koira haukkuu

Haasteita lenkillä? Vika ei ole narun kummassakaan päässä

Jaana Hihnakäytös,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Koiran käyttäytyminen,Koirat,Koulutusvinkit,Kysytään koiralta,Pennun kasvatus,Videot ,,,,,,,,, 4 kommenttia
Haasteita lenkillä? Vika ei ole narun kummassakaan päässä

Kiskooko koirasi hihnassa? Tai heittäytyykö se maahan kun se näkee toisen koiran lähestyvän? Vai pistääkö se pystyyn kunnon rähinät? Hihnassa kulkemisen taito ei synny parissa kuukaudessa, ja mikään edellä mainituista haasteista ei tarkoita sitä, että koira olisi jollain tavalla pilalla. Kouluttaminen ja oppiminen ovat prosesseja, jotka ottavat aikaa. Itseään ei kannata syyllistää, koska jos mietitään tarkkaan, mistä kyseisissä haasteissa on kyse, huomataan että ne ovat koirille tyypillisiä toimintamalleja.

Vetäminen on koiralle luontainen tapa liikkua

Kun koira kytketään ensimmäisiä kertoja hihnaan, on tyypillistä että se ei heti vedä, mutta ajan mittaan alkaa vetää eli nojata vasten painetta. Hihnan paineelle myötääminen on yksi keskeisimpiä asioita, joka kannattaa opettaa kaikille koirille. Vetämättä kulkeminen on koiralle huomattavasti haastavampaa kuin vetäminen, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi nollatoleranssin pitäminen (eli pysähdytään aina jos koira vetää) on mahdotonta ja saattaa pahimmillaan jopa masentaa koiraa.

Vetämättä kulkeminen ei ole siis itsestäänselvyys eikä siitä kannata tehdä ongelmaa, vaan asiaa voi lähestyä niin, että harjoittelee tärkeitä tukitaitoja silloin kun se on mahdollista. Saat paljon enemmän aikaan, kun et tee lenkistä taistelua vaan sijoitat harjoitukset sopivaan paikkaan.

Video: vetäminen, jojoilu ja sinkoilu
Video: hihnassa kulkemisen tukitaidot
Video: ajatuksia hihnasta

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Hihna turhauttaa koiraa

Koira ei opi hihnan merkitystä kovin nopeasti, koska koiria on kuljetettava narun päässä, vaikka niillä ei ole siihen edellytyksiä tai riittäviä taitoja. Se, että koira joskus kulkee hienosti voi johtua monesta asiasta, esimerkiksi sattumasta. Mitä useammin hihnaa käytetään estämisen välineenä, sitä vähemmän koira näkee hihnassa (ja taluttajassa) mitään hyvää. Miten hihna sitten estää koiraa? Esimerkiksi vetämällä pois hajuilta, estämällä menemästä toisten koirien luokse ja hidastamalla kulkunopeutta. Kaikki nämä voivat tapahtua taluttajan tiedostamatta. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, mitä taluttaja tekee tai ei tee, vaan siitä, miten koira tilanteen kokee. Vain sillä on merkitystä, kun mietitään koiran toimintaa narun päässä.

Turhauttavaa vaikutusta voi vähentää tukitreenien avulla. Voit opettaa koirallesi, että hihna on mukava asia ja portti kaikkeen hauskaan. Lisäksi voit muuttaa omaa toimintaasi ankeuttajasta mahdollistajaksi, eli ala keskittyä hyvään ja tule itse koiraa vastaan sen sijaan että simputat vetämisestä tai intoilusta.

Video: mennään! ja hihnavihje
Video: asenne kiinnipitämiseen ja hihnan käyttö

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koira ei hyväksy herkkuja lenkkiolosuhteissa

Treenaaminen olisi kovin helppoa, jos lenkin aikana voisi vain kaivaa nakit esille ja ryhtyä palkkaamaan. Useimmissa tapauksissa näin ei ole, vaan nakit voisi yhtä hyvin heittää penkkaan. Mitä haastavampi tilanne, sitä vähemmän voi odottaa koiran vastaanottavan nameja.

Lohdullista on se, että maailma on täynnä palkkioita. Koiralle voi lähes aina lenkkitilanteessa järjestää juuri sen palkkion, jota se tavoittelee. Näin saa kontaktin toimimaan ja tilanne helpottuu usein jo sillä.

Valitse aluksi todella yksinkertainen tehtävä, jota lähdet vahvistamaan erilaisten palkkioiden avulla. Oma suosikkini on katsekontakti, muuta ei yleensä tarvitakaan.

Video: kontakti hihnatreenissä
Video: Palkkiot hihnatreeneissä
Video: toinen koira palkkiona

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miksi koira rähjää?

Hihnarähinä on yleistä ja normaalia, joskin noloa ja ärsyttävää toimintaa. On aivan selvää, että koira rähjää, kun se joutuu kohtaamaan lähietäisyydeltä ennalta tuntemattoman lajitoverinsa ja hihna ja hihnan päässä oleva taluttaja estävät koiran normaalin liikkumisen. Kaikkiin naapuruston koiriin ei ole mahdollista omaa koiraa tutustuttaa, mutta tukitaidoilla voi saada reaktiota pienemmäksi ja palautumista nopeammaksi.

Rähjäämiseen vaikuttaa moni seikka sekä lenkillä että lenkin ulkopuolella. Mennään ensin taustatekijöihin. Väsyneenä koira ottaa enemmän riskejä kuin levänneenä. Ensimmäinen, eikä lainkaan vähäpätöinen tehtävä on selvittää, millä edellytyksillä toisia koiria lähdetään kohtaamaan. Varsinkin koirilla, jotka tuntuvat käyvän koko ajan kierroksilla ja räjähtävän herkästi, kannattaa katse suunnata levon määrään ja laatuun. Emme ole koiriin verrattuna kovin erilaisia, ja jokainen tietää kuinka helposti yleinen väsymys ja univaje vaikuttaa hermojen pituuteen. Koiran täytyy saada enemmän unta kuin omistajan, eikä nukkumista voi jättää koiran omalle vastuulle.

Myös koiran yleinen mieliala vaikuttaa – muista, että koiraan vaikuttaa moni muukin asia kuin mitä itse havaitsemme. Koiralle hajujen maailma on yhtä tärkeä kuin meille nähtävä maailma. Koiran hyvää mielialaa voi pitää yllä erilaisten mielihyvää tuottavien virikkeiden avulla. Virikkeellinen ympäristö puskuroi stressiä ja tuottaa koiralle mielihyvää; virikkeet on syytä laittaa kuntoon ennen kuin rähjäämiseen puututaan.

Koirat rähjäävät pääosin kahdesta syystä. Osa koirista haluaa välttää toisen kohtaamisen, mutta oppii tähän parhaaksi tekniikaksi hirvittävän rähinän. Näitä koiria siis motivoi pohjimmiltaan pelko. Toinen syy rähjätä on turhautuminen, joka alun perin alkaa siitä kokemuksesta, että koiraa estetään hihnalla. Koira siis haluaisi mennä tervehtimään vastaantulijaa ja kun se huomaa että ei pääse, se saa raivarit. Rähjääminen voi alkaa jo ennakoivasti heti kun toinen koira tulee näkökenttään. Luonnollisesti eri syyt voivat aiheuttaa samankaltaiset oireet, mutta hoitokeinot ovat erilaiset kummassakin tapauksessa.

Molemmissa tapauksissa on mielestäni erityisen tärkeää se, että kouluttaminen perustuu koiran aitoon motivaation sekä se, että koiran hallinnan tunnetta lisätään harjoituksissa. Pelkkä namittaminen ei lisää hallinnan tunnetta, vaan olisi tärkeää pystyä palkitsemaan koiraa aktiivisuudesta ja tukea sen omia aloitteita.

Video: koiran uni
Video: hihnahillujat
Video: reaktiivisuudesta
Video: lenkillä turhautuvat koirat
Video: kolme vinkkiä hihnatreeniin
Video: kun koira rähjää pelosta
Video: ajatuksia hihnasta, rähinä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Vian etsinnästä ratkaisuihin

Voimme käyttää paljon aikaa siihen, että pohdimme mitä olemme tehneet väärin kun koira toimii ei-toivotulla tavalla. Huomattavasti rakentavampaa on keskittyä hyviin puoliin ja lähteä rakentamaan sopivista palikoista omalle koiralle uusia tapoja toimia.

Kun mietit, mitä ja miten toimit, keskity ainakin näihin seikkoihin:

– mitä toivot koiran tekevän tilanteissa?
– mikä on helpoin tehtävä, josta voit lähteä liikkeelle?
– millä tavalla varmistat, että koira ymmärtää, mitä haluat sen tekevän?
– millä tavalla voit varmistaa, että onnistumisia tulee?
– Miten huolehdit koiran motivaatiosta?
– Miten varmistat että olet itse johdonmukainen, eli toimit samalla tavalla tilanteissa?

Mikä tahansa haasteenne hihnaan liittyen onkaan, siihen löytyy helpostusta, kun palikat saadaan paikoilleen!

Sujuva arki: kun koira reagoi ääniin

Jaana Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Koiran käyttäytyminen,Koirat,Koulutusvinkit,Kysytään koiralta,Pennun kasvatus,Videot ,,,,,,, 0 kommenttia
Sujuva arki: kun koira reagoi ääniin

Koirille on tyypillistä reagoida erilaisiin ääniin. Kun tuttu auto kurvaa pihaan, Musti vinkuu malttamattomana. Toisaalta ovikellon ääni saa Mustin repeämään liitoksistaan. Joskus taas tuntuu, että mitään ei kuulu, mutta Musti vaan reagoi.

Ääniin reagoimisessa on tärkeää miettiä fiilistä, jonka ääni aiheuttaa koirassa. Koska koirat yleisesti reagoivat ääniin haukkumalla, on melko tyypillistä yrittää poistaa ongelmaa peittomaalauksella. Peittomaalaus on yksi “leikkaa, liimaa & askartele” -ryhmän ratkaisuista, joilla paikataan vuotavaa venettä. Tyypillistä peittomaalausta ovat erilaiset haukunestopannat tai koiran komentaminen ja rankaisu.

Mikä ongelma peittomaalaukseen liittyy?

Mitä väliä millä keinolla haukku loppuu, kunhan se loppuu? Sillä on hyvin paljon väliä. Kuvitellaan koira, joka vastaa rappukäytävän ääniin hälytyshaukulla. Mikäli tälle koiralle laitetaan sitruunapanta, se hyvin harvoin poistaa alkuperäisen tarpeen haukkua. Haukkuminen saattaa vähentyä (ellei koira paukuta pantaa tyhjäksi, kuten usein tapahtuu), mutta koiran kokema stressi ei oletettavasti vähene. Sen sijaan tilalle voi tulla liuta muita haasteita, kun koira jännittää ääniä, joihin se haluaisi reagoida lajille tyypillisellä tavalla, mutta panta estää haukun, mikä aiheuttaa konfliktitilanteen, joka aiheuttaa turhautumisen tai ahdistuksen, joka yleensä purkautuu jollain tavalla.

Erittäin harvinaisia ovat tapaukset, joissa haukunestopanta todella rauhoittaa koiraa. Kun koira ei uskalla haukkua, se voi mennä passiiviseksi. Kokonaishyvinvoinnin kannalta kannatta kuitenkin vakavasti arvioida koiran toimintaa muissa tilanteissa, jotta voi sulkea pois pannan aiheuttaman mahdollisen kuluttavan stressin.

Peittomaalaus myydään meille usein pikakorjauksena, joka vain fiksaa tämän pienen ongelman ja sitten kaikki on hyvin. Ongelma haukkumisen “fiksaamisessa” on, että koiraa on tuhansien vuosien ajan jalostettu tekemään sitä ja toisaalta harkitsematon korjausliike saattaa pahentaa koiran oloa, ei suinkaan helpottaa sitä. Kaikkia fiksauskeinoja ja pikaratkaisuja kannattaa arvioida pohtimalla näitä asioita:

1. Lisääkö tuotteen tai menetelmän käyttö koiran hyvinvointia?
2. Aiheuttaako tuote tai menetelmä koiralle pelkoa, kipua tai stressiä?

Miten kannattaa toimia, jos koira reagoi ääniin?

Aluksi kannattaa ymmärtää, että ääniin reagoiminen on normaalimpaa kuin se, että koira ei välittäisi äänistä. Pennun kanssa muodostuu herkästi illuusio siitä, että koira ei välitä rapun äänistä. Kuitenkin kun se aistit kehittyvät, se alkaakin välittää niistä.

Toinen mietittävä asia on se, mitä tuntemuksia äänet koirassa mahdollisesti herättävät. Varoittaako koira vaarasta vai kuulostaako se innokkaalta tai turhautuneelta? Reaktio voi olla myös kaikkea näiden väliltä sekä sekoitus molempia, mikä tekee ongelman ratkaisusta hieman haasteellista.

Joka tapauksessa lähde liikkeelle siitä, että mietit realiteetit. Näitä ovat mm. seuraavat asiat:

1. Kuinka paljon haluan mahdollisen ratkaisun liittyvän minuun? Eli Kuinka suuressa roolissa itse haluan olla ongelman ratkaisussa? Onko mahdollista ratkaista ongelmaa sillä tavalla, että oma läsnäoloni ei ole tulevaisuudessa välttämätön?
2. Onko kyseiselle koiralle mahdollista olla lainkaan reagoimatta kyseisiin ääniin? Mikä on omasta mielestäni koiralle sopiva tapa toimia, kun ääniä kuuluu?
3. Minkälaisen fiiliksen haluan koiralleni luoda ääniin liittyen?
4. Minkälaisia taustataitoja koirallani on jo hallussa?

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi niin näet videon, jossa käyn läpi, miten koiraa voi opettaa ilmaisemaan ääniä muulla tavalla kuin haukkumalla. Saat videolta vihjeet siihen, miten toimia jos koirasi haukkuu hälytyshaukkua rappukäytävän äänille sekä siihen, kun koira haukkuu malttamattomana vieraita tai tuttuja sisälle odottaen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Käytännön vinkit: vältä yleisimmät vaaratilanteet koirien kanssa kotona

Jaana Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Koiran käyttäytyminen,Koirat,Koulutusvinkit,Kysytään koiralta,Pennun kasvatus,Videot ,,,,,,, 0 kommenttia
Käytännön vinkit: vältä yleisimmät vaaratilanteet koirien kanssa kotona

Jokainen koira rodustaan riippumatta on potentiaalisesti vaarallinen. Se, toimiiko koira koskaan ihmiselle vaarallisella tavalla, riippuu siitä millaisiin tilanteisiin se joutuu. Se taas riippuu mm. omistajasta ja hänen pelisilmästään.

Aggressiivinen käyttäytyminen on koirille normaalia ja erittäin tilannekohtaista. Sitä voi esiintyä monesta eri syystä ja siihen voivat altistaa erilaiset tekijät – esimerkiksi osa koirista puolustaa omaa aluettaan hanakammin kuin toiset.

Moni vaaratilanne on vältettävissä huolellisella ennakoinnilla. Tähän ennakointiin kuuluu omaan koiraan tutustuminen sekä yleisellä tasolla että yksilötasolla. Ennakoinnista huolimatta vahinkoja sattuu – kuitenkin aina kannattaa tehdä sen verran kuin voi, jotta tilanteita ei syntyisi.

Tyypillisimmät vaaratilanteet syntyvät kotona ja käyn läpi tässä kolme yleistä aihepiiriä, joihin kannattaa valmistautua jo etukäteen ja joita voi kohtuullisen helposti välttää.

1. Väsynyt tai nukkuva koira säikähtää tai menettää hermonsa.

Mökillä, viikonloppuna, juhlien aikana, helteellä, jouluna ja muissa erikoistilanteissa on hässäkkää. Näissä tilanteissa koira ei välttämättä a) osaa, b) malta tai c) pysty nukkua ja levätä sopivaa määrää tai sopivassa paikassa. Väsyneenä koiran pinna kiristyy ja sitä ei välttämättä ihminen huomaa. Lue lisää tästä!

Kannattaa muistaa, että koira ei tee väsyneenä myöskään kovin järkeviä valintoja ja päätöksiä – se saattaa käydä nukkumaan ovensuuhun, jossa todennäköisyys siihen, että sokeripäissään juokseva lapsi kompastuu siihen, on hyvin suuri. Se suorastaan näyttää itse ajavan itseään yhä pahempiin ongelmiin; haastaa riitaa koirakaverin kanssa, kyttää keittiön pöydän alla ja niin edelleen. Vaaran elementit ovat aina olemassa, kun samassa tilassa on väsyvä koira ja vieraita ihmisiä tai koiria.

2. Koira pitää hallussaan jotain arvokasta, joka yritetään ottaa pois.

Vielä muutamia vuosia sitten oli yleistä ajatella niin, että kun koiralle annetaan luu, niin se ilman muuta pitää myös saada ottaa koiralta pois. Tämä voi olla hyvä tavoite, mutta sitä ei saavuteta vain ottamalla koiralta luu pois. Itse asiassa tilanne voi kärjistyä nopeasti, jos koiralta otetaan luu toistuvasti pois. Tavoite voidaan saavuttaa valmistelemalla koiraa ja tekemällä arvokasta asennetyötä.

Lasten leluihin pätee sama politiikka; koira oppii nopeasti, että toisten lelut ovat paljon arvokkaampia kuin omat lelut, koska toisten leluilla saa enemmän toimintaa aikaan. Mikäli haluat, että koirasi ei kiinnostu lasten leluista, älä kilpaile sen kanssa niistä lainkaan. Puolustamisen arvoisia asioita ovat myös sohva, oma peti tai joku muu paikka – niiden suhteen kannattaa myös panostaa asennetyöhön sen sijaan, että lähtee taisteluun. Vaikka koiran saa häädettyä sohvalta tai luun vietyä siltä väkisin, se ei ole “voitto”. Koiralle saattaa jäädä tilanteesta paljonkin hampaankoloon, mikä lisää vaaran mahdollisuutta jatkossa.

3. Koiraa yritetään pakottaa johonkin toimenpiteeseen tai käsittelyyn (varsinkin kun se on kipeä).

Kynsien leikkaaminen, silmätipat, korvien hoito tai peseminen ovat tilanteita, jotka saattavat helposti äityä taisteluiksi. Mikäli ihan huoltomielessä koskettaminen ei onnistu, se tuskin tulee onnistumaan yhtään sen paremmin kun tosi on kyseessä. Varsinkin silloin, jos koiralla on kipuja kyseisillä alueilla. Painiminen on helpoin tapa opettaa koira taitavaksi painijaksi ja vastustajaksi.

Hyvä pääperiaate on se, että harjoittelet hoitotoimenpiteet omaehtoisuuden kautta sillä tavalla, että ne sujuvat yhteisymmärryksessä. Aina ei kuitenkaan kaikkea ehdi treenata, vaan tulee tilanteita kun vain pitää hoitaa. Suunnittele nämä tilanteet hyvin ja turvallisesti, jotta vahingot jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Omaehtoisesta käsittelystä voit lukea lisää täältä.

Liity jäseneksi ja katso video, jossa käyn kolme tyypillistä vaaratilannetta ja annan vinkit siihen, miten niitä voi ennakoida.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kiinnostuitko? Tästä aiheesta voit oppia lisää luennoilla Espoossa ja Liedossa. Katso ajankohdat koulutuskalenterista!

Kokeile lämpökautta ja paranna suhdetta koiraasi!

Jaana Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Koirat,Koulutusvinkit,Kysytään koiralta,Videot ,,,,,,,,, 0 kommenttia
Kokeile lämpökautta ja paranna suhdetta koiraasi!

Pelaatko koirasi kanssa samassa joukkueessa vai sitä vastaan? Millä tavalla tämä näkyy arjessa? Entä harrastuksissa? Koira ei pelaa täysillä sellaisessa joukkueessa, jota se ei arvosta ja jonka muihin pelaajiin se ei luota. Koiralle ei voi antaa nettiosoitetta, josta voi lukea omalla ajalla joukkueen arvot – arvojen on näyttävä läpi kaikessa toiminnassa ja jokaisessa peliliikkeessä.

Lähes jokaiselle tulee tilanteita, joissa luottamus koiran ja omistajan välillä rakoilee. Kyse voi olla yksittäisestä ikävästä välikohtauksesta, puoliväkisin tehdyistä lääkintätoimista tai pieleen menneistä harjoituksista. Luottamuspula näkyy usein niin, että epäluuloisuuden siemen alkaa kasvaa. Se kasvaa ja leviää muihin tilanteisiin ja koiran persoonasta riippuen saattaa näkyä jäätymisenä tai motivaation puutteena.

Joskus kauan sitten ratkaisuna suunnilleen kaikkiin ongelmiin esitettiin jääkautta, eli sosiaalista eristämistä ja mykkäkoulua. Se on ihan yhtä käyttökelpoinen työkalu koirille kuin kunnon työpaikka- tai koulukiusaaminen omille lajitovereillemme – se ei ole millään tavalla hyväksyttävä tai rakentava menettely. Jääkausi tappaa koiran aloitekyvyn, murtaa sen itseluottamuksen ja rapauttaa suhteen omistajaan.

Lämpökausi sitävastoin on erittäin toimiva ratkaisu. Se parantaa koiran ja omistajan välistä suhdetta, kasvattaa koiran itseluottamusta ja aloitekykyä ja parantaa yhteistyötä! Lämpökausi lähtee siitä ajatuksesta, että koiran hyvinvointi on sitä parempi, mitä enemmän se kokee pystyvänsä vaikuttamaan ympäristöönsä. Koiran sosiaalinen ympäristö on sen perhe, ja suhde ihmisiin rakentuu vuorovaikutuksen kautta. Vuorovaikutus on vastavuoroista, ei yhdensuuntaista.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi! Jäsenyys on määräaikainen ja jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut materiaalit!

Videolla käyn läpi esimerkkien kautta, millä tavoin lämpökausi toimii ja miten voit huomioida sen päivittäin koirasi kanssa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Rapsutus on koiralle yhtä tärkeää kuin ulkoilu

Jaana Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Koiran käyttäytyminen,Koirat,Koulutusvinkit,Kysytään koiralta,Pennun kasvatus,Videot,Yksinolo ,,,,,,,, 2 kommenttia
Rapsutus on koiralle yhtä tärkeää kuin ulkoilu

Ulkoilun, lenkkeilyn ja liikkumisen roolia korostetaan koirien kanssa. Ne ovat asioita, joita on helppo mitata ja hallita. Koiran hyvinvointiin vaikuttavat myös muut toiminnat, joita päivään kuuluu. Samoin meillä ihmisillä – liikkumiseen käytetty päivittäinen aika ei välttämättä kerro hyvinvoinnin kokonaisuudesta mitään, vaan tarvitaan muita tietoja.

Liikunnan määrää ja laatua käytetään usein erilaisten käyttäytymishaasteiden ratkomisessa apuna. Usein yksinolo-ongelmaiselle koiralle kokeillaan esimerkiksi fyysistä väsyttämistä erittäin raskaan liikunnan kautta tai vaihtoehtoisesti pitkäkestoista, matalatehoista ulkoilua, jossa haistelu ja rentoutuminen ovat pääroolissa. Näillä voi olla vaikutusta yksin jäämisen helppouteen, mutta useimmissa tapauksissa täytyy tehdä myös muita toimenpiteitä.

Muitakin koiran lajityypillisiä piirteitä kannattaa ottaa hyötykäyttöön. Koira on esimerkiksi jalostettu tuhansien vuosien ajan ihmisen parhaaksi ystäväksi ja koira onkin hypersosiaalinen ihmistä kohtaan. Kuten jokainen koiranomistaja tietää, me olemme tärkeimpiä asioita koirillemme. Me ja meidän antama huomio.

Varsinkin yksin jäämisen haasteissa ihmisen huomiota on mielellään pyritty rajoittamaan. Yksi syy tälle rajoittamiselle on se, että koiran olisi vaikeampaa jäädä yksin jos sille annetaan paljon huomiota lähtötilanteessa. Toinen selitys on ollut se, että ero yksin olemisen ja yhdessä olemisen välillä olisi pienempi jos koiraa ei huomioida lähtiessä. Kolmas selitys on se, että kun lähtö olisi mahdollisimman eleetön, koira ei välttämättä huomaisi sitä tai nostaisi kierroksia siitä. Onko lähtörutiineilla merkitystä?

Lähtörutiinin merkitys yksinolo-ongelman hoitamisessa on pieni ja koiran huomioimattomuudesta ei välttämättä ole hyötyä. Itse asiassa pilottitutkimuksessa (Mariti et al., painossa) havaittiin viitteitä siitä, että koiran silittäminen ennen erossa olemista vähensi koiran stressiä ja ahdistusta. Mikä tahansa lähtörutiinisi onkaan – jos se toimii, pidä siitä kiinni!

Silittämisen, rauhallisen vuorovaikutuksen ja omaehtoisuuteen perustuvan vuorovaikutuksen hyötyjä on monia. Voit käyttää niitä huvin vuoksi tai ongelmien ratkomisessa samaan tapaan kuin erilaisia liikunnan muotojakin. Esimerkiksi löytöeläintalossa koiralle lukeminen ja pelkkä oleminen samassa tilassa oli yhtä tehokas tapa vähentää stressikäyttäytymistä kuin koiran ulkoilutus ja leikitys.

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi ja katso video, jossa kerron missä kaikissa tilanteissa silittäminen ja rapsuttaminen ovat loistavia tapoja tukea koiraa ja vähentää stressiä.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Miksi koira kannattaa opettaa kerjäämään sadalla eri tavalla?

Jaana Hihnakäytös,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Koiran käyttäytyminen,Koirat,Koulutusvinkit,Kysytään koiralta,Pennun kasvatus,Videot ,,,,,,, 0 kommenttia
Miksi koira kannattaa opettaa kerjäämään sadalla eri tavalla?

Vahtiiko koirasi keittössä liikkuvia haukansilmän lailla? Seuraako se jokaisen suupalan ketjun herkeämättömällä innolla? Heiluttaako se toiveikkaana hännänpäätä ja tehostaa vihjailua vinkumalla tai haukkumalla, kun annos lähenee loppua? Mikäli näin on, voit onnitella itseäsi, koirasi osaa kerjätä ja se on loistava asia!

Kerjäämisellä sanana on ikävä kaiku, ja sitä pidetään yleensä jollain tasolla huonona tai ei-toivottavana toimintana koiralta. Ruokailutilanteessa tämä voikin pitää paikkansa; sinänsä normaali koiran toiminta esiintyy ei-toivottavassa tilanteessa ja häiritsee ruokailevia ihmisiä.

Kerjäämisestä ilmiönä on kuitenkin huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa, aivan samalla tavalla kuin komentamisesta ja pomottamisestakin! Näillä kaikilla menetelmillä koira yrittää kertoa omistajalleen hyvin selkokielistä viestiä, jota vastaanottaakseen ei tarvitse opiskella koirien elekieltä.

Kerjääminen on mielestäni hyvinvointi-indikaattori monellakin tavalla. Ensinnäkin se kertoo siitä, että koiralla on aloitekykyä. Aloitekyky edellyttää hyvää itseluottamusta ja oppimishistoriaa siitä, että aloitteiden tekeminen ihmisen suuntaan on kannattavaa. Aloitekyky kertoo siitä, että koira ei ole masentunut tai laitostunut.

Toinen merkityksellinen asia kerjäämisessä on se, että se kertoo hyvästä suhteesta koiran ja omistajan välillä. Suhde muodostuu sarjasta vuorovaikutustilanteita, joissa edellinen määrittää seuraavaa. Luottamus syntyy vuorovaikutustilanteiden kautta ja se edellyttää ennakoitavuutta – kumpikin tietää, miten toinen käyttäytyy. Kerjääminen on osoitus luottamuksesta.

Kolmas seikka, joka tekee kerjäämisestä positiivisen asian, on motivaatio. Kerjääminen on osoitus siitä, että koiralla on motivaatio tehdä mitä tahansa omistaja haluaa. Tämäkään ei ole aivan itsestäänselvää aina – moni ongelma johtuu koirien kanssa siitä, että koirilla ei ole riittävää motivaatiota tehdä yhtään mitään ihmisen kanssa. Kerjääminen on osoitus siitä, että motivaatio on kunnossa – seuraavaksi täytyy vain keksiä, miten tämän ilmiön saisi siirrettyä keittiöstä treeneihin!

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn läpi sitä, millä tavalla kerjäämisen saa käännettyä miellyttäväksi ilmiöksi! Näet jäsenenä myös kaikki aiemmin julkaistut liki sata videota! Jäsenyys on määräaikainen, eikä sitä tarvitse erikseen irtisanoa.

Jaa oma kerjäyshavaintosi #satatapaakerjätä

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Reaktiiviset koirat – 007 ja lupa haukkua

Jaana Hihnakäytös,Jäsenille,Jäsenmateriaalit,Koiran käyttäytyminen,Koirat,Koulutusvinkit,Kysytään koiralta,Videot ,,,,, 0 kommenttia
Reaktiiviset koirat – 007 ja lupa haukkua

On kaksi asiaa, joita ei katsota hyvällä a) julkisilla paikoilla, b) treenihalleilla, c) metsissä tai d) jalkakäytävillä. Ensimmäinen niistä on haukkuminen ja toiseen palaan myöhemmin.

Jostain kumman syystä koiralle täysin normaalia viestintää pidetään tottelemattomuutena, aggressiivisuutena, käytösongelmana, häiriönä tai ylipäänsä pahana asiana sekä porttina paljon pahempiin asioihin. Haukkuhysteriaan ovat liittyneet naapurit, vastaantulijat, kouluttajat ja kanssaulkoilijat. Jostain syystä ulkona lajityypillistä toimintaa harjoittava eläin rinnastetaan ilman sen kummempaa harkintaa pahviseinäisessä kerrostalossa kymmenen tuntia päivässä itseään rikkovaan huutajaan. Molemmissa tapauksissa koira haukkuu, mutta yleensä vain toinen kärsii merkittävästi. Ja se ei ole yleensä se lenkkeilevä koira.

Haukkuminen on luonnollista ja siihen on olemassa useita eri syitä. Mikäli sekä ympäristön että koiraihmisten suhtautuminen kaikkeen haukkumiseen on sama kuin ydinjätteeseen, tilanne ei helpotu. Mikäli ajattelemme asiaa parhaan ystävämme näkökulmasta, voimme äkkiä havaita, mikä on sille itselleen haitallista haukkumista. Pitkään jatkuva haukkuminen kuluttaa energiaa ja kuluttaa. Yksin ollessaan koira haukkuu usein stressistä johtuen pitkiä pätkiä omistajansa perään. Lenkillä tai treeneissä tapahtuva, yleensä aluksi ainakin, hälytyshaukku kestää muutaman sekunnin.

Mutta se, millä tavalla tähän hälytyshaukkuun suhtaudutaan, vaikuttaa hyvin moneen asiaan. Pelästyminen on normaalia, häpeäminen on normaalia, nolous on normaalia ja epätoivo on normaalia. Omalla konkreettisella toiminnalla saatamme joko saada tilanteen nopeasti ennalleen tai saatamme pahentaa sitä tiedostamatta. Paikoissa, joissa on nollatoleranssi haukkumisen suhteen, keskitymme haukkuherkän koiran kanssa lähes ainoastaan siihen, että koira on hiljaa. Paine haukkumattomuuteen on valtava, ja pienestäkin haukkuun tai kilahtamiseen liittyvästä vihjeestä me käynnistymme. Joskus saattaa käydä niin, että huolellinen estäminen ja ennakointi vain pahentavat tilannetta. Joskus saattaa käydä niin, että haukkuminen tai sillä uhkaaminen on tehokkain tapa saada asioita tapahtumaan.

Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos jokaisesta haukahduksesta ei tarvitsisi potea syyllisyyttä tai muuta tuskaa. Olisi ihanaa, jos treeneissäkin ymmärrettäisi enemmän haukkuvia koiria, ja voitaisiin nähdä, että niiden esimerkiksi turhautumisesta johtuva haukku ei aina häiritse niin paljon muita koiria, kuin se häiritsee meidän ihmisten korvia. Olisi mahtavaa, että haukkumista ei yleisesti pidettäisi niin hirvittävän pahana asiana lähtökohtaisesti, koska haukkuvassa koirassa tai sen omistajassa ei ole yleensä mitään vikaa. Haukku voi olla koiralle haitallista silloin, kun se jatkuu pitkään, kuluttaa ja koiralla ei ole eväitä itse lopettaa tilannetta.

Muutaman sekunnin hälytystöräytys voi kasvaa kunnon rähjäämiseksi, se on totta. Mutta onko syynä kasvuun se, että asiaan ei puututtu ajoissa vai se, että asiaan puututtiin ajoissa, mutta ei-tuloksellisella tavalla? Hihnarähinän ja hälytyshaukun hallinnassa tärkeitä avainkohtia ovat nämä:

– Mistä kaikista merkeistä koira osaa ennakoida tulevan tilanteen ja mitä nämä merkit koirassa aiheuttavat?
– Missä määrin taluttaja lyö lisää vettä kiukaalle?
– Mitä eväitä koiralla on lopettaa itse rähjääminen?
– Mitä oljenkorsia koiralle voi opettaa, jotta tilanne palautuu nopeasti?

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn läpi sitä, millä tavoin rähjäämiseen kannattaa suhtautua ja millaisia tukitreenejä voi tehdä varsinaisten ohitusharjoitusten ohella.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.