Vältä näitä koulutuksen sudenkuoppia

 

Älä kuvittele, että eläin on pieni (tai suuri) ilkeä ihminen

Eläimet eivät ole täällä pilaamassa a) elämääsi tai b) päivääsi. Vaikka se on perheenjäsen, se on silti luontokappale, joka yrittää vain selviytyä hengissä elämässä. Se ei juonittele selän takana tai suunnittele jekkuja meitä kiusatakseen. Se tekee kaikkensa sopeutuakseen. Se ei tavoittele valta-asemaa, vaan se on täysin riippuvainen meistä ihmisistä. Se, mikä meille näyttäytyy komentamisena tai pomottamisena, on yleensä eläimen yritys kommunikoida omistajansa kanssa – se ei ole (vielä) oppinut muuta tapaa. Se ei tiedä ihmisten tapoja tai kohteliaisuussääntöjä eikä se osaa lukea rivien välistä. Se ei myöskään osaa valehdella eikä mielistellä ensin ja puhua selän takana pahaa sen jälkeen. Ota käyttäytyminen arvokkaana tietona vastaan, älä ylitulkitse eläintä tai laita sanoja sen suuhun. Harjoittele myös havainnointia ilman tulkintaa. Se on hyödyllistä. Vähemmän hyödyllistä on kohdella eläintä ihmisenä – suhdettanne ei hyödytä lainkaan mykkäkoulu tai kostaminen, sosiaalinen eristäminen tai kalavalkojen makselu.

Älä perustele omaa toimintaasi sillä, että luonto on väkivaltainen

Koulutusmenetelmistä jokaisella on mielipide. Vinkkejä tarjoavat naapuri, kaverit, keskustelupalstat ja kaikki muut asiaan kuuluvat ja kuulumattomat tahot. Sitkeästi elävä myytti on se, että kovat keinot ovat ookoo, koska ne luonnossakin. Ihmisen eläimeen kohdistuvaa väkivaltaa perustellaan sillä, että eläimet ovat toisilleenkin julmia ja väkivaltaisia. Että muksauttelu ja kurinpalautus olisivat hyväksyttäviä, koska toisilleen ne tekevät paljon pahempiakin asioita. Samalla logiikalla voisimme perustella tuotantoeläinten väkivaltaiset kuolemat tai vaikkapa elävien eläinten käyttämisen ravintoeläiminä. Omalle toiminnalle on löydyttävä joku muu järkevä peruste kuin se, että luonto on väkivaltainen ja epäreilu. Esimerkiksi hevosen mätkiminen eroaa hevos-hevos-potkimisesta siten, että hevosilla on yleensä mahdollisuus väistää toisiaan ja vältellä toisiaan potkun pelossa. Hevonen ei kuitenkaan voi vältellä ihmistä mätkimisen pelossa, koska se on usein narulla kytkettynä ihmiseen. Koirilla taas fyysiseen käsiksi käymiseen liittyy paljon väärinymmärrystä. Ensinnäkin koirilla tappelutilanteisiin liittyy usein kilpailu jostain resurssista – ei suinkaan valtataistelu universumin herruudesta. Toiseksi ne eleet, joilla kuvittelemme koirien komentavan toisiaan, voivatkin olla osa leikkiä ja koira yleensä provosoituu näistä yhä enemmän.

Älä usko, että oma eläimesi/rotusi/lajisi on niin erikoislaatuinen, etteivät siihen päde oppimisen yleiset periaatteet

Eläimissä on paljon lajien- ja rotujen välisiä eroja. Lisäksi on yksilöeroja. Kuitenkin lajityypilliset tarpeet ovat kaikilla lajin edustajilla samat. Eläimet oppivat monilla tavoilla; ne oppivat toisiaan tarkkailemalla, yrityksen ja erehdyksen kautta, ehdollistumalla ja niin edelleen. Periaatteet ovat kuitenkin samat lajista, rodusta ja yksilöstä riippumatta. Eläinten kanssa ei milloinkaan kannata tehdä kahta viikkoa lyhyempiä koulutuskokeiluja, koska tuloksia esim. ongelmakäytöksissä voi odottaa vasta suuren toistomäärän jälkeen. Mitä enemmän eläimellä on huonoja kokemuksia, sitä pidempi aika kuluu, ennen kuin käytös muuttuu. Toki poikkeuksiakin on, mutta yleensä kannattaa varata aikaa. Joskus lajiin, rotuun tai yksilöön tai niiden erityispiirteisiin perustuen valitaan koulutusmenetelmä, joka ei tue kouluttajan ja eläimen välistä suhdetta tai aiheuttaa eläimelle pelkoa tai epämukavuutta. Joskus tätä huonoa valintaa perustellaan sillä, että kyseinen laji, rotu tai yksilö on niin haastava, ettei sille muut menetelmät toimi. Tämä ei pidä paikkaansa. Ei ole sellaista lajia, rotua tai yksilöä, jonka tuloksellinen kouluttaminen edellyttäisi uhkailua, pelottelua, väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. Päin vastoin – ns. kovilla menetelmillä koulutetuilla eläimillä on keskimäärin enemmän käytösongelmia kuin muilla.

Jos vapautat itsesi näistä turhista ajatusmalleista, voit keskittyä olennaiseen.

Hiby, Rooney & Bradshaw 2004

Merkkailu ei ole varsinainen sisäsiisteysongelma. Se on koirien tapa kommunikoida keskenään. Koska se on viestintää, siihen ei auta omistajan hermoromahdukset tai merkkaushousut. Ongelmaa tulisi ratkoa siitä näkökulmasta, ettei koiralla olisi tarvetta merkkailla sisätiloihin.

Steriloimattomat ja kastroimattomat koirat merkkailevat enemmän kuin leikatut. Merkkailu liittyy keskeisesti lisääntymiseen, ja alkaa vasta kun koira on sukukypsä. Toisilla koirilla merkkailun laukaisevat ympäristön muutokset; vieras koira kotona tai muu vastaava muutos. Sosiaaliset tekijät saattavat olla myös syynä merkkailuun. Koira saattaa merkkailla narttukoiran läheisyydessä tai jos ne ovat vuorovaikutuksessa toisten uroskoirien kanssa. Kahden uroskoiran merkkailu voi ruokkia itseään, etenkin jos koirien väliset suhteet eivät ole täysin selvät. Jotkut alkavat merkkailla jos ne liikkuvat ympäristössä jossa muut koirat ovat merkkailleet aiemmin. Toisilla käytös laukeaa vain silloin, kun koira on erityisen kierroksilla.
Ahdistus voi laukaista merkkailun niin ikään. Yleensä ahdistuneet koirat tekevät suurempia lätäköitä kuin muista syistä merkkailevat koirat. Ahdistus voi liittyä ympäristön muutoksiin, kuten uuteen asuntoon tai uuteen koiraan, koirakonflikteihin tai yksinolo-ongelmiin.

Lääketieteellisiä syitä jotka on syytä sulkea pois

  • Pidätyskyvyn kehittymättömyys
  • Virtsatien tulehdus
  • Muut sairaudet ja lääkitykset

Muita poissuljettavia syitä

  • Jännitys/ns. hätäpissaaminen
  • Sisäsiisteysharjoittelu
  • Yksinolo-ongelmat

Hajut kertovat koiralle paljon. Hajumerkki kertoo merkkaajan sukupuolen, iän ja paljon muuta tärkeää tietoa. Merkkailu onkin yksi normaaleista kommunikointitavoista koirilla, joskin erittäin kiusallinen. Merkkailun taustalla voi olla oman alueen rajaaminen etenkin niissä tilanteissa, joissa uroskoira kokee olevansa kilpailuasemassa toisen uroksen kanssa. Käytöstä lisää juoksunarttujen läheisyys ja hajut.

  • Kastrointi – Yksinkertaisin ratkaisu merkkailuun on kastrointi. Se toimii ja käytös loppuu kokonaan valtaosassa tapauksista.
  • Estä koiran pääsy suosikkimerkkausalueille, älä ota kotiin koiravieraita
  • Mahdollisesti koiran näköyhteyden toisiin koiriin voi katkaista; saattaa auttaa
  • Jos tiedät, missä koira käy merkkaamassa, voit jättää makupaloja niihin paikkoihin; mahdollisesti koira alkaa nähdä nämä alueet uudessa valossa ja sen huomio keskittyy herkkuihin
  • Puhdista merkkauspaikat entsyymipuhdistusaineella tai ns. biologisella puhdistusaineella, jotka poistavat hajut tehokkaasti
  • Tee vakiomerkkauspaikoista mahdollisimman epämiellyttäviä, esim. terävä kuramatto tms. joka on epämiellyttävä alusta
  • Palkitse joka kerta, kun koira pissaa tai merkkaa sallittuihin paikkoihin eli ulos
  • Mikäli koiraa rankaistaan merkkaamisesta, riskinä on että se oppii merkkaamaan silloin kun kukaan ei ole näkemässä – rankaisu ei poista tarvetta käytökselle
  • Stressinhallinta on erityisen tärkeää!
  • Merkkaaminen on lajityypillistä viestintää, josta ei tule milloinkaan rankaista koiraa!