Karkki vai kepponen vai napakka ei?

Miten voi suhtautua siihen, että koira hyppii pöydille, syö sohvaa tai rähjää hihnassa tai tekee jotain muuta ikävää? Pätevätkö samat koulutusperiaatteet harrastuslajeissa ja arjessa? Miten koira saadaan ymmärtämään, mikä on kiellettyä?

Kyllä vai ei?

Meille koiranomistajille on tärkeää säilyttää hallinnan tunne. On tärkeää kokea, että koiran toiminta pysyy hallinnassa. Meitä varmasti lajityypillisesti pelottaa se, jos koira tekee jotain kiellettyä ja rikkoo rajoja. Ehkä tämä on se syy, miksi huomaamme usein ei-toivotun toiminnan helpommin kuin toivotun.

Jos koira makaa hiljaa omalla pedillään, sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Toisaalta jos se hyppii pöydille, sen katsotaan toimivan huonosti. Näistä kahdesta toiminnasta jälkimmäinen on kuitenkin koirille tyypillisempää ja todennäköisempää. Se tarkoittaa sitä, että pedillä makaamisen opetteluun on käytettävä aikaa ja että pöydiltä varastelun vähentämiseen on myös käytettävä aikaa.

Jos haluat opettaa koirallesi mitä ei tarkoittaa, mieti ensin näitä seikkoja:

Onko ein vastapainoksi olemassa kyllä?
– Mitä ei käytännössä tarkoittaa? Pysähtymistä, luoksetuloa vai jotain muuta?
– Haluanko keskittyä enemmän hyvään vai huonoon? Haluanko nähdä onnistumisia vai virheitä?
– Mihin sävyyn haluan viestiä koiralleni? Haluanko esiintyä rajoittajana vai mahdollistajana?
– Kuinka johdonmukainen haluan koiran silmissä olla? Mistä koira tietää, aionko olla seuraavaksi ikävä vai mukava?

Voiko kitkeä ilman istuttamista?

Pois kitkemisen ajatus lisää hallinnan tunnettamme. Me teemme jotain, jotta koira lopettaa jonkun tekemisen. Me valvomme, että rajoja noudatetaan. Meillä on kontrolli. Tilanne on hallinnassa.

Pois kitkemisen ongelman on huomannut jokainen, joka hoitaa kukkapenkkejä. Jos keskitymme vain kitkemiseen, jotain tulee väistämättä tilalle. Mitä jos hakisimme kuorman kyseiseen maahan sopivia kasveja ja istuttaisimme penkin niin tiiviisti, ettei juolavehnäkään mahtuisi mukaan?

Onko tärkeämpää, että ei-toivottu kasvi pysyy poissa vai se, että toivotut kasvit menestyvät?

Harrastuslajeissa homma on selkeä, koska olosuhteet ovat hallittavat ja tehtävät simppeleitä. Voimme järjestellä tilanteet niin, että koira ei tee väärin. Onko se sitten niin, että lajeissa pärjätään hyvällä, mutta arjessa täytyy huomautella ja kieltää?

Koiran elämä ei ole temppu. Arki ei ole tehtävä. Arki on elämää, jota koira elää. Koira on eläin, jolla on lajille tyypillisiä piirteitä ja tarpeita. Arjen sujuvuus löytyy proaktiivisesta tavasta suhtautua koiran piirteisiin eli suomeksi sanottuna ymmärryksestä ja kyvystä ennakoida. Koiran ei-toivotun toiminnan voi keskeyttää kahdella tavalla; kivalla tavalla ja vähemmän kivalla tavalla. Kummalla tavalla sinä päätät koiran toiminnan keskeyttää?

Minusta on vaarallista ajatella, että arjessa sallitaan koiran kurittaminen, että vastuu onkin koiralla. Arkielämässä on paljon enemmän liikkuvia osia kuin missään lajissa. Arjessa rakennetaan sitä kuuluisaa suhdetta koiraan, ja jokainen vuorovaikutustilanne lasketaan. Mitä ihmeen järkeä on romuttaa kotona vaivalla rakennettua suhdetta esiintymällä yhtäkkiä kurittajana, käskyttäjänä ja ankeuttajana?

Miksi peittomaalaus ei kannata?

Rakkautta ja rajoja on kiva ajatus, mutta kun vahdimme että rajoja kunnioitetaan, mitä oikeastaan vahdimme? Onko kaikki ei-toivottu toiminta koiralta rajojen tietoista rikkomista tai tuhmuutta? Täytyy muistaa, että sekä kontrolli että säännöt ovat pääosin illuusiota omassa päässämme, koiralla ei välttämättä ole niistä pienintäkään aavistusta.

Kaikki ongelmat eivät ratkea sillä, että toiminta estetään tai keskeytetään. Esimerkiksi hihnarähinän saa usein kyllä hallintaan riittävän tehokkaalla uhkaamisella ja kieltämisellä, mutta se ei auta koiraa välttämättä pitkässä juoksussa. Se, ettei koira ilmennä pelkoaan, ei poista tunnetta. Voit miettiä, haluatko että koira toimii halutulla tavalla siksi, että se pelkää sinun reaktiotasi enemmän kuin vastaantulijaa? Vai haluaisitko, että koirasi itseluottamus kehittyisi sen verran, että se voisi oppia miten se itse voi selviytyä vaikeasta tilanteesta?

Kutsun peittomaalaamiseksi monenlaista toimintaa. Ehkä haitallisinta peittämistä on pelon upottaminen, koska pelon tunne ei poistu peittämällä sen tuottamaa toimintaa. Kyse on lopulta siitä, millaista suhdetta haluat koiraasi rakentaa. Vastuuta siitä, millaista kohtelua koira saa, ei voi laittaa koiralle, vaan vastuu on aina meillä ihmisillä.

Mitä sitten voi tehdä, jos koira toimii väärin?

Hyvä sääntö koiran ?%&€lyyn on se, että sitä ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti, koska se hyvin harvoin on sitä. Mieti hetki, mikä toiminnan taustalla on ja miten opettaa koiralle muita tapoja toimia kyseisessä tilanteessa. Mielestäni hyvä periaate koirien kanssa on se, että niiden kanssa pitäisi toimia ilman, että itse, omin käsin aiheuttaa niille kipua, pelkoa tai uhkaa.

Napakka ei on ajatuksena ihan kiva, jos sen tarkoituksena on keskeyttää käynnissä oleva toiminta hyvällä. Mikäli napakkaa eitä korostetaan luunapilla, nipistämällä, nappaamalla kuonosta kiinni, nykäisemällä ketjupannasta tai puhuttelemalla, se on mielestäni huono idea. Miksi ihmeessä koiraa täytyy kuumentaa jo valmiiksi kuumassa tilanteessa? Mistä näkökulmasta on loogista ja johdonmukaista, jos sama käsi kiittää ja rankaisee?

1. Koira kerjää kun ihmiset ovat syömässä
2. Koira rähjää hihnassa
3. Koira syö sohvaa

Liity jäseneksi, niin näet videon, jossa käyn yllämainitut esimerkkitilanteet läpi; mitä niissä voi tehdä ja mikä on reaktiivinen ja proaktiivinen lähestymistapa kuhunkin tilanteeseen. Jäsenenä näet myös kaikki aiemmin julkaistut videot!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Lunkisti lenkillä 2: taluttajan vastustaminen

Koira heittäytyy maahan, se lyö jarrut päälle, valahtaa alkulimaksi tai juurtuu nurmikkoon. Se vänkää risteyksissä ja keikkuu narun päässä koko painollaan. Se kymmenkertaistaa massansa, jolloin sitä on mahdotonta saada liikkeelle. Se roikkuu hihnassa hampaillaan ja kiskoo taluttajaa eri suuntiin.

Nämä kaikki toiminnat ovat esimerkkejä taluttajan vastustamisesta, joka on mahdollista saada loppumaan. Kun mietit, millä tavalla haluat opettaa koiran olemaan vastustamatta taluttajaa, mieti vastauksia näihin kysymyksiin:

Millaisen kuvan haluat itsestäsi koirallesi antaa?

Miten toivot koirasi suhtautuvan lenkkeilyyn ja sinun seuraasi?

Mitä haluat koiran ajattelevan hihnasta, kaulapannasta tai valjaista?

Kun pohdit näitä, tulet samalla perustelleeksi itsellesi sopivia koulutustapoja. Itse ainakin toivoisin, että olisin koirani silmissä maailman paras henkilö, toivoisin että voisimme molemmat nauttia hihnassa kulkemisesta ja toivoisin että koirani viihtyisi seurassani ilman hihnaakin. Lisäksi toivoisin, että koira ei näyttäisi hihnalle, valjaille tai kaulapannalle pitkää naamaa, vaan innostuisi niistä.

Miten ihmeessä voi säilyttää hyvän tyypin maineen ja siitä huolimatta saada koiran kulkemaan vastustelematta hihnassa? Vastaus on yksinkertainen. Älä anna koiralle syytä vastustaa, älä saata sitä kiusaukseen ja opeta sille sopivat taustataidot. Koira ei voi tehdä periaatepäätöstä, jolla se lopettaa tietoisesti taluttajan vastustamisen. Se ei myöskään opi hetkessä, että vastustelu on turhaa, koska silloin tällöin vastustelu kuitenkin on kannattavaa tai jopa välttämätöntä.

Miten vastustamiseen puututaan? Miksi vetämällä ei edetä -ajattelu ei välttämättä ole koiralle kiva? Millä tavalla voit edetä lenkillä ja silti edistyä myös treenissä?

Jatka lukemista ja katso video liittymällä jäseneksi! Näet myös kaikki aiemmin julkaistut jäsenmateriaalit.

____________________________________

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Koiran kynsihoito hiomakoneella

Kynsitalkoot jatkuvat! Aiempia juttuja aiheeseen liittyen ovat kynsienleikkuun tukitaidot ja kynsien leikkaaminen varjouttamalla.

Usein aikuisten koirien kanssa joudutaan tilanteeseen, jossa kaikki kynsien leikkaamisesta muistuttava toiminta on koiran mielessä saastunut. Pahimman reaktion aiheuttavat yleensä kynsileikkurit. Niihin liittyy monesti tunnelataus koiran lisäksi myös omistajalla, varsinkin jos leikkaamisesta on huonoja kokemuksia.

Kynsien leikkaamista on mahdollista harjoitella, vaikka ne oikeasti leikattaisi eläinlääkärissä. Harjoittelun ei tarvitse olla sykettä nostavaa, vaan se voi olla hauskaa yhdessä tekemistä, kun vain osaa aloittaa oikeasta paikasta.

Joissakin tapauksissa on hyvä sekä koiran että leikkaajan hyvinvoinnin takia vaihtaa välinettä. Vaihdoksen ei tarvitse olla pysyvä, vaan se voi olla tärkeä välivaihe, jotta onnistumisia saadaan ja molempien osapuolten itseluottamus kasvaa.

Välineen vaihtaminen voi olla todella helpottavaa ja se ei ole hukkaan heitettyä aikaa. Hiomakoneen käyttöönotto on myös usein helpompaa kuin voisi kuvitella. Välinettä vaihtamalla voi myös ottaa alusta asti koiran omaehtoisuuden tärkeäksi arvoksi koulutukseen – samalla vaivalla kun koira oppii uuden asian, itse voi oppia uuden asenteen!

Jatka lukemista liittymällä jäseneksi!

Kirjaudu sisään nähdäksesi piilotetun sisällön.

Eikö sinulla ole tunnuksia? Hanki Maksullinen jäsenyys nähdäksesi piilotetun sisällön.

Kuinka monta sanaa koirasi osaa? Tämänhetkinen ennätys koirilla taitaa olla noin 2500 sanaa. Sanoilla on merkitystä, ja koiralle pitäisikin puhua! Sanojen merkitysten oppimisella on nimittäin merkitystä sen hyvinvoinnille.

Tässä kohtaa tarkoitan muita sanoja kuin ei ja hyvä 😉

Valinnan mahdollisuus lisää hyvinvointia. Jos mietitään koiran elämää lemmikkinä, sillä vaikuttaa ensisilmäyksellä olevan paljon varaa valita. Kuitenkin lähempi tarkastelu paljastaa, että koira ei saa päättää juuri mistään. Se ei päätä, mitä se syö, milloin se syö, milloin se ulkoilee, missä ja miten se ulkoilee, lisääntyykö se ja kenen kanssa, milloin se leikkii, milloin se on yksin ja milloin porukassa ja niin edelleen. Asioita, mistä keskivertokoira saa päättää, ovat missä ja milloin se nukkuu ja osittain milloin se on omistajan seurassa. Ja tietenkin milloin se juo.

Tässä eräänä päivänä mietin koiran hankkimista. Koiraan liittyy suuret odotukset, sekä koiraan itseensä että omaan itseen. Vaikka olisi peruslaiska ihminen, kuten minä, koiran hankkimisen myötä ajattelee valmiiksi tietyt rytmit. Koiraa pitää ulkoiluttaa X kertaa päivässä, sen kanssa pitää harrastaa, pitää käyttää leikkimässä, kylpylässä, juoksemassa, kaupungissa ja lukuisissa muissa paikoissa. Tämä on mahtavaa tietenkin. Paitsi. Mitä jos pentu ei halua lähteä ulos? Mitä jos se viettäisi myrskypäivän mieluummin sisällä? Mitä jos sitä hirvittää liikkua pimeässä?

Älkää nyt ymmärtäkö väärin. Toki pimeänpelko täytyy hoitaa, samoin kuin sosiaalistaminen. Mutta mitä kamalaa tapahtuisi, jos antaisi koiran valita. En itsekään nauti myrskyssä tarpomisesta, eikö se olisi vain helpotus, jos koirakin ilmoittaisi olevansa tyytyväinen sisällä? Miksi siitä pitäisi ottaa stressi? Oletanko, että jos koira ei halua ulos jäätymään nyt tänään ja jos annan periksi nyt, koira tulee viettämään lopun elämänsä sisällä? Tuskin. Koirakin tietää, miltä ikävällä ilmalla ulkoilu tuntuu. Sillä ei ole itsekuria, toisin kuin meillä. Sen sijaan, että koiraa kuskataan hyvän omistajan pokaalia odotellessa säässä kuin säässä, voisi varovasti kokeilla, mitä tapahtuu jos koira saa joskus päättää.

Olen useamman kerran todistanut tilannetta, jossa se, että ihminen lopettaa vastustamisen, muuttaa koiran käytöksen välittömästi. Toisin sanoen, heti kun koira ymmärtää, millä se saa sen mitä se haluaa, se muuttuu ja turhautuminen vähenee. Koiralla on tunne siitä, että se voi hallita sitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Mistä kaikesta koiran sitten voisi antaa päättää? Annetaanko sille läheisen ravintolan lista käteen ja luottokortti toiseen käteen?

Ei sentään.

Koiralle riittää tunne siitä, että se on saanut päättää. Eli vaikka tietäisit etukäteen, miten koira tulee valitsemaan, anna sen silti tehdä ratkaisu. Kuten tiedämme ihmistenkin käyttäytymisestä, idea on aina paras silloin, kun se on oma.

Mikä merkitys sanoilla sitten on? Sanojen avulla voimme kysyä ja kertoa. Voimme käyttää sanoja turvasignaaleina ja luoda turvallisuudentunnetta sitä kautta. Voimme vahvistaa suhdetta, kun löytyy yhteinen kieli. Kaikki eläimet pitävät siitä, että ne tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu. Se lisää niiden tyytyväisyyttä huomattavasti.

Liity jäseneksi ja katso video aiheesta!

[/wcm_nonmember]

Kukaan ei koskaan ole ottanut yhteyttä ja pyytänyt apua istumisen kouluttamiseen koiralle. Kaikki koirat oppivat istumaan suunnilleen ensimmäisenä päivänä muutettuaan uuteen kotiin kasvattajan luota.

Miksi?

Oma teoriani on se, että istuminen on helppo kouluttaa. Se on konkreettinen asia, josta koiraa on helppo palkita. Toki hienouksien, kuten keston kanssa voi tulla haasteita, mutta yleisesti voi sanoa, että koirat osaavat istua hyvin.

095

Hyvin tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että ne osaavat istua vihjeestä myös muualla kuin kotona. Tämä tarkoittaa, että kouluttaja on tehnyt riittävän määrän toistoja, liittänyt toimintaan vihjeen ja yleistänyt käytöstä, muutoin tämä ei olisi mahdollista. Kun kysyn jokaisella koirakurssilla, kuinka moni palkitsee aikuista koiraa jokaisesta istumisesta, kysymystä pidetään hulluna – istuminen nyt toki on itsestäänselvyys, ei tietenkään palkita enää kun se osaa sen. Istuminen toimii porttina kaikkeen hauskaan, joten sitä ei tarvitse palkita ruualla. Palkkio on pääsy ruokakupille, pääsy ulos tai johonkin muuhun palkitsevaan toimintaan. Näin käytös pysyy yllä, vaikkei sitä jatkuvasti tietoisesti vahvisteta.

Ihmettelen, miksei kaikkia asioita kouluteta samalla asenteella kuin istumista. Istumisen kanssa kukaan ei vaikeile. Istumista ei yritetä parantaa tai aikaansaada homeopaattisilla valmisteilla, chiansiemenillä, erilaisilla varusteilla, ulkomaalaisilla valmentajilla tai pyöröaitauskoulutuksella. Väitän, että moni eläimelle fyysisesti helppo tehtävä on yhtä yksinkertaista kouluttaa samalla lailla toimivaksi ja varmaksi kuin keskivertokoiralle istuminen.

Tällaisia tehtäviä on yllättävän moni arkipäiväisistä asioista. Tarvitaan selkeä, mitattava visio lopputuloksesta ja riittävän helppo ympäristö, jossa aloittaa koulutus. Ja tietenkin toimiva vahviste, jota käytöksen todennäköisyyden lisääminen aina edellyttää.

Tee kuten minä teen-koulutus tehokasta

Varoitus kaikki operantit sheippaajat! Tee kuten minä teen-koulutus on nopeampaa kuin sheippaaminen.

Laatikoiden avaaminen ja sulkeminen, valojen laittaminen päälle ja pois tai esineiden poimiminen kannattaakin kouluttaa koiralle matkimiseen perustuen. Tee kuten minä teen-koulutetut koirat päihittivät sheipatut koirat vaikeissa tehtävissä ja kahden tehtävän yhdistelmissä.

Tutkimuksessa koirille koulutettiin yksinkertaisia tehtäviä kellonsoittamisesta pullon kääntämiseen. Lisäksi koulutettiin monimutkaisempia tehtäviä ja tehtäväketjuja, joissa koiran piti kiivetä tuolille ylettääkseen soittaa kelloa, avata ja sulkea laatikoita ja kaappeja ja ottaa tavaroita kaapeista.

Eli sosiaalisen oppimisen muoto voi olla jopa tehokkaampi tapa kouluttaa tiettyjä asioita, joihin liittyy kohteita tai useampia käytöksiä kuin perussheippaaminen eli se paljon puhuttu operantti kouluttaminen.

Suosittelen kokeilemaan! Voit aloittaa joillakin tempuilla, jotka koira jo hyvin osaa. Ole koiran kanssa kasvokkain, pyysä koiraa odottamaan, näytä käytös itse, palaa paikallesi ja anna vihje “tee” ja anna myös käytöksen oikea vihje. Koiran pitäisi nyt tehdä tämä jo osaamansa temppu, josta voit koiran palkita. Kun koira oppii oppimaan mallia katsomalla, voit opettaa menetelmällä muitakin asioita. Fiksua!

Should old dog trainers learn new tricks? The efficiency of the Do as I do method and shaping/clicker training method to train dogs

 

 

 

Toiset palkitsevat koiriaan, toiset sekä palkitsevat että rankaisevat ja jotkut vannovat edelleen fyysisen rankaisun nimeen.

Kaikki väittävät että oma menetelmä on paras. Nyt asiaa kuitenkin on selvitetty; omistajilta kysyttiin mitä menetelmiä he käyttävät ja tutkittiin löytyykö linkkiä koulutusmenetelmän ja koiran käyttäytymisen väliltä.

Löytyyhän sieltä. Rankaisijoiden koirat olivat varautuneeempia vieraita ihmisiä kohtaan ja leikkivät vähemmän kuin palkitsijoiden koirat. Testissä, jossa koiralle piti kouluttaa uusi taito, palkitsijat pärjäsivät paremmin kuin rankaisijat.

Sen lisäksi, että palkkioilla kouluttaminen on eettistä, se on myös nopeampaa ja lisäksi palkkioilla koulutetuilla koirilla näyttää olevan parempi oppimiskyky kuin rangaistuilla koirilla. Kuritetuilla koirilla oppimistulokset ovat huonoja ja ongelmakäytös saattaa jopa pahentua.

Rooney & Cowan (2011), Training methods and owner-dog-interactions: Links with dog behaviour and learning ability, applied animal behaviour science.