Sujuva arki: kun koira reagoi ääniin

Koirille on tyypillistä reagoida erilaisiin ääniin. Kun tuttu auto kurvaa pihaan, Musti vinkuu malttamattomana. Toisaalta ovikellon ääni saa Mustin repeämään liitoksistaan. Joskus taas tuntuu, että mitään ei kuulu, mutta Musti vaan reagoi.

Ääniin reagoimisessa on tärkeää miettiä fiilistä, jonka ääni aiheuttaa koirassa. Koska koirat yleisesti reagoivat ääniin haukkumalla, on melko tyypillistä yrittää poistaa ongelmaa peittomaalauksella. Peittomaalaus on yksi “leikkaa, liimaa & askartele” -ryhmän ratkaisuista, joilla paikataan vuotavaa venettä. Tyypillistä peittomaalausta ovat erilaiset haukunestopannat tai koiran komentaminen ja rankaisu.

Mikä ongelma peittomaalaukseen liittyy?

Mitä väliä millä keinolla haukku loppuu, kunhan se loppuu? Sillä on hyvin paljon väliä. Kuvitellaan koira, joka vastaa rappukäytävän ääniin hälytyshaukulla. Mikäli tälle koiralle laitetaan sitruunapanta, se hyvin harvoin poistaa alkuperäisen tarpeen haukkua. Haukkuminen saattaa vähentyä (ellei koira paukuta pantaa tyhjäksi, kuten usein tapahtuu), mutta koiran kokema stressi ei oletettavasti vähene. Sen sijaan tilalle voi tulla liuta muita haasteita, kun koira jännittää ääniä, joihin se haluaisi reagoida lajille tyypillisellä tavalla, mutta panta estää haukun, mikä aiheuttaa konfliktitilanteen, joka aiheuttaa turhautumisen tai ahdistuksen, joka yleensä purkautuu jollain tavalla.

Erittäin harvinaisia ovat tapaukset, joissa haukunestopanta todella rauhoittaa koiraa. Kun koira ei uskalla haukkua, se voi mennä passiiviseksi. Kokonaishyvinvoinnin kannalta kannatta kuitenkin vakavasti arvioida koiran toimintaa muissa tilanteissa, jotta voi sulkea pois pannan aiheuttaman mahdollisen kuluttavan stressin.

Peittomaalaus myydään meille usein pikakorjauksena, joka vain fiksaa tämän pienen ongelman ja sitten kaikki on hyvin. Ongelma haukkumisen “fiksaamisessa” on, että koiraa on tuhansien vuosien ajan jalostettu tekemään sitä ja toisaalta harkitsematon korjausliike saattaa pahentaa koiran oloa, ei suinkaan helpottaa sitä. Kaikkia fiksauskeinoja ja pikaratkaisuja kannattaa arvioida pohtimalla näitä asioita:

1. Lisääkö tuotteen tai menetelmän käyttö koiran hyvinvointia?
2. Aiheuttaako tuote tai menetelmä koiralle pelkoa, kipua tai stressiä?

Miten kannattaa toimia, jos koira reagoi ääniin?

Aluksi kannattaa ymmärtää, että ääniin reagoiminen on normaalimpaa kuin se, että koira ei välittäisi äänistä. Pennun kanssa muodostuu herkästi illuusio siitä, että koira ei välitä rapun äänistä. Kuitenkin kun se aistit kehittyvät, se alkaakin välittää niistä.

Toinen mietittävä asia on se, mitä tuntemuksia äänet koirassa mahdollisesti herättävät. Varoittaako koira vaarasta vai kuulostaako se innokkaalta tai turhautuneelta? Reaktio voi olla myös kaikkea näiden väliltä sekä sekoitus molempia, mikä tekee ongelman ratkaisusta hieman haasteellista.

Joka tapauksessa lähde liikkeelle siitä, että mietit realiteetit. Näitä ovat mm. seuraavat asiat:

1. Kuinka paljon haluan mahdollisen ratkaisun liittyvän minuun? Eli Kuinka suuressa roolissa itse haluan olla ongelman ratkaisussa? Onko mahdollista ratkaista ongelmaa sillä tavalla, että oma läsnäoloni ei ole tulevaisuudessa välttämätön?
2. Onko kyseiselle koiralle mahdollista olla lainkaan reagoimatta kyseisiin ääniin? Mikä on omasta mielestäni koiralle sopiva tapa toimia, kun ääniä kuuluu?
3. Minkälaisen fiiliksen haluan koiralleni luoda ääniin liittyen?
4. Minkälaisia taustataitoja koirallani on jo hallussa?

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi, miten koiraa voi opettaa ilmaisemaan ääniä muulla tavalla kuin haukkumalla. Saat videolta vihjeet siihen, miten toimia jos koirasi haukkuu hälytyshaukkua rappukäytävän äänille sekä siihen, kun koira haukkuu malttamattomana vieraita tai tuttuja sisälle odottaen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Käytännön vinkit: vältä yleisimmät vaaratilanteet koirien kanssa kotona

Jokainen koira rodustaan riippumatta on potentiaalisesti vaarallinen. Se, toimiiko koira koskaan ihmiselle vaarallisella tavalla, riippuu siitä millaisiin tilanteisiin se joutuu. Se taas riippuu mm. omistajasta ja hänen pelisilmästään.

Aggressiivinen käyttäytyminen on koirille normaalia ja erittäin tilannekohtaista. Sitä voi esiintyä monesta eri syystä ja siihen voivat altistaa erilaiset tekijät – esimerkiksi osa koirista puolustaa omaa aluettaan hanakammin kuin toiset.

Moni vaaratilanne on vältettävissä huolellisella ennakoinnilla. Tähän ennakointiin kuuluu omaan koiraan tutustuminen sekä yleisellä tasolla että yksilötasolla. Ennakoinnista huolimatta vahinkoja sattuu – kuitenkin aina kannattaa tehdä sen verran kuin voi, jotta tilanteita ei syntyisi.

Tyypillisimmät vaaratilanteet syntyvät kotona ja käyn läpi tässä kolme yleistä aihepiiriä, joihin kannattaa valmistautua jo etukäteen ja joita voi kohtuullisen helposti välttää.

1. Väsynyt tai nukkuva koira säikähtää tai menettää hermonsa.

Mökillä, viikonloppuna, juhlien aikana, helteellä, jouluna ja muissa erikoistilanteissa on hässäkkää. Näissä tilanteissa koira ei välttämättä a) osaa, b) malta tai c) pysty nukkua ja levätä sopivaa määrää tai sopivassa paikassa. Väsyneenä koiran pinna kiristyy ja sitä ei välttämättä ihminen huomaa. Lue lisää tästä!

Kannattaa muistaa, että koira ei tee väsyneenä myöskään kovin järkeviä valintoja ja päätöksiä – se saattaa käydä nukkumaan ovensuuhun, jossa todennäköisyys siihen, että sokeripäissään juokseva lapsi kompastuu siihen, on hyvin suuri. Se suorastaan näyttää itse ajavan itseään yhä pahempiin ongelmiin; haastaa riitaa koirakaverin kanssa, kyttää keittiön pöydän alla ja niin edelleen. Vaaran elementit ovat aina olemassa, kun samassa tilassa on väsyvä koira ja vieraita ihmisiä tai koiria.

2. Koira pitää hallussaan jotain arvokasta, joka yritetään ottaa pois.

Vielä muutamia vuosia sitten oli yleistä ajatella niin, että kun koiralle annetaan luu, niin se ilman muuta pitää myös saada ottaa koiralta pois. Tämä voi olla hyvä tavoite, mutta sitä ei saavuteta vain ottamalla koiralta luu pois. Itse asiassa tilanne voi kärjistyä nopeasti, jos koiralta otetaan luu toistuvasti pois. Tavoite voidaan saavuttaa valmistelemalla koiraa ja tekemällä arvokasta asennetyötä.

Lasten leluihin pätee sama politiikka; koira oppii nopeasti, että toisten lelut ovat paljon arvokkaampia kuin omat lelut, koska toisten leluilla saa enemmän toimintaa aikaan. Mikäli haluat, että koirasi ei kiinnostu lasten leluista, älä kilpaile sen kanssa niistä lainkaan. Puolustamisen arvoisia asioita ovat myös sohva, oma peti tai joku muu paikka – niiden suhteen kannattaa myös panostaa asennetyöhön sen sijaan, että lähtee taisteluun. Vaikka koiran saa häädettyä sohvalta tai luun vietyä siltä väkisin, se ei ole “voitto”. Koiralle saattaa jäädä tilanteesta paljonkin hampaankoloon, mikä lisää vaaran mahdollisuutta jatkossa.

3. Koiraa yritetään pakottaa johonkin toimenpiteeseen tai käsittelyyn (varsinkin kun se on kipeä).

Kynsien leikkaaminen, silmätipat, korvien hoito tai peseminen ovat tilanteita, jotka saattavat helposti äityä taisteluiksi. Mikäli ihan huoltomielessä koskettaminen ei onnistu, se tuskin tulee onnistumaan yhtään sen paremmin kun tosi on kyseessä. Varsinkin silloin, jos koiralla on kipuja kyseisillä alueilla. Painiminen on helpoin tapa opettaa koira taitavaksi painijaksi ja vastustajaksi.

Hyvä pääperiaate on se, että harjoittelet hoitotoimenpiteet omaehtoisuuden kautta sillä tavalla, että ne sujuvat yhteisymmärryksessä. Aina ei kuitenkaan kaikkea ehdi treenata, vaan tulee tilanteita kun vain pitää hoitaa. Suunnittele nämä tilanteet hyvin ja turvallisesti, jotta vahingot jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Omaehtoisesta käsittelystä voit lukea lisää täältä.

Liity jäseneksi ja katso video, jossa käyn kolme tyypillistä vaaratilannetta ja annan vinkit siihen, miten niitä voi ennakoida.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kiinnostuitko? Tästä aiheesta voit oppia lisää luennoilla Espoossa ja Liedossa. Katso ajankohdat koulutuskalenterista!

Kokeile lämpökautta ja paranna suhdetta koiraasi!

Pelaatko koirasi kanssa samassa joukkueessa vai sitä vastaan? Millä tavalla tämä näkyy arjessa? Entä harrastuksissa? Koira ei pelaa täysillä sellaisessa joukkueessa, jota se ei arvosta ja jonka muihin pelaajiin se ei luota. Koiralle ei voi antaa nettiosoitetta, josta voi lukea omalla ajalla joukkueen arvot – arvojen on näyttävä läpi kaikessa toiminnassa ja jokaisessa peliliikkeessä.

Lähes jokaiselle tulee tilanteita, joissa luottamus koiran ja omistajan välillä rakoilee. Kyse voi olla yksittäisestä ikävästä välikohtauksesta, puoliväkisin tehdyistä lääkintätoimista tai pieleen menneistä harjoituksista. Luottamuspula näkyy usein niin, että epäluuloisuuden siemen alkaa kasvaa. Se kasvaa ja leviää muihin tilanteisiin ja koiran persoonasta riippuen saattaa näkyä jäätymisenä tai motivaation puutteena.

Joskus kauan sitten ratkaisuna suunnilleen kaikkiin ongelmiin esitettiin jääkautta, eli sosiaalista eristämistä ja mykkäkoulua. Se on ihan yhtä käyttökelpoinen työkalu koirille kuin kunnon työpaikka- tai koulukiusaaminen omille lajitovereillemme – se ei ole millään tavalla hyväksyttävä tai rakentava menettely. Jääkausi tappaa koiran aloitekyvyn, murtaa sen itseluottamuksen ja rapauttaa suhteen omistajaan.

Lämpökausi sitävastoin on erittäin toimiva ratkaisu. Se parantaa koiran ja omistajan välistä suhdetta, kasvattaa koiran itseluottamusta ja aloitekykyä ja parantaa yhteistyötä! Lämpökausi lähtee siitä ajatuksesta, että koiran hyvinvointi on sitä parempi, mitä enemmän se kokee pystyvänsä vaikuttamaan ympäristöönsä. Koiran sosiaalinen ympäristö on sen perhe, ja suhde ihmisiin rakentuu vuorovaikutuksen kautta. Vuorovaikutus on vastavuoroista, ei yhdensuuntaista.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Jäsenyys on määräaikainen ja jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut materiaalit!

Videolla käyn läpi esimerkkien kautta, millä tavoin lämpökausi toimii ja miten voit huomioida sen päivittäin koirasi kanssa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Rapsutus on koiralle yhtä tärkeää kuin ulkoilu

Ulkoilun, lenkkeilyn ja liikkumisen roolia korostetaan koirien kanssa. Ne ovat asioita, joita on helppo mitata ja hallita. Koiran hyvinvointiin vaikuttavat myös muut toiminnat, joita päivään kuuluu. Samoin meillä ihmisillä – liikkumiseen käytetty päivittäinen aika ei välttämättä kerro hyvinvoinnin kokonaisuudesta mitään, vaan tarvitaan muita tietoja.

Liikunnan määrää ja laatua käytetään usein erilaisten käyttäytymishaasteiden ratkomisessa apuna. Usein yksinolo-ongelmaiselle koiralle kokeillaan esimerkiksi fyysistä väsyttämistä erittäin raskaan liikunnan kautta tai vaihtoehtoisesti pitkäkestoista, matalatehoista ulkoilua, jossa haistelu ja rentoutuminen ovat pääroolissa. Näillä voi olla vaikutusta yksin jäämisen helppouteen, mutta useimmissa tapauksissa täytyy tehdä myös muita toimenpiteitä.

Muitakin koiran lajityypillisiä piirteitä kannattaa ottaa hyötykäyttöön. Koira on esimerkiksi jalostettu tuhansien vuosien ajan ihmisen parhaaksi ystäväksi ja koira onkin hypersosiaalinen ihmistä kohtaan. Kuten jokainen koiranomistaja tietää, me olemme tärkeimpiä asioita koirillemme. Me ja meidän antama huomio.

Varsinkin yksin jäämisen haasteissa ihmisen huomiota on mielellään pyritty rajoittamaan. Yksi syy tälle rajoittamiselle on se, että koiran olisi vaikeampaa jäädä yksin jos sille annetaan paljon huomiota lähtötilanteessa. Toinen selitys on ollut se, että ero yksin olemisen ja yhdessä olemisen välillä olisi pienempi jos koiraa ei huomioida lähtiessä. Kolmas selitys on se, että kun lähtö olisi mahdollisimman eleetön, koira ei välttämättä huomaisi sitä tai nostaisi kierroksia siitä. Onko lähtörutiineilla merkitystä?

Lähtörutiinin merkitys yksinolo-ongelman hoitamisessa on pieni ja koiran huomioimattomuudesta ei välttämättä ole hyötyä. Itse asiassa pilottitutkimuksessa (Mariti et al., painossa) havaittiin viitteitä siitä, että koiran silittäminen ennen erossa olemista vähensi koiran stressiä ja ahdistusta. Mikä tahansa lähtörutiinisi onkaan – jos se toimii, pidä siitä kiinni!

Silittämisen, rauhallisen vuorovaikutuksen ja omaehtoisuuteen perustuvan vuorovaikutuksen hyötyjä on monia. Voit käyttää niitä huvin vuoksi tai ongelmien ratkomisessa samaan tapaan kuin erilaisia liikunnan muotojakin. Esimerkiksi löytöeläintalossa koiralle lukeminen ja pelkkä oleminen samassa tilassa oli yhtä tehokas tapa vähentää stressikäyttäytymistä kuin koiran ulkoilutus ja leikitys.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi ja katso video, jossa kerron missä kaikissa tilanteissa silittäminen ja rapsuttaminen ovat loistavia tapoja tukea koiraa ja vähentää stressiä.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miksi koira kannattaa opettaa kerjäämään sadalla eri tavalla?

Vahtiiko koirasi keittössä liikkuvia haukansilmän lailla? Seuraako se jokaisen suupalan ketjun herkeämättömällä innolla? Heiluttaako se toiveikkaana hännänpäätä ja tehostaa vihjailua vinkumalla tai haukkumalla, kun annos lähenee loppua? Mikäli näin on, voit onnitella itseäsi, koirasi osaa kerjätä ja se on loistava asia!

Kerjäämisellä sanana on ikävä kaiku, ja sitä pidetään yleensä jollain tasolla huonona tai ei-toivottavana toimintana koiralta. Ruokailutilanteessa tämä voikin pitää paikkansa; sinänsä normaali koiran toiminta esiintyy ei-toivottavassa tilanteessa ja häiritsee ruokailevia ihmisiä.

Kerjäämisestä ilmiönä on kuitenkin huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa, aivan samalla tavalla kuin komentamisesta ja pomottamisestakin! Näillä kaikilla menetelmillä koira yrittää kertoa omistajalleen hyvin selkokielistä viestiä, jota vastaanottaakseen ei tarvitse opiskella koirien elekieltä.

Kerjääminen on mielestäni hyvinvointi-indikaattori monellakin tavalla. Ensinnäkin se kertoo siitä, että koiralla on aloitekykyä. Aloitekyky edellyttää hyvää itseluottamusta ja oppimishistoriaa siitä, että aloitteiden tekeminen ihmisen suuntaan on kannattavaa. Aloitekyky kertoo siitä, että koira ei ole masentunut tai laitostunut.

Toinen merkityksellinen asia kerjäämisessä on se, että se kertoo hyvästä suhteesta koiran ja omistajan välillä. Suhde muodostuu sarjasta vuorovaikutustilanteita, joissa edellinen määrittää seuraavaa. Luottamus syntyy vuorovaikutustilanteiden kautta ja se edellyttää ennakoitavuutta – kumpikin tietää, miten toinen käyttäytyy. Kerjääminen on osoitus luottamuksesta.

Kolmas seikka, joka tekee kerjäämisestä positiivisen asian, on motivaatio. Kerjääminen on osoitus siitä, että koiralla on motivaatio tehdä mitä tahansa omistaja haluaa. Tämäkään ei ole aivan itsestäänselvää aina – moni ongelma johtuu koirien kanssa siitä, että koirilla ei ole riittävää motivaatiota tehdä yhtään mitään ihmisen kanssa. Kerjääminen on osoitus siitä, että motivaatio on kunnossa – seuraavaksi täytyy vain keksiä, miten tämän ilmiön saisi siirrettyä keittiöstä treeneihin!

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi sitä, millä tavalla kerjäämisen saa käännettyä miellyttäväksi ilmiöksi! Näet jäsenenä myös kaikki aiemmin julkaistut liki sata videota! Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa.

Jaa oma kerjäyshavaintosi #satatapaakerjätä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Reaktiiviset koirat – 007 ja lupa haukkua

On kaksi asiaa, joita ei katsota hyvällä a) julkisilla paikoilla, b) treenihalleilla, c) metsissä tai d) jalkakäytävillä. Ensimmäinen niistä on haukkuminen ja toiseen palaan myöhemmin.

Jostain kumman syystä koiralle täysin normaalia viestintää pidetään tottelemattomuutena, aggressiivisuutena, käytösongelmana, häiriönä tai ylipäänsä pahana asiana sekä porttina paljon pahempiin asioihin. Haukkuhysteriaan ovat liittyneet naapurit, vastaantulijat, kouluttajat ja kanssaulkoilijat. Jostain syystä ulkona lajityypillistä toimintaa harjoittava eläin rinnastetaan ilman sen kummempaa harkintaa pahviseinäisessä kerrostalossa kymmenen tuntia päivässä itseään rikkovaan huutajaan. Molemmissa tapauksissa koira haukkuu, mutta yleensä vain toinen kärsii merkittävästi. Ja se ei ole yleensä se lenkkeilevä koira.

Haukkuminen on luonnollista ja siihen on olemassa useita eri syitä. Mikäli sekä ympäristön että koiraihmisten suhtautuminen kaikkeen haukkumiseen on sama kuin ydinjätteeseen, tilanne ei helpotu. Mikäli ajattelemme asiaa parhaan ystävämme näkökulmasta, voimme äkkiä havaita, mikä on sille itselleen haitallista haukkumista. Pitkään jatkuva haukkuminen kuluttaa energiaa ja kuluttaa. Yksin ollessaan koira haukkuu usein stressistä johtuen pitkiä pätkiä omistajansa perään. Lenkillä tai treeneissä tapahtuva, yleensä aluksi ainakin, hälytyshaukku kestää muutaman sekunnin.

Mutta se, millä tavalla tähän hälytyshaukkuun suhtaudutaan, vaikuttaa hyvin moneen asiaan. Pelästyminen on normaalia, häpeäminen on normaalia, nolous on normaalia ja epätoivo on normaalia. Omalla konkreettisella toiminnalla saatamme joko saada tilanteen nopeasti ennalleen tai saatamme pahentaa sitä tiedostamatta. Paikoissa, joissa on nollatoleranssi haukkumisen suhteen, keskitymme haukkuherkän koiran kanssa lähes ainoastaan siihen, että koira on hiljaa. Paine haukkumattomuuteen on valtava, ja pienestäkin haukkuun tai kilahtamiseen liittyvästä vihjeestä me käynnistymme. Joskus saattaa käydä niin, että huolellinen estäminen ja ennakointi vain pahentavat tilannetta. Joskus saattaa käydä niin, että haukkuminen tai sillä uhkaaminen on tehokkain tapa saada asioita tapahtumaan.

Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos jokaisesta haukahduksesta ei tarvitsisi potea syyllisyyttä tai muuta tuskaa. Olisi ihanaa, jos treeneissäkin ymmärrettäisi enemmän haukkuvia koiria, ja voitaisiin nähdä, että niiden esimerkiksi turhautumisesta johtuva haukku ei aina häiritse niin paljon muita koiria, kuin se häiritsee meidän ihmisten korvia. Olisi mahtavaa, että haukkumista ei yleisesti pidettäisi niin hirvittävän pahana asiana lähtökohtaisesti, koska haukkuvassa koirassa tai sen omistajassa ei ole yleensä mitään vikaa. Haukku voi olla koiralle haitallista silloin, kun se jatkuu pitkään, kuluttaa ja koiralla ei ole eväitä itse lopettaa tilannetta.

Muutaman sekunnin hälytystöräytys voi kasvaa kunnon rähjäämiseksi, se on totta. Mutta onko syynä kasvuun se, että asiaan ei puututtu ajoissa vai se, että asiaan puututtiin ajoissa, mutta ei-tuloksellisella tavalla? Hihnarähinän ja hälytyshaukun hallinnassa tärkeitä avainkohtia ovat nämä:

– Mistä kaikista merkeistä koira osaa ennakoida tulevan tilanteen ja mitä nämä merkit koirassa aiheuttavat?
– Missä määrin taluttaja lyö lisää vettä kiukaalle?
– Mitä eväitä koiralla on lopettaa itse rähjääminen?
– Mitä oljenkorsia koiralle voi opettaa, jotta tilanne palautuu nopeasti?

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi sitä, millä tavoin rähjäämiseen kannattaa suhtautua ja millaisia tukitreenejä voi tehdä varsinaisten ohitusharjoitusten ohella.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Räjähtävät koirat ja niiden kanssa eläminen

Tuntuuko joskus, että koirasi reaktio johonkin tavalliseenkin asiaan on liioitellun dramaattinen? Tuntuuko joskus siltä, että ulos mennessä koira hakemalla hakee syytä räjähtää? Vaikuttaako siltä, että tilanne ei ajan mittaan helpotu vaan pahenee? Pahentaako oma toimintasi tilanteessa reaktiota entisestään?

Miksi kuppi kaatuu?

Kuppi voi mennä nurin joskus hyvällä tavalla, innostuksesta. Joskus taas hieman ikävämmällä tavalla, joka ilmenee usein hyvin vakuuttavana rähjäämisenä.

Taustalla vaikuttaa moni syy kivusta geeneihin ja ympäristön vaikutuksiin. Mitä yllättävämmin ja voimakkaammin ylilyövä toiminta alkaa, sitä varmemmin koira kannattaa tutkituttaa. Muita selittäviä tekijöitä ovat yleinen pinnan lyhyys, viimeaikainen kuormitus, fyysinen väsymys, hallinnan tunteen puute, ärsytys, ahdistus tai turhautuminen – listaa voi jatkaa pitkälle.

Koska emme valitettavasti voi tietää, mitä koira ajattelee tai miten se tilanteet kokee, voimme jälleen kerran asettaa itsemme koiran asemaan. Se on tässäkin tilanteessa paras lähestymistapa. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että teemme ylilyöntejä, ylireagoimme tai käyttäydymme reaktiivisesti vaikkapa työpaikalla?

Tyypillisimmät tilanteet on selitettävissä unen tai ruuan puutteella, selkäjumilla, huonolla päivällä tai vastakkainasettelutilanteella. Muita syitä voivat olla henkilökemiat tai tunne siitä, ettei voi vaikuttaa omaan työhönsä millään tavalla, ikävä pomo tai ilmapiiri, jossa ei viihdy. Näiden lisäksi voi olla, että kyseessä on opittu toimintamalli, joka toistuu samassa tilanteessa, jossa henkilö kokee itsensä uhatuksi – vaikkapa silloin kun hänen työtään arvostellaan. Me voimme omalta kohdaltamme eritellä ja analysoida syitä siihen, miksi toimimme tietyllä tavalla. Koira taas ei voi, ja siksi onkin tärkeää että me emme ota ongelmaa väärällä tavalla.

Oletko täydessä iskussa?

Mikäli meillä ihmisillä on ongelmia aamupalavereissa, harvemmin kukaan ehdottaa ratkaisuksi kuntosalirääkkiä tai palkankorotusta. Ne eivät välttämättä ole ratkaisu koirillekaan, jos haasteena on räjähtely. Palkankorotus toki lisää motivaatiota, mutta se harvemmin auttaa juuri kyseiseen vaivaan – ainakaan ainoana hoitokeinona.

Tämä voi kuulostaa erikoiselta, mutta räjähtelyn hoidossa tärkeintä on järjestää koiralle itselleen eväät ja työkalut muuttaa toimintatapoja. Voimme toki muokata koiran käytöstä treenaamalla ahkerasti, mutta oman kokemukseni perusteella vähintään yhtä tärkeässä roolissa on kokonaisuuden hallinta.

Kuntosalirääkki voi vaikuttaa aamupalaverikäytökseen epäsuorasti, mutta kannattaa muistaa, että väsynyt ihminen ei ole yhtä kuin hyvin käyttäytyvä ihminen. Väsyttäminen tai hienommin sanottuna käyttäytymistarpeiden purkaminen ei välttämättä sellaisenaan vaikuta esimerkiksi hihnan päässä rähjäämiseen. Fyysisellä rasituksella voi olla epäsuoria vaikutuksia kupin kaatumiseen, mutta ei kannata katsoa asiaa vain yhdellä silmällä.

Jotta rauha löytyisi, täytyisi löytää tasapaino. Tasapainon löytäminen ei ole meille ihmisillekään helppoa ja yksinkertaista, vielä astetta vaikeampaa on auttaa toista luontokappaletta etsimään mielenrauha.

Hyvinvointi on kokonaisuus

Reaktiivisten koirien kanssa saa tuntumaa siitä, miten pienestä asiat voivat olla kiinni. Asioiden pitää olla hyvin suhteessa toisiinsa ja suhteessa yksilöön. Yksisilmäistä on ajatella, että tarpeiden purkaminen tai tyydyttäminen pitäisi koiran tyytyväisenä ja valmiina omaksumaan uusia taitoja. Ihminenkin on luotu liikkumaan ja olemaan aktiivinen, mutta juoksuohjelma tai sähköpöytä ei auta asiaa, jos nukkuminen ei toimi tai syöminen ontuu.

Jostain on kuitenkin lähdettävä liikkeelle, ja siihen suosittelen havainnointia. Sitä voi harrastaa ruutupaperilla, päiväkirjatyyppisesti. Usko tai älä – usein oleelliset käytökseen vaikuttavat seikat on mahdollista havaita päiväkirjasta.

Enemmän kaikkea-ajattelu tulee joskus mieleen erilaisista neuvoista. Enemmän lenkkiä, enemmän virikkeitä, enemmän leikkiä, enemmän koirakavereita ja niin edelleen. Et voi lisätä jotain ilman että jokin toinen vähenee – vuorokaudessa on samat 24 tuntia. Jos kuvitellaan, että lisätään tunti päivässä leikkiä, mikä toiminta silloin vastaavasti vähenee tunnilla? Se on tärkeää tietää, jotta saadaan aikaan toivottavia tuloksia. Joskus vähentäminenkin on vaikuttavaa!

Mistä voi lähteä liikkeelle?

Jotta voi keskittyä koiraan, on saatettava asiat siihen kuntoon, että itse hallitsee tilanteen. Jälleen kerran, pää kannattaa säilyttää kylmänä ja järkeillä suunnitelma itselleen selväksi. Ympäristö on joskus hankalasti käyttäytyvän koiran omistajalle armoton, kun joka suunnasta tulvii syytöksiä ja paineita. Niistä ei kuitenkaan kannata välittää, koska se ei auta kokonaisuuden hallintaa.

1. Mieti kuinka kuormittava tilanne on ja ota tarvittaessa aikalisä.
2. Mieti millä järjestelyillä saisit omaa (ja yleensä samalla koiran) stressitilaa laskettua. Ei ole pakko lenkkeillä joka päivä tuntitolkulla, jos se on pelkkää kärsimystä. Valitse helpot lenkit, sopivat kellonajat ja itsellesi sopivat välineet, joilla koet, että tilanne pysyy hallinnassa.
3. Valitse ympärillesi sopiva ryhmä ja toteuta muutoksia vähitellen, omien resurssien mukaan. Ei ole olemassa taikatemppuja, joilla koiran pitkään jatkunut reaktiivisuus loppuu. Koiralle voi antaa työkaluja nopeaan tahtiin, mutta sillä täytyy olla aikaa käyttää niitä itse.

Reaktiivisen koiran käytöksen muuttaminen on loppujen lopuksi melko vähän kiinni siitä, mitä me itse konkreettisesti teemme, mutta paljon enemmän kiinni siitä, mitä koira valitsee tehdä.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi reaktiivisten koirien kokonaisvaltaista käsittelyä – sopivia harjoituksia sekä virikkeitä, joiden avulla voit tarjota koiralle työkaluja muuttaa toimintatapojaan. Jäsenyys maksaa yhdeksän euroa/kk ja se on määräaikainen. Näet kuukauden ajan kaikki jo aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.