Kuten jo aiemmin todettu, koirien aggressiiviselle käytökselle on useita syitä. Usein taustalla on pelko. Mikä saa koiran käyttäytymään aggressiivisesti ihmisiä kohtaan?

Puutteellinen pentuaikainen sosiaalistaminen, koiran persoonallisuus ja perimä, huonot tai pelottavat kokemukset ihmisten kanssa sekä kipu tai sairaudet saattavat altistaa koiraa pelkoaggressiiviselle käytökselle. Usein pelkoaggressiiviset koirat pelkäävät vain tiettyjä ihmisiä, kuten eläinlääkäreitä, miehiä tai lapsia; jotkut pelkäävät kaikkia tuntemattomia ihmisiä.

Pelkoaggressiivinen käytös voidaan joskus tulkita väärin ja koiraa rankaistaan. Kun käytöksen taustalla oleva tunnetila on pelko, rankaisu hyvin usein vain pahentaa tilannetta. Kuvitellaan esimerkki, jossa koira nappaa tuolilta äkisti nousevaa henkilöä jalkaan ja koiraa rankaistaan käytöksestä. Mitä rankaisulla aikaansaadaan? Todennäköisesti koira alkaa suhtautua rankaisua edeltävään tilanteeseen yhä epäluuloisemmin ja tuntee itsensä yhä epävarmemmaksi näissä tilanteissa. Lisäksi rankaisu huonontaa suhdetta koiran ja omistajan välillä – koiran luottamus myös tuttuja ihmisiä kohtaan saattaa vähentyä.

Pelkoa on vaikea tunnistaa tai ymmärtää. On vaikea käsittää, miksi koira pelkää tiettyjä ihmisiä, vaikka mitään ikävää ei olisi sattunut tai koiralla ei olisi huonoja kokemuksia. Osa koirista näyttää pelon merkkejä selkeästi, osa taas ei näytä niitä, vaan ns. puree varoittamatta. Koira yrittää aina ensisijaisesti välttää pelon kohdetta, mutta joskus se voi oppia, että hyökkäys on paras puolustus ja käyttäytyä hyökkäävästi. Hyökkäävänkin koiran käytöksen taustalla on usein pelko, se yrittää puolustaa itseään pelottavassa tilanteessa. Siksi rankaisu ei ole hyvä tapa vähentää käytöstä.

Pelkäävä koira ei välttämättä ole toimintakykyinen, eli se ei kykene pelottavassa tilanteessa vastaanottamaan mitään uutta tietoa. Tärkeintä koulutuksessa on käytöksen taustalla olevan tunnetilan muuttaminen. Se onnistuu parhaiten vastaehdollistamalla ja siedättämällä koiraa pelkoa aiheuttaviin ärsykkeisiin. Vastaehdollistaminen tarkoittaa sitä, että aiemmin pelottavaan tai epämukavaan ärsykkeeseen yhdistetään toistuvasti jokin miellyttävä ärsyke. Systemaattinen siedättäminen tarkoittaa sitä, ettei heti aloiteta lähietäisyydeltä, vaan välimatkaa lyhennetään asteittain.

Dia2 Dia1

 

Joka tapauksessa. Pelkoaggressiivisuus ei poistu itsestään ja toimenpiteitä tarvitaan.

  1. Vältä tilanteita, joissa koira joutuu puolustautumaan. Mitä enemmän se joutuu näihin tilanteisiin ilman koulutusta, sitä enemmän ei-toivottu käytös vahvistuu.
  2. Pidä koira toisessa huoneessa, jos se pelkää vieraita. Sekin voi olla koiralle helpotus, että se saa vieraiden tullessa tyhjentää kongia toisessa huoneessa koiraportin takana. Koirien ei tarvitse päästä tutustumaan vieraisiin, varsinkaan jos tilanteeseen liittyy pienikin riski.
  3. Älä päästä ihmisiä koskemaan koiraasi väkisin. Peloissaan olevaa koiraa ei kannata lähestyä “rauhoitellen” – se saattaa painostaa koiraa yhä enemmän.
  4. Opettele ennakoimaan tilanteita ja hallitsemaan niitä. Voit kääntyä pois tai kuljettaa koiran sivummalle.
  5. Jos koirasi pelkää eläinlääkäriä, älä odota, että tilanne korjaantuu itsestään. Käy odotustilassa syöttämässä koiraa ja siedätä sitä ympäristöön. Voit harjoitella kuonokopan pukemista jo kotona, silloin se ei tule uutena ja epämiellyttävänä asiana eläinlääkärissä. Muista aina kertoa lääkärille, jos koirasi pelkää, jotta hän voi huomioida sen.

Näiden varotoimien lisäksi pitäisi pystyä järjestämään sellaisia harkoituksia, joissa koira onnistuu. Hyvien kokemuksien kerääminen vie aikaa ja energiaa, mutta voin taata, että peloista vapaan koiran kanssa elämä on huomattavasti helpompaa kuin pelokkaan.

Iloinen, surullinen, pelokas ja vihainen. Näistä vaihtoehdoista koehenkilöiden piti valita koiran tunnetila, kun heille näytettiin videopätkiä. Aikuiset osasivat tulkita koiran tunnetilan videolta liki 90 % oikein. Kymmenvuotiaat osuivat oikeaan hieman yli 70 % tapauksista, kahdeksanvuotiaat 65 %, kuusivuotiaat liki 60 % ja nelivuotiaat osuivat oikeaan alle puolessa tapauksista.

Lapsille vaikeinta oli tunnistaa pelokas koira. Nuoret lapset tulkitsivat pelokkaan koiran usein iloiseksi. Tämä voi olla yksi selittävä tekijä sille, miksi juuri lapset tulevat purruiksi niin usein.

Pelkäävä koira ei välttämättä murise tai hauku tai muuten äänekkäästi varoita ennen puremista. Lasten on kohtuullisen helppoa pysyä kaukana haukkuvasta tai murisevasta koirasta, mutta pelokasta koiraa lapsi saattaa lähestyä hyvinkin reippaasti. Pelokkaan koiran kannalta lähestyvä lapsi järkyttää ja jos se kokee, ettei sillä ole pakenemisen mahdollisuuksia, se yleensä puree. Koira saattaa purra myös pelästyessään, esimerkiksi jos lapsi kaatuu nukkuvan koiran päälle.

Parhaiten näitä ikäviä tilanteita voi välttää ennakoimalla. Lasta ei tule jättää koiran kanssa ilman valvontaa. Koiralle kannattaa järjestää sellainen lepopaikka, johon lapsi ei pääse ja jossa saa halutessaan olla rauhassa. Lapselle kannattaa opettaa ne merkit, joista voi päätellä koiran tunnetilan luotettavasti ja kertoa milloin koiraa kannattaa lähestyä. Lisäksi koiraa voi vastaehdollistaa lapsen lähestymiseen ja käsittelyyn. Lapsi voi olla koiran kannalta pelottava, koska hän ei käyttäydy samalla tavalla ennakoitavasti kuin aikuiset.

Toinen tilanne, jossa lapsi on vaarassa joutua purruksi, on resurssiaan puolustava koira. Tässä tilanteessa koira rähähtää esimerkiksi ruokakupilla tai leluja puolustaessaan. Koiraa voi kouluttaa niin, että se ei koe lähestyvää lasta uhkaksi.

dog-body-language

 Lakestani et al. 2014.