On olemassa useita koiranomistajan muistilistoja ja toimi näin-listoja. Tein omani.

  1. Tutustu koirarodun käyttötarkoitukseen ja historiaan ennen ostopäätöstä ja pohdi tarkkaan millaisen koiran sinä ja perheesi haluatte
  2. Anna pennulle parhaat mahdolliset eväät: osta vastuulliselta kasvattajalta, ruoki laadukkaasti, sosiaalista huolellisesti ja kouluta perusasiat (hihnakävely, yksinolo, luoksetulo, hoitotoimet ja istuminen)
  3. Anna koirallesi mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään, vaikka se aiheuttaisi sinulle lisätyötä, kuten pesua, siivoamista ja kuivaamista. Näin varmistat, että koirasi voi hyvin.
  4. Yritä asettua koirasi asemaan silloin tällöin. Onko elämä mielekästä? Mieti mitä voisit tehdä, jotta suhteenne olisi mahdollisimman hyvä. Älä pidä koiraa orjanasi.
  5. Yritä puuttua mahdollisiin käytösongelmiin ajoissa. Iäkäs koira ei halua kodinvaihtajaksi.
  6. Muista, että sinulla on vastuu koirastasi koko sen elämän ajan. Sinun vastuullasi on koiran hyvinvoinnista huolehtiminen. Älä laita koiraa kiertoon.

Kyllä ne koirat toisiaan kylkiin tönii, katsokaa vaikka. Ihan samalla tavalla tönii kuin se herrakin telkkarissa. Jokainen joka koiran kanssa on vähänkään ollut, tietää että koirat ovat toisiaan kohtaan hyvin hyvin vihaisia. Ja koska ne kurittavat toisiaan, meidänkin pitäisi kurittaa niitä. Koska koirat luulevat että mekin olemme koiria.

Jos meidän pitäisi olla koiriemme silmissä koira, eikä mikä tahansa koira vaan alffakoira, meidän pitäisi tehdä hiukan muutakin kuin pistää koiraa maihin ajoittain.

Meidän pitäisi kontata lattialla. Merkata koiran merkkauksen päälle. Nuuhkia koiran pahanhajuisia paikkoja. Nostaa niskakarvoja pystyyn. Ja kaikkea muutakin.

Kuinka tyhminä koiria oikein pidämme jos kuvittelemme että ne uskovat oikeasti meidänkin olevan koiria?

Olemme valinneet koirienvälisestä kommunikaatiosta vain sen yhden palan, jota sitten olemme hyödyntävinämme “koulutuksessa”. Ja itse asiassa, valta- tai mikään muukaan taistelu ei etogrammin mukaan  ole koirien tärkein prioriteetti elämässä.

http://wfsc.tamu.edu/jpackard/scienceinaction/pred_etho_canid1.pdf

Lue myös:

Varo koirakorjaajia

Moni ei aikoinaan halunnut uskoa, että maapallo on pallon muotoinen. Oli totuttu näppäriin selityksiin siitä, miten maailma päättyy reunaan ja siinäpä se.

Osa ihmisistä haluaa edelleen uskoa näppärät selitykset laumahierarkiasta, laumadynamiikasta ja dominanssiteorioista koiramaailmassa. Dominanssi elää, mutta ei voi enää kovin hyvin. Mm. eläinsuojelujärjestöt, eläinlääkärijärjestöt ja eläinkouluttajajärjestöt ovat ilmaisseet huolensa dominanssiin perustuvan kouluttamisen riskeistä. Keskustelupalstat ovat liekeissä kun ollaan joko puolesta tai vastaan.

Onhan se tavallaan ihanan yksinkertaista ajatella että koira ja ihmiset muodostavat lauman. Laumassa on johtaja, ja se olet joko sinä tai koirasi. Ellet pidä varaasi, koira tulee ottamaan vallan. Kaikki ongelmat johtuvat siitä että koirasi on ottanut vallan, ja ennen muuta kaikki ongelmat ovat korjattavissa kun otat valtasi takaisin. Dominanssista, joka joskus on kuvannut kahden tai useamman yksilön välistä suhdetta, on muotoutunut jokaisen suuhun sopiva sana ja mittari jolla koiria rankataan.

Jos nämä teoriat olisivat tosia, meillä ei olisi ongelmia koirien kanssa. Jokainen osaa syödä koiran kupista, jokainen osaa kulkea ovesta ensin. Jokainen osaa antaa koiralle alpharollin.

Dominanssissa on yksi paha virhe. Sen käyttöä voi perustella vain mutulla. Se elää urbaanilegendana. Dominanssiteorian keksijä Mech ei ehkä arvannut mitä keksi kirjoittaessaan vuonna 1967 kirjan The Wolf: Ecology and Behavior of an Endangered Species. Sittemmin Mech on muuttanut mielipiteensä ja julkaissut useita artikkeleita, joissa myöntää aiemmat virheet. Myös koiratutkimus (sittemmin on huomattu myös, ettei koira ole susi) on osoittanut, että dominanssiajattelu tuottaa parhaimmillaankin ongelmia ja pahimmillaan on erittäin haitallinen ja kyseenalainen ideologia.

Miksi termi silti jyllää? Se on ymmärrettävä, yksi sana, yksi ratkaisu. Se myy. Se on helppo käsittää. Se on jämäkkä ja pätevä sana. Onhan se nyt parempi kuin jotkin ihmeen assosiatiiviset ja operantit hölynpölyt. Suurin syy on se, että kestää keskimäärin 20 vuotta ennen kuin tiede murtaa myytin ja sitä myötä suuren yleisön mielipiteen.

Meni arviolta 20 vuotta ennen kuin ihmiset todella uskoivat että maapallo on pyöreä.

Kannanottoja ja lausuntoja:

APBC (association of pet behaviour councellors), AVSAB (American Veterinary Society of Animal Behavior), APDT (Association of Pet Dog Trainers) sekä mm. SEY (Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto).

  • Dawkins, R. (1989) The Selfish Gene (new edition). Oxford, Oxford University Press.
  • Mech, L.D. (1970) The Wolf: Ecology and Behavior of an Endangered Species. Minnesota, University of Minnesota Press.
  • Mech, L.D. (2008) Whatever happened to the term Alpha wolf?
    http://www.4pawsu.com/alphawolf.pdf, September 2009
  • Mech, L.D. (1999) Alpha Status, Dominance, and Division of Labor in Wolf Packs. Canadian Journal of Zoology, 77(8): 1196–1203
  • Mech, L.D. & Boitani, L. (2003) Wolf social ecology. 1–34 in: Mech, L.D. & Boitani, L. (eds) Wolves: Behavior, Ecology and Conservation. Chicago, University of Chicago Press.
  • Parker, G.A. (1974) Assessment strategy and the evolution of animal conflicts. Journal of Theoretical Biology. 47. 223–243.
  • Bradshaw, J.W.S, Blackwell, E.J. & Casey R.A. (2009) Dominance in domestic dogs—useful construct or bad habit? Journal of Veterinary Behavior: Clinical Applications and Research. 4 (3) 135-144.
  • Peres-Guisado, J. & Munoz-Serrano, A. (2009). Factors linked to dominance aggression in dogs. Journal of Animal and Veterinary Advances. 8 (2) 336-342.
  • Elsheikha, H.M. & Rossano M.G. (21st September 2009) Evidence-based approach is wise. Veterinary Times.

Lue myös:

Ei koirien juoksumatoille!

Herkuttajan uskottavuus

Pelko ja ahdistus saattavat lyhentää elinikää

Annatko koirasi voittaa?

APBC on kokeneiden ja pätevien lemmikkien käytösneuvojien kansainvälinen verkosto. Lemmikkien käytösneuvojat toimivat yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa ja käsittelevät käytösongelmia linnuilla, kissoilla, koirilla, kaneilla, hevosilla sekä muilla eläimillä.

APBC paheksuu monien muiden eläinten hyvinvointiyhteisöjen lailla joitakin väkivaltaisia koulutustekniikoita, joita “koirakuiskaaja” Cesar Millan suosii. Koiranomistajia halutaan varoittaa näistä tekniikoista, jotka aiheuttavat eläimille pelkoa ja kipua. Omistajia varoitetaan kopioimasta näitä tekniikoita, koska ne vaarantavat koiran hyvinvoinnin ja omistajan oman turvallisuuden.

Millanin suosimia tekniikoita ovat mm. erilaisten kipua aiheuttavien pantojen käyttö, koiran hengityksen estäminen ja koirien pakottaminen tai ‘alistaminen’ maahan. Nämä menetelmät on todettu useissa  tutkimuksissa tehottomiksi – niiden käyttö ei vähennä ei-toivottua käytöstä vaan lisää sitä. Suomessakin näyttää olevan muutamia kouluttajia, joiden menetelmiä voidaan pitää kyseenalaisina koiran hyvinvoinnin kannalta. Vastikään Keskiuusimaa julkaisi jutun, jossa suositeltiin koirille “koulutusmenetelmäksi” kuonokoppaa tai häkkiä, silloin kun koira tuhoaa kotia yksin ollessaan. Näillä ratkaisuilla ei kuitenkaan kouluteta koiralle mitään, vaan mekaanisesti estetään käyttäytyminen. Järkevämpää olisi puuttua ongelman syihin ja kouluttaa koira olemaan yksin rauhallisesti.

Väkivaltaiset ja pelotteluun perustuvat ekniikat eivät ole hyväksyttäviä eläimen hyvinvoinnin kannalta eivätkä myöskään perusteltuja keinoja muokata eläimen käytöstä. Palkkioihin perustuva koulutus on todettu paljon tehokkaammaksi erilaisten käytösongelmien käsittelyssä; lisäksi se on turvallisempaa omistajalle ja ei altista koiraa tarpeettomalle kivulle ja stressille.

Vältä sellaisia koulutusmenetelmiä, jotka vaarantavat eläimesi hyvinvoinnin. Kysy neuvoja pätevältä henkilöltä, jota eläinlääkäri suosittelee. Älä käytä menetelmiä, joiden toteuttaminen tuntuu pahalta. Ota asioista selvää!

Lain mukaan eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty. Miksei se näytä pätevän koirankoulutuksessa?

Lähteet: http://www.apbc.org.uk/press, http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1996/19960247

Joidenkin lempisana. Sillä on mukava kuitata kaikki käyttäytymiseen liittyvä maan ja taivaan välillä. Dominanssia terminä käytetään usein väärin: oikeastaan dominanssi ei selitä eläimen motivaatiota sosiaalisessa kanssakäymisessä, vaan sen pitäisi kuvata kyseisen suhteen laatua. “Olla dominoiva” tai “saavuttaa asema” ei kuitenkaan tutkimusten valossa ole koiralle tai sudellekaan mikään käyttäytymisen moottori.

Nykyinen susitutkimus osoittaa, että susilauma on sopuisa perheyhteisö, joka koostuu vanhemmista ja eri-ikäisistä jälkeläisistä. Tällaisessa yhteisössä aggressiivisuutta tai “dominanssia” nähdään harvoin. Koira poikkeaa sudesta monella tavalla, mutta villejä koiralaumoja tutkittaessa on huomattu, että vaikka koirat saisivat elää kuinka villisti tahansa ja lisääntyä miten haluavat, ne eivät kuitenkaan omaksu samoja sosiaalisia tapoja kuin susilaumat – koirayhteisöt ovat itse asiassa hyvin löyhiä; yksilöt elävät omaa elämäänsä.

Pentutestaaminen ei kerro, tuleeko aikuisesta koirasta dominoiva, koska yksilöiden välisten suhteiden kehittymiseen ja laatuun vaikuttaa monet eri tekijät, kuten persoonallisuus sekä oppiminen ja yksilölliset kokemukset. Erittäin kyseenalaista on väittää, että kahden eri lajin, kuten ihmisen ja koiran, välistä vuorovaikutusta leimaisi dominanssi. Mieluummin kuin oman perheen dominanssisuhteiden ruotimiseen, kannattaa panostaa oppimisteorian opiskeluun; sen avulla voidaan selittää yksilöiden välisten suhteiden kehitys.

Koirat ovat yksilöitä ja ne oppivat elämänsä aikana arvostamaan erilaisia asioita. Eri resurssit ovat eriarvoisia yksilöiden välillä; toiselle koiralle sohva on tärkeä resurssi, toista ohjaavat ruokailumahdollisuudet, yksi tekee mitä vain saadakseen pallonheittoa. Tutkimuksissa on huomattu, että väitetty “dominanssi” vaihtelee tilanteen mukaan – koiralaumasta ei voida yksiselitteisesti nimetä päällikköä, joka olisi dominoiva kaikissa tilanteissa, vaan roolit vaihtelevat sen mukaan, mitä kukin yksilö pitää arvokkaana. Koira oppii arkielämässä nopeasti ne vihjeet toisesta yksilöstä, jotka ennustavat positiivista tai negatiivista vastetta. Pentu saattaa voida ottaa lelun vanhemmalta koiralta, mutta jättää sen ruoka-aikoina rauhaan. Samalla tavalla koirat ennakoivat ihmisen reaktioita: se oppii nopeasti lähestyykö ihminen hyvät vai pahat mielessään. Dominanssi on taitamattoman kouluttajan lempilapsi – voi analysoida eläintä sanomatta oikeastaan mitään.

Kun kysyt mitä “dominanssi” tarkoittaa, saat vastaukseksi usein ovista kulkemista, syömistä koiran kupista (!), luottamusta, vastuuta, turvallisuutta jne. Miten konkreettisesti koulutat koirallesi vastuun? Miten voit olla varma että koirasi mielestä teillä on luottamuksellinen suhde? Oletko aivan varma että koiran suurin motiivi yhteiselossa ihmisen kanssa on päästä yläpuolellesi, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan? Sitä miettiessä voikin viettää jääkautta ja popsia pari keksiä koiran kupista.

Bradshaw, Blackwell, Casey, (2009), ‘ Dominance in domestic dogs – useful construct or bad habit?’, (review), Journal of veterinary behavior 4: 135-144.

Eikö olisikin ihanaa jos kuulisit että koirasi oppii tehokkaammin jos treenaat harvemmin? Nyt se on totta, ainakin jos tutustumme tanskalaistutkimukseen, jossa tutkittiin 18 laboratoriobeaglen oppimisnopeutta.

Tutkimuksessa verrattiin kahta erilaista koulutusaikataulua asian oppimiseen tarvittavien koulutuskertojen määrään. Beaglet koulutettiin koskettamaan tassulla hiirimattoon käyttämällä shapingia ja klikkeriä. Yhdeksää koiraa treenattiin kerran viikossa ja yhdeksää koiraa viisi kertaa viikossa. Koulutussessiot mitattiin toistojen määrässä, ei ajassa.

Ne yhdeksän, joita treenattiin kerran viikossa, oppivat tempun huomattavasti vähemmillä koulutuskerroilla kuin ne joita harjoitettiin viisi kertaa viikossa. Lisäksi harvemmin treenatuilla koirilla oli korkeammat onnistumistasot eri kriteereissä kuin useammin treenatuilla. Kun suoritus mitataan treenisessioiden määrässä, kannattaa harjoitella harvemmin.

Mahdollisia selittäviä tekijöitä tuloksiin ovat esimerkiksi sessioiden välinen aika, sessioiden väliset aktiviteetit, koirien siedättyminen koulutusympäristöön ja rutiinit sekä valppaus koulutustilanteessa.

Olen laiskana kouluttajana huomannut saman ilmiön kotona – mitä harvemmin tekee, sitä motivoituneempi koira on; yhtäkään palkkiota ei saa menettää. Yllättävästi se muistaa jutut, joihin viimeksi jäätiin.

 Lähde: Iben Meyer, Jan Ladewig, (2008), ‘The relationship between number of training sessions per week and learning in dogs’, Applied Animal Behaviour Science 111: 311–320.

Koirien ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä koiran eleillä on suuri rooli.

Eräässä tutkimuksessa (Tami & Callagher, 2009) näytettiin kuudellekymmenelle osallistujalle videoklippejä koirista. Osallistujissa oli mukana koiranomistajia, eläinlääkäreitä, kouluttajia sekä tavallisia ihmisiä ilman koirakokemusta. Tarkoituksena oli selvittää miten ammattilaisten ja ei-koiraihmisten sekä sellaisten ihmisten, joilla oli koira, muttei koulutusta, tulkinnat koirien käyttäytymisestä poikkeaisivat toisistaan.

Tutkimus osoitti, että pitkä kokemus koirien kanssa ei takaa sitä että osaisi tulkita koirien eleet oikein. Helpoiten tunnistettuja käytöksiä olivat ystävällisyys, pelko, välinpitämättömyys ja leikkiinkutsu. Vaikeimmin tulkittavia käytöksiä olivat aggressiivisuus, luottamus sekä oikea leikki.

Osallistujat pitivät koiran hännän liikkeitä yleisimpinä käytöstä kuvaavina tekijöinä. Lisäksi koiran käytöstä kuvailtiin usein kokonaisvaltaisesti: ‘koira haluaa jotakin’ tai ‘koirasta tuntuu joltakin’. Haukkuminen yhdistettiin usein aggressiivisuuteen.

Leikkikäyttäytyminen on ollut kautta koiran historian yksi tärkeimmistä jalostusperusteista, siksi on ymmärrettävää että se on myös helposti tulkittava – leikkiinkutsu on lisäksi näyttävä ele. Valitettavaa koirien kannalta on se, että leikkiminen ja aggressiivisuus sekoitetaan usein toisiinsa ja leikki estetään – leikki opettaa koiralle koirien kieltä ja siihen kuuluu ajoittain rajuilta näyttävät otteet. Kokeneilla koiraihmisillä on paljon tietoa, mutta eläimen käyttäytymisen tulkitsemiseen ja analysoimiseen tarvitaan jonkin verran myös teoriatietoa. Mikäli koirasi on mielestäsi aggressiivinen, käänny ammattilaisen puoleen.

Miten sitten erottaa oikean aggressiivisuuden leikistä? Jean Donaldson tarjoaa tähän hyvät mittarit kirjassaan ‘Oh, Behave (2008)’, kyseessä on leikki jos:

  • Iskuja säästellään
  • Roolit vaihtuvat ajoittain

Hyvä kirja, kannattaa lukea!