Tapaan koiranpentuja viikottain. Ne ovat mahtavia. Omistajat saavat kasvatusneuvoja monelta taholta, eikä koulutuksellisilta paineilta voi välttyä. Omat paineensa kehiin laittavat naapuri, sukulaiset, kasvattaja sekä kouluttaja. Pennunomistajan kannattaa kuitenkin pitää pää kylmänä, eikä toteuttaa kyselemättä kaikkia vinkkejä. Omat paineensa kehiin laittavat naapuri, sukulaiset, kasvattaja sekä kouluttaja. Pahimmassa tapauksessa koiralla on mittava maine ja vikalista vaikka ikää vasta muutama kuukausi.

Tein omat kolme vinkkiä pennunomistajille:

  1. Anna aikaa. Anna pennulle aikaa kotiutua kunnolla ja oppia tuntemaan olonsa turvalliseksi. Uuteen kotiin muuttaminen on pennun todennäköisesti koko elämän suurin stressitilanne. Sen ei tarvitse osata istua, seurata ja mennä maahan yhdeksän viikon ikäisenä. Tärkeämpää on, että se oppii tuntemaan uuden ympäristön ja tutustuu uusiin perheenjäseniinsä. Tässä vaiheessa korvat kannattaa sulkea “eikö se vieläkään osaa..” tai “kyllä sen nyt jo pitäisi..” tai “kohta sulla on ongelmia, jos annat sen tehdä noin..” -tyyppisiltä maalailuilta ja pitää oma päänsä. Suhteuta koulutusvaatimukset koiran odotettuun elinikään; aika ei tule loppumaan kesken. Laita koulutettavat asiat tärkeysjärjestykseen ja toteuta yksi kerrallaan.
  2. Keskity hyviin asioihin. Älä kuuntele toisten luonneanalyyseja, vaan muodosta itse oma käsitys koirastasi. Tee lista siitä, mitä kaikkea haluat pennun tekevän ja oppivan sen sijaan, että listaat paperille ei-sallittuja asioita. On ihan eri asia katsoa jääkaapin ovesta positiivista listaa kuin ei sänkyyn (menee kuitenkin), ei sohvalle (menee kuitenkin), ei saa purra… -tyylistä kieltotaulua. Pentu ei mitenkään voi tietää mikä on sallittua ja kiellettyä meidän säännöissämme. Eikä meidän kannata tuhlata paukkuja kieltojen vatvomiseen vaan tehdä aktiivisesti jotain toivottujen asioiden eteen. Jos listassa lukee, että haluan pennun nukkuvan omassa kopassaan, sitä on helppo harjoitella. Se on konkreettinen asia, johon voi tarttua.
  3. Luo toimivat rutiinit. Pennun elämää helpottaa huomattavasti se, että se tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä ei tarkoita minuuttiaikataulua ja kellon kanssa kulkemista, vaan samojen asioiden toistamista samassa järjestyksessä. Pihalle, leikkiä, tirsat, ruokaa, pihalle ja niin edelleen. Muista, että yksi suuri tapahtuma päivässä riittää. Vaikka sosiaalistaminen on toivottavaa, ei pentua kannata kuskata joka paikkaan, vaan antaa sen myös levätä. Rutiineja ovat myös hoitotoimet, joihin pentu kannattaa opettaa. Älä pilaa kynsienleikkuuta tekemällä sitä väkisin, vaan käytä mieluummin aikaa asian kouluttamiseen niin, että toimenpide on pennunkin mielestä mukava.

Pennuille kaikki on mahdollista. Sinulla on vastuu siitä, minkälaisia kokemuksia pennulle tarjoat. Älä hanki koiraa vastakkainasettelun osapuoleksi 🙂