APBC on kokeneiden ja pätevien lemmikkien käytösneuvojien kansainvälinen verkosto. Lemmikkien käytösneuvojat toimivat yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa ja käsittelevät käytösongelmia linnuilla, kissoilla, koirilla, kaneilla, hevosilla sekä muilla eläimillä.

APBC paheksuu monien muiden eläinten hyvinvointiyhteisöjen lailla joitakin väkivaltaisia koulutustekniikoita, joita ”koirakuiskaaja” Cesar Millan suosii. Koiranomistajia halutaan varoittaa näistä tekniikoista, jotka aiheuttavat eläimille pelkoa ja kipua. Omistajia varoitetaan kopioimasta näitä tekniikoita, koska ne vaarantavat koiran hyvinvoinnin ja omistajan oman turvallisuuden.

Millanin suosimia tekniikoita ovat mm. erilaisten kipua aiheuttavien pantojen käyttö, koiran hengityksen estäminen ja koirien pakottaminen tai ’alistaminen’ maahan. Nämä menetelmät on todettu useissa  tutkimuksissa tehottomiksi – niiden käyttö ei vähennä ei-toivottua käytöstä vaan lisää sitä. Suomessakin näyttää olevan muutamia kouluttajia, joiden menetelmiä voidaan pitää kyseenalaisina koiran hyvinvoinnin kannalta. Vastikään Keskiuusimaa julkaisi jutun, jossa suositeltiin koirille ”koulutusmenetelmäksi” kuonokoppaa tai häkkiä, silloin kun koira tuhoaa kotia yksin ollessaan. Näillä ratkaisuilla ei kuitenkaan kouluteta koiralle mitään, vaan mekaanisesti estetään käyttäytyminen. Järkevämpää olisi puuttua ongelman syihin ja kouluttaa koira olemaan yksin rauhallisesti.

Väkivaltaiset ja pelotteluun perustuvat ekniikat eivät ole hyväksyttäviä eläimen hyvinvoinnin kannalta eivätkä myöskään perusteltuja keinoja muokata eläimen käytöstä. Palkkioihin perustuva koulutus on todettu paljon tehokkaammaksi erilaisten käytösongelmien käsittelyssä; lisäksi se on turvallisempaa omistajalle ja ei altista koiraa tarpeettomalle kivulle ja stressille.

Vältä sellaisia koulutusmenetelmiä, jotka vaarantavat eläimesi hyvinvoinnin. Kysy neuvoja pätevältä henkilöltä, jota eläinlääkäri suosittelee. Älä käytä menetelmiä, joiden toteuttaminen tuntuu pahalta. Ota asioista selvää!

Lain mukaan eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty. Miksei se näytä pätevän koirankoulutuksessa?

Lähteet: http://www.apbc.org.uk/press, http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1996/19960247

Joidenkin lempisana. Sillä on mukava kuitata kaikki käyttäytymiseen liittyvä maan ja taivaan välillä. Dominanssia terminä käytetään usein väärin: oikeastaan dominanssi ei selitä eläimen motivaatiota sosiaalisessa kanssakäymisessä, vaan sen pitäisi kuvata kyseisen suhteen laatua. ”Olla dominoiva” tai ”saavuttaa asema” ei kuitenkaan tutkimusten valossa ole koiralle tai sudellekaan mikään käyttäytymisen moottori.

Nykyinen susitutkimus osoittaa, että susilauma on sopuisa perheyhteisö, joka koostuu vanhemmista ja eri-ikäisistä jälkeläisistä. Tällaisessa yhteisössä aggressiivisuutta tai ”dominanssia” nähdään harvoin. Koira poikkeaa sudesta monella tavalla, mutta villejä koiralaumoja tutkittaessa on huomattu, että vaikka koirat saisivat elää kuinka villisti tahansa ja lisääntyä miten haluavat, ne eivät kuitenkaan omaksu samoja sosiaalisia tapoja kuin susilaumat – koirayhteisöt ovat itse asiassa hyvin löyhiä; yksilöt elävät omaa elämäänsä.

Pentutestaaminen ei kerro, tuleeko aikuisesta koirasta dominoiva, koska yksilöiden välisten suhteiden kehittymiseen ja laatuun vaikuttaa monet eri tekijät, kuten persoonallisuus sekä oppiminen ja yksilölliset kokemukset. Erittäin kyseenalaista on väittää, että kahden eri lajin, kuten ihmisen ja koiran, välistä vuorovaikutusta leimaisi dominanssi. Mieluummin kuin oman perheen dominanssisuhteiden ruotimiseen, kannattaa panostaa oppimisteorian opiskeluun; sen avulla voidaan selittää yksilöiden välisten suhteiden kehitys.

Koirat ovat yksilöitä ja ne oppivat elämänsä aikana arvostamaan erilaisia asioita. Eri resurssit ovat eriarvoisia yksilöiden välillä; toiselle koiralle sohva on tärkeä resurssi, toista ohjaavat ruokailumahdollisuudet, yksi tekee mitä vain saadakseen pallonheittoa. Tutkimuksissa on huomattu, että väitetty ”dominanssi” vaihtelee tilanteen mukaan – koiralaumasta ei voida yksiselitteisesti nimetä päällikköä, joka olisi dominoiva kaikissa tilanteissa, vaan roolit vaihtelevat sen mukaan, mitä kukin yksilö pitää arvokkaana. Koira oppii arkielämässä nopeasti ne vihjeet toisesta yksilöstä, jotka ennustavat positiivista tai negatiivista vastetta. Pentu saattaa voida ottaa lelun vanhemmalta koiralta, mutta jättää sen ruoka-aikoina rauhaan. Samalla tavalla koirat ennakoivat ihmisen reaktioita: se oppii nopeasti lähestyykö ihminen hyvät vai pahat mielessään. Dominanssi on taitamattoman kouluttajan lempilapsi – voi analysoida eläintä sanomatta oikeastaan mitään.

Kun kysyt mitä ”dominanssi” tarkoittaa, saat vastaukseksi usein ovista kulkemista, syömistä koiran kupista (!), luottamusta, vastuuta, turvallisuutta jne. Miten konkreettisesti koulutat koirallesi vastuun? Miten voit olla varma että koirasi mielestä teillä on luottamuksellinen suhde? Oletko aivan varma että koiran suurin motiivi yhteiselossa ihmisen kanssa on päästä yläpuolellesi, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan? Sitä miettiessä voikin viettää jääkautta ja popsia pari keksiä koiran kupista.

Bradshaw, Blackwell, Casey, (2009), ’ Dominance in domestic dogs – useful construct or bad habit?’, (review), Journal of veterinary behavior 4: 135-144.

Eikö olisikin ihanaa jos kuulisit että koirasi oppii tehokkaammin jos treenaat harvemmin? Nyt se on totta, ainakin jos tutustumme tanskalaistutkimukseen, jossa tutkittiin 18 laboratoriobeaglen oppimisnopeutta.

Tutkimuksessa verrattiin kahta erilaista koulutusaikataulua asian oppimiseen tarvittavien koulutuskertojen määrään. Beaglet koulutettiin koskettamaan tassulla hiirimattoon käyttämällä shapingia ja klikkeriä. Yhdeksää koiraa treenattiin kerran viikossa ja yhdeksää koiraa viisi kertaa viikossa. Koulutussessiot mitattiin toistojen määrässä, ei ajassa.

Ne yhdeksän, joita treenattiin kerran viikossa, oppivat tempun huomattavasti vähemmillä koulutuskerroilla kuin ne joita harjoitettiin viisi kertaa viikossa. Lisäksi harvemmin treenatuilla koirilla oli korkeammat onnistumistasot eri kriteereissä kuin useammin treenatuilla. Kun suoritus mitataan treenisessioiden määrässä, kannattaa harjoitella harvemmin.

Mahdollisia selittäviä tekijöitä tuloksiin ovat esimerkiksi sessioiden välinen aika, sessioiden väliset aktiviteetit, koirien siedättyminen koulutusympäristöön ja rutiinit sekä valppaus koulutustilanteessa.

Olen laiskana kouluttajana huomannut saman ilmiön kotona – mitä harvemmin tekee, sitä motivoituneempi koira on; yhtäkään palkkiota ei saa menettää. Yllättävästi se muistaa jutut, joihin viimeksi jäätiin.

 Lähde: Iben Meyer, Jan Ladewig, (2008), ’The relationship between number of training sessions per week and learning in dogs’, Applied Animal Behaviour Science 111: 311–320.

Koirien ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä koiran eleillä on suuri rooli.

Eräässä tutkimuksessa (Tami & Callagher, 2009) näytettiin kuudellekymmenelle osallistujalle videoklippejä koirista. Osallistujissa oli mukana koiranomistajia, eläinlääkäreitä, kouluttajia sekä tavallisia ihmisiä ilman koirakokemusta. Tarkoituksena oli selvittää miten ammattilaisten ja ei-koiraihmisten sekä sellaisten ihmisten, joilla oli koira, muttei koulutusta, tulkinnat koirien käyttäytymisestä poikkeaisivat toisistaan.

Tutkimus osoitti, että pitkä kokemus koirien kanssa ei takaa sitä että osaisi tulkita koirien eleet oikein. Helpoiten tunnistettuja käytöksiä olivat ystävällisyys, pelko, välinpitämättömyys ja leikkiinkutsu. Vaikeimmin tulkittavia käytöksiä olivat aggressiivisuus, luottamus sekä oikea leikki.

Osallistujat pitivät koiran hännän liikkeitä yleisimpinä käytöstä kuvaavina tekijöinä. Lisäksi koiran käytöstä kuvailtiin usein kokonaisvaltaisesti: ’koira haluaa jotakin’ tai ’koirasta tuntuu joltakin’. Haukkuminen yhdistettiin usein aggressiivisuuteen.

Leikkikäyttäytyminen on ollut kautta koiran historian yksi tärkeimmistä jalostusperusteista, siksi on ymmärrettävää että se on myös helposti tulkittava – leikkiinkutsu on lisäksi näyttävä ele. Valitettavaa koirien kannalta on se, että leikkiminen ja aggressiivisuus sekoitetaan usein toisiinsa ja leikki estetään – leikki opettaa koiralle koirien kieltä ja siihen kuuluu ajoittain rajuilta näyttävät otteet. Kokeneilla koiraihmisillä on paljon tietoa, mutta eläimen käyttäytymisen tulkitsemiseen ja analysoimiseen tarvitaan jonkin verran myös teoriatietoa. Mikäli koirasi on mielestäsi aggressiivinen, käänny ammattilaisen puoleen.

Miten sitten erottaa oikean aggressiivisuuden leikistä? Jean Donaldson tarjoaa tähän hyvät mittarit kirjassaan ’Oh, Behave (2008)’, kyseessä on leikki jos:

  • Iskuja säästellään
  • Roolit vaihtuvat ajoittain

Hyvä kirja, kannattaa lukea!