Oletko huomannut, että mitä enemmän kaivat koiran suusta lenkillä löydettyjä aarteita, sitä vähemmän se niitä esittelee? Tai mitä enemmän periaatteellisesti yrität pitää lelusta kiinni, sitä enemmän koira innostuu? Tai oletko huomannut, että matalilla kierroksilla vaihdantatalous toimii, mutta innostuessaan Musti ei päästäkään irti?
Hetkeäkään ei kannata kuvitella, että koiran kaltaiselle eläimelle irti päästäminen olisi helppoa tai yksinkertainen ratkaisu – päinvastoin, se on yksi vaikeimmista asioista. Olisi eri juttu, jos koira olisi vaikkapa laiduntaja; marsun kanssa harvemmin tulee lelusta irrottamisessa ongelmia.
Samasta asiasta voi puhua moneen sävyyn. Voidaan sanoa, että koiran pitää aina irrottaa otteensa tuotteesta, kun omistaja niin käskee. Voidaan myös sanoa, että koira pitää opettaa irrottamaan otteensa. Kyse on samasta asiasta, mutta ensimmäinen viittaa siihen, että kyseessä olisi itsestäänselvyys, koiran perimään koodattu asia, jonka odotetaan tapahtuvan ja johon ei voisi itse vaikuttaa. Toinen taas viittaa siihen, että koiran osaamisesta vastuu on omistajalla.
Irti päästämistä voi lähestyä monesta suunnasta – voidaan ajatella, että se on mekaaninen temppu, jota viedään häiriöihin ja uskalletaan vähitellen myös painaa kaasua. Voidaan myös ajatella, että fiilis on tärkein; että suurempi merkitys on asennetyöllä kuin tekniikalla. Kyse on koirasta riippuen varmasti näiden yhdistelmästä.
Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!
Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.
Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.