin kokemuksiin liittyy se käytännön ongelma, että käsittelytoimenpiteitä on todella hankala tehdä väkisin. Mitä enemmän eläin harjoittelee rimpuilemista, sitä taitavampi rimpuilija siitä tulee. Lisäksi hämäykset toimivat yleensä vain kerran tai kaksi, sen jälkeen eläin osaa välttää myös pienimpiä vihjeitä, jotka viittaavat ikävään toimenpiteeseen. Tässä yhteydessä kannattaa myös muistaa, että tilanne voi olla ikävä, vaikka eläintä ei sattuisi – sen tunne riittää asenteen muodostumiseen.

Eläin, joka kokee tarpeelliseksi puolustautua käsittelytilanteissa, käyttäytyy uhkaavasti. Se saattaa myös hyökätä. Tilanne on vaarallinen, eikä siihen tulisi reagoida heittämällä bensaa liekkeihin eli vastaamalla hyökkäykseen, koska se vain yleensä pahentaa reaktiota seuraavalla kerralla. Niissä tilanteissa, joissa eläin puolustautuu, ei ole voittajia tai häviäjiä vaan molemmat häviävät ja luottamuspankin tili menee pahasti pakkaselle.

Ongelmallista tilannetta kannattaa lähteä purkamaan niin, että miettii, mikä on lähes vastaavanlainen tilanne, jonka eläin vielä sietää. Sen jälkeen kannattaa toistaa tätä tilannetta ja yhdistää siihen mahdollisimman miellyttäviä asioita. Mitä enemmän pystyy järjestämään samankaltaisia tilanteita, jotka onnistuvat yhteisymmärryksessä, sitä paremmat mahdollisuudet on onnistua oikeassa tilanteessa. Otetaan esimerkiksi kynsien leikkaaminen. Mitä kaikkea voit kynsienleikkuutilanteessa muuttaa, jos se aina päättyy taisteluun ja hampaidenkiristykseen? Voit leikata kynsiä eri asennossa, voit leikata kynsiä ilman kynsileikkureita (kyllä, harjoitusmielessä), voit rapsuttaa kynsienleikkausasennossa, voit harjata kynsienleikkuuasennossa, voit ruokkia leikkaustilanteessa… Vaihtoehtoja on monia, ja kun omalle eläimelle löytyy se sopiva tapa, pääsee koulutuksessa usein nopeasti eteenpäin.

 

Kynsien leikkaaminen on monen koiran mielestä inhottavaa. Koira on mahdollista aikuisenakin opettaa siihen, että leikkaaminen on mukavaa. Kynsiä ei kannata leikata väkisin tai pakottamalla, koska koira oppii ajan mittaan todella taitavaksi vastaan rimpuilijaksi. Kynsien leikkaamista voi verrata ihmisten hammaslääkärissä käyntiin – mitä mukavampaa se on, sitä mieluummin sinne menee jatkossakin. Huonon kokemuksen jälkeen on ymmärrettävää, ettei hammaslääkäriin tee mieli mennä.

Kestävin tapa opettaa kynsien leikkaaminen on tarjota koiralle toistuvia positiivisia kokemuksia. Mitä enemmän pakottamista tilanteeseen liittyy, sitä enemmän koira toimenpidettä vastustaa. Kynsien leikkaamisesta ei kannata tehdä itselleen arvovaltakysymystä. Kun koira on rento ja luottavainen, kynnet on huomattavasti helpompi leikata.

  1. Vastaehdollistaminen leikkureihin

Jos koiralla on negatiivinen asenne leikkaamiseen, kannattaa uudelleenkouluttaminen aloittaa vastaehdollistamisella. Koiran asenne on helppoa testata – katsotaan mitä koira tekee kun leikkurit kaivaa esiin. Jos koira poistuu paikalta ja menee piiloon, voi päätellä, että asenne leikkureita kohtaan on negatiivinen. Kynsileikkurit voi laittaa ruokakupin viereen, jotta koira oppii yhdistämään leikkurit positiivisiin asioihin kuten syömiseen. Lisäksi leikkureita voi pitää kädessä ja antaa koiralle herkkuja. Koiran asenne on muuttunut, kun se leikkurit nähdessään on iloisen näköinen eikä yritä paeta paikalta. Koira oppii, että leikkuri on mukava asia.

  1. Tassuihin koskeminen

Joskus koira ei anna koskea tassuihin. Tähän koiraa voi kouluttaa niin ikään herkkujen avulla. Koskettelun sietäminen voidaan testata siten, että yritetään koskettaa koiraa joka puolelle ilman herkkuja ja leikkureita. Jos koira jossain kohtaa kiihtyy, jäykistyy tai vastustelee, voidaan havaita missä ongelma on. Vastaehdollistamalla koiraa kannattaa koskea joka puolelle ja samalla antaa herkkuja. Kun koskeminen lopetetaan, myös herkkujen antaminen lopetetaan. Vähitellen edetään tassuja kohti ja tehdään useita toistoja, joissa joka kerta koskettamisesta seuraa herkku. Jos harjoitus on liian vaikea, koira lopettaa yleensä syömisen ja yrittää paeta. Tällöin on helpotettava tehtävää, eli pysyä pääosin sillä alueella, joka ei aiheuta kiihtymistä. Vähitellen voidaan edetä tassuja kohti. Kun koira oppii, että lopulta vain tassuihin koskeminen tuottaa makupalan, sen asenne muuttuu. Kun tassuihin koskeminen ei aiheuta poisnykimistä tai kiihtymistä, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Koiran tulisi pysyä rentona ja tyytyväisenä kun sitä kosketaan mihin tahansa paikkaan – tästä harjoittelusta on hyötyä myös eläinlääkärissä käyntejä ajatellen.

  1. Leikkausasento

Ennen varsinaista leikkaamisharjoittelua on hyvä etsiä sellainen asento sekä koiralle että itselle, jossa on helppo pysyä ja leikata kynnet. Kun sopiva asento on löytynyt, harjoitellaan siinä pysymistä palkkioiden avulla. Koiran tulisi olla leikkausasennossa rentona, jotta leikkaamisesta ei tulisi painimista. Kun koira pysyy asennossa helposti, voidaan siirtyä koulutuksessa eteenpäin ja yhdistää tähän mennessä opitut asiat.

  1. Leikkurit ja tassuihin koskeminen leikkausasennossa

Kun edellä selitetyt palikat ovat kohdallaan, voidaan harjoitella varsinaista leikkaamista. Alussa kynsiä ei kannata oikeasti leikata, vaan olla leikkaavinaan. Leikkureiden käyttö hermostuneena ei ole helppoa – siksi kannattaa kuivaharjoitella mahdollisimman paljon. Toistojen määrä on tässäkin koulutusvaiheessa oleellinen, kannattaa muistaa, että vain onnistuneiden toistojen riittävä määrä takaa koulutuksen etenemisen. Jos koira vastustelee, on syytä palata koulutuksessa edeltäviin vaiheisiin. Leikkureita siirretään asteittain kohti tassuja ja kynsiä ja samalla koiraa palkitaan. Alkuvaiheessa ei edes kannata yrittää leikata kaikkia kynsiä kerralla, jotta tilanne ei kestä liian kauan. Hyvä harjoitussessio on lyhyt ja tehokas. Jos kaikki onnistuu suunnitelmien mukaan, kannattaa hyvä harjoitus päättää yhden kynnen leikkaamiseen.

  1. Leikkaaminen

Mitä huolellisemmin alkuvaiheen koulutuksen tekee, sitä paremmat mahdollisuudet on onnistua. Kun leikkaamisesta tehdään koiran kannalta palkitsevaa, varsinainen palkkio eli herkku voidaan antaa vasta leikkaamisen jälkeen. Vaihtoehtoisesti kynsien leikkaaminen voidaan tehdä ennen koiran ruoka-aikaa, jolloin palkkiona leikkaamisesta se saa ruuan.

Kynsistä ei tarvitse leikata paljon kerrallaan. Mieluummin kannattaa leikata maltilla ja usein kuin ahnehtia ja leikata pahimmassa tapauksessa vahingossa liikaa kerralla. Liikaa leikkaaminen ei ole vaarallista, mutta voi aiheuttaa sekä koirassa että leikkaajassa pelästymisen, mikä vaikeuttaa operaatiota seuraavilla kerroilla. Jos kynnestä tulee verta, kannattaa sitä kylmätä. Perunajauhoilla saa verenvuodon tyrehdytettyä.

Koira on varsin pitkäikäinen lemmikki. Kynsien leikkaaminen on osa perushuoltoa, joka kannattaa harjoitella sujuvaksi jo pennusta alkaen. Aikuisenkin koiran kanssa suunnitelmallinen ja huolellinen harjoittelu tuottaa tuloksia. Kannattaa varmistaa, että leikkurit ovat hyvät – hinta ei aina takaa laatua. Jos leikkurit ovat löysät, saattaa kynsi jäädä niiden väliin ja vääntyä, mikä tuntuu koirasta inhottavalta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.