Kysytään koiralta – miksi koira komentaa?

Miksi koira alkaa kesken treenin haukkua tuijottaen samalla omistajaansa? Miksi se tulee sohvan eteen vinkumaan ja haukkumaan? Miksi se raapii tassullaan ja vaatii rapsutusta? Huomiohakuisuus, pomottaminen, komentaminen, vaatiminen ja niin edelleen, yleisellä toiminnalla on monta nimeä. Kaikille koiraihmisille tämä on tuttua kauraa. Kulttuurista ja asenteesta riippuu se, miten tähän käyttäytymiseen suhtaudutaan.

Pitääkö koira itseään johtajana?

Tyypillisesti ontuvalla logiikalla tulee mieleen, että koira pitää nyt itseään ylempiarvoisena ja siksi komentelee. Koira yrittää nousta arvoasteikossa vaatimalla asioita x, y ja z. Yrittääkö tosiaan? Vähiten tietoa ja ymmärrystä tarvitaan siihen, että leimataan kaikki itseä häiritsevät asiat, joita koira tekee, johtajuuden tavoitteluksi. Pidän johtajuudella selittämistä kaikista alkeellisimpana, yksinkertaisimpana ja ihmiselle helpoimpana tapana lähestyä haastavaa käytöstä ja samaan aikaan siitä johdetuilla menetelmillä saa eniten haittaa aikaan. Voi olla, että ilmiön sitkeyden taustalla on pelko tai laiskuus tai mukavuudenhalu ja muutosvastarinta asenteissa. Joka tapauksessa on aika kaukaa haettua väittää, että koiran ensisijainen tavoite olisi dominoida ihmisiä, joiden armoilla se elää. Keskimäärin eläinten top-tavoitteet liittyvät hengissä säilymiseen ja ravinnon saantiin.

Kuvitellaan esimerkki ihmisten keskuudesta. Mikäli henkilö ilmoittaa työpaikallaan olevansa nälkäinen tai haluavansa suklaata, onko hänen motivaationsa silloin dominoida muita? Tai jos samainen työntekijä menee pomon huoneeseen ja pyytää palkankorotusta, yrittääkö hän silloin tavoitella henkistä yliotetta pomostaan? Toki tämä voi olla hänen pitkän tähtäimen tavoite – murtaa pomo ajan kanssa. Koiraa ei motivoi pitkän tähtäimen tavoitteet. Se ei mieti, että jos nyt haukkumalla saan huomiota, niin ehkä ensi viikolla saan haukkumalla maksalaatikkoa. Koira ei tätä draaman kaarta mieti, mutta niin usein tapahtuu, eli lopputulos voi hyvinkin olla, että koira saa maksalaatikkoa. Miksi? Koska koira oppii, että haukkumalla kannattaa ehdottomasti yrittää, jos haluaa jotain. Jos koira saa kokemuksen siitä, että haukkumalla kerjääminen tai vaatiminen toimii, tottahan toki se yleistyy muihinkin tilanteisiin. Se oppii joka tapauksessa, millä se saa haluamiaan asioita. Sehän on tavoitteenakin, kun puhutaan elävästä eläimestä suhteessa toiseen elävään eläimeen.

Kaikki koirat kerjäävät ja komentavat, ainakin toivottavasti – toimintojen ulkoasu ja ilmenemismuoto vaihtelevat. Olisin hyvin huolissani, jos koiralla ei olisi mitään asiaa ihmiselle koskaan, tai että koira ei syystä tai toisesta tekisi yhtään aloitetta ihmisen suuntaan. Puhutaan kilteistä koirista. Jokainen voi miettiä, mitä koiran kiltteys tarkoittaa. Tarkoittaako se sitä, että koiralla ei ole omia mielipiteitä vai että se ei saa ilmaista niitä. Onko kiltti koira sellainen, joka ei koskaan tarvitse mitään eikä vaadi mitään, elää kiitoksella ja palvelee miellyttämisenhalusta? Onko kiltti koira sellainen, joka antaa tehdä kaikki toimenpiteet, eikä sillä ole niihin mielipidettä? Toivoisin monen tällaisen kiltin koiran kohdalla, että ne alkaisivat heti tuhmiksi, koska koiran tuhmuus on minulle merkki sen toimintakyvystä. Kiltteys ja tuhmuus eivät tietenkään kuvaa koiran luonnetta mitenkään, mutta monesti ympäristö edelleen odottaa koirien olevan ”kilttejä”.

Onko kyseessä huonotapaisuus?

Mielestäni kyseessä on tapaisuus. Koira tekee niitä asioita, joista sitä toistuvasti palkitaan. Omistaja on itse vastuussa siitä, millä tavalla komentamiseen, huomiohakuisuuteen tai kerjäämiseen suhtautuu. Tässä kohtaa kuvaan astuu ihmisen ehkä lajityypillinen epäjohdonmukaisuus. Kun tietoisesti koulutamme koiraa vaikkapa istumaan, meillä on selkä tavoite ja palkitsemme kun koira tekee oikein eli istuu. Toivottua käytöstä seuraa palkkio. Tämä on jostain syystä hyvin hankalaa siirtää arkipäivän tilanteisiin. Ensinnäkin, kerjääminen on asia, jota emme (mielestämme) ole koiralle opettaneet, emmekä välttämättä halua sitä nähdä. Riippuen toiminnan ilmenemispaikasta tulemme joka tapauksessa vahvistaneeksi toimintaa, vaikka omasta mielestämme rankaisisimme. Esimerkiksi keittiön pöydän ääressä oman porukan kesken aika harvaa häiritsee vieressä makaava tai kuolaava tai röhkivä koira. Emme saa sammutettua ei-toivottua käytöstä, jos joskus se kuitenkin johtaa palkkioon. Edes joskus harvoin. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että koiralle huutaminen tai sen vieminen toiseen huoneseen voi olla samaan tapaan palkkio kuin lautasten antaminen nuoltavaksi – tämä riippuu koiran alkuperäisestä tavoitteesta. Treeneissä haukkuvaan koiraan suhatudutaan keskimäärin erittäin penseästi, oli haukkumisen motivaatio mikä tahansa. Mikäli koira haukkuu omistajalleen, ympäristön paine puuttua tilanteeseen muodostuu valtavaksi. Tässäkin tilanteessa noudatetaan oppikirjamaisesti usein epäsäännöllistä vahvistamista, eli joskus annetaan koiran haukkua pitkään ja joskus taas palkitaan pienestäkin – riippuu ihan yleisöstä. Haukkuminen on yksi niistä asioista, joihin yleisö odottaa meidän aina puuttuvan. Sammuttaminen edellyttäisi haukkumisen kuuntelemista ilman mitään reaktioita, eikä tähän pysty juuri kukaan (eikä sammuttaminen ole mielestäni edes paras tapa hallita huomiohakuisuutta ylipäänsä).

Huomiohakuisuus, kerjääminen ja komentaminen ovat toivottavia asioita minun mielestäni. Ne osoittavat, että koiralla on aloitekykyä, joka on äärimmäisen tärkeää itseluottamuksen ja monen harrastuksen kannalta. Joku voi ajatella edelleen, että paras koira on täysin huomaamaton ja hiipii kotona äänettömästi eikä koskaan vaadi mitään. Tällainen koira on harvoin hyvä missään harrastuksessa tai lajissa, koska se ei ole oppinut, että aloitteiden tekeminen olisi kannattavaa. Se, millä tavoilla koira kerjää, riippuu omistajasta. Jos haukkuminen häiritsee, opeta tilalle joku muu tapa ansaita. Koira käyttää pelkästään niitä keinoja, jotka se on kokemuksen kautta oppinut kannattaviksi. Se ei yhtäkkiä keksi ruveta vaatimaan ulkoilua päällään seisten, ellei sitä sille opeteta. Huomiohakuinen käyttäytyminen on kaikessa rasittavuudessaan mielestäni helpoimmasta päästä ongelmia, koska se on osoitus siitä, että koira on aloitekykyinen, suhde omistajaan on kunnossa ja perustuu luottamukseen ja ennakoitavuuteen. Kerjäämistä ja komentamista parjataan huonoina tapoina, mutta niissä on paljon hyvää. Tarkemmin ajateltuna on monia tilanteita, joissa olen ollut aidon onnellinen kuullessani, että koira on oppinut kerjäämään! Toiminta- ja aloitekyky ovat hyvinvointi-indikaattoreita.

Entä mitä asialle voi tehdä?

Kuten jo aiemmin mainitsin, jokainen koira hyötyy siitä, että sillä on kyky tehdä aloitteita. Ihmisenkin kyky tehdä aloitteita poistuu, jos niin sanotusti laitostumme. Esimerkiksi vuoden mykkäkoulun jälkeen on kaverista jäljellä vain rauniot – sama pätee olosuhteisiin, joita emme voi hallita. Olen surullinen siitä, että koiria koulutetaan edelleen mykkäkoulun avulla, varsinkin kun saman lopputuloksen saa aikaan tappamatta aloitekykyä. On hankala kuvitella jossakin lajissa pärjäävää koiraa, joka kotona joutuu elämään varpaillaan ja sen aloitteita ei koskaan huomioida. Kaikkien pentujen kanssa pitäisi ensimmäiset kuukaudet keskittyä ainoastaan itseluottamuksen kasvattamiseen. Ja miten itseluottamusta kasvatetetaan? Onnistumisten kautta. Koiran pitää mielestäni voida luottaa siihen, että sen mielipiteitä kuunnellaan.

Koiraa ei kannata laitostaa ja sammuttaa sen intoa. Täysi reagoimattomuus eli käytöksen sammuttaminen toimii hyvin harvoin ainoana koulutusmenetelmänä, koska joskus kuitenkin tulee palkinneeksi koiraa vahingossa. Kerjääminen ja huomiohakuisuus millä tahansa tavalla ovat opittuja asioita. Opitulla asialla tarkoitan sitä, että koira omasta mielestään tekee täysin oikein, eli esimerkiksi haukkuu, koska uskoo kokemuksen kautta siitä seuraavan sille itselleen jotain mielekästä. Ihmisen epäjohdonmukaisuus aiheuttaa usein sen, että vaikka olemme itse kouluttaneet koiralle kaikki ne tavat, joilla se uskoo saavansa haluamiaan asioita, alammekin rankaisemaan koiraa niistä. Toinen käsi palkitsee kerjäämisestä ja toimen rankaisee. Tämä johtuu siitä, että kokonaiskuvaa on hankala hahmottaa koiran näkökulmasta, ja me vain reagoimme tilanteisiin sen enempää niitä analysoimatta.

Huomiohakuisuus ja komentaminen kertovat koiran korkeasta motivaatiosta. Motivaatio on oppimisen ja kouluttamisen kannalta tärkein asia – ilman sitä ei ole mitään. Komentaminen kärjistyy usein silloin, kun on käytössä hyvät vahvisteet ja huonosti suunniteltu sessio ja paljon luppoaikaa. Eli toisin sanoen, eurojaskan voittolappu on kädessä, mutta kioskilla valtava jono. Ratkaisumallina ei kannata käyttää sitä, että vaihdetaan päävoitto pienempään voittoon. Koira ei voi lähtökohtaisesti olla liian innostunut tai motivoitunut, kuten ei ihminenkään työssään.

Usein häiritsevän käyttäytymisen ja kerjäämisen kanssa alkuun pääsee yksinkertaisella tavalla. Käy mielessäsi läpi seuraavat kysymykset ja mieti niihin vastaukset.

Liity jäseneksi ja jatka lukemista! Jäsenenä näet kaikki tähän mennessä julkaistut treeniohjeet ja videot sekä uudet videot kuukauden ajan! Jäsenyys maksaa yhdeksän euroa kuukaudelta, ja tilaus on määräaikainen ja katkeaa automaattisesti.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita:
Miten eläimelle opetetaan sana KYLLÄ?
Kehitä koiran malttia, koska maltti on valttia

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Scrat_(character_model)

Jääkauden tarkoitus taas on avata ne kanavat koiran ja omistajan välillä. Kun koiralle ei puhuta tietyn jakson aikana, on ihanaa kuulla ja nähdä, kun koulutuksen aikana koiralta on tulpat korvista kadonneet, ja ”ei” ja ”tänne” sanatkin alkavat mennä perille.

Jääkausi on 2-3 viikon mittainen ajanjakso, jolloin koiraa ei huomioida mitenkään. Sille ei puhuta, sitä ei silitellä, mihinkään sen tekemisiin ei reagoida mitenkään eikä sitä edes katsota. Koiran lelut otetaan pois jääkauden ajaksi ja mahdolliset harrastukset jäävät tauolle. RUOKAILU JA ULKOILU: Ainoa huomio, jota koiralle jääkauden aikana annetaan, on ruokakupin ojentaminen (ilman käskytyksiä ja katsekontakteja!) ja lyhyet lenkitykset HIHNASSA. Hihnakäytökseen puututaan korkeintaan ärähdyksillä + hihnan nyppäisyillä. Käskyjä/kieltoja ei käytetä myöskään ulkona. Poikkeuksena voidaan pitää koiria, joiden ongelmakäytös on lievää ja ilmenee vain sisällä. Tällaisille yksilöille saatetaan joskus sallia huomiointia tai jopa vapaana pitoa ulkona.

Jääkautta voi alkaa purkaa, kun koira on selvästi alistunut kohtaloonsa eikä kerjää enää huomiota omistajilta. Jääkausi on ollut riittävän pitkä, kun kaikki protestointi ja pomoilu on loppunut. Yleensä koira vain makailee ja vaikuttaa muutenkin hiukan masentuneelta jääkauden lopussa. Normaalihuomioimattomuus pätee koko koiran loppuelämän ajan.

Onko jääkauden tarkoituksena se, että lopulta koiraa %&#**ttaa kuin sitä oravaa, jolla on käpy jäässä?

Ihminenkin on helppo murtaa ärsykkeettömyydellä. Kuvittele, että olisit kaikille ilmaa parin viikon ajan. Jos mihinkään aloitteisiisi tai vuorovaikusyrityksiisi ei vastattaisi, voi olla, että menettäisit aloitekykysi ja masentuisit. Jääkausi voi muuttaa koiran käyttäytymistä, mutta nopealla päättelyllä täysi huomioimattomuus yhdistettynä ärähtelyyn ja hihnasta nykimiseen eivät tee ihmisen ja sen parhaan ystävän suhteelle hyvää. Jääkauden teho perustuu siihen, että kun ärsykkeitä (tai viestejä) tulee hyvin niukasti, niiden vaikutus kasvaa. 

Ensinnäkin, jos koira ei ymmärrä mitä esim. sana tänne tarkoittaa, eikö kannattaisi mieluummin opettaa se sille kuin aloittaa usean viikon koiran masentamisprojekti? Jos koira haukkuu muille hihnassa, miksei kannattaisi opettaa sille ohittamista? Ehkä meille on palkitsevinta noudattaa ns. kokonaisvaltaisia ohjeita, joiden avulla tehdään elämänmittainen parannus. Ensin haetaan käytösongelmalle ratkaisua ruokavaliosta. Seuraavaksi homeopatiasta tai kukkaterapiasta, elleivät lisäravinteet ja luontaistuotteet toimi. Ehkä meille on palkitsevaa noudattaa ohjeita, jotka eivät liity alkuperäiseen ongelmaan mitenkään. Luonnollisesti, resurssejaan puolustavaa koiraa voi kouluttaa olemalla sille erityisen tyly lenkillä. Se varmaan sitten päättelee, että okei, ei se luu mulle niin tärkeä olekaan kun isäntä nykii noin kovaa remmistä. Se, että koiraa ei huomioida kotona ei opeta koiralle, mitä ohitustilanteessa tulee tehdä. Vaikka pitäisit koiraa vaatekaapissa vuoden, se ei toimisi ohitustilanteessa halutulla tavalla. Kuten elämäntapamuutoksissa yleensäkin, meille sopii hienosti ajatus siitä, että tämä on voimassa koko loppuelämän. Just, se on yhtä todennäköistä kuin tammikuussa aloitettu juoksuharrastus.

Jääkaudessa on yksi hyvä puoli (en silti suosittele sitä kenellekään). Ns. Huomiohakuisia, ei-toivottuja käytöksiä vähentää se, ettei niihin reagoi mitenkään. Jos koiran tuijottaminen ja vinkuminen tai haukkuminen sohvan vieressä häiritsee, kannattaa olla tekemättä mitään, silloin käytös sammuu kannattamattomana. Tämä tosin edellyttää jatkuvuutta, mikä on meille ihmisille epälajityypillistä. Saatamme olla joskus reagoimatta ja seuraavana päivänä taas huudamme samassa tilanteessa. Parasta olisi vahvistaa haluttuja käytöksiä. Tämä on meille epäjohdonmukaisena lajina varmin keino kouluttaa muita lajeja. 

Erityisen huonoa jääkaudessa on se, että koira ei vain ”vaikuta masentuneelta” vaan saattaa oikeasti olla sitä. Kuten tiedämme, masennus ei ole ihmisilläkään mikään tavoiteltava tila tai millään tavalla koulutuksen toivottu sivutuote. Eläimet tutkitusti masentuvat – miksi ihmeessä haluamme tehdä parhaille ystävillemme tällaista tahallisesti? Toinen asia, joka on edelleen myytti, on se, että koiran aloitteesta ei KOSKAAN tehdä mitään. Tämä menettely saa aikaan aloitekyvyttömiä koiria, jotka ovat enemmän koriste-esineitä kuin ihmisen parhaita ystäviä. 

Jääkausi on yksi niistä huonoista käytöstavoista, joita syyllistämisen varjolla epätoivoisille koiranomistajille jakavat asioista tietämättömät ”kouluttajat”. Se on vain niin, että lähdekritiikkiä pitäisi pystyä harjoittamaan jopa sinne kasvattajaan päin. Hekään eivät ihan aina ole käytöksen ja kouluttamisen asiantuntijoita. Naapuri tai Facebookin koiraryhmä eivät myöskään kuulu niihin parhaisiin tiedonhakuväyliin. Jos et tiedä keneltä kysyä, kysy eläinlääkäriltä. 

Tärkein koiran tulevaisuuteen vaikuttava asia voi olla sopivan pentukurssin löytäminen. Tutkitusti kursseista on hyötyä, kun pentu pääsee sosiaalistumaan turvallisessa ympäristössä ja omistaja saa vertaistukea ja tietoa koirien käyttäytymisestä. Valitettavasti edelleen on palveluntarjoajia, joiden menetelmät perustuvat MuTuun. Pahimmassa tapauksessa koiraa neuvotaan kurittamaan tai simputtamaan, mikä ei todellakaan ole a) tarpeellista tai b) hyväksyttävää.

Sain erään koirakoulun pentukurssilaisille jakaman materiaalin, enkä voi muuta kuin ihmetellä sen sisältöä. Koiraansa kiltisti kohtelevia ihmisiä syyllistetään ja koiran lajityypillistä käyttäytymistä yritetään leimata johtajuusongelmaksi.

Tässä yksi ote tekstistä. Sen alla kommentit jokaisesta kohdasta.

johtajuusselitykset

 

  1. Tämä voi olla totta, riippuen siitä, millä tavalla kiellät koiraasi.
  2. Tämäkin voi hyvin pitää paikkansa, jälleen riippuu käytetyistä menetelmistä.
  3. Tämä on täysin totta, koira todellakin voi olla hellyydenkipeä! Se on sosiaalinen eläin, joka on jalostettu ihmisen parhaaksi ystäväksi.
  4. Tämä pitää paikkansa – koira puolustaa lajilleen tyypilliseen tapaan itseleen arvokkaita resursseja. Mitä enemmän koira arvostaa ruokaa, sitä todennäköisemmin se murisee.
  5. Tämä voi pitää paikkansa, koira (mm. rodusta riippuen) voi puolustaa ärhäkästi omaksi katsomiaan alueita. Tämä on siis normaalia käytöstä.
  6. Tämä on täysin totta. Koira välttelee sellaisia toimenpiteitä, jotka se kokee epämiellyttäviksi, eli se ei pidä niistä.
  7. Tämäkin on normaalia käytöstä – koira voi hyvin puolustaa omistajaansa, vaikka usein muille koirille muriseminen liittyykin pelkoon ja arkuuteen.
  8. Tämäkin voi hyvin pitää paikkansa – koirat ovat yksilöitä ja sukupuolinen aggressiivisuus on mahdollista.
  9. Tämä voi olla totta. Leikin pitäisi perustua vastavuoroisuuteen, mitä järkeä on leikkiä epäreilusti? En laita kolikoita pajatsoon, jos en koskaan voita.
  10. Tämäkin on totta. Mitä järkeä on hankkia perheenjäsen tai ihmisen paras ystävä, jos se viettää 24 tuntia muista erotettuna – päivät kodinhoitohuoneessa ja yöt yksin jossain? Koira on sosiaalinen eläin.
  11. Herkkujen antaminen kahvipöydästä ei ole kuolemansynti.
  12. Tämä on totta – en itsekään pidä ihmisistä, jotka eivät ole huomaavinaan minua – miksi koira pitäisi täysin jäätyneestä omistajastaan?
  13. Miksei? Idea varmaan onkin, että myös koira kokisi olonsa hyväksi. Sillä ei ole mahdollisuutta valita perhettään.
  14. Tämä on täysin totta. On ennemminkin ihme, jos koira ei pure jos se herätetään unesta säikyttämällä.

Lähes kaikki kohdat pitävät paikkansa. Ne eivät siis ole omistajien inhimillistäviä ajatuksia tai selittelyjä koiran käytökselle, vaan täysin oikeita ja todellisia havaintoja. Täysin pöyristyttävää, että näin ajattelevat omistajat haukutaan liian kilteiksi ja ystävällisiksi, jotka haluavat olla koiransa parhaita ystäviä.

Ennen kuin valitset kurssipaikan, soita sinne ja kysy yksi tärkeä kysymys: Mihin koulutusmenetelmät perustuvat? Jos henkilö ei osaa vastata tähän kysymykseen sinua tyydyttävällä tavalla, soita seuraavaan paikkaan.

Kukaan ei koskaan ole ottanut yhteyttä ja pyytänyt apua istumisen kouluttamiseen koiralle. Kaikki koirat oppivat istumaan suunnilleen ensimmäisenä päivänä muutettuaan uuteen kotiin kasvattajan luota.

Miksi?

Oma teoriani on se, että istuminen on helppo kouluttaa. Se on konkreettinen asia, josta koiraa on helppo palkita. Toki hienouksien, kuten keston kanssa voi tulla haasteita, mutta yleisesti voi sanoa, että koirat osaavat istua hyvin.

095

Hyvin tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että ne osaavat istua vihjeestä myös muualla kuin kotona. Tämä tarkoittaa, että kouluttaja on tehnyt riittävän määrän toistoja, liittänyt toimintaan vihjeen ja yleistänyt käytöstä, muutoin tämä ei olisi mahdollista. Kun kysyn jokaisella koirakurssilla, kuinka moni palkitsee aikuista koiraa jokaisesta istumisesta, kysymystä pidetään hulluna – istuminen nyt toki on itsestäänselvyys, ei tietenkään palkita enää kun se osaa sen. Istuminen toimii porttina kaikkeen hauskaan, joten sitä ei tarvitse palkita ruualla. Palkkio on pääsy ruokakupille, pääsy ulos tai johonkin muuhun palkitsevaan toimintaan. Näin käytös pysyy yllä, vaikkei sitä jatkuvasti tietoisesti vahvisteta.

Ihmettelen, miksei kaikkia asioita kouluteta samalla asenteella kuin istumista. Istumisen kanssa kukaan ei vaikeile. Istumista ei yritetä parantaa tai aikaansaada homeopaattisilla valmisteilla, chiansiemenillä, erilaisilla varusteilla, ulkomaalaisilla valmentajilla tai pyöröaitauskoulutuksella. Väitän, että moni eläimelle fyysisesti helppo tehtävä on yhtä yksinkertaista kouluttaa samalla lailla toimivaksi ja varmaksi kuin keskivertokoiralle istuminen.

Tällaisia tehtäviä on yllättävän moni arkipäiväisistä asioista. Tarvitaan selkeä, mitattava visio lopputuloksesta ja riittävän helppo ympäristö, jossa aloittaa koulutus. Ja tietenkin toimiva vahviste, jota käytöksen todennäköisyyden lisääminen aina edellyttää.

Jos jossain vaiheessa hankin koiraa, olen todella vaikeiden kysymysten äärellä. Kun en liputa erityisesti minkään rodun puolesta, valinnanvaraa on paljon. En ole varma jaksanko harrastaa mitään tosimielessä tai varsinkaan mennä näyttelyihin. Se karsii osan myyjistä pois. Toisaalta osan roduista karsin itsekin pois. Koira ei saisi olla liian pieni eikä liian suuri. Ei mielellään paimenkoira eikä varsinkaan metsästyskoira. Ehkä noutajaa voisi harkita. Labbis on mahtava rotu, mutta näyttelylinjaiset ovat karseita möhköjä ja käyttölinjaisia ei myydä kotikoiriksi. Ja miten on terveys tällä suosikilla?

Sitten kasvattaja. Keneen voin luottaa, kun olen lukenut juttuja koirammelehden kurinpitoasioista? Kaikenlaista vilppiä harrastetaan, Venäjältä tuodaan koiria ja väitetään että ne ovat jonkun pentuja ja emä on kuollut ja pennut vaihdettu. Tai sattuu vahinkoastumisia yli 10-vuotiaille loppuun pennutetuille koiraparoille. Tai väärennetään sukutauluja tai vääristellään muuten vaan. Tai pidetään pentutehtaita, joilla ansaitaan vaaterahoja tai joista ihmiset ostavat säälistä. Tai sitten vain jalostetaan ulkomuotoa, ei luonnetta. Tai luonnetta väärään suuntaan. En tarvitse seurakoiralleni käsiin räjähtävää luonnetta tai oikeastaan ylipäänsä luonnetestissä mitattavia ominaisuuksia.

En halua tuontikoiraa. En halua 8 kuukauden ikäistä sakemannimixiä, joka annetaan hyvään kotiin maalle ajanpuutteen takia. Pentu olisi kiva, kun siitä voi paremmin selvittää menneisyyden.

Pitäisikö unohtaa ja hommata kissa..?

Se on kyllä semmonen juttu että meikäläinen ei ala noita makkarapusseja kantamaan joka ikinen päivä mukana. Asia on niin, että koiran pitää oppia ilman tuota ainaista herkuttamista. Ja piste. Eli mikä on se vaihe, kun makupalat voi jättää pois? Ja sitäpaitsi, mulla on sakemanni joka työskentelee rotumääritelmän mukaan miellyttämisenhalusta.

Aina kuulee sitä valitusta, kun on kouluttaminen niin hankalaa kun pelkillä makupaloilla tehdään kaikki asiat. On se niin hankalaa pitää taskussa niitä homehtuvia lihapullia. Jäkäjäkä, namittajat on sitä ja tätä ja vanhan liiton ihmiset tietää miten koira koulutetaan. Liian usein näkee kuivanappuloita ”palkkioina”, yleensä niitä on liian vähän; se palkkio annetaan muiden huomaamatta. Jos makupaloja ei haluta kantaa mukana, niin miksi kuitenkin rankaisuja tai korjauksia ollaan valmiita kantamaan mukana? Ei nakkia, mutta hihnasta repimistä ja huutamista kyllä.

Se on aivan sama, käytetäänkö makupaloja vai ei. Pääasia on, että jos ollaan vahvistamassa käytöstä, on oltava käytössä vahvisteita. Voidaanhan toki olla vain ja hengailla, viettää laatuaikaa koira hihnan päässä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kouluttamisen kanssa. Mikäli haluamme kouluttaa koiraa tehokkaasti ja nopeasti, meillä on oltava vahvisteita, joilla voimme koiran käytöstä vahvistaa. Meillä on oltava jotain, jota koira haluaa. Kun meillä on, mitä koira haluaa, voimme kouluttaa.

Monesti kokeilemme vähän kaikkea; vähän namia, vähän johtajuutta, vähän rankaisuja. Lopputulos jää valjuksi. Ei se koira mene pilalle hyvistä herkkupaloista. Ei herkkujen antamisessa ole mitään hävettävää. Pitää tietää mitä toimintaa haluaa vahvistaa, ja olla tarkkana. Herkuttaminen ei todellakaan ole sitä, että kaikissa tilanteissa koiraa ”vain” syötetään. Mistäköhän ennakkoluulot herkuttamista vastaan ovat aiheutuneet? Kieltäminen, pois kitkeminen ja korjaaminen ovat yhteiskunnallisesti paljon hyväksyttävämpiä kuin palkitseminen ja kiittäminen vahvistaminen. Ehkä joku on sanonut että koira se vaan ylpistyy kun sitä koko ajan kehuu.

Kun koira oppii asioita, se tekee niitä mielellään ja oma-aloitteisesti. Silloin voidaan siirtyä satunnaiseen vahvistamiseen, eli palkitaan istumisista vain parhaat. Emme voi jättää vahvisteita pois, koska silloin käytös sammuu. Koira istuu ja istuu, mutta ei saa mitään palautetta, jolloin se alkaa istua yhä vähemmän.

Mieti mitä haluat. Sitten vain teet sen. Kouluttaminen on käytöksen esiintymistodennäköisyyteen vaikuttamista.