Ajatuksia hihnasta 2: rähinän anatomiaa

Hihna-aiheisista kirjoituksista viimeisin käsitteli vetämiseen ja sen estämiseen liittyviä myyttejä. Luonnollinen jatkumo tälle on käsitellä seuraavaksi rähinää ja sen taustalla vaikuttavia tekijöitä. Lähestytään tätäkin asiaa myyttien kautta.

Myytti 1. Helpoin tapa välttää rähinää on olla päästämättä koiraa milloinkaan kohtaamaan muita koiria hihnassa.

Tämä on osittain totta. Se on ihmiselle helpoin tapa lähestyä mitä tahansa ongelmaa: päätetään, että tästä lähtien teen aina näin ja sillä sipuli. Mitä tämä sitten koiran kannalta tarkoittaa? Turhautuminen voi lisääntyä eivätkä sosiaaliset taidot ainakaan pääse karttumaan. Väitetään, että koirat rähisevät ja tappelevat sen takia, että ne kohtaavat hihnassa ja hihna estää niitä käyttämästä normaaleja lähestymis- ja kohtaamisrituaaleja. Olen tästä eri mieltä – väitän, että rähinät ja tappelut kohtaamistilanteessa johtuvat siitä, ettei koiria ole opetettu kohtaamaan toisia hihnassa. Sekin on opeteltava taito – ei synnynnäinen ominaisuus. Mitä paremmin koira osa ylipäänsä olla hihnassa ja ymmärtää hihnan merkityksen, sitä taitavammin se kohtaa muita koiria hihnassa.

Totaalikieltolinja ei mielestäni ole perusteltu, varsinkaan silloin, jos koiran ulkoilu tehdään pääosin hihnassa. Varsinkin turhautuneen koiran hallinta tulee huomattavasti helpommaksi, kun antaa koiralle kokemuksen siitä, että se voi päästä muiden koirien luo. Kieltolinja on ihmiselle selkeä, mutta koira ei ota asiaa ehkä samalla tavalla. On totta, että täyskielto suojelee arkaa koiraa. Mutta toisaalta, voitko olla aivan varma, ettei koiran koskaan tarvitse kohdata toista koiraa hihnassa? Entä jos kohtaatte irtokoiran? Täyskielto menettää merkityksensä jos se on osittainen tai epäjohdonmukainen. Koiraa kohtaan reilua on opettaa perusteet hihnassa kohtaamisesta takataskuun.

Myytti 2. Hihnarähinä johtuu usein puutteellisesta sosiaalistamisesta ja pelosta.

Tämäkin on osittain totta. Monessa tapauksessa arkuus ja pelko ilmentyvät rähjäämisenä kohtaamistilanteissa. Silläkin on vaikutusta, jos koira on pentuaikanaan tottunut vain omanrotuisiinsa koiriin – tämä näkyy usein siinä, että eri näköiset koirat aiheuttavat reaktion. On kuitenkin paljon koiria, jotka tulevat muiden kanssa hyvin juttuun, paitsi hihnassa.

Kokemukseni mukaan rähinää voi esiintyä myös muista syistä kuin pelosta ja arkuudesta. Yksi tärkeimmistä muista syistä on innokkuus ja turhautuminen. Joskus on vaikea tai mahdoton erottaa, onko koira turhautunut vai motivoiko rähinää pelko. Tämä on kuitenkin tärkeä selvittää, koska se vaikuttaa kouluttamiseen melko paljon. Monelle turhautuneelle koiralle tarjotaan ohitustreeniksi vastaehdollistamista ja siedättämistä, eli toisiin koiriin tutustutaan matkan päästä ja herkkujen avulla. Turhautuneelle koiralle tämä menetelmä ei välttämättä toimi tai prosessi kestää todella pitkään ja edistyminen on hidasta. Pelokkaalle koiralle tämä usein toimii, ja sen usein huomaa nopeasta edistymisestä.

On tärkeää yrittää selvittää motivaatio käytöksen taustalla ennen kuin valitsee koulutusmenetelmiä. Tässä voi käyttää apuna sitä, että kysyy koiralta, mitä se haluaa. Koira ei valehtele ja on oman hihnarähinänsä paras asiantuntija. Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että selvitetään mitä koira käytöksellään tavoittelee ja käytetään sitä palkkiona. Vain silloin koulutus etenee. Joskus herkut ovat päälleliimattuja palkkioita, joita käytetään siksi että ne kuulemma rauhoittavat koiraa (sekin on mielenkiintoista, että yleisesti ajateltuna ruokapalkka rauhoittaa, paitsi hevosia se kiihdyttää 🙂 ja ehkä siksi, että ne ovat kaikista kätevin vahviste, jos ei haluta käyttää sitä, mitä koira oikeasti toiminnallaan tavoittelee. Päälleliimatuissa palkkioissa on se huono puoli, että aikaa kouluttamiseen kuluu enemmän, koira kestää vähemmän ns. häiriöitä (ja sitten lopettaa syömisen) ja jos häiriönä on se koiran mielestä todellinen vahviste, se yleensä voittaa makupalat.

Moni omistaja on todella turhautunut, kun koira ei syö eikä sitä kiinnosta herkut. Joskus kouluttaja neuvoo ruuan vähentämistä muissa tilanteissa. Olen toki sitä mieltä, ettei koiraa kannata ruokkia juuri ennen treenejä, mutta nälkäisenä pitäminen ei mielestäni ole ratkaisu olemattoman motivaation löytämiseen, vaan huono seuraus siitä, ettei osata tai haluta käyttää sitä vahvistetta joka koiralle toimii. Perustarpeiden estäminen, jota nälässä pitäminen mielestäni on, ei ole kestävä tapa rakentaa toimivia palkkioita.

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa käyn enemmän läpi hihnarähinän anatomiaa ja käytännön vinkkejä rähinän hallintaan ja palkkioiden valintaan.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kuinka monta sanaa koirasi osaa? Tämänhetkinen ennätys koirilla taitaa olla noin 2500 sanaa. Sanoilla on merkitystä, ja koiralle pitäisikin puhua! Sanojen merkitysten oppimisella on nimittäin merkitystä sen hyvinvoinnille.

Tässä kohtaa tarkoitan muita sanoja kuin ei ja hyvä 😉

Valinnan mahdollisuus lisää hyvinvointia. Jos mietitään koiran elämää lemmikkinä, sillä vaikuttaa ensisilmäyksellä olevan paljon varaa valita. Kuitenkin lähempi tarkastelu paljastaa, että koira ei saa päättää juuri mistään. Se ei päätä, mitä se syö, milloin se syö, milloin se ulkoilee, missä ja miten se ulkoilee, lisääntyykö se ja kenen kanssa, milloin se leikkii, milloin se on yksin ja milloin porukassa ja niin edelleen. Asioita, mistä keskivertokoira saa päättää, ovat missä ja milloin se nukkuu ja osittain milloin se on omistajan seurassa. Ja tietenkin milloin se juo.

Tässä eräänä päivänä mietin koiran hankkimista. Koiraan liittyy suuret odotukset, sekä koiraan itseensä että omaan itseen. Vaikka olisi peruslaiska ihminen, kuten minä, koiran hankkimisen myötä ajattelee valmiiksi tietyt rytmit. Koiraa pitää ulkoiluttaa X kertaa päivässä, sen kanssa pitää harrastaa, pitää käyttää leikkimässä, kylpylässä, juoksemassa, kaupungissa ja lukuisissa muissa paikoissa. Tämä on mahtavaa tietenkin. Paitsi. Mitä jos pentu ei halua lähteä ulos? Mitä jos se viettäisi myrskypäivän mieluummin sisällä? Mitä jos sitä hirvittää liikkua pimeässä?

Älkää nyt ymmärtäkö väärin. Toki pimeänpelko täytyy hoitaa, samoin kuin sosiaalistaminen. Mutta mitä kamalaa tapahtuisi, jos antaisi koiran valita. En itsekään nauti myrskyssä tarpomisesta, eikö se olisi vain helpotus, jos koirakin ilmoittaisi olevansa tyytyväinen sisällä? Miksi siitä pitäisi ottaa stressi? Oletanko, että jos koira ei halua ulos jäätymään nyt tänään ja jos annan periksi nyt, koira tulee viettämään lopun elämänsä sisällä? Tuskin. Koirakin tietää, miltä ikävällä ilmalla ulkoilu tuntuu. Sillä ei ole itsekuria, toisin kuin meillä. Sen sijaan, että koiraa kuskataan hyvän omistajan pokaalia odotellessa säässä kuin säässä, voisi varovasti kokeilla, mitä tapahtuu jos koira saa joskus päättää.

Olen useamman kerran todistanut tilannetta, jossa se, että ihminen lopettaa vastustamisen, muuttaa koiran käytöksen välittömästi. Toisin sanoen, heti kun koira ymmärtää, millä se saa sen mitä se haluaa, se muuttuu ja turhautuminen vähenee. Koiralla on tunne siitä, että se voi hallita sitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Mistä kaikesta koiran sitten voisi antaa päättää? Annetaanko sille läheisen ravintolan lista käteen ja luottokortti toiseen käteen?

Ei sentään.

Koiralle riittää tunne siitä, että se on saanut päättää. Eli vaikka tietäisit etukäteen, miten koira tulee valitsemaan, anna sen silti tehdä ratkaisu. Kuten tiedämme ihmistenkin käyttäytymisestä, idea on aina paras silloin, kun se on oma.

Mikä merkitys sanoilla sitten on? Sanojen avulla voimme kysyä ja kertoa. Voimme käyttää sanoja turvasignaaleina ja luoda turvallisuudentunnetta sitä kautta. Voimme vahvistaa suhdetta, kun löytyy yhteinen kieli. Kaikki eläimet pitävät siitä, että ne tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu. Se lisää niiden tyytyväisyyttä huomattavasti.

Liity jäseneksi ja katso video aiheesta!

[/wcm_nonmember]

Oletko koskaan katsonut miten koira liikkuu, kun se on vapaana? Se ei kävele tai ravaa hitaasti polkua pitkin tai tien vasenta reunaa tasaisella nopeudella. Ehei, se sinkoilee, poukkoilee, pyrähtää, hyppii, antaa nenän kuljettaa ja harhailee. Tämä on yksi asia, joka muodostuu ongelmaksi hihnaharjoittelussa. Ihmisen tahtiin kulkeminen on tylsää.

  • Opeta koira kulkemaan hitaasti tai muuta itse tapaasi liikkua harjoittelun ajaksi. Tasainen kävely ei ole monellekaan koiralle kannattavaa tai palkitsevaa, ellei siitä sellaista erikseen tee. Toisaalta voit itse muuttaa tapaasi liikkua, jotta saat helpommin palkittua koiraasi, kun se mukautuu omaan tapaasi.

Entä oletko miettinyt, miksi hihna tuppaa usein kiristymään, vaikka yrität nimen omaan harjoitella vetämättä kulkemista? Mitä koira tekee kun hihna kiristyy? Vetääkö se entistä kovemmin hihnaa vastaan? Tämäkin ilmiö on normaali, koska vetämisen suhteen nollatoleranssi on mahdottomuus, eli koiria täytyy ulkoiluttaa, vaikkeivat ne osaa kulkea hihnassa.

  •   Opeta koiralle, että hihnan kiristyminen on merkki, joka tarkoittaa jotain. Näin sekä sinä että koira tiedätte, mitä hihnan kiristyminen tarkoittaa. Opeta, että löysällä hihnalla pääsee nopeiten hauskoihin paikkoihin sen sijaan, että keskityt ”kitkemään pois” vetämistä jatkuvalla huomauttelulla tai simputuksella.

Erikoistilanteet. Kun polkupyörä tai orava pääsee yllättämään tai kun toinen koira tulee vastaan. Maailma ja lenkit ovat pullollaan muuttujia, joita on hankala hallita. Koiralla on monia tapoja reagoida liikkuviin kohteisiin tai toisiin koiriin; tavat vaihtelevat jahtaamisesta puolustautumiseen ja kaikkeen siltä väliltä. On helpompaa mennä ohitustilanteisiin, kun koiralla on takataskussa pari kikkaa, miten tilanteista voi selvitä. Taluttajakin voi olla rauhallisemmin, kun ei tarvitse välttämättä varautua pahimpaan.

  • Opeta koiralle, mitä ohitustilanteissa kannattaa tehdä. Halutun toiminnan vahvistaminen on helpompaa kuin ei-toivotun toiminnan poistaminen – koira joka tapauksessa tekee jotain. Sen on mahdollista oppia toimimaan ympäristön vihjeiden perusteella, jolloin et tarvitse erillisiä komentoja ohituksiin.

Hihnakoulutus on osiin pilkottuna yksinkertaista. Haastavaa siitä tekee arki, eli odottamattomat tilanteet. Kuitenkin jo pienellä vaivalla, eli lyhyitä pätkiä treenaamalla saat ulkoilusta sujuvampaa. Ei kannata yrittää muuttaa kaikkea kerralla, vaan keskittyä yhteen palikkaan aluksi. Parhaimmillaan hihnakävely on vuoropuhelua, jossa koirakin voi vaikuttaa asioihin. Hihna itsessään opettaa koiralle hyvin vähän; se oppii nojaamaan sitä vastaan ja usein turhautuu, kun hihna on sille este, ei mahdollisuus.

Liity jäseneksi, niin näet videon kolmesta hihnassa kulkemisen perustaidosta. Lisää hihnassa kulkemista voit opiskella verkkovalmennuksessa!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.