Koira, joka osoittaa aggressiivista käyttäytymistä ihmistä kohtaan, joutuu usein lopetetuksi tai annetaan pois ongelmakoirana. Hyökkäilevät koirat ovat riski ihmisille, mutta aggressiivinen käytös on myös merkki eläimen pahoinvoinnista. Tietyt rodut kantavat aggressiivisen leimaa, vaikka tosiasiassa kaikista koirista saa vaarallisia lemmikkejä kouluttamalla.

Laajalla kyselytutkimuksella haluttiin selvittää aggressiivisen käytöksen taustatekijöitä. Liki 4000 vastauksen perusteella voitiin päätellä seuraavia asioita:

  • Yleisintä on aggressiivinen käytös kotiin saapuvia vieraita ihmisiä kohtaan. Harvinaisempaa on aggressiivinen käytös perheenjäseniä kohtaan.
  • Neljä prosenttia koirista välttelee tai piiloutuu perheenjäseniltä, joka kymmenes koira välttelee vieraita ihmisiä.
  • Tutkimusten mukaan osallistuminen pentukursseille vähentää todennäköisyyttä siihen, että koira käyttäytyy aggressiivisesti vieraita ihmisiä kohtaan kotona sekä kodin ulkopuolella.
  • Rankaisuun perustuvat koulutusmenetelmät (kolinapurkit, selättäminen, retuuttaminen ja muut fyysiset rankaisut) ja negatiivisen vahvisteen käyttö lisäävät todennäköisyyttä siihen, että koira käyttäytyy aggressiivisesti.
  • Tutkijoiden mukaan selittäviä tekijöitä aggressiiviseen käyttäytymiseen ovat ennemmin yksittäisen koiran kokemukset kuin esimerkiksi koiran rotu.

Rotujen leimaaminen tai kieltäminen ei ole mielestäni johtanut mihinkään hyvään. Monissa maissa on ns. kiellettyjä rotuja, mikä ei todellakaan ratkaise ongelmia.

Suuri tekijä aggressiivisen käytöksen taustalla on pelko. Moni hyökkäävä koira on arka ja pelko motivoi käytöstä. Rankaiseminen vain pahentaa kierrettä. Tyypillinen esimerkki on lapsi, joka lähestyy peruuttaavaa koiraa – kun koira ei enää pysty pakenemaan, se puolustautuu. Kun koira huomaa, että murinalla pääsee ikävästä tilanteesta pois, se alkaa toistaa murinaa yhä herkemmin.

Kannattaa panostaa koiran elämän alkuvaiheisiin, silloin kaikki on helpompaa. Peli ei ole pelattu vanhempanakaan, vaan paljon on tehtävissä koulutuksen avulla.

Koulutus lähtee liikkeelle siitä, että analysoidaan lähtötilanne ja ei enää aiheuteta tilanteita, joissa koira murisee tai uhkaa purra. Seuraavaksi laaditaan suunnitelma, jolla asiassa päästään asteittain eteenpäin.

Katso vaikkapa luento aggressiivisuudesta tai resurssiaggressiivisuudesta. 

Casey et al. 2014

Iloinen, surullinen, pelokas ja vihainen. Näistä vaihtoehdoista koehenkilöiden piti valita koiran tunnetila, kun heille näytettiin videopätkiä. Aikuiset osasivat tulkita koiran tunnetilan videolta liki 90 % oikein. Kymmenvuotiaat osuivat oikeaan hieman yli 70 % tapauksista, kahdeksanvuotiaat 65 %, kuusivuotiaat liki 60 % ja nelivuotiaat osuivat oikeaan alle puolessa tapauksista.

Lapsille vaikeinta oli tunnistaa pelokas koira. Nuoret lapset tulkitsivat pelokkaan koiran usein iloiseksi. Tämä voi olla yksi selittävä tekijä sille, miksi juuri lapset tulevat purruiksi niin usein.

Pelkäävä koira ei välttämättä murise tai hauku tai muuten äänekkäästi varoita ennen puremista. Lasten on kohtuullisen helppoa pysyä kaukana haukkuvasta tai murisevasta koirasta, mutta pelokasta koiraa lapsi saattaa lähestyä hyvinkin reippaasti. Pelokkaan koiran kannalta lähestyvä lapsi järkyttää ja jos se kokee, ettei sillä ole pakenemisen mahdollisuuksia, se yleensä puree. Koira saattaa purra myös pelästyessään, esimerkiksi jos lapsi kaatuu nukkuvan koiran päälle.

Parhaiten näitä ikäviä tilanteita voi välttää ennakoimalla. Lasta ei tule jättää koiran kanssa ilman valvontaa. Koiralle kannattaa järjestää sellainen lepopaikka, johon lapsi ei pääse ja jossa saa halutessaan olla rauhassa. Lapselle kannattaa opettaa ne merkit, joista voi päätellä koiran tunnetilan luotettavasti ja kertoa milloin koiraa kannattaa lähestyä. Lisäksi koiraa voi vastaehdollistaa lapsen lähestymiseen ja käsittelyyn. Lapsi voi olla koiran kannalta pelottava, koska hän ei käyttäydy samalla tavalla ennakoitavasti kuin aikuiset.

Toinen tilanne, jossa lapsi on vaarassa joutua purruksi, on resurssiaan puolustava koira. Tässä tilanteessa koira rähähtää esimerkiksi ruokakupilla tai leluja puolustaessaan. Koiraa voi kouluttaa niin, että se ei koe lähestyvää lasta uhkaksi.

dog-body-language

 Lakestani et al. 2014.