Miksi koira kannattaa opettaa kerjäämään sadalla eri tavalla?

Vahtiiko koirasi keittössä liikkuvia haukansilmän lailla? Seuraako se jokaisen suupalan ketjun herkeämättömällä innolla? Heiluttaako se toiveikkaana hännänpäätä ja tehostaa vihjailua vinkumalla tai haukkumalla, kun annos lähenee loppua? Mikäli näin on, voit onnitella itseäsi, koirasi osaa kerjätä ja se on loistava asia!

Kerjäämisellä sanana on ikävä kaiku, ja sitä pidetään yleensä jollain tasolla huonona tai ei-toivottavana toimintana koiralta. Ruokailutilanteessa tämä voikin pitää paikkansa; sinänsä normaali koiran toiminta esiintyy ei-toivottavassa tilanteessa ja häiritsee ruokailevia ihmisiä.

Kerjäämisestä ilmiönä on kuitenkin huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa, aivan samalla tavalla kuin komentamisesta ja pomottamisestakin! Näillä kaikilla menetelmillä koira yrittää kertoa omistajalleen hyvin selkokielistä viestiä, jota vastaanottaakseen ei tarvitse opiskella koirien elekieltä.

Kerjääminen on mielestäni hyvinvointi-indikaattori monellakin tavalla. Ensinnäkin se kertoo siitä, että koiralla on aloitekykyä. Aloitekyky edellyttää hyvää itseluottamusta ja oppimishistoriaa siitä, että aloitteiden tekeminen ihmisen suuntaan on kannattavaa. Aloitekyky kertoo siitä, että koira ei ole masentunut tai laitostunut.

Toinen merkityksellinen asia kerjäämisessä on se, että se kertoo hyvästä suhteesta koiran ja omistajan välillä. Suhde muodostuu sarjasta vuorovaikutustilanteita, joissa edellinen määrittää seuraavaa. Luottamus syntyy vuorovaikutustilanteiden kautta ja se edellyttää ennakoitavuutta – kumpikin tietää, miten toinen käyttäytyy. Kerjääminen on osoitus luottamuksesta.

Kolmas seikka, joka tekee kerjäämisestä positiivisen asian, on motivaatio. Kerjääminen on osoitus siitä, että koiralla on motivaatio tehdä mitä tahansa omistaja haluaa. Tämäkään ei ole aivan itsestäänselvää aina – moni ongelma johtuu koirien kanssa siitä, että koirilla ei ole riittävää motivaatiota tehdä yhtään mitään ihmisen kanssa. Kerjääminen on osoitus siitä, että motivaatio on kunnossa – seuraavaksi täytyy vain keksiä, miten tämän ilmiön saisi siirrettyä keittiöstä treeneihin!

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi sitä, millä tavalla kerjäämisen saa käännettyä miellyttäväksi ilmiöksi! Näet jäsenenä myös kaikki aiemmin julkaistut liki sata videota! Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa.

Jaa oma kerjäyshavaintosi #satatapaakerjätä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Reaktiiviset koirat – 007 ja lupa haukkua

On kaksi asiaa, joita ei katsota hyvällä a) julkisilla paikoilla, b) treenihalleilla, c) metsissä tai d) jalkakäytävillä. Ensimmäinen niistä on haukkuminen ja toiseen palaan myöhemmin.

Jostain kumman syystä koiralle täysin normaalia viestintää pidetään tottelemattomuutena, aggressiivisuutena, käytösongelmana, häiriönä tai ylipäänsä pahana asiana sekä porttina paljon pahempiin asioihin. Haukkuhysteriaan ovat liittyneet naapurit, vastaantulijat, kouluttajat ja kanssaulkoilijat. Jostain syystä ulkona lajityypillistä toimintaa harjoittava eläin rinnastetaan ilman sen kummempaa harkintaa pahviseinäisessä kerrostalossa kymmenen tuntia päivässä itseään rikkovaan huutajaan. Molemmissa tapauksissa koira haukkuu, mutta yleensä vain toinen kärsii merkittävästi. Ja se ei ole yleensä se lenkkeilevä koira.

Haukkuminen on luonnollista ja siihen on olemassa useita eri syitä. Mikäli sekä ympäristön että koiraihmisten suhtautuminen kaikkeen haukkumiseen on sama kuin ydinjätteeseen, tilanne ei helpotu. Mikäli ajattelemme asiaa parhaan ystävämme näkökulmasta, voimme äkkiä havaita, mikä on sille itselleen haitallista haukkumista. Pitkään jatkuva haukkuminen kuluttaa energiaa ja kuluttaa. Yksin ollessaan koira haukkuu usein stressistä johtuen pitkiä pätkiä omistajansa perään. Lenkillä tai treeneissä tapahtuva, yleensä aluksi ainakin, hälytyshaukku kestää muutaman sekunnin.

Mutta se, millä tavalla tähän hälytyshaukkuun suhtaudutaan, vaikuttaa hyvin moneen asiaan. Pelästyminen on normaalia, häpeäminen on normaalia, nolous on normaalia ja epätoivo on normaalia. Omalla konkreettisella toiminnalla saatamme joko saada tilanteen nopeasti ennalleen tai saatamme pahentaa sitä tiedostamatta. Paikoissa, joissa on nollatoleranssi haukkumisen suhteen, keskitymme haukkuherkän koiran kanssa lähes ainoastaan siihen, että koira on hiljaa. Paine haukkumattomuuteen on valtava, ja pienestäkin haukkuun tai kilahtamiseen liittyvästä vihjeestä me käynnistymme. Joskus saattaa käydä niin, että huolellinen estäminen ja ennakointi vain pahentavat tilannetta. Joskus saattaa käydä niin, että haukkuminen tai sillä uhkaaminen on tehokkain tapa saada asioita tapahtumaan.

Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos jokaisesta haukahduksesta ei tarvitsisi potea syyllisyyttä tai muuta tuskaa. Olisi ihanaa, jos treeneissäkin ymmärrettäisi enemmän haukkuvia koiria, ja voitaisiin nähdä, että niiden esimerkiksi turhautumisesta johtuva haukku ei aina häiritse niin paljon muita koiria, kuin se häiritsee meidän ihmisten korvia. Olisi mahtavaa, että haukkumista ei yleisesti pidettäisi niin hirvittävän pahana asiana lähtökohtaisesti, koska haukkuvassa koirassa tai sen omistajassa ei ole yleensä mitään vikaa. Haukku voi olla koiralle haitallista silloin, kun se jatkuu pitkään, kuluttaa ja koiralla ei ole eväitä itse lopettaa tilannetta.

Muutaman sekunnin hälytystöräytys voi kasvaa kunnon rähjäämiseksi, se on totta. Mutta onko syynä kasvuun se, että asiaan ei puututtu ajoissa vai se, että asiaan puututtiin ajoissa, mutta ei-tuloksellisella tavalla? Hihnarähinän ja hälytyshaukun hallinnassa tärkeitä avainkohtia ovat nämä:

– Mistä kaikista merkeistä koira osaa ennakoida tulevan tilanteen ja mitä nämä merkit koirassa aiheuttavat?
– Missä määrin taluttaja lyö lisää vettä kiukaalle?
– Mitä eväitä koiralla on lopettaa itse rähjääminen?
– Mitä oljenkorsia koiralle voi opettaa, jotta tilanne palautuu nopeasti?

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi sitä, millä tavoin rähjäämiseen kannattaa suhtautua ja millaisia tukitreenejä voi tehdä varsinaisten ohitusharjoitusten ohella.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Räjähtävät koirat ja niiden kanssa eläminen

Tuntuuko joskus, että koirasi reaktio johonkin tavalliseenkin asiaan on liioitellun dramaattinen? Tuntuuko joskus siltä, että ulos mennessä koira hakemalla hakee syytä räjähtää? Vaikuttaako siltä, että tilanne ei ajan mittaan helpotu vaan pahenee? Pahentaako oma toimintasi tilanteessa reaktiota entisestään?

Miksi kuppi kaatuu?

Kuppi voi mennä nurin joskus hyvällä tavalla, innostuksesta. Joskus taas hieman ikävämmällä tavalla, joka ilmenee usein hyvin vakuuttavana rähjäämisenä.

Taustalla vaikuttaa moni syy kivusta geeneihin ja ympäristön vaikutuksiin. Mitä yllättävämmin ja voimakkaammin ylilyövä toiminta alkaa, sitä varmemmin koira kannattaa tutkituttaa. Muita selittäviä tekijöitä ovat yleinen pinnan lyhyys, viimeaikainen kuormitus, fyysinen väsymys, hallinnan tunteen puute, ärsytys, ahdistus tai turhautuminen – listaa voi jatkaa pitkälle.

Koska emme valitettavasti voi tietää, mitä koira ajattelee tai miten se tilanteet kokee, voimme jälleen kerran asettaa itsemme koiran asemaan. Se on tässäkin tilanteessa paras lähestymistapa. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että teemme ylilyöntejä, ylireagoimme tai käyttäydymme reaktiivisesti vaikkapa työpaikalla?

Tyypillisimmät tilanteet on selitettävissä unen tai ruuan puutteella, selkäjumilla, huonolla päivällä tai vastakkainasettelutilanteella. Muita syitä voivat olla henkilökemiat tai tunne siitä, ettei voi vaikuttaa omaan työhönsä millään tavalla, ikävä pomo tai ilmapiiri, jossa ei viihdy. Näiden lisäksi voi olla, että kyseessä on opittu toimintamalli, joka toistuu samassa tilanteessa, jossa henkilö kokee itsensä uhatuksi – vaikkapa silloin kun hänen työtään arvostellaan. Me voimme omalta kohdaltamme eritellä ja analysoida syitä siihen, miksi toimimme tietyllä tavalla. Koira taas ei voi, ja siksi onkin tärkeää että me emme ota ongelmaa väärällä tavalla.

Oletko täydessä iskussa?

Mikäli meillä ihmisillä on ongelmia aamupalavereissa, harvemmin kukaan ehdottaa ratkaisuksi kuntosalirääkkiä tai palkankorotusta. Ne eivät välttämättä ole ratkaisu koirillekaan, jos haasteena on räjähtely. Palkankorotus toki lisää motivaatiota, mutta se harvemmin auttaa juuri kyseiseen vaivaan – ainakaan ainoana hoitokeinona.

Tämä voi kuulostaa erikoiselta, mutta räjähtelyn hoidossa tärkeintä on järjestää koiralle itselleen eväät ja työkalut muuttaa toimintatapoja. Voimme toki muokata koiran käytöstä treenaamalla ahkerasti, mutta oman kokemukseni perusteella vähintään yhtä tärkeässä roolissa on kokonaisuuden hallinta.

Kuntosalirääkki voi vaikuttaa aamupalaverikäytökseen epäsuorasti, mutta kannattaa muistaa, että väsynyt ihminen ei ole yhtä kuin hyvin käyttäytyvä ihminen. Väsyttäminen tai hienommin sanottuna käyttäytymistarpeiden purkaminen ei välttämättä sellaisenaan vaikuta esimerkiksi hihnan päässä rähjäämiseen. Fyysisellä rasituksella voi olla epäsuoria vaikutuksia kupin kaatumiseen, mutta ei kannata katsoa asiaa vain yhdellä silmällä.

Jotta rauha löytyisi, täytyisi löytää tasapaino. Tasapainon löytäminen ei ole meille ihmisillekään helppoa ja yksinkertaista, vielä astetta vaikeampaa on auttaa toista luontokappaletta etsimään mielenrauha.

Hyvinvointi on kokonaisuus

Reaktiivisten koirien kanssa saa tuntumaa siitä, miten pienestä asiat voivat olla kiinni. Asioiden pitää olla hyvin suhteessa toisiinsa ja suhteessa yksilöön. Yksisilmäistä on ajatella, että tarpeiden purkaminen tai tyydyttäminen pitäisi koiran tyytyväisenä ja valmiina omaksumaan uusia taitoja. Ihminenkin on luotu liikkumaan ja olemaan aktiivinen, mutta juoksuohjelma tai sähköpöytä ei auta asiaa, jos nukkuminen ei toimi tai syöminen ontuu.

Jostain on kuitenkin lähdettävä liikkeelle, ja siihen suosittelen havainnointia. Sitä voi harrastaa ruutupaperilla, päiväkirjatyyppisesti. Usko tai älä – usein oleelliset käytökseen vaikuttavat seikat on mahdollista havaita päiväkirjasta.

Enemmän kaikkea-ajattelu tulee joskus mieleen erilaisista neuvoista. Enemmän lenkkiä, enemmän virikkeitä, enemmän leikkiä, enemmän koirakavereita ja niin edelleen. Et voi lisätä jotain ilman että jokin toinen vähenee – vuorokaudessa on samat 24 tuntia. Jos kuvitellaan, että lisätään tunti päivässä leikkiä, mikä toiminta silloin vastaavasti vähenee tunnilla? Se on tärkeää tietää, jotta saadaan aikaan toivottavia tuloksia. Joskus vähentäminenkin on vaikuttavaa!

Mistä voi lähteä liikkeelle?

Jotta voi keskittyä koiraan, on saatettava asiat siihen kuntoon, että itse hallitsee tilanteen. Jälleen kerran, pää kannattaa säilyttää kylmänä ja järkeillä suunnitelma itselleen selväksi. Ympäristö on joskus hankalasti käyttäytyvän koiran omistajalle armoton, kun joka suunnasta tulvii syytöksiä ja paineita. Niistä ei kuitenkaan kannata välittää, koska se ei auta kokonaisuuden hallintaa.

1. Mieti kuinka kuormittava tilanne on ja ota tarvittaessa aikalisä.
2. Mieti millä järjestelyillä saisit omaa (ja yleensä samalla koiran) stressitilaa laskettua. Ei ole pakko lenkkeillä joka päivä tuntitolkulla, jos se on pelkkää kärsimystä. Valitse helpot lenkit, sopivat kellonajat ja itsellesi sopivat välineet, joilla koet, että tilanne pysyy hallinnassa.
3. Valitse ympärillesi sopiva ryhmä ja toteuta muutoksia vähitellen, omien resurssien mukaan. Ei ole olemassa taikatemppuja, joilla koiran pitkään jatkunut reaktiivisuus loppuu. Koiralle voi antaa työkaluja nopeaan tahtiin, mutta sillä täytyy olla aikaa käyttää niitä itse.

Reaktiivisen koiran käytöksen muuttaminen on loppujen lopuksi melko vähän kiinni siitä, mitä me itse konkreettisesti teemme, mutta paljon enemmän kiinni siitä, mitä koira valitsee tehdä.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi reaktiivisten koirien kokonaisvaltaista käsittelyä – sopivia harjoituksia sekä virikkeitä, joiden avulla voit tarjota koiralle työkaluja muuttaa toimintatapojaan. Jäsenyys maksaa yhdeksän euroa/kk ja se on määräaikainen. Näet kuukauden ajan kaikki jo aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran tapakasvatus – kun vieraita tulee

Joulu on kylässä käymisen kulta-aikaa. Se on koirienkin mielestä yleensä hauskaa vaihtelua arkeen. Joskus kuitenkin tuntuu, että koiralla menee kuppi nurin, eikä se malta ollenkaan rauhoittua, vaan hyörii ja pyörii ja tervehtii kiusallisen innokkaasti.

Lojuuko teillä lattialla käyttämätön koiran peti? Entä löytyykö kaapista herkkuja? Onko harjoitteluun käytettävissä avustajaa?

Mikäli vastasit kyllä, sinulla on eväät saada tilanne hallittavampaan muotoon muutamassa päivässä. Harjoittelu on yksinkertaista, mutta se vaatii viitseliäisyyttä ja jaksamista.

Liity jäseneksi niin näet videon, jossa käydään läpi koko käytöksien ketju, joka koiralle kannattaa opettaa! Videossa esitellään myös tarpeelliset taustataidot. Näet samasta aihepiiristä monta muuta videota 🙂

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Tyytyväinen koira – liikunnan rooli käytösongelmien ratkaisemisessa

Melkein jokainen koiranomistaja kohtaa haasteita koiransa kanssa jossain vaiheessa. Tällaisissa tilanteissa neuvojia ja asiantuntijoita riittää yleensä yli tarpeen. Varmasti yksi suosituimmista ohjeista kaikkiin ongelmatilanteisiin on koiran fyysisen aktiivisuuden lisääminen.

Liikunnan lisäämisen väitetään poistavan arkuutta, vähentävän yksinolo-ongelmia ja eroahdistusta, poistavan aggressiivisuutta, vähentävän tuhoamista, lieventävän hihnarähinää ja hihnassa vetämistä sekä vaikuttavan positiivisesti muihinkin mahdollisiin ongelmiin. Melkoinen ihmelääke on siis kyseessä, vai onko sittenkään?

Tein taannoin pienen kyselyn, jossa selvitin liikunnan merkitystä käytösongelmiin. Kyselyyn vastasi 64 koiraihmistä, joista reilusti yli 90 % on kokeillut liikunnan lisäämistä käytösongelmien ratkaisemiseen. Näistä noin 70 % koki, että liikunnan lisäämisestä oli hyötyä. Liikunnan lisääminen on niin suosittu vinkki, että se on varmasti monella ensimmäisenä vaihtoehtona, kun etsitään ratkaisua ongelmiin, ja osaan ongelmista se toki auttaakin.

Liikunnan lisäämiseen liittyviä haasteita on kaksi. Ensimmäinen haaste liittyy siihen, miten määritellään liikunta ja miten määritellään lisääminen. Kyselyyn vastanneet olivat lisänneet liikuntaa eri tavoin; osa vapaana lenkkeilyä, osa usean kilometrin polkupyörälenkkejä, osa aivopähkinöitä ja osa hihnalenkkien pituutta. Kaikki on liikunnan lisäämistä, mutta toteutustapa vaihtelee. Tähän vaikuttaa koiran rotu, ikä ja muuta lähetökohdat sekä omistajan resurssit. Liikunnan lisätty määrä vaikuttaa myös – osa vastanneista oli lisännyt liikuntaa maltilla, osa oli tuplannut tai jopa enemmän.

Toinen haaste liittyy siihen, mikä ongelma on kyseessä ja mikä on kokonaiskuva. Liikunnan lisääminen ja monipuolistaminen voi monella tavalla parantaa koiran elämänlaatua. Et voi kuitenkaan lisätä koiralle jotain toimintaa ilman, että jokin toinen toiminta vähenee. Liikunnan lisääminen on ensinnäkin suhteellista, lisäksi sen pitäisi olla tavoitteellista ja koirakohtaista. Liikunta on koirille tärkeää, mutta se ei ole vastaus kaikkiin ongelmiin – joskus on tarpeen myös vähentää liikuntaa, jotta ongelmia saadaan ratkaistua.

On olemassa ongelmia, joihin liikunta ei auta. Otetaan esimerkki ihmisten elämästä. Voidaan sanoa, että meillekin liikunta ja aktiivinen elämäntapa olisi tavoiteltavaa. Lisääntynyt aktiivisuus voi parantaa hyvinvointia monella tavalla; kunto kasvaa, mieliala paranee, jaksaminen ja keskittyminen paranevat. Mutta auttaako maantiepyöräily hammaslääkäripelkoon? Entä päivittäinen sali siihen, etten tule toimeen työkavereiden kanssa? Entä voisiko liikenneraivoa lievittää sarjalippu vesijuoksuun?

Lyhyesti sanottuna koiran aktiivisuuden seuranta on hyvä asia ja liikunnan ja aktiivisuuden tarjoaminen on loistava idea, kun pidetään kokonaisuus sopivana. Kaikkiin ongelmiin liikunta ei kuitenkaan ole ratkaisu, eikä liikunnan lisääminen ole edellytys kaikkien mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi. Koiran elämässä on monia muitakin asioita, joihin voimme ongelmanratkaisun tukena vaikuttaa.

Liity jäseneksi, niin näet videon jossa käyn läpi sitä, miten liikunta ja aktiivisuus kannattaa huomioida käytösongelmien ratkaisemisessa. Käyn läpi kaksi esimerkkiä, hihnarähinän sekä eroahdistuksen ja liikunnan vaikutuksen niihin.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koirista ja vihjeistä: Saanko pyytää vai odotanko tarjousta?

Olen automaattisten käytösten kannattaja. Automaattinen käytös tarkoittaa sitä, että koira tekee jonkin asian omaehtoisesti, eikä odota ihmiseltä erillistä vihjettä. Loppujen lopuksi vihjeeksi voi muodostua jokin ympäristössä tapahtuva asia tai jopa koiran oma tunne.

Mistä on kyse?

Voidaan ajatella, että koiran koulutus perustuu siihen, että koiralle opetetaan erilaisia vihjeitä ja toimintoja, joita harjoitellaan häiriöiden alla. Näin toiminnoista tulee niin kutsutusti varmoja ja kun käytetään vihjeitä johdonmukaisesti, voidaan päästä lähelle ärsykekontrollia. Ihminen antaa käskyjä ja koira noudattaa niitä.

Toisaalta voidaan toivoa, että koira osaisi itsekin ratkaista joitakin tilanteita, eikä näin ollen ihmisen tarvitsisi olla koko ajan tilanteen tasalla ja valmiina ohjeistamaan. Tilanteen tasalla oleminen on muutenkin haastavaa, koska koira ylivertaisine aisteineen todennäköisesti tietää meitä paremmin, mitä ympäristössä tapahtuu.

Nämä kaksi lähestymistapaa eivät sulje toisiaan pois – koira voi toimia luotettavasti sekä vihjeestä että omaehtoisesti. Itse arkisujuvuuden arvostajana olen yhä enemmän kääntymässä siihen suuntaan, että koira toimisi itsenäisesti.

Mitä hyötyä automaattisista käytöksistä on?

Automaattiset tilannekohtaiset toiminnot ovat selkeitä ja helppoja käyttää, koska sinun ei ohjaajana tarvitse tehdä mitään. Mietitään esimerkkinä vaikkapa ohitustilannetta. Hankalaan ohitukseen on monta lähestymistapaa, mutta joskus taluttajalla on käytössään usempi toimimaton vihje samaan aikaan. Ennen ohitustilannetta taluttaja voi antaa vihjeen ”seuraa” ja jos se ei toimi, hän voi kohdalla kiristää hihnaa ja jos se ei toimi, hän voi komentaa koiraa istumaan. Kolme erillistä vihjettä, joista yksikään ei välttämättä tiukassa paikassa toimi.

Mikäli käytössä olisi automaattinen toiminta, taluttajan ei tarvitsisi sijoittua koiran ja ohitettavan koiran väliin tai kääntää oman koiran päätä pois ohitettavasta koirasta, koska ohitettava koira toimisi vihjeenä omalle koiralle. Usein oma koira kuitenkin havaitsee vastaantulevan koiran ennen kuin me taluttajat ehdimme asiaan reagoida – koira on monesti jo kuumentunut ennen kuin toinen ilmestyy näkyviin. Automaattisen toiminnan kautta asetelma voidaan kääntää toisin päin – opetetaan koiralle, että se ilmaisee lenkillä muita koiria.

Jos miettii kaikkia niitä tilanteita, joissa vihjettä joutuu toistamaan tai toistuvasti käyttämään (vaikka tilanne on sama), niille usein on yhteistä se, että koira on hieman kiihtyneessä tilassa. Tällaisia tilanteita ovat ihmisten lähestyminen, vieraiden tulo, toisten koirien kohtaaminen, ovesta kulkeminen, autosta ulos hyppääminen ja niin edelleen. Näissä tilanteissa plus kaikissa muissa yllättävissäkin tilanteissa olisi mielestäni mahtavaa jos koira osaisi ennakoida, arvata ja ehdottaa sen sijaan, että se jäisi odottamaan ohjeita.

Miten pääsee alkuun?

Jos haluat opettaa koirallesi automaattisia toimintoja, kiinnitä ensin huomiota omaan toimintaasi. Oletko koirallesi aina apupyöränä ja herkkä ohjeistamaan? Uskotko, että se ei selviä tilanteista ilman apuasi?

Aloita yksinkertaisesti niin, että lopetat ohjeiden antamisen. Usein jo tämä riittää – koira toimii oikein ohjeiden puutteesta huolimatta. Halutessasi voit jalostaa tätä pidemmälle. Aloita valitsemalla muutama toiminto, joista olet iloinen kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Aloita sen jälkeen koulutus…

jatka lukemista liittymällä jäseneksi. Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen perua.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Luoksetulo hidastuu tai loppuu kokonaan. Toisille koirille rähjääminen alkaa tai pahenee. Koira on varauksellinen vieraita, varsinkin miehiä ja lapsia kohtaan. Se ei kestä kiinnipitämistä tai ruokakupille tulemista. Se säikkyy kättä tai lenkillä näkyviä hahmoja. Ja vielä äsken se oli ihana ja sosiaalinen pentu. Mitä on tapahtunut?

Pennut pysyvät ihmisten lähellä turvallisuussyistä. Kun pentu kasvaa, sen aistit kehittyvät ja uteliaisuus kasvaa. Se haluaa tutustua ympäristöön ja usein se rohkeasti tutkii uusia paikkoja ja laajentaa omaa elinpiiriään. Vajaan vuoden tai jopa puolentoista vuoden iässä koira saattaa kuitenkin taantua huomattavasti – se voi muuttua reippaasta pennusta araksi nuoreksi.

Nuorilla aikuistuvilla koirilla saattaa itseluottamukseen tulla äkillistä takapakkia. Aiemmin kaikkien kaveri saattaakin nostaa karvoja pystyyn ja haukkua tosissaan kohdatessaan asioita, jotka eivät sitä ennen pelottaneet. Kaikkia koirien ongelmia ei kannata yrittää selittää murrosiällä, mutta on totta, että se voi tuottaa haasteita tietyssä ikävaiheessa. Kyseessä on normaali koiran kehitykseen kuuluva vaihe, jossa vastakkainen sukupuoli alkaa kiinnostaa ja omistaja saattaa olla tuudittautunut tunteeseen siitä, että koira osaa jo kaiken tarpeellisen: se osaa kulkea hihnassa, on sisäsiisti ja osaa ohitella muita. Saattaa olla melkoinen kriisi, kun eräänä päivänä huomaakin, että sohva on syöty, lattialle pissattu ja lenkki kuluu suurimmaksi osaksi rähistessä. Joskus kriisi voi olla niin suuri ja odottamaton, että se aiheuttaa koirasta luopumisen ja ainakin jaksamisen loppumisen.

Mitä suurempi koira on, sitä laajempi haitari on ns. murrosiällä. Joillakin koirilla muutoksia voi olla vasta lähempänä kahta ikävuotta, kun pienillä koirilla vaihe ilmenee usein jo viiden-kuuden kuukauden iässä. Kaikilla koirilla vaihetta ei tule lainkaan. On esitetty, että hieman alle vuoden ikäisenä koirat normaalisti lähtevät omille teilleen perheensä parista ja tätä itsenäistymistä varten olisi kehittynyt pelkokausi suojaamaan maailman vaaroilta. Koira on tässä elämänvaiheessa tavallista varovaisempi ja se näkyy koulutuksellisena taantumisena. Tätä vaihetta ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Murrosikä kestää viikkoja, ei kuukausia tai vuosia. Koira on tässä iässä yleensä loistavassa kunnossa ja täynnä virtaa. Sen hampaat ovat vaihtuneet mutta niitä pitää edelleen käyttää.

Itse en pidä sanasta murrosikä, koska sillä on erilainen kaiku ongelman käsittelyn suhteen kuin pelkokaudella. Kaikista termeistä ikävin on uhmaikä – murrosikä ei ole uhmaa, vaan varovaisuutta. Jos lähdetään puhumaan uhmaiästä, saadaan aikaan turhaa vastakkainasettelua. Murros- tai uhmaikäpuheeseen liittyy myös usein se, että sitä pitää vain kestää. Esimerkiksi käsittelytoimenpiteissä vastustelu ei ole sellainen asia, joka jää pois, kun vaan puetaan paksumpia hanskoja päälle. Nuoren (tai minkä tahansa) eläimen käsitteleminen väkisin harvoin a) onnistuu ja b) opettaa eläimelle mitään järkevää. Sitä tehdään, koska ihmisillä ihailtava ominaisuus on periksiantamattomuus ja päättäväisyys. Monissa tapauksissa parempiin tuloksiin päästään nopeammin, kun osataan luopua omasta jääräpäisyydestä.

Miten koiran murrosiästä sitten selviää?

Koiran elämän suurin murros ja stressi on vieroittaminen ja uuteen kotiin muutto. Kannattaa palata hieman taaksepäin ja miettiä miten selvisi siitä? Luonnollisesti tukemalla pentua, kasvattamalla sen itseluottamusta hyvine kokemusten kautta ja sosiaalistamalla sitä järjestelmällisesti. Pentujen kanssa onneksi ymmärretään, että on meidän omistajien vastuulla näyttää maailma hyvässä valossa. Nuorten aikuisten koirien kanssa ymmärrystä ei aina samalla tavalla löydy. On hankalaa olla muuttamatta mitään kun koira muuttuu. Murrosiässä ympäristö muuttuu hetkellisesti uhkaavaksi ja pelottavaksi. Tätä tilannetta voi loiventaa hyvällä suhteella koiraan ja sillä, että itse toimii mahdollisimman ennakoitavalla tavalla. Pahimmillaan otamme murrosiän henkilökohtaisesti ja vastaamme kokemaamme uhmaan. Tällä tavalla toimiessa luottamus koiran ja omistajan välillä murenee ja suhde huononee, koiran pelko ja sitä myötä käytös pahenee ja kierre on valmis.

Murrosikäistä koiraa voi tukea parhaiten niin, että keskittyy jatkamaan pentuna aloitettua tärkeää työtä. Sosiaalistamista on jatkettava koiran koko ensimmäinen elinvuosi, jotta pelkotiloja ei tulisi. Tärkeiden taitojen harjoittelua on jatkettava myös. Tärkeitä taitoja, joissa murrosikä saattaa näkyä, ovat hihnassa kulkeminen, toisten koirien kohtaaminen, yksinolo, matkustaminen ja käsittelytoimet. Näitä kaikkia kannattaa oman koiran tarpeiden mukaan treenata sitkeästi, vaikka tuleekin mieleen, että ne olisi jo pitänyt oppia tähän mennessä. Monen koiran kohdalla murrosikä on se vaihe, kun palkkiot kokevat inflaation. Aiemmin kuivanappuloiden kanssa loistavasti toiminut pentu ei korvaansa lotkauta, kun nenä lähtee viemään. Silloin on syytä korottaa panoksia ja varmistaa, että yhdessä tekeminen on koiralla hauskaa ja palkitsevaa!

Kun huomaat ensimmäiset merkit pelokkuudesta tai varovaisuudesta, laita päivämäärä muistiin. Tee johdonmukaisesti harjoituksia päivittäin ja seuraa kuinka pitkään tila kestää. Jos ongelma pitkittyy puolen vuoden tai vuoden mittaiseksi, sitä ei voi selittää enää murrosiällä eikä kannata odottaa, että se menee itsestään ohi. Arkuus ja epävarmuus ovat asioita, jotka haittaavat koiran elämää ja niihin kannattaa aina puuttua.

Koirien murrosikä esittely from Eläinkoulutusblogi on Vimeo.

Liity jäseneksi, niin näet videon jossa käyn läpi harjoituksia, joiden avulla selviät koirasi murrosiästä. Videon kesto n 20 min.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.