Koiran kynsihoito hiomakoneella

Kynsitalkoot jatkuvat! Aiempia juttuja aiheeseen liittyen ovat kynsienleikkuun tukitaidot ja kynsien leikkaaminen varjouttamalla.

Usein aikuisten koirien kanssa joudutaan tilanteeseen, jossa kaikki kynsien leikkaamisesta muistuttava toiminta on koiran mielessä saastunut. Pahimman reaktion aiheuttavat yleensä kynsileikkurit. Niihin liittyy monesti tunnelataus koiran lisäksi myös omistajalla, varsinkin jos leikkaamisesta on huonoja kokemuksia.

Kynsien leikkaamista on mahdollista harjoitella, vaikka ne oikeasti leikattaisi eläinlääkärissä. Harjoittelun ei tarvitse olla sykettä nostavaa, vaan se voi olla hauskaa yhdessä tekemistä, kun vain osaa aloittaa oikeasta paikasta.

Joissakin tapauksissa on hyvä sekä koiran että leikkaajan hyvinvoinnin takia vaihtaa välinettä. Vaihdoksen ei tarvitse olla pysyvä, vaan se voi olla tärkeä välivaihe, jotta onnistumisia saadaan ja molempien osapuolten itseluottamus kasvaa.

Välineen vaihtaminen voi olla todella helpottavaa ja se ei ole hukkaan heitettyä aikaa. Hiomakoneen käyttöönotto on myös usein helpompaa kuin voisi kuvitella. Välinettä vaihtamalla voi myös ottaa alusta asti koiran omaehtoisuuden tärkeäksi arvoksi koulutukseen – samalla vaivalla kun koira oppii uuden asian, itse voi oppia uuden asenteen!

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kuinka monta sanaa koirasi osaa? Tämänhetkinen ennätys koirilla taitaa olla noin 2500 sanaa. Sanoilla on merkitystä, ja koiralle pitäisikin puhua! Sanojen merkitysten oppimisella on nimittäin merkitystä sen hyvinvoinnille.

Tässä kohtaa tarkoitan muita sanoja kuin ei ja hyvä 😉

Valinnan mahdollisuus lisää hyvinvointia. Jos mietitään koiran elämää lemmikkinä, sillä vaikuttaa ensisilmäyksellä olevan paljon varaa valita. Kuitenkin lähempi tarkastelu paljastaa, että koira ei saa päättää juuri mistään. Se ei päätä, mitä se syö, milloin se syö, milloin se ulkoilee, missä ja miten se ulkoilee, lisääntyykö se ja kenen kanssa, milloin se leikkii, milloin se on yksin ja milloin porukassa ja niin edelleen. Asioita, mistä keskivertokoira saa päättää, ovat missä ja milloin se nukkuu ja osittain milloin se on omistajan seurassa. Ja tietenkin milloin se juo.

Tässä eräänä päivänä mietin koiran hankkimista. Koiraan liittyy suuret odotukset, sekä koiraan itseensä että omaan itseen. Vaikka olisi peruslaiska ihminen, kuten minä, koiran hankkimisen myötä ajattelee valmiiksi tietyt rytmit. Koiraa pitää ulkoiluttaa X kertaa päivässä, sen kanssa pitää harrastaa, pitää käyttää leikkimässä, kylpylässä, juoksemassa, kaupungissa ja lukuisissa muissa paikoissa. Tämä on mahtavaa tietenkin. Paitsi. Mitä jos pentu ei halua lähteä ulos? Mitä jos se viettäisi myrskypäivän mieluummin sisällä? Mitä jos sitä hirvittää liikkua pimeässä?

Älkää nyt ymmärtäkö väärin. Toki pimeänpelko täytyy hoitaa, samoin kuin sosiaalistaminen. Mutta mitä kamalaa tapahtuisi, jos antaisi koiran valita. En itsekään nauti myrskyssä tarpomisesta, eikö se olisi vain helpotus, jos koirakin ilmoittaisi olevansa tyytyväinen sisällä? Miksi siitä pitäisi ottaa stressi? Oletanko, että jos koira ei halua ulos jäätymään nyt tänään ja jos annan periksi nyt, koira tulee viettämään lopun elämänsä sisällä? Tuskin. Koirakin tietää, miltä ikävällä ilmalla ulkoilu tuntuu. Sillä ei ole itsekuria, toisin kuin meillä. Sen sijaan, että koiraa kuskataan hyvän omistajan pokaalia odotellessa säässä kuin säässä, voisi varovasti kokeilla, mitä tapahtuu jos koira saa joskus päättää.

Olen useamman kerran todistanut tilannetta, jossa se, että ihminen lopettaa vastustamisen, muuttaa koiran käytöksen välittömästi. Toisin sanoen, heti kun koira ymmärtää, millä se saa sen mitä se haluaa, se muuttuu ja turhautuminen vähenee. Koiralla on tunne siitä, että se voi hallita sitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Mistä kaikesta koiran sitten voisi antaa päättää? Annetaanko sille läheisen ravintolan lista käteen ja luottokortti toiseen käteen?

Ei sentään.

Koiralle riittää tunne siitä, että se on saanut päättää. Eli vaikka tietäisit etukäteen, miten koira tulee valitsemaan, anna sen silti tehdä ratkaisu. Kuten tiedämme ihmistenkin käyttäytymisestä, idea on aina paras silloin, kun se on oma.

Mikä merkitys sanoilla sitten on? Sanojen avulla voimme kysyä ja kertoa. Voimme käyttää sanoja turvasignaaleina ja luoda turvallisuudentunnetta sitä kautta. Voimme vahvistaa suhdetta, kun löytyy yhteinen kieli. Kaikki eläimet pitävät siitä, että ne tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu. Se lisää niiden tyytyväisyyttä huomattavasti.

Liity jäseneksi ja katso video aiheesta!

[/wcm_nonmember]

Kukaan ei koskaan ole ottanut yhteyttä ja pyytänyt apua istumisen kouluttamiseen koiralle. Kaikki koirat oppivat istumaan suunnilleen ensimmäisenä päivänä muutettuaan uuteen kotiin kasvattajan luota.

Miksi?

Oma teoriani on se, että istuminen on helppo kouluttaa. Se on konkreettinen asia, josta koiraa on helppo palkita. Toki hienouksien, kuten keston kanssa voi tulla haasteita, mutta yleisesti voi sanoa, että koirat osaavat istua hyvin.

095

Hyvin tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että ne osaavat istua vihjeestä myös muualla kuin kotona. Tämä tarkoittaa, että kouluttaja on tehnyt riittävän määrän toistoja, liittänyt toimintaan vihjeen ja yleistänyt käytöstä, muutoin tämä ei olisi mahdollista. Kun kysyn jokaisella koirakurssilla, kuinka moni palkitsee aikuista koiraa jokaisesta istumisesta, kysymystä pidetään hulluna – istuminen nyt toki on itsestäänselvyys, ei tietenkään palkita enää kun se osaa sen. Istuminen toimii porttina kaikkeen hauskaan, joten sitä ei tarvitse palkita ruualla. Palkkio on pääsy ruokakupille, pääsy ulos tai johonkin muuhun palkitsevaan toimintaan. Näin käytös pysyy yllä, vaikkei sitä jatkuvasti tietoisesti vahvisteta.

Ihmettelen, miksei kaikkia asioita kouluteta samalla asenteella kuin istumista. Istumisen kanssa kukaan ei vaikeile. Istumista ei yritetä parantaa tai aikaansaada homeopaattisilla valmisteilla, chiansiemenillä, erilaisilla varusteilla, ulkomaalaisilla valmentajilla tai pyöröaitauskoulutuksella. Väitän, että moni eläimelle fyysisesti helppo tehtävä on yhtä yksinkertaista kouluttaa samalla lailla toimivaksi ja varmaksi kuin keskivertokoiralle istuminen.

Tällaisia tehtäviä on yllättävän moni arkipäiväisistä asioista. Tarvitaan selkeä, mitattava visio lopputuloksesta ja riittävän helppo ympäristö, jossa aloittaa koulutus. Ja tietenkin toimiva vahviste, jota käytöksen todennäköisyyden lisääminen aina edellyttää.

Tee kuten minä teen-koulutus tehokasta

Varoitus kaikki operantit sheippaajat! Tee kuten minä teen-koulutus on nopeampaa kuin sheippaaminen.

Laatikoiden avaaminen ja sulkeminen, valojen laittaminen päälle ja pois tai esineiden poimiminen kannattaakin kouluttaa koiralle matkimiseen perustuen. Tee kuten minä teen-koulutetut koirat päihittivät sheipatut koirat vaikeissa tehtävissä ja kahden tehtävän yhdistelmissä.

Tutkimuksessa koirille koulutettiin yksinkertaisia tehtäviä kellonsoittamisesta pullon kääntämiseen. Lisäksi koulutettiin monimutkaisempia tehtäviä ja tehtäväketjuja, joissa koiran piti kiivetä tuolille ylettääkseen soittaa kelloa, avata ja sulkea laatikoita ja kaappeja ja ottaa tavaroita kaapeista.

Eli sosiaalisen oppimisen muoto voi olla jopa tehokkaampi tapa kouluttaa tiettyjä asioita, joihin liittyy kohteita tai useampia käytöksiä kuin perussheippaaminen eli se paljon puhuttu operantti kouluttaminen.

Suosittelen kokeilemaan! Voit aloittaa joillakin tempuilla, jotka koira jo hyvin osaa. Ole koiran kanssa kasvokkain, pyysä koiraa odottamaan, näytä käytös itse, palaa paikallesi ja anna vihje ”tee” ja anna myös käytöksen oikea vihje. Koiran pitäisi nyt tehdä tämä jo osaamansa temppu, josta voit koiran palkita. Kun koira oppii oppimaan mallia katsomalla, voit opettaa menetelmällä muitakin asioita. Fiksua!

Should old dog trainers learn new tricks? The efficiency of the Do as I do method and shaping/clicker training method to train dogs

 

 

 

Toiset palkitsevat koiriaan, toiset sekä palkitsevat että rankaisevat ja jotkut vannovat edelleen fyysisen rankaisun nimeen.

Kaikki väittävät että oma menetelmä on paras. Nyt asiaa kuitenkin on selvitetty; omistajilta kysyttiin mitä menetelmiä he käyttävät ja tutkittiin löytyykö linkkiä koulutusmenetelmän ja koiran käyttäytymisen väliltä.

Löytyyhän sieltä. Rankaisijoiden koirat olivat varautuneeempia vieraita ihmisiä kohtaan ja leikkivät vähemmän kuin palkitsijoiden koirat. Testissä, jossa koiralle piti kouluttaa uusi taito, palkitsijat pärjäsivät paremmin kuin rankaisijat.

Sen lisäksi, että palkkioilla kouluttaminen on eettistä, se on myös nopeampaa ja lisäksi palkkioilla koulutetuilla koirilla näyttää olevan parempi oppimiskyky kuin rangaistuilla koirilla. Kuritetuilla koirilla oppimistulokset ovat huonoja ja ongelmakäytös saattaa jopa pahentua.

Rooney & Cowan (2011), Training methods and owner-dog-interactions: Links with dog behaviour and learning ability, applied animal behaviour science.

On olemassa useita koiranomistajan muistilistoja ja toimi näin-listoja. Tein omani.

  1. Tutustu koirarodun käyttötarkoitukseen ja historiaan ennen ostopäätöstä ja pohdi tarkkaan millaisen koiran sinä ja perheesi haluatte
  2. Anna pennulle parhaat mahdolliset eväät: osta vastuulliselta kasvattajalta, ruoki laadukkaasti, sosiaalista huolellisesti ja kouluta perusasiat (hihnakävely, yksinolo, luoksetulo, hoitotoimet ja istuminen)
  3. Anna koirallesi mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään, vaikka se aiheuttaisi sinulle lisätyötä, kuten pesua, siivoamista ja kuivaamista. Näin varmistat, että koirasi voi hyvin.
  4. Yritä asettua koirasi asemaan silloin tällöin. Onko elämä mielekästä? Mieti mitä voisit tehdä, jotta suhteenne olisi mahdollisimman hyvä. Älä pidä koiraa orjanasi.
  5. Yritä puuttua mahdollisiin käytösongelmiin ajoissa. Iäkäs koira ei halua kodinvaihtajaksi.
  6. Muista, että sinulla on vastuu koirastasi koko sen elämän ajan. Sinun vastuullasi on koiran hyvinvoinnista huolehtiminen. Älä laita koiraa kiertoon.

Kyllä ne koirat toisiaan kylkiin tönii, katsokaa vaikka. Ihan samalla tavalla tönii kuin se herrakin telkkarissa. Jokainen joka koiran kanssa on vähänkään ollut, tietää että koirat ovat toisiaan kohtaan hyvin hyvin vihaisia. Ja koska ne kurittavat toisiaan, meidänkin pitäisi kurittaa niitä. Koska koirat luulevat että mekin olemme koiria.

Jos meidän pitäisi olla koiriemme silmissä koira, eikä mikä tahansa koira vaan alffakoira, meidän pitäisi tehdä hiukan muutakin kuin pistää koiraa maihin ajoittain.

Meidän pitäisi kontata lattialla. Merkata koiran merkkauksen päälle. Nuuhkia koiran pahanhajuisia paikkoja. Nostaa niskakarvoja pystyyn. Ja kaikkea muutakin.

Kuinka tyhminä koiria oikein pidämme jos kuvittelemme että ne uskovat oikeasti meidänkin olevan koiria?

Olemme valinneet koirienvälisestä kommunikaatiosta vain sen yhden palan, jota sitten olemme hyödyntävinämme ”koulutuksessa”. Ja itse asiassa, valta- tai mikään muukaan taistelu ei etogrammin mukaan  ole koirien tärkein prioriteetti elämässä.

http://wfsc.tamu.edu/jpackard/scienceinaction/pred_etho_canid1.pdf

Lue myös:

Varo koirakorjaajia