Koirat purevat tai näykkivät tai hyökkäilevät eri syistä. Syyn selvittäminen alkaa siitä, että analysoidaan käytöstä hieman pidemmälle kuin siihen pisteeseen että todetaan koira vihaiseksi. Vihaisia koiria ei ole, kuten ei vihaisia ihmisiäkään. Kukaan ei ole koko ajan vihainen. Aggressiivisia koiriakaan ei ole, kuten ei ihmisiäkään – kukaan ei ole koko ajan aggressiivinen vaan käyttäytyy aggressiivisesti tietyissä tilanteissa.

Kun päästään koiran leimaamisen yli, ollaan jo astetta lähempänä syytä. Mieti, missä tilanteissa ei-toivottu käytös esiintyy? Mitä itse teet niissä tilanteissa? Miltä koira näyttää ennen kuin se hyökkää tai puree?

analysointi

Yleisin alkuperäissyy sille, että koira puree, on pelko. Rodusta riippumatta. Ihmisten on todella vaikea kuvitella, että iso saksanpaimenkoira voisi pelätä jotain. Pelokas koira voi näyttää vihaiselta haukkuessaan tai muristessaan. Ja siksi tilanne usein tulkitaan väärin. Jos pelokkaan koiran vie sille liian vaikeisiin tilanteisiin, se ennemmin tai myöhemmin puolustautuu.

Se voi purra eläinlääkäriä (kun huomaa, ettei pääse tilanteesta muulla tavalla pois). Se voi hyökätä ”täysin varoittamatta” vieraan kimppuun kun tämä nousee sohvalta (kun tilanne ennakoi sille jotain epämiellyttävää tai se säikähtää). Se voi purra taluttajaa reiteen lenkillä (kun sen oli tarkoitus kohdistaa hyökkäys vastaantulijaan). Se voi purra lähestyvää lasta (kun se huomaa, että tältä uhalta on paras puolustautua tai suojata omaisuutensa tai kun joku on tarpeeksi monta kertaa vetänyt viiksistä ja kävellyt päältä).

Kaikki nämä tilanteet saattavat tulla kenelle tahansa koiranomistajalle eteen. Lähes kaikkiin tilanteisiin liittyy pelko. Kaikkiin tilanteisiin liittyy kierrosten nousu. Joskus tilanteeseen liittyy myös opittu aggressiivisuus.

Ongelman purkamiseen tarvitset ruutupaperia ja kynän. Yritä kirjata tilanteet mahdollisimman kattavasti paperille menemättä henkilökohtaisuuksiin. Kirjaa tapahtumat ylös tähän tapaan: mitä tapahtui, keitä oli paikalla, mitä sitten tapahtui. Kirjaa ylös kaikki ne tilanteet, joissa koira on käyttäytynyt aggressiivisesti. Jos tilanteita on useita, niistä saattaa löytyä yhdistävä tekijä.

Älä jää märehtimään tai odottamaan, että ongelma ratkeaa itsestään. Aggressiivinen käyttäytyminen on yleistä ja siihen saa joskus yllättävän helposti muutosta aikaan.

Noh, jokainen valitsee ne omat koulutusmenetelmät, jotka toimii just sille omalle elukalle (eli kaikki käy, en halua tehdä valintaa tai ajatella asiaa). Kovat otteet on niin kovin suhteellisia (eli niitä voi käyttää). Ei kaikille vaan toimi namit, esim. näille haastavammille roduille (eli en halua käyttää niitä).

Joskus mietin, että haluaako ihminen oikeasti apua eläimensä käytöksen muuttamiseen, vai haluaako hän vain keksiä syitä, miksei voi tehdä ohjeiden mukaan juuri tämän eläimen kohdalla. On helpompaa olla muuttamatta mitään, aikaa säästyy kun ei sitoudu useissa tapauksissa monen kuukauden treenaamiseen. Tämä on aivan ok. Se kertoo vain siitä, ettei ongelma ole niin iso, etteikö sen kanssa voisi elää. Sen sijaan voi etsiä syitä ja selityksiä sille, miksi juuri oma eläin ei opi samalla tavalla kuin muut. Tämä on X-rotuinen, jostiedätmitätarkoitan. Kasvattaja sanoi, ettei tätä voi herkuilla kouluttaa, enkäsiksivaivauduedeskokeilemaan. Naapuri sanoi, että ei kannata antaa sen pomottaa, tokihantottelennaapuriani.

Tutkimusten mukaan on yleisempää, että joutuu oman koiransa puremaksi kuin vieraan koiran. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että ihmiset oppisivat tulemaan toimeen omien koiriensa kanssa. Koiranomistajille tehtiin kysely, jonka avulla selvitettiin, mistä ja minkälaisia neuvoja käytösasioihin haettiin ja miten ne toimivat. Suosituimmat lähteet vinkeille olivat omat ideat ja kouluttajat. Omat ideat saattoivat perustua tv-ohjelmiin, nettikirjoituksiin tai kirjoihin.

140 vastauksen joukosta kävi ilmi, että ns. kovia otteita käyttävien koirat reagoivat menetelmiin muita enemmän aggressiivisesti puolustautumalla. Kovia otteita olivat lyöminen tai potkiminen, koiralle muriseminen, esineen ottaminen väkisin pois korian suusta, alfarullaus, tuijottaminen, huutaminen, alistaminen maahan ja ns. puhuttelu, eli poskista kiinni ja ravistelua. Tarkennetaan sen verran, että nämä menetelmät oli luokiteltu koviksi, vaikkei kaikkiin niihin liittynyt edes koiraan koskemista. Menetelmät ovat joko käsiksi käymistä tai sillä uhkaamista (joka on yhtä vakavaa kuin käsiksi käyminen).

Huono uutinen oli se, että kovistelumenetelmiä kokeilleet olivat usein aikaansaaneet koiralta aggressiivisen reaktion, eli ongelma oli pahentunut ennen asialliseen neuvontaan pääsyä. Toisaalta ne, jotka raportoivat käyttävänsä makupaloja koulutuksessa, olivat kokeneet vähemmän aggressiivisia reaktioita koiriltaan. Rankaisu ja sen uhka lisäävät koiran pelkoa ja levottomuutta, mikä taas lisää puolustautumisaggressiivisuuden esiintymistä, mikä lisää omistajien riskiä tulla purruiksi.

Peloissaan oleva eläin puolustaa aina itseään, ellei sillä ole mahdollisuutta poistua uhkaavasta tilanteesta. Minusta on täysin vastuutonta, että ihmisiä neuvotaan edelleen käymään käsiksi koiriinsa, pelottelemaan ja uhkaamaan niitä. Tutkimukset osoittavat yksiselitteisesti, että mitä kovempia otteita käytät, sitä kovempiin otteisiin koira tottuu ja sitä kovempaa se otteisiin vastaa. Miksi kaivaa verta nenästään?

Jokainen voi miettiä, kuinka mukavaa on olla sellaisessa suhteessa, jossa päivittäin uhataan väkivallalla. Henkisellä tai fyysisellä. Jos et arvosta mykkäkoulua, älä hyväksy jääkautta. Jos et halua, että kumppanisi elää jatkuvassa käsiksi käymisen pelossa ja epävarmuudessa, älä aiheuta tätä tunnetta koirallesi.

Herron, Shofer & Reisner, 2009

Koirille on täysin normaalia puolustaa arvokkaiksi kokemiaan resursseja. Ne puolustavat ruokaansa, lelujaan ja lempipaikkojaan. Koska tämä on lajille tyypillistä käytöstä, koirat osaavat sen ”luonnostaan”. Tästä syystä on myös tärkeää, että jo pentuna harjoitellaan sellaisia asioita, jotka estävät resurssiriitojen syntymistä. Harjoittelussa tärkeää on koiran asenteen muuttaminen – se ei koe tarvetta puolustautua jos se näkee lähestyvän ihmisen mahdollisuutena eikä uhkana.

Ruuan puolustamista voi ehkäistä niin, että lähestyy pennun kuppia kun se syö ja lisää kuppiin ruokaa. Ruokkivaa kättä purraan harvoin, joten yksinkertaisella menettelyllä asenne voidaan muuttaa. Pentu alkaa toivoa, että joku lähestyy sitä kun se syö. Sama pätee luihin ja leluihin. Niiden pois antamisesta ei kannata tehdä arvovaltakiistaa tai vastakkainasettelua, koska mitä enemmän koiralta viedään arvokkaita asioita pois, sitä enemmän se oppii niitä puolustamaan ja sitä arvokkaampia niistä ajan mittaan tulee. Pennun kanssa kannattaa harrastaa vaihtareita, eli kun otat jotain pois, anna jotain tilalle. Kun ostat luita, osta aina kaksi, jotta säilytät neuvotteluaseman.

Sohvan puolustaminen perustuu siihen, että osalle koirista hyvät lepopaikat ovat puolustamisen arvoisia. Jos haluat, ettei koira viihdy sohvalla, aloita kilpavarustelu. Tee koiran omasta paikasta kiinnostavampi ja parempi. Toinen tärkeä asia on harjoitella pyynnöstä alas hyppäämistä. Mitä vähemmän koiraa fyysisesti siirrellään ja työnnetään, sitä pienempi todennäköisyys on tilanteen kärjistymiseen.

Koiran käytöstä on helpoin muuttaa siten, että se on koiran oma idea.

 

Iloinen, surullinen, pelokas ja vihainen. Näistä vaihtoehdoista koehenkilöiden piti valita koiran tunnetila, kun heille näytettiin videopätkiä. Aikuiset osasivat tulkita koiran tunnetilan videolta liki 90 % oikein. Kymmenvuotiaat osuivat oikeaan hieman yli 70 % tapauksista, kahdeksanvuotiaat 65 %, kuusivuotiaat liki 60 % ja nelivuotiaat osuivat oikeaan alle puolessa tapauksista.

Lapsille vaikeinta oli tunnistaa pelokas koira. Nuoret lapset tulkitsivat pelokkaan koiran usein iloiseksi. Tämä voi olla yksi selittävä tekijä sille, miksi juuri lapset tulevat purruiksi niin usein.

Pelkäävä koira ei välttämättä murise tai hauku tai muuten äänekkäästi varoita ennen puremista. Lasten on kohtuullisen helppoa pysyä kaukana haukkuvasta tai murisevasta koirasta, mutta pelokasta koiraa lapsi saattaa lähestyä hyvinkin reippaasti. Pelokkaan koiran kannalta lähestyvä lapsi järkyttää ja jos se kokee, ettei sillä ole pakenemisen mahdollisuuksia, se yleensä puree. Koira saattaa purra myös pelästyessään, esimerkiksi jos lapsi kaatuu nukkuvan koiran päälle.

Parhaiten näitä ikäviä tilanteita voi välttää ennakoimalla. Lasta ei tule jättää koiran kanssa ilman valvontaa. Koiralle kannattaa järjestää sellainen lepopaikka, johon lapsi ei pääse ja jossa saa halutessaan olla rauhassa. Lapselle kannattaa opettaa ne merkit, joista voi päätellä koiran tunnetilan luotettavasti ja kertoa milloin koiraa kannattaa lähestyä. Lisäksi koiraa voi vastaehdollistaa lapsen lähestymiseen ja käsittelyyn. Lapsi voi olla koiran kannalta pelottava, koska hän ei käyttäydy samalla tavalla ennakoitavasti kuin aikuiset.

Toinen tilanne, jossa lapsi on vaarassa joutua purruksi, on resurssiaan puolustava koira. Tässä tilanteessa koira rähähtää esimerkiksi ruokakupilla tai leluja puolustaessaan. Koiraa voi kouluttaa niin, että se ei koe lähestyvää lasta uhkaksi.

dog-body-language

 Lakestani et al. 2014.

 

Eläimille on täysin luonnollista puolustaa arvokkaita resurssejaan, koska jos ne jakaisivat kaiken, ne eivät selviytyisi pitkään. Vaikka nykykoirat eivät elä nälässä ja puutteessa, resurssien puolustaminen on edelleen niille tyypillinen käytös. Koira voi murista lähestyvälle ihmiselle tai toiselle koiralle, joskus jopa hyökätä kimppuun. Ilmiö voi olla myös lievempi, koira voi jäykistyä ja hotkia, kun sen kuppia lähestytään tai juosta karkuun luu suussa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että koirilla vakiona on ”lähestyvä eläin tai henkilö on aikeissa varastaa”- asetus.

Koirat puolustavat nimen omaan arvokkaiksi kokemiaan esineitä ja asioita. Varsinkin pennuille käytös on tyypillinen, sillä pentulaatikossa kilpailu sisarusten välillä kuuluu asiaan. Et itsekään halua luovuttaa maisemakonttoria toiselle, luopua vaivalla ansaituista lomistasi tai arpajaisvoittoautosta. Ilmiö on normaali, mutta sitä ei kannata vahvistaa.

Ennaltaehkäisyksi kannattaa varmistaa koirille ruokarauha. Usean koiran perheessä koirat kannattaa ruokkia eri tiloissa, jotta kilpailutilannetta tai annoskateutta ei pääse syntymään. Ruokakuppia lähestyviin ihmisiin voi koiraa treenata siten, että lähestyy ruokailevaa koiraa, mutta ei vie siltä mitään pois vaan jopa lisää ruokaa kuppiin. Näin koiran ajatukset kääntyvät puolustamisesta siihen, että se toivoo että sen ruokailua häirittäisiin.

Harjoittelu perustuu vastaehdollistamiseen (tulkaa kaikki pliis mun kupille!) ja systemaattiseen siedättämiseen (ne vaan ohittaa, eivät varasta). Käytännössä voi tehdä niin, että antaa koiralle tyhjän kupin ja pudottelee siihen herkkuja vain silloin kun uhkaava henkilö tai koira lähestyy. Kun uhka loittonee, palkkaaminen lopetetaan heti.

Ongelmaa kannattaa lähestyä niin, että asettuu hetkeksi koiran asemaan: Millä keinoilla saisit koiran muuttamaan asennettaan? Käytännössä varsinkin koirienväliseen resurssiriitaan on hankala puuttua, koska palkkion kanssa saa olla tarkkana ja samalla pitää estää tappeluiden syntyminen. Ota avustaja mukaan harjoituksiin, apuna voi käyttää myös koiraporttia.

Koirienvälistä resurssiriitaa voi estää turvaamalla kaikille yksilöille riittävä määrä resursseja – mitä enemmän kivaa on tarjolla, sitä vähemmän sitä arvostetaan ja puolustetaan.

Lue myös: Aggressiivinen?

Koirien TES tuntee saavutetut edut eikä niistä haluta luopua. Saavutettuja etuja ovat ruokarauha, sohvapaikka, sänkypaikka tai jokin muu tärkeä.

Ongelmia tulee, kun omistaja, kissa tai perheen toinen koira syystä tai toisesta haluaa kyseenalaistaa jonkin saavutetun edun. Tulee resurssiriita. Niin monen suhde särkyy kun koira saa ensimmäisen aidon luun ja isäntä tuumaa että kyllä sen pitää se antaa ottaa pois.

Varmasti pitääkin, mutta ei harjoittelematta. Voit opettaa koirasi toivomaan, että ottaisit sen luun tai rikkoisit sen ruokarauhan. Sen voi opettaa toivomaan että lapset kiskovat sitä hännästä sen syödessä. Vaan ei ilman treeniä. Saavutetusta edusta luopumisen tulee olla kannattavaa, kuten me kaikki tiedämme.

Koira on ruokailutavoiltaan opportunisti – se haluaa pitää kiinni siitä minkä on kerran löytänyt. Emme me omistajatkaan halua jakaa lottovoittojamme, paitsi jos niitä tulee viikottain. Koirillekin pätee sama: mitä arkisempaa, sitä vähäpätöisempää; mitä harvemmin tarjolla, sitä arvokkaampaa.

Jos haluat, että koirasi antaa luun pois, ota kaksi luuta sulamaan ja harjoittele vaihtareita.

Murinalla on eroa. Tutkijat nauhoittivat koirien murinaa erilaisissa konteksteissa; leikin aikana, tuntemattoman henkilön uhatessa sekä tilanteissa, joissa koira puolusti ruokaansa toiselta koiralta.Lisäksi erilaisten murinoiden vaikutusta toisiin koiriin testattiin. Testikoiran annettiin lähestyä luuta, ja samaan aikaan sille soitettiin nauhalta erilaisia murinoita.

Parhaiten koiriin tehosi se murina, jota oli nauhoitettu luun puolustamistilanteessa. Ne koirat, joille soitettiin luun puolustamismurinaa, jättivät luun muita koiria useammin rauhaan.

Tulokset viittaavat siihen, että koirilla on tilannesidonnaista kommunikointia. Muilla lajeilla on erilaisia hälytysääniä tai ruokaan liittyviä ääniä, joita ne käyttävät viestiäkseen lajikumppaneilleen.Vaikuttaa siltä, että murina ei ole vain murinaa. On muistettava, että oppiakseen ensinnäkin lähettämään tällaisia lajin sisäisiä viestejä ja vieläpä onnistuneesti niitä tulkitsemaan koiran tulee saada niitä harjoitella muiden koirian kanssa.

Sitten vaan kuuntelemaan erilaisia vivahteita.

Farago, Pongracz, Range, Viranyi, Miklosi (2010), ’The bone is mine’: affective and referential aspects of dog growls, Animal behaviour, 79: 917-925.