Koiran stressinhallinnan ABC

Jokaisen koiran elämässä tulee vastaan stressaavia tilanteita. Lyhytkestoinen stressi ei häiritse hyvinvointia, mikäli koiralla on eväät palautua siitä ja keinoja lievittää stressiä. Pitkäkestoinen stressi sitävastoin kuluttaa koiraa turhaan ja pahimmillaan se voi aiheuttaa kasan oheisongelmia.

Mistä stressin tunnistaa?

Koirilla on eri tapoja ilmentää stressiä. Osa koirista muuttuu vetäytyviksi ja passiivisiksi; osa taas hyperaktiivisiksi ja ylivilkkaiksi. Stressiä voi olla vaikea havaita, joten suuri osa sen hallinnasta perustuu arvauksiin. Voimme arvata, että muutokset elämässä aiheuttavat stressiä. Tyypillisiä muutoksia ovat muutto, muutokset sosiaalisissa ympyröissä, muutokset rutiineissa ja ympäristössä ja niin edelleen. Stressin mittaamisessa ja arvioinnissa paras (ja luotettavin) menetelmä on käytöksen havainnointi. Ongelma tulee siitä, että omalle koiralle sokeutuu, eikä pieniä muutoksia välttämättä huomaa. Tyypillisin stressihavainto varmaankin syntyy siitä, että osaamme arvata tilanteet, joissa stressiä mahdollisesti ilmenee ja niissä tilanteissa koiraa tarkkailemalla huomaamme oireita.

Stressireaktio voi vaihdella lievästä karvojen pudottamisesta täydelliseen ruokahalun menettämiseen ja sen kesto vaihtelee tilanteen mukaan. Mitä useammin koira altistuu stressiä aiheuttaville tekijöille, sitä tärkeämpää on toisaalta lievittää alkuperäistä reaktiota ja toisaalta tarjota parhaat eväät palautumiseen. Esimerkiksi yksinolo ja sen tuottama stressi voi olla hankala omistajalle, koska koira ei ehdi välttämättä yön aikana palautua päivän stressistä. Se tekee joskus yksinolon harjoittelusta vaikeaa – stresisn kuormitus haittaa oppimista.

Miten koiran stressiä voi ymmärtää?

Meillä jokaisella on omakohtaisia kokemuksia stressistä. Me ihmisetkin ilmennämme stressiä eri tavoin, mutta paras menetelmä koiran stressin ymmärtämiseen on asettuminen koiran asemaan. Vaikka koira ei murehdi tulevaisuudesta tai märehdi menneitä, sen kokemus stressistä vastaa siitä huolimatta omaamme.

Esimerkiksi muutto uuteen kotiin aiheuttaa stressiä meillekin. Millaiset ovat uudet naapurit? Miksi öisin kuuluu huutoa? Missä on lenkkeilymaastot? Entä mihin saan auton parkkiin? Mitä jos paljastuu hometta? Pääsenkö enää koskaan nettiin? Tai uusi työpaikka. Mitä minun odotetaan tekevän? Jos kyselen liikaa, olenko muiden mielestä rasittava vai kiinnostunut? Kuinka sairasta huumoria uskallan kokeilla kahvitauolla? Missä ylipäänsä on kahvihuone? Mitä jos mokaan tai en tule huonekaverin kanssa toimeen? Mitä jos saan heti potkut?

Näihin esimerkkeihin kun lisää vielä ikuisen rahapulan, huolet eläimistä ja niiden terveydestä sekä muut painetta aiheuttavat seikat, pystyy varmasti nostamaan omaa sykettään ihan ajatuksen voimalla. Vaikka koiraa stressaavat eri asiat kuin meitä, stressin kokemus on niilläkin todellinen.

Mitä stressille voi tehdä?

Stressi on pysyvänä tilana koiran hyvinvointia haittaava tekijä. Me kaikki tavoittelemme mahdollisimman hyvinvoivia koiria, koska niillä on paremmat edellytykset kohdata arkipäivän haastavia tilanteita. Hyvinvointi puskuroi stressiä, eli mitä paremmin koira voi, sitä vähemmän altis se on stressin haitallisille vaikutuksille.

Mitä me ihmiset voimme omalle stressille tehdä? Voimme koettaa saada asioita mielessämme tai käytännön tasolla hallintaan, jutella kaverille, vaikuttaa omaan kuormitukseen ja tehdä hyvinvointia lisääviä asioita. Koiran näkökulmasta ajateltuna stressinhallinta on hyvin pitkälti samanlaista kuin ihmisillä!

Liittymällä jäseneksi näet videon, jossa kerron kolme tekniikkaa koiran stressin lievittämiseen ja ehkäisyyn. Jäsenenä näet myös kymmeniä muita koira-aiheisia lisämateriaaleja! Jäsenyys on määräaikainen.

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lue myös tämä stressiin liittyvä kirjoitus!

Vertaamalla neljänsadan koiran valokuvia omistajien kyselyvastauksiin tutkijat halusivat selvittää, liittyykö aikainen harmaantuminen koirilla omistajien raportoimiin levottomuuteen ja impulsiivisuuteen. Harmaantumista mitattiin kuonon alueelta, ja tutkimukseen osallistui 1-4-vuotiaita koiria. Pois jätettiin luonnollisesti sellaiset koirat, joiden kuonon väristä ei harmaantumista huomaa. Tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys aikaisen harmaantumisen ja levottomuuden, pelokkuuden ja impulsiivisuuden välillä. Levottomuuteen lukeutuvia ominaisuuksia olivat vinkuminen, haukkuminen ja omistajan seuraaminen, karvojen pudottaminen esim. eläinlääkärikäynnillä sekä välttely. Impulsiivisia toimintoja olivat mm. keskittymisen vaikeus, hankaluus pysyä paikoillaan, haukkuminen sekä hyperaktiivisuus.

Aiemmin sama ilmiö on havaittu ihmisillä; esimerkiksi kivusta tai masennuksesta johtuva stressi voi aiheuttaa harmaantumista. Hiirillä stressin on niin ikään havaittu aiheuttavan aikaista ikääntymistä. Koirilla on aiemmin havaittu suurempia kortisolipitoisuuksia karvassa, kun ne ovat olleet kroonisesti stressaantuneita. Ihmisillä harrastusten ja urheilun on havaittu lievittävän stressiä – tutkijat eivät kuitenkaan havainneet eroa siinä, harmaantuivatko harrastavat tai kilpailevat koirat kotikoiria vähemmän.

No mitä tällä tiedolla sitten tekee? Mikäli koira harmaantuu nuorena ja sillä on levottomuuden tai impulsiivisuuden tai pelon kanssa ongelmia, kannattaa miettiä toimintasuunnitelmaa ja käsitellä ongelmia. Sopivat virikkeet, turvasignaalit, automaattiset ja korvaavat käytökset kannattaa ottaa käyttöön, jotta koiran elämä helpottuisi. Tämä tutkimus on mielestäni hyvin konkreettinen ja tuo esille sen, että lemmikinkään ei ole hyvä elää jatkuvassa stressissä tai pelossa. Uusi vuosi on jälleen tulossa, se aiheuttaa monille koirille harmaita kuonokarvoja. Ehkä nyt voisi olla hyvä hetki ottaa aikaa kouluttamiseen ja saada sekin ongelma pois päiväjärjestyksestä.

Aina puhutaan siitä, miten stressi kuluttaa terveyttä. Varsinkaan koirilla ei välttämättä voida yhdistää tiettyä oiretta tai sairautta juuri stressiin, jolloin stressin kokemus jää aina hieman arvailujen varaan. Toki on stressin merkit, mutta ne ovat pääosin ohimeneviä ilmeitä ja eleitä. Ongelmallista on myös eläinten stressin havaitseminen; jokainen läähätys ei ole merkki stressistä, ja toisaalta hyvinkin rauhalliselta vaikuttava eläin voi kokea haittaavaa stressiä. Omistaja on keskeisessä roolissa eläimen stressinhallinnassa. Paras tapa arvioida koiran stressiä on asettua koiran saappaisiin hetkeksi ja pohtia sen elämänlaatua ja vuorokausirytmiä suhteessa siihen, kuinka tyytyväiseltä koira elämäänsä vaikuttaa.

img_4604

Koirilla on monia omistajia häiritseviä tapoja ja ominaisuuksia. Osa niistä stressaa omistajaa ja osa koiraa, osa ehkä molempia. Oman koiran kohdalla voi miettiä, kuinka suureksi kokonaiskuorma muodostuu; stressistä palautuminen (oli se sitten hyvää tai huonoa stressiä) voi kestää pitkään. Stressiä voi arvioida listaamalla niitä tilanteita, joissa epäilee koiran stressaavan. Esimerkiksi monikoirataloudessa jatkuva nahistelu voi stressata osaa koirista, lenkillä toisten koirien kohtaaminen rähinän kera voi olla stressaavaa, vauhdikkaat harrastukset pitkine odotusaikoineen ja haukkumisineen voivat aiheuttaa stressiä, yksinolo voi stressata sekä monet muut pienetkin asiat. Koirat ovat yksilöitä, eivätkä kaikki stressaa yhtä helposti. Kannattaa seurata omaa koiraa ja miettiä joskus käytösongelmia puhtaasti stressin ja hyvinvoinnin näkökulmasta; ne toki aiheuttavat harmaita hiuksia omistajalle, mutta hyvin todennäköisesti myös koiralle.

King et al., 2016

 

 

Jos kymmenelle koiralle heittää pallon, jokainen niistä todennäköisesti lähtee sen perään. Tätä ei tarvitse harjoitella.

Kymmenestä koirasta kohtuullisen moni juoksee pallon luokse ja ottaa sen suuhunsa. Tätäkään ei tarvitse yleensä erikseen kouluttaa.

Osa koirista juoksee pallo suussaan kohti omistajaa. Tätä täytyy joskus, koirasta riippuen, harjoitella.

Vain erittäin harva koira palauttaa pallon omistajan käteen harjoittelematta. Koiran täytyy oppia, että pallon palauttaminen on kannattavaa, jotta se alkaa niin toimia.

Pallon heittely vain heittelyn vuoksi treenaa koirassa jo muutenkin sen vahvoja puolia. Liikkuvien asioiden perässä juokseminen vahvistuu. Lisäksi pallon tai kepin heittelyyn liittyy usein kierroksien kasvu, mikä ei läheskään aina ole tavoiteltava tila. Koira, joka käy kierroksilla jatkuvasti tai usein, saattaa stressaantua. Koira voi kiihtyessään kehittää sijaistoimintoja, kuten hännän jahtaamista tai se voi rauhoittaakseen itseään pureskella huonekaluja rikki.

Juuri minkään koiran kanssa ei kannata harjoitella asioita, jotka ovat niille muutenkin helppoja. Tällaisia ovat rodusta riippuen juuri sellaiset asiat, jotka tulevat koiralta tavallaan luonnostaan ja ovat ns. itseään vahvistavia; haukkuminen, asioiden jahtaaminen, vahtiminen jne. Kannattaa sen sijaan harjoitella niitä asioita, jotka ovat vaikeita. Helposti kierrostavan koiran kanssa kannattaa harjoitella malttia ja keskittymistä vaativia asioita mieluummin kuin kierroksia nostattavia asioita.

Malttia ja keskittymistä sekä pään väsytystä voi harrastaa vaikkapa esine-etsinnällä tai jäljestämällä. Molemmat asiat on helppo kouluttaa koiralle. Esine-etsintä on noudon kautta taaksepäin ketjuttamalla koulutettuna aivan eri asia kuin pallon perässä järkeä vailla juokseminen.

Voisi sanoa, että kaikki sellainen tekeminen, jossa mikä tahansa eläin joutuu keskittymään ja ratkomaan ongelmia, on hyvää tekemistä. Kierrostaminen voi näyttää siltä, että eläin nauttii vaikka se voi tosiasiassa olla stressaantunut kiihtymyksestä. Lisäksi kovilla kierroksilla käyminen näkyy yleensä muuallakin kuin alkuperäisessä tilanteessa – käytös ja tunnetila voivat yleistyä ei-toivottuihin paikkoihin.

Sama pätee hevosiin. Se on eri asia lähteä käsistä ilman tolkkua kuin olla reipas ja suorittaa tehtäviä mielellään.